eli mä olen 16 vuotias tyttö ja seurustellut 1,5vuotta 21 vuotiaan kanssa, ja olemme toivottoman rakastuneita.
Ongelmana on, että äitini ei voi hyväksyä tätä poikaa. Äitini ei myöskään tiedä miten vakavalla pohjalla suhteemme on, ja luulee että me nyt vaan ollaan tosi hyviä kavereita.
Pari päivää sitten äitini sanoi ettei voisi ikinä hyväksyä jos seurustelisimme ja jos sellaisen saisi selville hän kieltäisi meitä enää tapaamasta, ja menin täysin hajalle.
Eli erityisesti samanikäisten nuorten vanhemmille, miten saan kerrottua äidilleni meidän suhteesta ja selitettyä että ikä on vain numeroita?
Ja mitä itse ajattelisitte jos tilanne olisi omalla lapsellanne?
Ja onko 5 vuoden ikäeromme tosiaan niin suuri?
Kiitos
Ongelmana on, että äitini ei voi hyväksyä tätä poikaa. Äitini ei myöskään tiedä miten vakavalla pohjalla suhteemme on, ja luulee että me nyt vaan ollaan tosi hyviä kavereita.
Pari päivää sitten äitini sanoi ettei voisi ikinä hyväksyä jos seurustelisimme ja jos sellaisen saisi selville hän kieltäisi meitä enää tapaamasta, ja menin täysin hajalle.
Eli erityisesti samanikäisten nuorten vanhemmille, miten saan kerrottua äidilleni meidän suhteesta ja selitettyä että ikä on vain numeroita?
Ja mitä itse ajattelisitte jos tilanne olisi omalla lapsellanne?
Ja onko 5 vuoden ikäeromme tosiaan niin suuri?
Kiitos
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei 16v, tarvitse vakipanoa. Jätkä tietenkin
tarvitsee valmiin ämmän. Jote olisiko syytä
hieman laittaa ajatusta ja realismia kehiin????
Olen ollut samassa tilanteessa (ikäerot 7 ja 10 vuotta) tosin pari vuotta vanhempana. Tässä ajatuksiani omien kokemusten pohjalta: 21 -vuotias poika on joko kehityksestä reilusti jäljessä tai sitten hänellä on jotain muuta "häikkää" jos hän tyytyy seurustelemaan 16-vuotiaan kanssa. Valitettava tosiasia on että monelle tuon ikäiselle miehelle seksi on riittävä syy jatkaa suhdetta teiniin. 21-vuotiaat naiset ovat kuitenkin sinuun verrattuna NAISIA eivätkä lapsia. Tietysti on mahdollista että olet poikkeuksellisen kehittynyt ja kaikki on ok. Todennäköisemmin pojassa on jotain vialla kun hän ei kynene suhteeseen lähempänä omaa ikäänsä olevien kanssa.
Äitinä en haluaisi 16-vuotiaan lapseni olevan 21 -vuotiaan käytettävissä. Te ette ole tasaveroinen pari (todennäk. todella pieni). Itse et sitä vielä tajua, mutta odotappa muutama vuosi niin alat ymmärtää mistä oli kysymys.
eli kyllä se meidän tapauksessa olen minä joka olen ikäistäni huomattavasti kypsempi, sekä fyysisesti että henkisesti, eikä poikakaverini ole mitenkään kehityksestä jäljessä, ja on erittäin fiksu ja itsekkin perillä meidän seurustelun moraalikysymyksistä, mutta valitettavasti järki ja tunteet ei kulje käsikädessä.
'Äitinä en haluaisi 16-vuotiaan lapseni olevan 21 -vuotiaan käytettävissä', mä en ole milläänlailla ''käytettävissä'', en seksissä enkä missään muussakaan. Poikakaveri ei mua ole ikinä painostanut mihinkään, päinvastoin, enkä ole tyhmä.
Itessäs on kateellisen kyttääjän vikaa ja haluat pelastaa kaikki nuoret istumaan ristin päälle. 21-vuotias on todellakin vielä poju vaan. Tuollahan ne juo ja sammuilee ja hakkaa toisiaan niinkuin 16 vuotiaatkin!
Kyllä se ihmetyttää jos ikäero on liian suuri, enintään joku 3 vuotta on vielä sopiva, mutta ihmettelen yhtä 28 vuotiasta kaveriani joka seurustelee usein 18-20 vuotiaiden kanssa. Hänelle ei omanikäiset kelpaa. Ja siltikään eivät koskaan ole samalla aaltopituudella ja bänät tulee, no ei muutaku uusi 18-20 vuotias kehiin ja pian sama juttu. Kaverini on kyllä ikäisekseen lapsellinen, että siinä yksi syy, miksei yhtään vanhemmat likkakaverit tule kysymykseen, tuntee itsensä vissiin tyhmäksi aikuisten naisten seurassa. Tiedä häntä.
Itse olen 17 vuotias tyttö ja seurustelen tänä vuonna 23 vuotta täyttävän nuorenmiehen kanssa. Olemme seurustelleet lähes kaksi vuotta (vaikka välillä onkin ollut aikoja, kun emme ole "virallisesti" seurustelleet, mutta huonoja aikojahan on kaikissa parisuhteissa!),tunteneet kauemminkin. Jos sinä olet muita ikäisiäsi kehittyneempi, etenkin henkisesti, niin ei mielestäni asiassa ole ongelmaa! Kaikki ihmiset tietysti ensin ajattelee, että onpa kauheeta hyväksikäyttöä, mutta entä jos ei olekaan?! Omat vanhempani ovat onneksi hyväksyneet poikaystäväni.
Onnea teille! :)
...meilläkin, kavereita ollaan oltu paljon kauemminki.
Totta, ennakkoluuloihin ja epäilyksiin ollaan törmätty, enää ei niinkään paljon.
Tuntuukin että kaikki muut jotka ovat meidät yhdessä nähneet hyväksyvät suhteemme paremmin kuin hyvin, paitsi äitini.
Monesti ollaan kuultu että ollaan täydellisiä toisillemme ja näytetään niin 'iih söpöiltä', ja samaa mieltä ollaan itsekkin. :)
Moni varmaan ajattelee että mä olen vaan vanhemmasta pojasta sekaisin oleva typerä pikkuteini joka ei tiedä oikeasta rakkaudesta yhtikäs mitään, mutta oon kokenut yhtä sun toista ikääni nähden, ja todellisuudentajua löytyy.
"Ja onko 5 vuoden ikäeromme tosiaan niin suuri?"
Siinä rajoilla, joten vaikea arvioida näin anonyyminä netin välityksellä.
Samoin sitä, miten äitisi ottaa uutisen vastaan. Parhaiten hoidatte kertomisen niin, että istutte kaikki kolme saman pöydän ääreen ja itse käyttäydytte rauhallisesti ja niin, että teidän seurustelu on ihan normaali, luonnollinen asia. Vältä noita "ikä on vaan numeroita"-latteuksia, kyllä niitä parempiakin sanamuotoja on ("onhan meillä ikäeroa, mutta olemme samalla aaltopituudella, jaamme samat arvot" tai jotain tuohon suuntaan). Suurin osa äideistä heltyy tässä vaiheessa, viimeistään hieman sulateltuaan.
On kyllä olemassa niitäkin äitejä, jotka uppiniskaisesti pitävät kiinni kerran itselleen päättämistään mielipiteistä ja muuttuvat uhmaikäisiksi kun asiat eivät menekään oman mielen mukaan. He ovat onneksi vähemmistö. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, olkaa nyt edes itse aikuisempia ettekä lähde siihen mukaan.
Ja muista että vaikka olet alaikäinen, kuitenkin jo sen ikäinen ettei äidilläsi ole enää kovinkaan paljoa sananvaltaa siihen ketä tapailet (paitsi jos kyse on päihteistä ym. laittomasta tai vaarallisesta). Jos poika ei vaaranna sinua, ei hankalaksikaan heittäytynyt äityli voi tehdä juuri mitään. Sillä oletuksella, että itse tiedät missä mennään etkä tee typeryyksiä.
Omatkin kumppanini ovat olleet aina tavanomaista vanhempia, mutta se ei ole ollut ongelma vanhemmilleni. Ja heidän ikäerollaan ei kyllä paljoa alettu saarnaamaan :D
...tuossa tulee olemaan juuri se, että miten saan meidät kaikki saman pöydän ääreen ettei äiti räjähdä ja aiheuta kolmatta maailmansotaa, sillä äitini kuuluu juuri tuohon uppiniskaisten vähemmistöön. :D
Mutta kai sitäkin on yritettävä, eikä tässä paljon muukaan auta, ellen halua jatkaa samaa rataa kuin aina ennenkin ja esitellä jokakerta uudestaan oma kulta omana parhaana kaverina.
Se ei oo sun äitis asia seurusteletko sen kanssa vai et. Kai sillä akalla nyt jumalauta on oma elämäkin.
Äidit saattaa joskus yllättää ;) Ja ensireaktio ei kerro aina kaikkea.
Keräät(te) vaan rohkeutta tarpeeksi että hermot pysyvät edes itsellä vaikka pahin tapahtuisi. Ilmeisesti äitisi hyväksyy pojan/miehen kuitenkin kaverinasi? Miksei siis poikaystävänäsi?
Valitkaa vaikka jokin aika tai paikka milloin äitisi yleensä rentoutuu ja poikaystäväsi voisi tuoda jotain mistä hän pitää (kukkia?). Silloin uppiniskaisemmallakin korvat heristyy kummasti :) Ja kerrotte tosiaan rauhallisesti ja positiiviseen sävyyn, että te nyt vain satuitte rakastumaan toisiinne. Kyllä se siitä, viimeistään ajan kanssa.
Kaverisihan on aikuinen mies eikä mikään poika!
Seurustelun alussa olet ollut kyllä niin nuori, että siitä tulee pahoja tuntemuksia..
Viisi vuotta on iso ero. Meillä miehen kanssa sellainen on ja ero on kyllä huomattava tosin tasoittavasti. Eli pääsääntöisesti miehet kypsyy hitaammin jolloin viisi vuotta nuorempi nainen on useimmiten yhtä kypsä kuin vanhempi mies.
Pointti on nyt tuo nainen/mies. Eli mielestäni olet lapsi vielä ja kaverisi aikuinen ja se on jossain määrin ongelma. Toki tuntematta kumpaakaan ei voi sanoa oikeasti yhtään mitään!
Veikkaan, että äitisi on hajulla ja puheillaan yrittää johdatella tilannetta tai korjata sitä. Kannattaisiko jutella?
Paras sana kuvaamaan on nuorimies, aikuiseksi en menis vielä ihan sanomaan. :D
Olin nuori, totta, mutta nuorempi oli myös toinenkin osapuoli, ja aikansa se ottikin että alettiin seurustella ''avoimemmin'', ja seksi tuli kuvioihin vasta paljon myöhemmin, taisin olla sillon jo 16.
No shit, tottakai pitäis jutella. Pelkään vaan että jos kerron miten asiat on, äiti kieltää oikeasti meitä enää tapaamasta.
Tiedän sen itsekkin, että me keksittäis keino tavata jokatapauksessa eikä se asioita pahemmin muuttais, mut jo tämä salailu on tuskaa, puhumattakaan siitä että sitten pitäs salata kaikki.
Itse olen 17v. poika ja seurustelen 21 vuotiaan miehen kanssa (homoja olemme siis). Kaksi vuotta olemme seurustelleet ja seksi nyt ei kuulu meidän jokapäiväiseen tai edes joka viikon listalle joten turha muiden kitistä sitten mistään seksistä kun me teemme paljon muutakin ja vielä enemmän.
En koe ikäeroa suureksi. Poikaystäväni on itsekin vielä niin kakara että saakohan tuosta miestä koskaan :D Se puoli meidän suhteessa on tietenkin että vain läheisimmät ystävät tietää ja vanhemmille ei kerrota ennen kuin on sopiva aika. Jos eivät hyväksy niin se on heidän asiansa. Jos hylkäävät minut homouteni vuoksi niin sanon että minulla ei vanhempia ole koskaan ollutkaan ja lähden vekeen.
Sitten kun täytä 18 niin ei tarvitse välittää vanhempien mielipiteistä. Seurustelet kenen kanssa haluat, pääasia että olet turvallisissa käsisssä ja voit luottaa kumppaniisi. Suosittelen odottamaan vielä. Mutta tee miten haluat.
SÄ olet 16, Poika 21. SINÄ olet 16!
ELI LAILLISESTI SAAT SEURUSTELLA POJAN KANSSA ILMAN ÄIDIN LUPAA KOSKA OLET 16!! !
KIITOS :D
meillä kanssa sama tilanne aikoinaan. nyt olemme naimisissa on oma talo ja vauva. Ei ikäeroa huomaa kyllä enää ollenkaan, jos silloinkaan...
Seurustelulla ei ole lakisääteistä ikärajaa. Seksin harrastamisella on, ja siinäkin on otettava huomioon monia seikkoja. Nyrkkisääntönä voi pitää, ettei täysi-ikäinen saa lain mukaan harrastaa seksiä alle 16 vuotiaan kanssa.
Itsellä on hieman samantyylinen tilanne. Olen 18 vuotias poika(ainakin omastamielestäni vielä)ja tyttöystäväni on 15. Tässä nyt tietysti joku nappaa laittomuuden kuvioihin, mutta voin vannoa, että tältäpuolelta löytyy kyllä maltti odottaa, vaikka sinne kuuluisaan avioliittoon asti, petihommiin ryhtymistä.
Tytön vanhemmat ovat kai jollakin muotoa hyväksyneet suhteemme, mutta yökyläilyt on pannassa. Aika vaivihkaa tyttö kertoili asioita minusta vanhemmilleeen. Ja aluksi olinkin vain samanhenkinen, vähän vanhempi kaveri. Pikkuhiljaa sitten tunteet voimistuivat ja oli aika kertoa että seurustelemme.Asiaa mutkistaa hieman vielä se, että tytön vanhemmat ovat uskovaisia ja itse olen eronnut kirkosta.
Ihmisinä olemme mielestäni kuin luodut toisillemme. Yhteistä tuntuu löytyvän rajattomasti ja ainoana pienenä ongelmana ovat nimenomaan vanhemmat. Omat vanhempani ovat kaiketi erittäin sujut asian kanssa, oma siskonihan sai ensimmäisen lapsen 16 vuotiaana, joten pieni shokki on jo kärsitty silläpuolen.
Aloitin 15-vuotiaana seurustelun 20-vuotiaan pojan kanssa, vanhempieni oli aika vaikea sitä aluksi hyväksyä, mutta kun tutustuivat kyseiseen poikaan (joka oli kyllä pieni ja muutenkin lapsellinen ikäisekseen), niin pikku hiljaa hyväksyivät asian, kun näkivät että minuun (meihin) saattoi luottaa. Yökyläilyä eivät kyllä vanhempani sallinneet ennen kuin olin 17 v. mutta se nyt ei ollut mikään ongelma. Ainoa huono puoli noissa nuorina alkaneissa pidemmissä seurustelusuhteissa on se, että ne tuppaavat kyllä järjestään jossain vaiheessa loppumaan, kun se nuorin alkaa kasvaa aikuiseksi ja tulee tarve nähdä vähän muutakin kuin sitä yhtä ja samaa ihmistä, mutta sekin kuuluu elämään.
paitsi että ite seurustelen vähän päälle 19 vuotiaan tytön kanssa. ^_^
Ei olla vielä kovin kauan seukattu, mutta oon kyllä miettinyt totakin... (noh, mulla ensinnäkin toi bise asia, mutta anyway..)
jos oikeasti rakastaa toista, ei sillä iällä ole väliä, aikuistenkin se pitäisi tajuta.
puhu äidillesi avoimesti, niin hän vielä joskus oppii ymmärtämään ^^
ja öhm.. (tossa joku tosta laillisuudesta puhui)
laillisesti yli 18 vuotias ei saa seurustella alle 16-vuotiaan kanssa. eli laillista on ^_^
(kyllä, tarkistin tuon jostain kun juuri täytän 16 8D)
onnea suhteeseen ^.^