elikkä poikamme on nyt 5v. erosimme isän kanssa kun poika oli hieman alle vuoden ja poika on aina asunut minun luonani.isä on ottanut poikaa silloin kuin häntä huvittaa alle 4vuotiaaksi isä otti poikaansa kaikki 4kertaa!sitten vein asian oikeuteen hain yksinhuoltajuutta viime syksynä,sielä annettiin väliaikais määräyksellä sellainen päätös että isä ottaa jokatoinen viikonloppu,no ensimmäiset 3kuukautta meni hyvin mutta sitten hän alkoi taas sen että ottaa kun kiinnostaa!sitten tavattiin isä kylällä ja poika temppuili hieman ja isä hermostui ja puristi lasta niskasta(lujaa)..lapsi pelästyi kovasti eikä tahdo mennä isälleen enää ollenkaan,enkä ihmettele jo ennestään etäiset välit vaan tulehtuivat isän ja pojan välillä!nyt isä sitten haluaa ottaa kun poika ei ole tulossa ja kun sanoin että minä en poikaa siihen pakota,niin hän sanoi tulevansa hakemaan väkisin!! asianajajani kyllä sanoi että minä voin kieltäytyä antamasta poikaa jos en koe että hän on isällään turvassa!mutta kysymys onkin että voiko isällä olla jotain konsteja jolla hän saisi pojan hakea??
isän pelleily
äiti1985
15988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sun täytyy ymmärtää, että juuri sinä voit olla se tarvittava linkki lapsen ja isän läheisiin väleihin. Me äidit pystymme manipuloimaan lapsen tietentahtoen, eli vaikka emme sitä aina haluisikaan tietoisesti. Lapsi vaan haluaan olla aina mieliksi vanhemmilleen, ymmärräthän. Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, lapsi tulee aina kaipaamaan molempia vanhempia.
Sinuna edistäisin lapsen ja miehen tapaamisia ja pyrkisin kertomaan lapselle hyviä asiaoita lapsen isästään.
Mun miehen lapsi ainakin haluaisi asua sekä isänsä että äitinsä kanssa. Häntä harmittaa suuresti, kun perhe on hajonnut vaikkakin hän minusta (isän uusi vaimo) tykkääkin kovasti.
Suosittelisin tutustumaan persoonallisuushäiriöön nimeltä narsismi isän kohdalla. Ehkä liian rankka heitto, mutta en kyllä lasta moiselle antaisi, jos kerran lapsikin pelkää. Käyköön kotonasi tapaamassa tai tavatkaa jossain julkisella paikalla. Mieshän on lapselle periaatteessa vieras vaikka siittänyt onkin jos kovin harvoin tapaavat.
Mun mielestä tämä äiti kirjoittaa nyt hieman yksipuolisesti lapsen omasta isästään. Aika erikoista, että äiti ensin valittaa, ettei isä halua nähdä lastaan ja sen perusteella haluaa yksinhuoltajuuden..kuitenkin kirjoittaa, että halusi isän tapaavan lastaan useammin..ja väitän, että äiti tässä on lähempänä narsistiä kuin mies!
tottakai haluaisin lapsen tapaavan isäänsä!!suututtaa tuollaiset kommentit...tiedätkö miltä tuntuu kun isä hyppyytä sekä minu että lasta vaan siksi että hän ei saa minua silloin kuin haluaa..silloin kun sanon hänelle etten häntä halua niin juuri silloin hän keksii ottavansa pojan koska tietää että poika ei ole tulossa ja sitten hän alkaa uhkailemaan minua kun en anna lasta!! hän juo päivittäin ja sossunkaan tapaamisiin ei osaa selvinpäin saapua,ajelee päissään ja hakkaa ihmisiä jos he eivät ole samaa mieltä hänen kanssaan!! että mielestäni en tee väärin jollen lasta tuollaiselle ihmiselle anna!!lisäksi silloin kun isän kanssa suostun naamatusten jutella isä lupaa pojallee maan ja taivaan väliltä kaiken mutta KOSKAAN hän EI lupauksiaan pidä!!tiedätkö mitä on tuollaista lapselle selittää
Onkohan ihan noinkaan, jotenkin tuntuu, että yrität selittää itsellesi omaa käyttäytymistäsi. Kuitenkin on aina tärkeintä se, että lapsi saa tavata tavata lastaan ja juuri sinun tehtävänäsi on edistää sitä eikä päinvastoin. Ole ylpeä siitä, että isä ylipäätään haluaa tavata lastaan. Lapsella on oikeus isäänsä, olihan millainen tahansa, lapsellesi se voi olla sankari.
juu, isä haluaa tavata lastaan(JOSKUS) lapsella todellakin kuuluu olla oikeudet kumpaankin vanhenpaansa,mutta sen kuuluisi olla säännöllistä! ja ensinäkään isä ei ole lapselle sankari,lapsihan ei edes halua tavata isäänsä! tottakai olen hermostunut mutta en kyllä koskaan käy lapseeni kiinni. mutta minun tai kenenkään muunkan ei tuollaiselle tarvitse selitellä,sinun kannattaisi pitää omat mielipiteesi aivan ominasi,eikä kirjoitlla palstalle jossa ihmiset kysyvät aidosti apua
Säännöllinen tapaaminen voi olla myös kerta vuoteen..Ja ainakaan se, että haet yksinhuoltajuutta, ei edistä useampaa säännöllistä tapaamisrytmiä. Siihenhän pitäisi pyrkiä, jos ei heti niin pikkuhiljaa. Ja sekin, että oma suhtautuminen lapsen isään olisi edes hieman positiivisempi, vaikuttaa väistämättä myös lapsen suhtautumiseen isäänsä.
"isä hermostui ja puristi lasta niskasta(lujaa).." mitähän isä olisi tehnyt jos ei olisi kukaan ollut näkemässä? Ainakin vaikutti tämä teksti siltä että isä purrut hammasta samalla kun on puristanut lasta niskasta... En todellakaan antaisi jos olisi pienikin epäilys että hän satuttaa lasta ja etenkin kun lapsi pelkää häntä!
kyllä isä puristi lujaa.. olen vaan niin paljon kuullut että oikeen millään ei voi taapmisia estää,enkä haluakkaan,tahtoisin vaan valvotut sellaiset jotta lapsikin olisi turvassa!moni tuttavamme on puhunut isä kohdalla juuri tästä narsistisesta luonnehäiriöstä? mutta millä sitten todistaa tälläinen oikeudessa? en haluaisi antaa isän kiusata lasta enään,itsekkin olen jo aivan loppu..
ja sanot että sinua pelottaa laskea lasta isän lähelle ja haluat ne valvotut tapaamiset. Sossun tehtävä on katsoa asiaa lapsen kannalta. Meillä vielä kysyi että luotanko isään ja tekevät asialle kyllä jotain. Puhelin käteen ja aikaa varaamaan!
Vai otti isä oikein niskasta kiinni..väitän, että olet itsekkin huutanut, tukistanut tai muuten kaltoinkohdellut lastasi. Koeta kasvaa aikuiseksi ja ajattele asiaa kokonaisuutena.
vastasin jo aiemmassakin tähän,mutta vastataanpa uudestaan..taidat kuulua niihin ihmisiin itse jotka alistaa lastaan.. antasitko itse jonkun puolituntemattoman ottaa lastasi niskasta?ja sitten ajattelisit asiaa kokonaisuutena.. huh huh! toivottavasti sinulla ei edes ole lasta!
ihmisiä on sekä isissä että äideissä. varsinkin nuoret vanhemmat eivät ymmärrä kokonaisuuden merkitystä lapsen kannalta. Asiaa sekoittaa omaan napaan tuijottelu ja lapsi jää toisssijaiseksi. Jos lapsessa on tapaamisten jäljilt näkyvissä fyysisiä väkivallan merkkejä on lapsi vietävä heti lääkärin tutkittavaksi ja tehtävä ilmoitus poliisille. Jos jälkiä ei ole ei ole näyttöä väkivallasta.
joten koita nyt ymmärtää että sinunkin ajattelusi vielä kehityy kun olet ilmeisesti aika nuori vielä - sinuakin harmittaa esim 10 vuoden päästä kun huomaat vieneesi lapseltasi isän. lapsesi ei sitä sinulle anteeksi anna, eikä pidäkää sillä se henkilö on lapsen ainut isä.
Taitaa olla melkoista provosointia tuolla jollain... Liekö vaikka itsellä siellä vähän huono omatunto. Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että lapsella on oikeus myös tasapainoiseen, rakastavaan ja turvalliseen kasvuympäristöön. Ja sekin kannattaa muistaa, ettei kannata syyllistää itseään liikaa tai joissain tapauksissa turhaan lapsen "isättömyydestä". Kannattaa miettiä sellaistakin näkökulmaa, että mitä tekisit ja miten suhtautuisit, jo henkilön "isä" paikalla olisikin joku muu, eli siis jos vaikkapa joku tuttu kohtelisi lasta kuin tämä "isä", niin antaisitko silloin lapsen tavata ja uskaltaisitko antaa mukaan? Jos joku nyt liikkuu tittelin "isä" tai "äiti" alla, niin kyllä sekin vaatii tietynlaista käytöstä, ei se salli ihan mitä tahansa tehdä vaikka lapsen siittänyt onkin. Ja kuinka moni nostaa kätensä ja puolustaa tämän kellari-insesti-isän oikeutta lapseensa ja lapsen oikeutta isäänsä? (Siis joku muu kuin se tänne puolueellisesti kirjoitellut niskasta puristelun sallija) Vai olisiko lapselle ehkä ollut parempi ettei olisi ollut isäänsä niin tiivissä yhteydessä... Koskaan ei voi tietää.
Luota itseesi ja vaistoihisi!!! Tsemppiä!!!