Hyvää Huomenta!
Seurailen ikkunastani joka aamu ja siellä tapahtuu.
Tässä aamukahvia nauttiessani mielenkiintoista seurata eläinten perhe-elämää, niitä on aikamoinen liuta. Punarinta tuossa joka aamu seurailee aidan päällä mistä hyttysen saa kiinni, tintit keikkuu koivun riippuvilla oksilla ja keräilee lapsilleen aamupalaa. Varikset ja harakat´ovat saaneet poikueensa jo lentokuntoon siellä jossain oksalla kyyhöttää emoa huomattavasti suuremman näköinen poikanen, jolle tuodaan evästä. Kirjosieppo on kesyntuntuinen ja liikkuu pesän edustalla usein sen ruuan hakumatkat eivät ole kovin pitkiä.
Oravan poikaset ovat jo aika vilkkaita, ei paljonkaan esillä koska lokit ja muut petolinnut 'nappaavat' ne saaliiksi, elämä on epäreilua pienille.
Seurailen ikkunastani joka aamu ja siellä tapahtuu.
Tässä aamukahvia nauttiessani mielenkiintoista seurata eläinten perhe-elämää, niitä on aikamoinen liuta. Punarinta tuossa joka aamu seurailee aidan päällä mistä hyttysen saa kiinni, tintit keikkuu koivun riippuvilla oksilla ja keräilee lapsilleen aamupalaa. Varikset ja harakat´ovat saaneet poikueensa jo lentokuntoon siellä jossain oksalla kyyhöttää emoa huomattavasti suuremman näköinen poikanen, jolle tuodaan evästä. Kirjosieppo on kesyntuntuinen ja liikkuu pesän edustalla usein sen ruuan hakumatkat eivät ole kovin pitkiä.
Oravan poikaset ovat jo aika vilkkaita, ei paljonkaan esillä koska lokit ja muut petolinnut 'nappaavat' ne saaliiksi, elämä on epäreilua pienille.
Vastaukset 36
Vanhimmat
...oravat hakee poikasilleen ruoan pikkulintujen pesistä...luonnon kiertokulkua kaikki...
Niinhän se on, kaikki me tässä ketjussa häärimme omalla voimakkaalla tavallamme, ruoka on jokaisen elämisen ehto, jos paljon muutakin....
Kaikkialla se ketju on ja niin pysyy ympäristömme tasapainossa, ainakin toivon mukaan.
Tämä on se elämä jota elämme ja seuraamme!
...minäkin seurailen.Kun naapuri laskee kaksi kissaa ovesta pyydystelemää leikki kalukseen lintuja;( Ne saavat aikaan pesiä suojelevis emois hirveän hätä konsertin aikaan...Ei kuulu varmasti ne luonnon ketjuun?Olen vakaasti sitä mieltä.
muuta kuin samaa mieltä.
pätee "Syö tai tule syödyksi". Tällä tavoin heikot karsiutuvat. Ihminen pystyy melko vähän vaikuttamaan. Mielestäni ihmisellä on lajina oikeus puolustaa itseään esim. karsimalla suurta petokantaa.
Jos nuo monien inhoamat "tappajat" häviäisivät, niin ongelmia siitäkin syntyisi.
Enimmäkseen luonto pitää kohtuullisen tasapainon yllä. Jos ei pedot, niin taudit karsivat yli-suuria yksilö määriä.
Aika petollisia ovat ihmisen tekemät harvennukset, nyt lisätään karhu ja susikantaa. Muutama vuosi sitten oli aikalailla vähän noita isoja 'metsästäjiä', vaan eivätpä arvanneet että ne urbanisoituvat ja siirtyvät asutusten läheisyyteen.
Supikoira on maassa pesivien lintujen pahin 'harventaja', kokemusta on tuosta eläimestä ja sitten viime elokuussa tallusteli poikueineen (8) pihaan karviaispensaaseen aterialle!
En kylläkään ota kantaa siihen että syövät pienempiään, se on kautta maailman sivu ollut niin ja niistä ei oikein taida tulla viherpiipertäjiä lihansyöjistä, se vaan on niin.
olla osa ravintoketjua. Mutta mepä olemmekin hävittäneet nämä suurpedot. Meidät on suunniteltu osaksi luontoa. Mutta pedot ja taudit olemme lähes eliminoinaat. Ja tulos on sitten tämä. Ai mikäkö? No tämäpä tämä. Mutta luonnolla on pitkä muisti.
Kyllä Afrikassa on käärmeet ja pedot jotka harventaa ihmisiäkin.
Seuratkaapas hautausmaita kai ne ikikuuset saavat alla makaavista voimaa. ?Vai minne me hajotaan?
kuitenkin lisäännytään räjähdysmäisesti? Meitä on jo nyt liikaa. Tarvittais toinen pallo, ja äkkiä.
sitten meidän ihmisten laita? Miten selittynee kaikki luonnonkatastroofit, varsinkin runsaasti asutuilla seuduilla? Onko se niin, että Luoja hoitaa meidän liian kansoituksen, että mahtuisimme maapallolle, emmekä kansoittuisi liikaa ja ruokaa riittäisi jotenkuten meille kaikille? Kukahan osaisi vastata? Vai osaako kukaan?
Jos kerran on olemassa.
Maapallolla on tapahtunut monenlaista vaihtelua
oli Luojaa tai ei.
On Suomessakin ollut tropiikki ilmasto ja jääkausi.
Miksi ei voisi maapallon ilmasto vaihtua nykyisinkin, siinä on luojalle selittämistä.
Mutta pelkään tuotä ympäristöveroa se on jo nyt
vienyt hellepäivät mennessään.
...tapahtuu. Jäniksiä, siiliä ja lokkeja liikkuu jonkin verran.
Olen ihmetellyt, kun autoissa valot aina välillä leimahtelevat. Nyt kun yölläkin on valoisaa, olen seurannut erään vanhan naisen edesottamuksia. Hän aivan ilmeisesti kerää tyhjiä pulloja ja vie ne autoonsa aamuviideltä.
Örveltäjiä on joskus viikonloppuisin liikkeellä.
Minä ihailen salamointia ja ihmettelen. Nimittäin me olemme tottuneet tähän asiaan, emmekä näe metsää puilta.
Salamoissa on suunnaton määrä energiaa, eikä sitä ole tiede selvittänyt, että miten se syntyy. Eikä ole kesytetty liioin, että saisi talteen.
Luonto on vielä voitolla meidän ymmärryksen suhteen.
Pullojen ja tölkkien keruu on monelta kantilta katsottuna hienoa luonnon suojelua ja maiseman siistimistä, vielä niistä saa palautusrahaa.
Olen nähnyt sellaisen peuran jolla oli sorkassa kiinni joku kiiltävä metalli ja se ontui, ne ovat eläimille vaarallisia kun tarttuvan sorkkaan, seurauksena on kovakipu ja lopulta kuolema.
Tavallaan minäkin niitä tölkkejä ja pulloja keräilen aina jos vaan osuvat matkalleni. Kaikki mikä joutuu luontoon on haitaksi siellä asustaville.
Kuka teistä on 19-vuotiaana seurannut lintujen pesimistä tai sorsapoikueen elämää? Ehkä monikin,minä en. Nyt ikäihmisenä olen tajunnut luonnon kauneuden ja sen,että olen vain yksi otus toisten joukossa. Joskus,kun aamuvarhaisella olen koirani kanssa lenkillä,tajuan,että olen enimmäkseen häiriötekijä eläinkunnan elämässä. Linnut hälyttävät meidän tulevan-rusakot väistävät ojanpohjalle ja minä yritän höpistä, "ei mitäään hätää,me mennään vain ohi" Huom.koirani on opetettu olemaan hiljaa ja seuraamaan katseella.Uskon siihen,että ihminen herkistyy vanhenemisen myötä asioille,mitä nuoruuden hurmassa tai keski-iän ruhkavuosissa ei edes huomaa.
pitäen ollut kiinnostunut luonnosta. Minua kiinnostavat enemmän kasvit kuin eläimet. Isä opetti kasvien nimiä ja lisää opin koulussa. Juuri nyt minua kiinnostaa onko metsässämme kukkiva villiruusu metsä-, koiran- vai orjanruusu.
Olen ollut kiinnostunut luonnosta lapsesta lähtien, linnut ja kasvit kouluaikana, kasveja kerättiin joka vuosi keskikoulu aikana. Keväällä V luokalla sitten tentittiin niiden latinalaiset nimet, kasvupaikka ja mitä kaikkea vielä muutakin. Siitä se mielenkiinto on jatkunut tänne asti ja hyvä niin. Opettaja osasi olla sellainen joka sai meidät kaikki mukaan.
Joka puolella maapalloa on mullistuksia ja mitä ne tuo tullessaan, varmasti aina tuskaa.
Teollisuuden mukana tulleet päästöt hävittäneet pieneliöitä, avohakkuiden myötä linnuston siirtymistä pois *kotiseuduiltaan*, nyt aletaan kaskeamaan metsiä että saadaan taas jotain eläinlajeja palaamaan. Konstit ei tunnu kuitenkaan riittävän.
Kun jollekin kumartaa, pyllistää toiselle!
Minun ikkunasta ei koko maailma näy, vaan muuten mielenkiintoista, puro jossain pensaiden takana, ja siellä joku eläin touhuaa oikein pärskeitä joskus lentelee, auringon valossa on kuin heittelisi lasihelmiä.
Rastaat joita tänä vuonna on aika vähän hakee nurmikolta eväitä jälkeläisilleen, niillä on hieno taito saada mato kokonaisena, seuratkaas!
Pääskyset kiusaa syöksyen kissaa, se juoksee matalana pusikkoon, linnut ei hellitä, heti kun se aikookin jatkaa matkaa pääskyt hyökkää porukalla. Hyvä tai paha mutta vaikeaa on kisun pisureissut.
Eilen pesin ikkunat, viereisessä talossa on remontti ja jokainen sen tietää mitä sieltä tällaisella tuulella tulee, sementinpöly ikkunoissani on ollut 'päiväverhona', nyt taas näkyy.
Kova on tuuli ja aurinko pilkistelee jostain päin, maalaa puiden ja pensaiden oksat erottuvan vihreiksi.
Kahvi maistuu ja voileipä kaikkine vihreine päällysteineen, pian menen ulos tuonne viileään aamuun ja sitten uskon näkeväni vielä enemmän..
Tänään kerään reppuuni eväät ja matkani käy eräälle vanhalle myllylle, tosin kivijalat vain enää mutta koski on näkemisen arvoinen. Makkarat ja vesipullo mukaan, lähtekääs mukaan käristellään ruokaa nuotiolla ja sitten jatketaan menoa.
Lenkillä olin ja kerron nyt senkin että näin 5 päisen peuralauman, jäin paikoilleni muttei se mitään auttanut minut oli huomattu, sinne menivät rehevään lehtomaisemaan ja jäin vain näkemääni siinä muistelemaan.
saman olen huomannut minäkin,räkättirastaita on tänä vuonna todella vähän. Onneksi muita rastaita on enemmänkin. ne kun laulaa lurittelevatkin.
Seuraan, ellei ole menoa jonnekin heti aamusta. Tarkennettuna: seuraan eläinystävien touhuja, kuten sinäkin. Naapureista eli kaksijalkaisista homo sapiens-rotuisista en ole kiinnostunut. Minua huvitti taannoinen kysely, jossa monet ilmoittivat olevansa tirkistelijöitä. En ole koskaan ollut sellaiselle hakki. Varmaan olen liian itseriittoinen tai liikaa murheita.
En ole minäkään tirkistelijä, ei se ole edes mielenkiintoista miten naapuri pyörii ja touhuaa, eläimet ja kasvit, joet ja maastot niissä on paljon katseltavaa. Tänään olin Nuuksion kansallispuistossa katselemassa mustikoiden määrää, vähäksi sanoisin.
Kiersimme erään lammen ja olikohan 2h aikana 2 raakiletta tunnistettu.
Ukkonen ajoi kesken kaiken kotiin, eihän niitä sadevarusteita aurinkoisella säällä mukaan oteta, ;-).
Raja-aidalla nuokkui sateessa punarinta, olen ristinyt sen Puha-Hilkaksi, se sopii sille, varmaan poikaset ovat nälkäisiä sateellakin.
Lintu on hyvin seurallinen, istuskelee ja seurailee kun tuossa puuhailen, nurmen leikkauksen ajan nyppii sieltä nokkaansa jotain syötävää.
Mukavia ovat nuo pienet ystävät.
olemme kaikki.
Luonto on kaikken tärkein meille ihmisille. Linnuille olen tehnyt pesäpaikkoja ja kaloja ruokin joka päivä, muuten (kalat) tietävät heti kun lähestyn. Vesi rapuissa haluavat myös linnut tehdä kylpyjä, aina kun on lämmin sää.
Minulla pihassa 'mini hiidenkirnu' toimii hyvin lintujen juoma-astiana, mutta kyllä tintit näyttää kylpevänkin siinä, pesen sitä usein ja vaihdan vettä.
Koko iltapäivän ukkostanut, rankkaa sadetta ja salamoita, niin pimeääkin että valot on ollut pakko laittaa muutaman kerran.
Tälläkin hetkellä jyrisee jossain aika lähellä.
Toivoa pitää että sienet ja marjat saadaan pakastimeen.
Pilvikerros näkyy jossain hyvin korkealla, silti ei aurinko pääse kurkkimaan on sen verran niistä haittaa.
Pieni tuulenväre käy, ystäviäni lintusia eikä oravia ole yhtään nyt touhuilemassa, olen herännyt ennen niitä.
Naapuri silmäilee postilaatikko reissullaan ympärilleen ja minä seurailen häntä täältä ruudun takaa. Todella rauhallinen aamu pitkästä aikaa, eikä näkyvissä sateen uhkaa.
Huomenet kaikille... ainakin sinulle!
Eilen oli hienoa seurata kyyhkyjen kylpemistä hiekkarinteessä, niitä oli kolme ja vuoroin yksi kylpi oikein kunnolla. Rinteessä oli kuivaa hiekkaa ja sen pöly alkoi minua kiinnostamaan, siellä sai loiset kyytiä. Välillä yksi antoi rauhoittavaa ääntelyä, seurailin sitä useita minuutteja.
Nyt minulla onkin hyvä paikka käydä vilkaisemassa jos vaikka muitakin 'isoja' lintuja siellä näkee.
Voi kun...joskus olisi kaikki asiat kunnossa, illalla kävellessäni ihailin leikkipuiston kukkasia ja lasten touhuja, heillä oli hienot leikit ja lauloivat jotain kilpaa!
Nyt tulin lenkiltä sen kautta, nuoriso pitänyt siellä oikein kekkerit,, kyllä jätökset oli sitä luokkaa ettei sinne voi pienten lasten kanssa mennä.
Siellä oli roskaruokien kuoret ja juomien päälliset, on se hurjaa !!!
Minä en ymmärrä, ihmettelen jos joku, miksi tuo käytös on noin ärsyttävää?
kovin lähelle asuntoa. Totta on myös se, että levittävät kaikenmaailman tauteja. Ikkunastani puut ovat noim kymmenen metrin päässä. Siellä saavat hyppiä vapaasti, myös isot,komeat harakat. Puutarhassani on erilaisia perennoja. Tänään on auennut ensimmäinen, komea marhanlilja. Ruusuista kukkivat valamonruusu, papulanruusu ja punalehtiruusu. Ruskoliljatkin kukkivat vielä, varjoliljat aloittelevat. Punakosmoskukat itivät osittain vasta sateen jälkeen. Kukkivat syksymmällä, kun muut kukat ovat lopettaneet.
Voiko mistään muusta saada niin kaunista palkkiota kuin kukkamaasta, niin perennat kuin siemenien kasvatuskin, isosti palkitsevaa.
Minulla on ruusuja tuossa kai 4 tai 5 lajia, tyttäreni on alan ihminen ja on käynyt tarkistamassa olenko osannut hoitaa, no olen todella joutunut koville kirvojen kanssa tässä alkukesästä. Luulin jo että tapan ruusuni jatkuvalla mäntysuopasuihkulla, vaan vielä on pystyssä, nuppujakin on vaan eivät vielä kukassa. Odotus on suuri, keijuruusuni on ensikertaa alkamassa kukkia.
Oli niin hurjan pitkä ukkosrintama, kulki kovilla kuuroilla...rakeita tuli niin että ihoon sattui!
Osassa kuntaa oli puhelinlinjat poikki, terveyskeskukseen ei saanut yhteyttä.
Kyllä on taas piha puhdas vettä ropotteli ihan huolella.
Orvokkipenkki aivan lurpallaan :o(
aurinko paistoi ja oli plus 22 astetta. Ajelin 30 km ja jouduin ukkossateeseen. Lämpötila laski 10 astetta. Täällä kotona ei ollut satanut lainkaan. Pesin aamupäivällä mattoja ja osa oli jo kuivunut. Kovin kaukana ukkonen ei ollut.Jyrinä kuului.