Kuinka moni teistä todellakin käy tanssimassa vain tanssimassa ?
Sanovat, että tanssi on koko elämä, rakas harrastus, jne....
Kuitenkin, kun ja jos lavoilta löytyykin se " oikea", niin tanssi saa jäädä...miksi ?
Eikö senkin jälkeen voi käydä " vain tanssimassa " ?
Ja taas käydään jos juttu karahtaakin kuiville...
Vähän ihmettelen, kuka ei ymmärrä, minäkö ;)
Sanovat, että tanssi on koko elämä, rakas harrastus, jne....
Kuitenkin, kun ja jos lavoilta löytyykin se " oikea", niin tanssi saa jäädä...miksi ?
Eikö senkin jälkeen voi käydä " vain tanssimassa " ?
Ja taas käydään jos juttu karahtaakin kuiville...
Vähän ihmettelen, kuka ei ymmärrä, minäkö ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Usein tosin kyllä tanssikerrat ainakin alkuun vähenevät, kun uuden kumppanin kanssa löytyy muutakin mukavaa tekemistä.
Kuitenkin lähes aina toisensa tanssilavalta löytäneet palaavat jonkin ajan kuluttua jokseenkin samaan rytmiin kuin ennen tapaamistaan.
Joskus jotkut tanssivat paljonkin yhdessä, joskus taas eivät juuri muuta kuin ensivalssit ja sitten ihan loppuillasta taas uudelleen.
Ei se innostus tanssiin todella tanssista pitäviltä kokonaan minnekään katoa.
Nuorempien pariskuntien kohdalla tietysti useimmiten tulevat pakolliset mammalomat katkomaan putkea.
Vuoden lapsenteon vuoksi poissa olleita tapaa tuon tuostakin. Sitten sitä vain joko otetaan muksu mukaan tai jätetään mummulle hoitoon ja painellaan taas entiseen malliin.
Siinäpä se. Tunnen monia, jotka aikanaan vakuuttivat, että ovat vain tanssimassa.
Sitten löytyi se iiiihaana kulta ja tanssi loppui kuin seinään.
Jos oikeesti olisi ollut vain tanssimassa, niin tämä harrastus olisi jatkunut myös kullan kanssa/ilman häntä.
Se vaan on useille niin vaikeaa myöntä olevansa haku päällä. Joko sinkkuna tai parisuhteessa
huonosti viihtyvänä.
Usein nämä ihanan kullan vuoksi tanssin lopettaneen palaavat tanssikuivoihin, ku se parisuhdeihanuus loppuu syystä tai toisesta.
Olen eronnut 7 vuotta sitten, noin neljä vuotta sitten sain tarpeeksi rohkeutta lähteä tanssilavoille opettelemaan (ex-mies ei antanut käydä tanssimassa) ja nyt olen ihan kybällä mukana touhussa.
Ja todellakin, käyn VAIN tanssimassa!
Eroni jälkeen minulla on ollut pidempi suhde, mies ei ollut tanssitaitoinen. Se ei silti estänyt minua käymästä tanssimassa, joten minä todellakin käyn VAIN tanssimassa... Ja jos vaikka kohdalle osuisi seuraava tanssimaton mies, niin kyllä, aion edelleen käydä VAIN tanssimassa.
Olet siis poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Hmmm. kuulostaa kovin tutulta yhdistelmältä. Olen sivusta seurannut tutun pariskunnan seurustelua, jatkunut 3,5 vuotta.
Toinen aikaisemmin todella aktiivinen tanssija, toinen harrastanut tanssia satunnaisesti, muita harrastuksia sitäkin enemmän.
Parin ensimmäisen vuoden aikana toista nähtiin erittäin harvoin enään tanssimassa, aikaa kului ja hups, taas tanssi maistui.
Syy ? No, ehkäpä pientä kismaa suhteessa, uutta mahdollista hakemassa ?
Kysäisin muutaman kerran lavalla,vieläkö seurustelet, vastaus, kyllä...
Kuitenkin tanssimassa käyminen ei ainakaan hänellä ole pelkkää tanssimista, käytös kertoo vallan muuta...ei suhteessa elävä käyttäydy NIIN tunteenomaisen flirttaavasti, antaa ymmärtää mutta vielä ei ymmärrä antaa ;)
Tietenkin meitä vain tanssimassa kävijöitäkin riittää, me käymme emännän kanssa yhdessä ja erikseen, enemmän kuitenkin yhdessä.
Parisuhtessa eläminen ja sinkkua esittäminen ei ole yhtälö joka onnistuu, siinä loukkaa muitakin ihmisiä kuin vain sitä omaa kultaa.
Kerrottakoon vielä, että kyseisessä esimerkissä tanssiva osapuoli on mies, vaikkapa mitä sillä on merkitystä ?
Hauskoja tansseja kaikille, ei se ole häpeä jos rohkeasti tunnustaa olevansa haku päällä, raukkamaista on kieltää asia...
...erottaa toisistaan se, miltä jokin tanssilattialla näyttää siitä, mikä on todellisuus:
"Kuitenkin tanssimassa käyminen ei ainakaan hänellä ole pelkkää tanssimista, käytös kertoo vallan muuta...ei suhteessa elävä käyttäydy NIIN tunteenomaisen flirttaavasti, antaa ymmärtää mutta vielä ei ymmärrä antaa ;)"
Lulisi enemmän tanssineen jo havainneen, ettei tuollainen juuri koskaan ole muuta kuin nimenomaan sitä tanssiin liittyvää flirttiä, vaikka siinä mentäisiin kovinkin pitkälle.
Tunnen useita viehättäviä rouvia ja avosuhteessa eläviä tanssijattaria, jotka flirttaavat hyvinkin eroottisesti tarkoittamatta kuitenkaan yhtään mitään sen enempää. Kun musiikki loppuu, on tilannekin siltä erää ohi.
Mielelläni olen (ja niin on moni muukin mies) hyvin usein osallistunut tuollaiseen molemmanpuolisen nautinnon merkeissä.
Luulisi sattuvan kun pipo oikein kiristää.
Tanssista on lupa ottaa ilo ja nautinto irti niin monella tavalla kuin se kultakin vain käy.
Riippuu kunkin parin keskinäisistä sopimuksista, miten pitkälle on hyväksyttävää mennä. Sivullisella ei siihen ole osaa eikä arpaa.
juuh,no mie käyn silti vaikka se oikea löytyskin lavoilta.enkä oo koskaan kenenkään mukaan lähteny vaikka olis ollu mahdollisuus!
sen takia et käyn VAAN tanssimassa.mut voinhan mä joku kerta tehdä silleen et nyt kun meen niin haen ainoastaan seuraa tanssin lisäks...
keep smiling