Yleensä kaikki ajattelee että seurustelu ja poikaystävä ois aivan ihanaa ja että ne tekis elämästä satumaista. Todellisuudessa niin ei ole. Oikeesti pari ekaa viikkoa poikaystävän/tyttöystävän kanssa on ihanaa ja koko maailma tuntuu kirkkaammalta. Kun on mennyt jonkin aikaa, niin suhde normaalisoituu, ja kaikki on jälleen ihan samanlaista kuin ennenkin. Mun paras kaveri tapasi yhen pojan ja pari ekaa viikkoa kuulemma tuntu ihan taivaalliselta, mutta sitten sen pojan huonot puolet paljastu mun kaverille, ja mun kaverin huonot ominaisuudet sille pojalle. Nyt niitten suhde on arkipäivänen.
Mun serkku tapas ihanan tytön. Ne muutti yhteiseen kämppään. Kun olen vieraillut heidän luonaan, ja kuunnellut heidän juttujaan, olen huomannut että he elävät kuin he olisivat veli ja sisko jotka asuisivat samassa kämpässä. Ainoa asia mikä tekee heidän suhteestaan suhteen, on seksi.
Tietenkin he rakastavat toisiaan, mutta heidän suhteensa on jo vaihtunut arkipäiväiseksi. Päivä alkaa aamupesulla, sitten töihin, sieltä kotiin, sitten on ruoan laitto, ehkäpä sauna, kaljat ja telkkariohjelmia, ja pari kertaa viikossa seksiä.
Riitaa saattaa tulla niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin sipsipussin jakaminen.
Seurustelua voi verrata koiran ottamiseen.
Ensin haaveilee koirasta, ja miettii mitä eri asioita sen hankkiminen muuttaa normaaleissa päivärutiineissa. Samalla unohtaa huonot puolet; paskalle viennin, aamukävelyttämisen, ja sen että koira on riippuvainen sinusta, ja seurastasi.
Kun koira tuodaan viimenään uuteen asuntoon, niin huonot ja hankalat puolet alkavat nousta esiin.
Samoin kun haaveilee seurustelusta, niin usein ajattelee selvästi vain ne asiat, jotka tuntuvat mukavilta. Siinä unohtaa helposti sen, että useat asiat ovst kiinni myös seurustelukumppanisi mielipiteistä. Joskus täytyy voida sanoa ei, ja joskus myös myöntyä hänen tahtoonsa. Et välttämättä voi enää viettää iltaa baarissa tyttö/poikakavereidesi kanssa. Rakkaasi voi olla mustasukkaista tyyppiä, ja katsoa huonoksi baari-illat ellei hän itse ole mukana. Mun paras kaveri epäilee kokoajan että hänen poikakaverinsa pettää häntä, ja ei uskalla ottaa asiaa puheeksi sillä hän pelkää saavansa nipottajan leiman.
Tietenkin rakkaus on ihana asia, ja tekee elämästä mukavamman elää, mutta te joilla on kova kiire päästä seurustelemaan, muistakaa että se ei tee elämästä paljoakaan ihmeellisempää mitä se jo on.
On myös oltava varma siitä onko kypsä suhteeseen, sillä se vaatii paljon kärsivällisyyttä ja taitoa käsitellä tunteita.
Mun serkku tapas ihanan tytön. Ne muutti yhteiseen kämppään. Kun olen vieraillut heidän luonaan, ja kuunnellut heidän juttujaan, olen huomannut että he elävät kuin he olisivat veli ja sisko jotka asuisivat samassa kämpässä. Ainoa asia mikä tekee heidän suhteestaan suhteen, on seksi.
Tietenkin he rakastavat toisiaan, mutta heidän suhteensa on jo vaihtunut arkipäiväiseksi. Päivä alkaa aamupesulla, sitten töihin, sieltä kotiin, sitten on ruoan laitto, ehkäpä sauna, kaljat ja telkkariohjelmia, ja pari kertaa viikossa seksiä.
Riitaa saattaa tulla niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin sipsipussin jakaminen.
Seurustelua voi verrata koiran ottamiseen.
Ensin haaveilee koirasta, ja miettii mitä eri asioita sen hankkiminen muuttaa normaaleissa päivärutiineissa. Samalla unohtaa huonot puolet; paskalle viennin, aamukävelyttämisen, ja sen että koira on riippuvainen sinusta, ja seurastasi.
Kun koira tuodaan viimenään uuteen asuntoon, niin huonot ja hankalat puolet alkavat nousta esiin.
Samoin kun haaveilee seurustelusta, niin usein ajattelee selvästi vain ne asiat, jotka tuntuvat mukavilta. Siinä unohtaa helposti sen, että useat asiat ovst kiinni myös seurustelukumppanisi mielipiteistä. Joskus täytyy voida sanoa ei, ja joskus myös myöntyä hänen tahtoonsa. Et välttämättä voi enää viettää iltaa baarissa tyttö/poikakavereidesi kanssa. Rakkaasi voi olla mustasukkaista tyyppiä, ja katsoa huonoksi baari-illat ellei hän itse ole mukana. Mun paras kaveri epäilee kokoajan että hänen poikakaverinsa pettää häntä, ja ei uskalla ottaa asiaa puheeksi sillä hän pelkää saavansa nipottajan leiman.
Tietenkin rakkaus on ihana asia, ja tekee elämästä mukavamman elää, mutta te joilla on kova kiire päästä seurustelemaan, muistakaa että se ei tee elämästä paljoakaan ihmeellisempää mitä se jo on.
On myös oltava varma siitä onko kypsä suhteeseen, sillä se vaatii paljon kärsivällisyyttä ja taitoa käsitellä tunteita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huoh taas tälläsiä vitun säälittäviä pessimistejä
Ite et ainakaan puhunu omista suhteistas mitään joten oletan että olet sellainen nyhvääjä joka ei uskalla poikia lähestyä saatikka seurustella.
Ei pidä paikaansa tämä suhteen "arkeistuminen!" Ollaan tyttöystävän kanssa seurusteltu jo monta kuukautta (yli 4) ja hän on edelleen aivan yhtä ihna ja rakastettava, koska molemmilla on jalat tukevasti maassa.
Nykyäänhän nämä seurustelut kaatuvat vain siksi niin nopeasti arkeen että ne ovat useimmissa tapauksissa sellaisia tyttöjen "munkin on pakko seurustella ku kaveritkin seurustelee" ja sit hypätään ensimmäisen pojan syliin joka vähän vaan kattoo sillä silmällä.
EN JUMALAUTA YMMÄRRÄ MIKÄ VITTU TEITÄ MUKA VIISAITA NUORIA OIKEEN VAIVAA!! Luulette tietävänne kaiken siitä miten nykynuoriso on tyhmää ja ajattelematonta seurustelun suhteen.. tääkin on varmaan miljoonas keskustelu samasta aiheesta. En jaksa vaan tajuta teitä VITUN PESSIMISTEJÄ... Menkää vittu ladon taakse aseen kanssa värjäämään seinät punaisiks
4kk kuuluu kyllä vielä siihen alkuhuumaan...
oon sun kaa aivan samaa mieltä...nykyään vaan etitään seuraa ku panettaa tai sen takii et kaveritki seurustelee...rakkaus on semmonen asia et se pysyy ikuisesti jos vaan viittii olla kärsivällinen ja löytää se oikean...kun löytää sen oikean nii joskus kuuskymppisenäki ku näkee sen kumppanin nii ainaa näkee jotain uutta joka vie aina vie sut korkeammalle kuin ennen :)
paljon kun on seurusteltu jo nelvä kuukautta. no ei siinä vielä ole arki kerennyt etes välttämättä tulla vastaan.
Arkipäiväistyminen tulee joka suhteessa vähän eri aikaan. Meillä se on mielestäni ihan positiivinen juttu. Tokihan se alkuhuumakin on ihanaa aikaa kun ei vielä tunne toista ja tulee eteen paljon kaikenlaista uutta.
Nyt voidaan sitten olla vähän niin kuin ne sisko ja veli, tavallaan. Voi siis olla toisen seurassa ihan täysin oma itsensä, eikä tarvitse hävetä mitään ja saa niitä kaipaamiaan hellyydenosotuksia. Sitä paitsi aina on yhtä ihana kuulla omalta rakkaalta, että hän välittää.
Jos suhde alkaa kahlita liikaa, siitä tulee juuri tuollainen olo. Ja siinähän se yhteensopivuus ja rakkaus sitten punnitaan kun siirrytään siihen arkielämään. Jos toisesta tulee liikaa esille sietämättömiä puolia, ei suhteella varmaankaan ole tulevaisuutta. Jokaisessa ihmissuhteessa täytyy molempien osapuolten uhrautua ja tehdä kompromisseja!
"Mun serkku tapas ihanan tytön. Ne muutti yhteiseen kämppään. Kun olen vieraillut heidän luonaan, ja kuunnellut heidän juttujaan, olen huomannut että he elävät kuin he olisivat veli ja sisko jotka asuisivat samassa kämpässä. Ainoa asia mikä tekee heidän suhteestaan suhteen, on seksi."
Miten voit vetää suhteesta tuollaisen johtopäätöksen? Miten heidän sitten pitäisi käyttäytyä, jotta mielestäsi suhde olisi hyvä? Lääppiä toisiaan koko ajan? Oletko itse edes koskaan ollut seurustelusuhteessa?
ja yhdyn varsinkin tuohon viimeiseen kappaleeseen. ei se seurustelu ole sitä että toisen kanssa vaaan jatkuvasti lääpitään ja ollaan lirkun lirkun. terveellä pohjalla ollaan silloin kun voi olla toisen kanssa samassa tilassa koko ajan koskematta häneen jne.
eli siis ei mitn uutta täällä maanpäällä... On itsestään selvää, että suhde normalisoituu, kuka edes jaksaisi sitä ainaista onpas ihanaa.
Mikään ei ole niin kamalaa kuin jatkuvasti sitä "nyt me ollaan yhdessä, rakas rakastathan minua aina ja ikuiseti. jne jne lässyn lässyn lää." teinit kävelemässä käsikädessä ja kourimassa toisiaan. citymarketissa pysähdytään vähän väliä limomaan. what ever. arki se koittaa kuitenkin jossain vaiheessa jokaiselle.