Poika tuli eilen kotiin ja kertoi kavereista jotka ovat käyttäneet unilääkkeitä ja olutta. Olivat kaverit pitäneet puhuttelua näille tyypeille. Itse olen alalla töissä ja nähnyt mihin kuntoon itsensä saavat näillä kokeiluilla. Ne kun eivät tahdo siihen jäädä. En tähän hätään muuta keksinyt kun soittaa koululle, kyselin reksiltä onko heillä mitään tietoa asiasta.Ja ennen kaikkea aikovatko mitään koulun puitteissa tehdä. Tuli kyllä mieleen missä näitten 15 kesäisten vanhemmat ovat.Neuvoja tarvitsisin!
Mitä tehdä?
Eliisa
14720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä että ilmoitit koululle. Eiköhän näissä asioissa ainoa tapa vaikuttaa nykypäivänä ole yhteisöllisyys ja valistaminen. Vaikka aina niihin heikoimmat sortuu, niin kynnyksen nostamisella aloittamista voidaan viivyttää ja parhaimmissa tapauksissa ehkäistä kokonaan. Vastuulliset aikuiset, tehkää jotain vaikka kyse olisi ihan vieraista kakaroista.
Mietippä sitä sitten kun niiden unilääkkeiden ja oluen käyttäjät saavat kuulla että SUN poikas on vasikoinu äidilleen.. Kävi nimittäin yhelle "tutulle" viime vuonna niin ja se hakattiin pahasti, eipä paljoa enää naurattanut eikä uskalla enään liikkua missään, eikä sillä ole kyllä kavereitakaan.
Jo on kamalaa, kun ei uskalla edes kouluun tällaisissa tapauksissa ottaa yhteyttä! Ollaanko jo siinä pisteessä että jokainen hoitakoon omat asiansa.(Minä ainakin ottaisin HETI yhteyttä nim.omaan kouluun ja koulun vastuulla on hoitaa asia niin että ilmiantaja ei tule tietoon) Kyllä mielestäni koulun pitää tietää ja ehkä myös sitä kautta saavat vanhemmatkin tietoonsa mitä heidän kullannuppunsa puuhailevat. Yleensä on niin että vanhemmat ovat ne viimeiset jotka saavat tietää, ehkä eivät edes osaa kuvitella, mitä lapset puuhaavat vapaalla.
ei elämässä voi koko ajan jossitella. Jos kertoo niin saa selkäänsä....miksi tämä maailma on niin mätä, siksi ettei kukaan välitä. Jokaisen aikuisen vastuulla on puuttua lasten/nuorten tekemiseen.
Äitini kielsi minua liikkumasta epämääräisten kavereitteni kanssa (joiden mielestä dokailu ja imppaus oli tosi coolia) kotiarestin uhalla. Kyllähän se alkuun sapetti ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain kavereita "sivistyneemmistä" piireistä. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, en voi kuin kiittää äitiäni terävänäköisyydestään. Epämääräisistä kavereistani suurin osa jäi sille tielleen ja moni istuukin jo linnassa rötöksistään. Aina ei ole viisasta sotkea mukaan koulua tai muiden lasten vanhempia. Älä lähde parantamaan maailmaa, keskity omaan lapseesi ja TOIVO että muutkin vanhemmat tekevät samoin.
aina saa, mutta se ei tänä päivänä riitä. Omistani pidän huolta ja pidänkin sitä luottamuksen osoituksena, että poika kertoo mitä kylillä tapahtuu ja reagoi. Voisinhan minä tietenkin alalla työskentelevänä karrikoidusti ajatella , että so what...töitähän se minulle tietää. Antaa vaan nuorten pehmentää päänsä pillereillä. Tässä vaan tulee se aikuisten vastuukysymys eteen, viisasta tai ei, mutta jos kukaan ei välitä niin mitä sitten? Yksikin pelastettu on voitto! Maailmanparantaja en ole, mutta oman korteni kekoon aion kantaa.
Toisaalta olet ihan oikeassa... Mutta... Suljetko silmäsi jos näät että lapsesi kaveripiirissä jollain menee ns. huonosti, ns. minä huolehdin omistani huolehtikoon jokainen omistaan.. Minä ainakin henk.koht. olisin onnellinen jos lapseni kaverit tai vanhemmat ilmottaisivat missä mennään
ilmeisesti olet suppeasti katsova ihminen...
et miksi et ottanut yhteyttä poikien vanhempiin? Miksi koulun rehtoriin?
Jos se oli vain poikien kohdalla hölmö kokeilu, niin ainakin olet varmistanut heidän "meriittinsä" opettajakunnalle.
tuon ikäisiä ei pidetä enää talutusnuorassa saati, että he edes haluaisivat vanhempiaan kaikkiin juttuihinsa mukaan. Murrosikä on rankkaa aikaa perheelle, nuorelle vielä rankempaa. Irtiotto vanhemmista alkaa kiihtyvällä tahdilla. Joidenkin kohdalla asiat lutviutuu helpommin joillakin se on rankempaa.
ensiksikin he olivat tyttöjä ja vanhemmille oli soitettu jo sieltä paikan päältä missä tytöt olivat. Eivät vain tulleet paikalle, kaverit kuitenkin huolehtivat tytöt kotiin.Estivät pahemmat seuraukset kun nää joukkohurmiossa/pillerihuumasssa alkoivat viiltelemään itseään.
sitten olla kotosalla?
Olisin itse jättänyt tuossakin tilanteessa koulun pois ja soittanut päivystävälle lastensuojeluviranomaiselle. He olisivat lähteneet purkamaan tilannetta. Viiltely missä hurmiossa tahansa viittaa aina psyykepuolen häiriöihin ja siihen tarvitaa muunlaista huomiota mitä meidän "kansankynttilät" kykenee antamaan. Joillakin on mielettömän suuri lahja saada pieneltäkin lapselta sammumaan oppimisen ilo. Valitettavaa, mutta totta ja se vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.
Et satu tietämään, että opettajilla ei ole salassapitovelvollisuutta, vain terv.hoitajalla ja koulupsykologilla (on muuten isolla kysymysmerkillä joidenkin kohdalla).
vanhemmat olivat olleet kotona, mutta jostain syystä eivät tuon enempää välittäneet. Se miksi soitin koululle oli vain kysymys sinne, aikovatko mitään infoa pitää missään vaiheessa. Tuon tiedän murkun äitinä, ettei opet ole niitä joihin luotetaan. Välillä tuntuu, että ovatko oikein ammattinsa valinneet. Miten salassapitovelvollisuus asiaan kuuluu? Satun tietämään ainakin sen asian, että lastensuojelulaki menee edelle kaikkien muiden lakien.En ole koskaan tuonutkaan esille sitä, että tietäisin mitä tehdä, vaan kysyinkin mitä tehdä. Annoit hyvän vinkin ja siitä olen kiitollinen. Kiitos!
Ao. lauseen johdosta ymmärsin sinun tietävän asiasta enemmän.
>Itse olen alalla töissä ja nähnyt mihin kuntoon itsensä saavat näillä kokeiluilla.<
Vaitiolovelvollisuuden mainitsin siksi, että kuka tahansa ope voi puhua lasten asioista kuin myös perheen asioista kaikelle kansalle, jos oma moraali on heikko. Lain turvaa ei ole koululaitoksiin kuten on terveydenhoitoon liittyen.
juu alalla minäkin :))
tarkennan vain, että en ole nimiä maininnut kouluun ja syyn ymmärrät. Päivänjatkoja!