Kuolinpesän perunkirjoitus pidetty, mutta vasta sen jälkeen ilmaantui pesään perillinen, joka ei ole ollut sukuselvityksen mukaan lainkaan tiedossa.
Onko pidettävä täydennys perunkirjoitus, vain miten henkilö pääsee pesän osakkaaksi?
Sukuselvitys on Maistraatin vahvistama heti perukirjoituksen jälkeen.
Onko pidettävä täydennys perunkirjoitus, vain miten henkilö pääsee pesän osakkaaksi?
Sukuselvitys on Maistraatin vahvistama heti perukirjoituksen jälkeen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juurikin tuo täydennysperunkirjoitus niin että siinä on mukana tuo puuttuva henkilö. Helpoiten menee että virkatodistus täydennettyine sukuselvityksineen annetaan perunkirjoituksen tekijälle ja sovitaan täydennyksestä.
Kaikki muuhan siellä on jo valmiina eli tuo on toimenpiteenä hyvin yksinkertainen mutta se miten mutkaiseksi se laittaa jakotilanteen on sitten tietenkin ihan pesäkohtaista. Hänhän kuin kuitenkin kansankielellä "tulee jaolle" yhtenä lisähaarana joten siis jako-osuudet menevät uusiksi siinä mielessä, riippuen tietysti hänen juridisesta asemastaan ym. jotka nyt varmaan tiedossa ovatkin.
Mutta nämä huomiothan eivät kysymykseen liity vaan tuo perunkirjoitushomma joka hoituu noin yksinkertaisesti.
on mahdollista jos pesä on esim. hyvin suppea että jos asia saadaan sulassa yhteisymmärryksessä sovittua niin että tehdään jako täysin tekemättä uutta perunkirjaa, eli hänelle katsottu osuus sulassa ymmärryksessä annetaan ns. kirjan ulkopuolella hänelle.
MUTTA! Tämä tietysti on yksi menettelymalli jos ei ole sillälailla mitään erityistä jaettavaa ja puhutaan hyvin vähäarvoisesta omaisuudesta muutenkin. Ainahan kun puhutaan esim. isommista rahoista tai omaisuuksista niin ihan henkilön omien verotussyiden takia ehdottomasti kannattaa mennä ihan virkatietä eli perunkirjan kautta. Perintöhän kun on ihan eriarvoisessa verotusluokassa kuin jollakin muullalailla luovutettu osuus.
Ja onhan nyt luonnollisesti vastaisen varalle hyvä muutenkin että tämä henkilö on mukana samalla listalla muiden kanssa, eli että taas ei olla samassa tilanteessa joskus tulevaisuudessa.
Näin yksinkertaisista toimenpiteistä kun joka tapauksessa puhutaan niin onhan ne tietysti aina hyvä hoitaa yhdellä kertaa kunnolla selviksi.
Testamentti on sisaruksille, kun ei ollut perillistä ja sisarukset luopuivat vielä perillisilleen perunkirjoitustilaisuudessa.
Uusi pesään pyrkijä ilmoitti heti perukirjan saatuaan, että hän on ainut rintaperillinen. Hänestä tuli myös rintaperillinen kun isyyslaki jätettiin huomioimatta. Isyys voidaan vahvistaa harkintaa käyttäen joissakin käräjäoikeuksissa.
Uusioihminen sai määrättyä pesänselvittäjän jo ennen perilliasemaa. Sai tiedoksi testamentin, mutta ei reagoinut mitenkään siihen.
Isyysasia oli muutoksenhaun kohteena ja käräjäoikeuden päätös jäi voimaan. Lakiosavaatimus tuli kaksi vuotta testamentin tiedoksiannon jälkeen ja se on kuulema hänen mielestään laillisesti tehty.
Laki tuntee vain tilanteen, että testamentin tiedokisaannon jälkeen kuudenkuukauden sisällä on tehtävä lakiosavaatimus testamentin saajille.
Menkiköhän suuri raha testamentin saajille kuten edesmennyt oli määrännyt?
Perintökaaressa on määritelty se järjestys, jolla kuolleen omaisuus jaetaan ja myös ns. lakiosa, jota perittävä ei voi perilliseltä kieltää kuin harvinaisissa poikkeustapauksessa (esim. jos perillinen tappaa jonkun perinnön saadakseen). Lakiosa on puolet lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.
Perintökaaren 7. luvun 5. pykälässä on määrätty että testamentti on perillistä kohtaan tehoton, jos se estää "häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta."
Jos kyseinen henkilö on edesmenneen ainut rintaperillinen, niin vähintään puolet kaikesta omaisuudesta menee hänelle. Jos ei ole testamenttia, niin koko omaisuus menee ko. henkilölle.
Jos olette tehneet perinnönjaon tietoisena siitä että on olemassa rintaperillinen, niin veikkaisin että väärin meni. Myös se että perunkirjaa ei täydennetty voi olla rikollista, sillä perintökaaren 20. luvun 11 §:n pykälän mukaan "Joka perunkirjoituksessa tahallansa salaa tai vilpillisesti ilmoittaa jotakin, tuomittakoon sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, olkoon rangaistus vankeutta enintään kaksi vuotta." Olettaisin että sama koskee tilannetta, jossa löytyy rintaperillinen, ja tämä jätetään mainitsematta viranomaisille, koska se muuttaa oleellisesti perinnönjakoa.
Lisäksi jos perinnönjaon tarkoituksena oli että kyseinen rintaperillinen jää ilman lakiosaansa, varmasti meni väärin. En ole juristi, mutta jos joltakulta viedään oikeudettomasti ja tahallisesti huomattava perintöosuus, niin rinnastaisin teon törkeään varkauteen, johon syyllistyneille pitäisi mielestäni määrätä vankeutta.
Eläessään henkilöllä ei ollut perillistä ja hän on silloin voinut määrätä rajoituksetta omaisuudestaan kenelle haluaa.
Oikeus on vahvistanut rintaperillisen harkiten, siis "oikeus julisti kuolleen isäksi" kaksi vuotta kuoleman jälkeen.
Pesänselvittäjä ei ole ei ole ryhtynyt täydennysperunkirjoitukseen, vaan ilmoittanut vain, että "tyttö" on oikeudenomistaja.
Siis kaikki on kesken ja nim. "epätietoisen" mielipiteeseen voi yhtyä. Jos olisikin ollut sukuselvityksessä perillinen, niin asiahan olis OK
Tämä perillinen on aivan ulkopuolinen henkilö, mutta saatuaan tiedon lapsettomasta henkilöstä, lähti hakemaan rintaperillisyyttä saadakseen hyvän omaisuuden eli 1/2 vainajan omaisuudesta, koska testamentti oli ja on sisaruksille.
Miten voidaan tulla kuolinpesään rintaperilliseksi, jossa ei ole sukuselvityksen mukaan tätä henkilöä ja kuolleelle ei voida vanhemmuutta vahvistaa.
Sanoit että henkilöllä ei ollut eläessään perillistä. Tilanne on käsittääkseni se, että biologisella lapsella on oikeus lakiosaansa, vaikka isä ei olisi koskaan nähnyt lastaan. Tietoisuuden puute jälkeläisen olemassaolosta ei ole peruste, jolla lakiosa voitaisiin kieltää.
Jos oikeus on vahvistanut isyyden, niin tämä tarkoittaa sitä että kyseinen henkilö on virallisesti tunnustettu henkilön X lapseksi ja että kyseinen henkilö on luultavasti oikeutettu lakiosaansa. Korkein oikeus on päätöksessään KKO:1993:58 ottanut kantaa isyyden vahvistamiseen ja todennut että isyys voidaan vahvistaa vaikka isä olisi kuollut. "A oli syntynyt aviolapsena ennen isyyslain voimaantuloa. Lain voimaantulon jälkeen vahvistettiin, ettei A:n äidin silloinen aviomies ollut A:n isä. A:n isyyden vahvistamista koskeva kanne tutkittiin, vaikka se oli nostettu myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta ja mies oli kuollut"
Kun tilanne on tämä, niin kyseisestä henkilöstä on tullut pesän osakas ja perunkirjaa pitäisi käsittääkseni täydentää hänen osaltansa. Onko tilanne se että muut osakkaat eivät halua että perunkirjaa muutetaan? Vaikka täydennysperunkirjoitusta ei tehtäisi, niin se ei muuta lopputulosta, muutenhan vastaavassa tilanteessa lähisukulaiset estäisivät "ulkosukulaisten" lakiosuudet.
Sukuselvitys ei auta mitätöimään tämän rintaperillisen olemassaoloa, sillä tuomioistuimen tekemä päätös voidaan mielestäni tulkita niin että tuomioistuin on tehnyt lisäyksen sukuselvitykseen ja todennut että listalta puuttuu Y, X:n ainoa biologinen jälkeläinen.
Nykytekniikalla voidaan helposti selvittää onko joku henkilö edesmenneen jälkeläinen vai ei, mutta jos tuomioistuin on isyyden vahvistanut, niin siinä tapauksessa muiden asianosaisten pitäisi ilmeisesti vaatia isyyden kumoamista.
Tuomioistuimet voivat tehdä vaikka minkälaisia päätöksiä ja niitä jauhetaan sitten vuosikausia, jotta asiamiehet saavat työtä.
Kun isyys on vahvistettu kuolleelle ilman veritestiä, eikä ole voitu kuulla asiassa tätä oletettua isää eikä äitiä, kun molammat ovat kuolleet, niin kaiketi isyys voidaan kumotakin ilman, että äitiä ja isäehdokasta kullaan.
Tapaus on aivan toinen kuin kertomsaasi KKO 1993:58 tapauksessa, silloin on ollut kyse alaikäisestä lapsesta, verestä tehty DNA-testit ja äidiltä saatu makaamisnäyttö. Asuivat avioliitossa olleen miehen kanssa asumuserossa ja äidillä oli jo toinen mies, joka sitten on laajemman veritutkimuksen mukaan todettu isäksi. Vainajan oikeudenomistajat eivät ole myöskään ottaneet kantaa ko. isyyspäätökseen. Olihan siellä vielä ulkopuolinen todistaja, joka todisti että pariskunta seurusteli jo kun naisella oli menossa asumusero aviomiehen kanssa.
Tässä tapauksessa (lapsi 52-vuotias)joka ihmetyttää ja kuohuttaa ympäri suomen, ei ole ollut mitään ensikäden tietoja olemassa ja asiaan/isyyteen on puututtu sitten vasta kun isäehdokaskin kuoli. Henkilön/perilliseksi pyrkijän avioisää ei kuultu misään vaiheessa oikeudessa, eikä ollut enää elossa, kun muutoksenhaku hovioikeudessa oli käsillä.
Lapsettoman miehen siittämiskykykin on epävarma!
KKO jätti asian tutkimatta, eikä myöntänyt valituslupaa, kun oli ilmoitettu että kyse on perintöriidasta. Papereissa luki "Isyyden vahvistaminen" ja siihen haettiin muutosta.
Asialla asinasa osaava asianajaja.
KKO tutkii tapauksia joilla on ennakkotapauksen luonnetta. Tapaus KKO:1993:58, KKO ei ottanut kantaa siihen kuka on kenenkin isä vaan siihen voidaanko isyys myöntää, jos lapsi on syntynyt ennen isyyslain voimaantuloa (1.10.1976) ja isä on kuollut. KKO päätti että kannetta voidaan käsitelllä ja palautti käsittelyn alempiin oikeusasteisiin. Päätöslauselmassa todettiin näin:
"Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan siltä osalta kuin kanne on jätetty tutkimatta. Asia palautetaan Orimattilan kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa asia käsiteltäväkseen ja A:ta henkilökohtaisesti ja hänen edustajaansa sekä B:tä ja C:n oikeudenomistajia kuultuaan sekä huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä."
Jos ja kun epäilette rikosta, niin eiköhän teidän kannattaisi tehdä rikosilmoitus poliisille, koska rikoslain 18. luvun 3. pykälän mukaan sukuoikeuden hankkiminen väärällä nimellä tai muulla vilpillisellä menettelyllä on rikollista.
Luottaisin siihen että mahdollinen isyys ja sukulaisuus voidaan selvittää aukottomasti DNA-testillä. Selvittäminen on varmasti kaikkien osapuolten etu.
Asianajaja ei lähde mielellään rikosoikeusjuttuihin ainakaan ilmoittajana, eikä edes neuvo, miten menetellä. Neuvoja kaivattaisiin
Sukulaisista tehtiin veritesti ja tulos neutraali 83 prosenttia ja epäilen, että "lokuksia" on manipuloitu kansanterveyslaitoksessa. Avioisää ei ole kuultu kun isyys (82 v.) kumottiin, muutoin ei olisi päästy isyyttä hakemaan kuollelle hyvävaraiselle lapsettomalle leskimiehelle.
Haastekanteessa isyden kumoamiseksi nimettiin tämä kuollut biologiseksi isäksi, vaikka ei ollut mitään tutkimuksia vielä selvillä. DNA-testi oli syöpänäytteestä ja lausunto sanoo, että "ei välttämättä vastaa isyyslain 11 §:n edellyttämää veritestiä". Näytteenotosta ei ollut käytettävissä mitään tietoja ja kansanterveyslaitos tutki näytteen. Kuolleen isyyden varmuudeksi vahvistettiin 95,3 prosenttia. Ja kuitenkin pitäisi prosentin olla 99 koska mitään todistusarvoa ei voida antaa toisenkäden tiedoille ja todistajien valehtelulle. Hovioikeus hyväksyi väärät valat, joista annettiin näyttö suullisessa käsittelyssä.
Anna osviitta kenen puoleen käännymme, kun poliisi on ilmoittanut ettei saanut tutkia väärää valaa. Syytä ei tiedetä vielä, kun papereita ei ole palutettu vaikka pyysin, jotta lähetän eteenpäin ne lääniin.
Onko teille kenellekään tullut mieleen että kyseinen henkilö voisi olla edesmenneen jälkeläinen? Mainitsemasi prosenttiluvut on lievästi sanottuna vakuuttavia. Jos olisin tuomari, niin pitäisin toteennäytettynä että edesmennyt oli ko. henkilön oikea isä.
En usko että mitään on tehtävissä, sillä yhdessäkään tuntemassani ennakkotapauksessa ei ole kumottu juridisesti biologista tosiasiaa.
Kyseinen henkilö ei ole vainajan jälkeläinen ja se on taivahan tosi. Siksi tätä ihmetellään ja pyöritellään, että koska lähdetään tukintapyynnön tielle ja nostetaan vaikka vainaja haudasta. Asia ei kuitenkaan siitä parane, jos huomioidaan laki.
Tässä tapauksessa rikos ei ole mikään pieni asia, jos se saadaan selvitytetyksi.
95 %:ttia on neutraali ja tehtynä veritestistä ja sitä ei ole. Veritutkimuslaki ei tunne muuta kuin veritestin, ei mitään muuta näytettä isyyden vahvistamiseksi. Veritesti (DNA) isästä tai isäehdokkaasta, lapsesta ja lapsen äidistä, eikä sukulaisista. Rikosasiat ovat eriasia DNA:n suhteen.
Ensisijaisesti tarvitaan isyyden vahvistamiseksi makaamisnäyttö ja asianosaisten kuuleminen ja äiti sekä isäehdokas ovat kuolleet.
Isyyden vahvistuttaminen ennen vuotta 1976 syntyneiden osalta on tullut tehdä viimeistään 1981. Nyt käytettiin vuotta 1999.
Käräjäoikeuden laamanni totesi, "eihän tässä ole kyse mistään isyydestä vaan rahasta"!? Pointti on, että yksi vainajan sisaruksista jätetään perinnöttä ja se osuus jaetaan sitten tälle käenpojalle.
Miltäs nyt asia näyttää - miten oikeuslaitos makaa tässä maasssa?
"Veritutkimuslaki ei tunne muuta kuin veritestin, ei mitään muuta näytettä isyyden vahvistamiseksi."
- Sanoisin ettemme ole Amerikassa. On tunnettua että jokaisessa solussamme on sama perimä; on siis aivan sama mistä solusta DNA-näyte otetaan. Veritestiä käytetään ja vaaditaan lähinnä sen takia, että se on tutkittavalle kohteelle "vähemmän invasiivinen" eli kansantajuisesti ilmaistuna aiheuttaa vähemmän kipua ja vaivaa kuin vaikkapa lihaksesta tai ihosta otettu pala. En näe mitään perustetta DNA-näytteen hylkäämiselle kunhan se on todistettavasti vainajasta peräisin.
"Ensisijaisesti tarvitaan isyyden vahvistamiseksi makaamisnäyttö ja asianosaisten kuuleminen ja äiti sekä isäehdokas ovat kuolleet."
- Sanoisin tähänkin että emme ole Amerikassa. Makaamisnäytön vaatiminen on perua siltä ajalta kun veriryhmiä ei tunnettu, eikä ollut oikein muuta keinoa isyyden vahvistamiseksi kuin asianomaisten tunnustus. DNA-testin luotettavuus on huomattavasti suurempi kuin jonkun henkilön muistelot vuosikymmenten takaa. Olettaisin kuitenkin että muun näytön on oltava vahvempaa tilanteessa, jossa asianomaisia ei voida kuulla. Lisäksi voi olla syitä miksi lapsen äiti ei myönnä maanneensa jonkun kanssa ja olisi lapsen kannalta ongelmallista jos äidin sana olisi painavampi kuin DNA-näyte.
Jos ette saaneet valituslupaa KKO:sta, niin isyyden kumoaminen taitaa olla mahdotonta ellei jotain oleellista uutta ilmene. (Kuten että alunperin otettu näyte ei ollutkaan vainajasta). Lisäksi antamasi prosenttiluku vaikuttaa niin korkealta, etten lähtisi lyömään vetoa sen puolesta ettei ko. henkilö ole edesmenneen jälkeläinen. Voit tietenkin epäillä tuloksen tehnyttä laboratoriota, ja mahdollisesti jos näytteitä on riittävästi jäljellä onnistua testauttamaan ne toisessa laboratoriossa. Tunnen jonkin verran DNA:n analysoimiseen käytettävää tekniikkaa enkä usko että tulosta voi manipuloida muuten kuin antamalla väärä näyte analysoitavaksi. Testin voi aina tehdä myös siten että mukaan otetaan muutama täysin ulkopuolinen. Esim. jos A on "lapsi" ja B, C, D, E ja F potentiaaliset isät, niin testi on luotettava vain jos jonkin "isistä" ja A:n sukulaisuus poikkeaa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna muihin isäkandidaatteihin.
Tarvitseeko Suomessa noudattaa säädettyä voimassa olevaa lakia ?! Mitä ovat sitten nämä oikeusoppineet täällä Suomessa. Heiltä silloin tällöin pyydetaan sitä faktatietoa erikoisita perheoikeuteen ja rikoksiin liittysistä asioista ?!
Olen tutkinut todennäköisesti ko. tapausta ja siellä KTL:n lausunnossa sanotaan "tullut laboratorioon ilman näytteenottoon liittyviä tietoaja". Parafiiniin säilötty näyte kulkenut käräjäoikeuden kautta, joten ei ole varmuutta kenestä näyte on. Kuulin myös asianajaja tuttavaltani, että kansanterveyslaitokselta voi tulla jos minkälaisia lausumia eli tämä tapaus ei ole ainoa manipuloitu tai maksusta tehty. Korkea prosenttiluku on 99,9 ja siihen voi luottaa tilastollisena todennäköisyytenä sen muun näytön eli mm. makaamisnäytön totemisen vahvistamiseksi.
Mitä sitten mahtaa tarkoittaa RL 18:3§ Rikoksista sukuoikeuksia vastaan ?!
Toivottavasti kukaan isää etsivä ei usko mielivaltaista mielipidettäsi ja toivottavasti kukaan isä ei jätä käyttämättä oikeuttaan teettää aikanaan DNA:ta verestään, jos vähänkin epäilee, että lapsi ei olisikaan hänen.