Mikä huomio tuli erään mummon osaksi.
Ei ihminen ikänä pääse niin vanhaksi etteikö jotain uuttaopi.
Tämä nyt on vähän surullinen asia,kun ajattelen tätä mummoa mitä hän kertoi.
Hänellä oli ollut hyvin läheinen sanokaamme nyt vaikka suhde erääseen pariskuntaan olivat tunteneet toisensa ainakin 50 vuotta aina nuoruutensa päivistä asti.ollut auttamassa heitä kun apua tarvitsivat ja puolin jos toisinkin auttelivat ja olivat hyvin läheisiä melkein kuin samaa perhettä.
Nyt sitten kun tämä pariskunta on ollut eläkkeellä ja pääsivät varoihin perintö sun muun turvin,niin mitäs ollakkaan tämä mummo meni soittamaan tapojen mukaan heille kysyäkseen mitä kuuluu niinkuin aina ennekin ja pyysi sitten puhelimeen tätä ystävä mummoaan,miehensä vastasi,ei ehdi hän syö nyt,ja tätä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut aina oli tultu juoksujalkaa puhelimeen.Tekeekö raha tälläiseksi vielä vanhanakin,en ollut uskoa korviani kun kuulin tämän itkien tämä mummo tätä kertoi.
Tämäkin pariskunta kohta 70 vuotiaita,mikä on ihmisiin mennyt.
Ei ihminen ikänä pääse niin vanhaksi etteikö jotain uuttaopi.
Tämä nyt on vähän surullinen asia,kun ajattelen tätä mummoa mitä hän kertoi.
Hänellä oli ollut hyvin läheinen sanokaamme nyt vaikka suhde erääseen pariskuntaan olivat tunteneet toisensa ainakin 50 vuotta aina nuoruutensa päivistä asti.ollut auttamassa heitä kun apua tarvitsivat ja puolin jos toisinkin auttelivat ja olivat hyvin läheisiä melkein kuin samaa perhettä.
Nyt sitten kun tämä pariskunta on ollut eläkkeellä ja pääsivät varoihin perintö sun muun turvin,niin mitäs ollakkaan tämä mummo meni soittamaan tapojen mukaan heille kysyäkseen mitä kuuluu niinkuin aina ennekin ja pyysi sitten puhelimeen tätä ystävä mummoaan,miehensä vastasi,ei ehdi hän syö nyt,ja tätä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut aina oli tultu juoksujalkaa puhelimeen.Tekeekö raha tälläiseksi vielä vanhanakin,en ollut uskoa korviani kun kuulin tämän itkien tämä mummo tätä kertoi.
Tämäkin pariskunta kohta 70 vuotiaita,mikä on ihmisiin mennyt.
Vastaukset 23
Vanhimmat
raukkamaista hommaa vanhoilta ihmisiltä,tämmönen nousukas tyyppisyys.
Kun on rahaa saa tehä mitä haluaa,siinä ystävyyskin sitten punnitaan,ei ole mummon vika jos ystävät petti.
nyt ei liity oikeastaan ystäviin eikä rahaan.
Kuitenkin ihmettelen ettei minun nuoruuden aikoihin niin paljon yksinänsä tarvinnut olla kun nykyisin monet kertovat olevansa.
Ennen mentiin kyläilemään tuosta vain, kun sellainen mieleen juolahti, ja aina lämpimästi vastaan otettiin.
Nykyisin täytyy soitella ja kysellä, voiko tulla juttelemaan, ja useimminkaan se ei sovi.
Vaikka en olekaan aivan yksinäinen, niin ystävää kaipaisin. Vaikka ei ihan ystävääkään, niin kuitenkin sellaista omaan sukupolveen kuuluvaa jonka kassa voisi keskustella pienistä murheistaan ja iloistaankin, ihan jonninjoutavastakin.
Päivät pääksytysten istun kotosalla odotellen että jokukin tulisi käymään, mutta eikä mitä, ketään ei tule.
Ei ole muuta menoakaan kun lenkkeily, ja sinne sitten lähdenkin, kun alkavat "seinät kaatua päälle".
Onko kaikilla toisilla jonkunlaista seuraa???
Katsele oman seutukunnan lehtiä ja seuratoiminta palstaa. Vertaile eri seurojen toimintaa ja valitse sieltä itsellesi sopiva ryhmä.
Näissä ryhmissä on ihan mukavia henkilöitä ja vipinää tulee, rohkeasti vain mukaan.
Näin sain uusia tuttavuuksia ja ohjelmaa liiaksikin päiviini. Maksaa vain vaivan lähteä ja nauttia sopivasta ryhmästä. Jos ei kolahda, muuttaa ryhmää.Siitä se alkaa ylös, ulos ja mukavasti liikkeelle.
Se on niin helppoa sanoa että ota ja lähde mukaan vaikka minkälaisiin seuratoimintoihin, kun ei tiedä minkälaisia "esteitä" itsekullakin voi olla.
Kiitos neuvostasi kuitenkin, vaikka olenkin noihin juttuihin jo ennemminkin perehtynyt.
Se ei vaan ole kaikille niin yksinkertaista, se lähteminen.
Olen todella pahoillani jos loukkasin kirjoituksellani jotenkin sinua. Ei sitä aina muista eikä ymmärrä ettei se lähteminen ole niin helppo asia kaikille.
Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi, pitäisihän
minun osata ajatella laajemmalti kirjoituksiani,
mutta kun en aina malta.
loukannut millään tavalla. Anteeksi jos vastaukseni oli jotenkin töykeän tyylinen. Huomasin itsekin että olin ajattelemattomasti kirjoittanut, mutta tarkoitukseni ei ollut lainkaan negatiivisesti kirjoittaa. Se tuli tosiaankin vahingossa vähän töykeään muotoon.
Oletko kuullut puhuttavan kotirauhasta? Mielestäni mummelilla on oikeus nauttia ruokansa rauhassa. Puhelin jos mikä on pahin rauhan häiritsijä.
..suoraan sanottuna naurattaa! Sinä se takerrut johonkin syömisjuttuun, et ymmärtänyt koko jutun jujua!! (Eikö muuta kielteistä tullut mieleesi?)
Olempa aivan samaan mieltä kuin edellinenkin kirjoittaja. Tietysti jokaisella on kotirauha, mutta tässä jutussa oli nyt kysymys aivan muusta.
Kun ihmiset vaurastuvat niin sepä kysyy luonnetta. Mielestäni silloin paljastuu se onko ystävyys ollut todellista tai ei. Samoinhan käy myös silloin kuin jollekin käy huono mäihä. Todelliset ystävät pysyvät rinnalla - toiset saavatkin hävitä.
taisitte saara aivan väärän käsityksen tämä ei todellakaan tapahtunut minulle,eräälle toiselle jota kuuntelin kun hän murheitaan tuolla kertoi.
miksi syyllistätte minut.
ymmärrän täysin kotirauhan,mutta ymmärtääkö kaikki myyjät sun muut.
eikä ystävyys saa loppua ythteen ateriaan,ei se ruoka olisi ystävälle vastatessa mihinkään häipynyt,kun ei ole tähänkään asti kummaltakaan vaikka molemmin puolin ovat soitelleet mihin aikaan tahansa,ei tässä ollut sellaisesta kyse.
Onko ihmiset näin ymmärtämättömiä,vai mistä tämä johtuu,minulla on yksi kallisarvoinen ystävä,hän tulee mikä aika tahansa ja soittaa koskaan en voisi sanoa että ei nyt olen syömässä,sitten se ei ole todellista ystävyyttä,ja se pitää olla molemmin puolista se ystävyys.
jotenkin ymmärtää väärin nuo viestien sisällöt. Luin ne pariin otteeseen ja sain kyllä niistä Sinun kirjoitukseesi kohdistuneen pelkkää positiivisuutta, yhtä lukuun ottamatta.
En löytänyt kohtaa jossa Sinua olisi syyllistetty mitenkään.
Olet aivan oikeassa siinä, jos ystävä soittaa tai tulee ovelle, niin kyllä ruoan voi aina sivuun pistää, ei ystävää.
Nykyisinhän on mikrot ja kaikki, joilla voi ruokansa lämmittää, mutta jos ystävyys rikkoontuu, sitä ei useinkaan lämmittelemällä korjailla.
Meillä 65-75 vuotiailla pitäisi kyllä olla niin paljon aikaa että voisimme ruokailuamme siirtää pienellä tovilla.
Ja tässähän oli vielä kysynys vaurastumisesta ja sen johdosta ystävyyden hylkäämisestä. Ymmärrän täysin mummoa joka sai kyyneleet silmiinsä huomattuaan syyn välinpitämättömyyteen. Niin olisi varmasti käynyt minullekin.
En todellakaan ymmärrä tuota lehtijuttuakaan,miksi siihen pitäisi kirjoitella.
Enkä sitä toistakaan missä sanottiin että takerrun johonkin ruoka juttuun.
Toistan tämä ei tapahtunut minulle.
Ruokajuttuun takertui KERTTULI, et sinä!!! Seuraa ketjua kenelle mikäkin viesti on, niin et ymmärrä väärin!
Anteeksi että erehdyin,mutta tämä tapaus satutti minua niin kovin vaikka ei olisi pitänyt,olen näköjään vähän poissa tolaltani muutenkin kun sain vähän huonoja uutisia terveyden tilastani,mutta kyllä se ohi menee.
kiitos sinulle kun jaksoit selvittää minulle asian.
mennä sekoittamaan Sinun avauksesi aiheen, niin että kai anteeksi pyyntöni on kohdallaan. Olen kyllä huomannut ettei monikaan aina siinä aiheessa pysy, joka otsikossa mainitaan.
Se lehtijuttu oli tarkoitettu neuvoksi minulle kun valittelin yksinäisyyttäni.
Olet varmaankin sairautesi kanssa hieman kiusaantunut, eikä ihme.
Toivon kuitenkin että saat pian taas terveytesi kuntoon. Onneksi olet jatkuvassa lääkärien tarkkailussa, kyllä he Sinun sydämesi vielä parantavat, uskotaan niin.
Hyvää jatkoa päiviisi.
Minusta hyvää ystävyyttä on se että ymmärtää toista jos on just ruokapöydässä!
Voi ilmoittaa että"Anteeksi,mutta meillä on ruokailu kesken,voinko soittaa sinulle takas kohta?"Kunnon ystävä ei siitä pahastu,vaan pyytelee jopa anteeksi sopimatonta soittoaikaansa.
Minä kunnioitan ruokarauhaa.Asia on erikseen jos tuttava tulee ovelle,tietty kutsut sisään,jopa kysäset kelpaisko tulla samaanpöytään.
Aika itsekästä ottaa herneitä nenuun jos joku ei tuu keskensyönnin puhelimeen..Ruokarauha ennenkaikkee!!
Anun jutun juju olikin siinä, että vasta rikastuttuaan pariskunnalle ruokarauha tuli niin tärkeäksi, varattomampana eivät sitä tarvinneet vaan olivat jutelleet puhelimessa tämän soittaneen mummon kanssa! Tokihan tällainen muutos pahoitti mummon mielen, kun yhtäkkiä ei sopinutkaan soittaa!! Asiahan ei olisi ollut kummoinen, jos ruokarauha olisi ollut tälle pariskunnalle aina yhtä tärkeä!
Onhan mahdollista, että tämä mummeli on soitellut ihan häiriöksi asti heille ja tämä kyseinen soitto oli viimeinen pisara maljassa.
Tämä kyseinen pariskunta on voinut yrittää vastailla kohteliaasti aiemmin tämän mummelin soittoihin. Ruuat on jäähtyneet ties kuinka usein.
Isellänikin on kokemuksia tämän tyylisistä soitoista. Puhelu on voinut kestää jopa tunnin. Siinä on sopat jäähtyneet.
Kysymys ei todellakaan ollut häirikkö soitosta,mummo kertoi että he ovat soitelleet hänelle useammin,miksi saat ja kuulostat siltä että kaikki on häirikköjä,jos niinkauan ollaan ystäviä kun apua tarvitaan ja äkki nousukkaana ei enää haluta tunnetakkaan niin se on sinusta sitten hyvä.ei mummo luvannut enää soittaa,hänkin voi sanoa ettei nyt ehdi on ruoka aika.ihmiset ovat ihmeellisiä otuksia,jos Kerttuli et tätä ymmärrä ole vastaamatta tähän.
Avauksessasi ei todellakaan käy ilmi se asia kuka on soitellut enempi tai vähempi.
Yritin vain katsoa asiaa eri näkökulmista.
Sinullakaan ei ole toisten osapuolten näkemystä tiedossasi. On vain tämän mummelin tarina.
Vai oletko itse kyseinen mummeli?
senkin joku tietäis....................
Ei pääse Kerttuli ärhentelemään........
miekii sanon oman mielipitteen mitä oisin tehny asias.
jos oisin hää joka on syömäs, olisin sanomu et oon syömäs, muttei se mittää voin lämmittää myöhemmin ruuan uuvellee.
jos oisin soittaja sanosin siihen,et anteeks soitinpa huonoo aikaa.et missää tapaukses anna ruokaa jäähtyy,mie soitan uuvellee, vaik puolen tunnin päästä,ko ei täs oo hengen hättää.
meil kävi usein tuos viiskytluvul mies ,joka elel yksinää ja tek hengen pitimiksee töitä taloissa,niit sanottii päiväläisiks.hänen ol vaikia saaha vakituista työtä ko ol vähä "yksinkertanen luonnoltaa"
kerra mies osu kuuen aikaa illalla meille kysymää töitä.meil syötii siihe aikaa ja oltii viel pöyväs. jalmari lupas aamuks hommii, mutta mies vaa viivytteli ovenpieles. jalmari kutsu hänet sitte pöytään syömää.
sen jälkee hää tul monta kuukautta ain sammaa aikaa,kysymää töitä tai toimittammaa muuta asiaa.
meil ol tapana tehhä ruoka päiväläisille jos heit ol auttamas,jote se män sen laskuu. hää kävi kyl myöhemminkin jos osu paikkakunnalle ,ain sammaa aikaa vaik ei ollu töissäkää meil,toimittammaa jottain asiaa, vaik kulkupuhetta vaa.
mut jalmari ko ol lempee mies ,hää sano ettei yks lautanen lissää pöyäs talloo köyhdytä. ja mie sain kehumiset hyväst ruuasta,jalmari arveli ettei hää muute osuis ain ruoka aikaa.:)
hei kaikille.
lue tarkemmin viestit niin jos sitten ymmärtäisit vastata,jos et mitään ymmärrä jätä vastaamatta