Apuja täällä olisi vailla yksi tälläinen vuoden päivät tytöistä tykkäämisensä huomannut tyttölapsi.
Siis tilanne on se että olen pähkäillyt pitkät tovit mitenkä kavereilleni kertoisin suuntautuneisuudestani. Olettavat minun olevan hetero, vaikken olekaan. Puolestani miehet voisivat lentää testosteronisine itseinensä vaikka omalle saarelleen kauas pois.
Erityisesti eräs ihana ystäväni on ollut jo pitkään ajatuksissani enemmän kuin "ystävä". En haluaisi menettää hänen ystävyyttään (hän 100% hetero,siitä täysi varmuus) jos tunteistani puhun suoraan. Mutten voi elää ilman että jollain tavalla sydämmeni tunteista kerron.
Kertokaahan rakkaat siskot omia kokemuksianne vastaavasta tilanteesta ja neuvon murusia kaipaavalle surusilmälle.
Siis tilanne on se että olen pähkäillyt pitkät tovit mitenkä kavereilleni kertoisin suuntautuneisuudestani. Olettavat minun olevan hetero, vaikken olekaan. Puolestani miehet voisivat lentää testosteronisine itseinensä vaikka omalle saarelleen kauas pois.
Erityisesti eräs ihana ystäväni on ollut jo pitkään ajatuksissani enemmän kuin "ystävä". En haluaisi menettää hänen ystävyyttään (hän 100% hetero,siitä täysi varmuus) jos tunteistani puhun suoraan. Mutten voi elää ilman että jollain tavalla sydämmeni tunteista kerron.
Kertokaahan rakkaat siskot omia kokemuksianne vastaavasta tilanteesta ja neuvon murusia kaipaavalle surusilmälle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ympäriinsä, että on lesbo.
Eikait sunkaan kaverit ole kailotellu olevansa heteroita.
Ja se toinen asia. Aika yleensä näyttää.
Eikä se heterous ole mikään pysyvä ominaisuus.
Itekkin olen 3 heteron kanssa seurustellut.
Se meissä lesboissa onkin viehättävä piirre, että satumme ihastumaan näihin iki-ihaniin heteroystäviimme. No mitäpäs siitä kostumme? Ehkä kostumme, mutta siihen se jää..
Jos kerran tiedät ystäväsi olevan umpihetero niin miksi haluaisit riskeerata mitään kertomalla olevasi rakastunut häneen? Haloo, kellot pitäis soida ja lujaa. Ihastumisellehan ei voi mitään, mutta se että kertoisit tunteistasi heteroystävälle on aivan toinen asia. Itse en kertoisi. Yrittäisin välttää ehkä hänen seuraansa tiiviisti, en ainakaan hakeutuisi siihen poikkeuksellisen paljon johtuen ihastumisestani vain kiduttaakseni itseäni. Aika usein meikäläiset kyllä haluaa selvittää toisen suuntautumista ennen tunteiden purkua ja mahdollisesti jo sitä ennen kuin on umpilovessa, näin mä tekisin. Koittaisin päästä yli tunteistani, koska tietäisin sen olevan turhaa haaskausta. Voisihan olla, että ystäväsi olisi imarreltu ja mahdollisesti pienessä humalatilassa päätyisi intiimiin tilanteeseen kanssasi, mutta mitäs sen jälkeen? Onko ystävyys ennallaan? Tuskin. Olisiko se hieno kaapista tulo? Tuskin. Jos haluaisit suhteen hänen kanssaan, niin onnistuisiko se? Mun haaveilut ystävistä loppuu hyvin lyhyeen.
Tyttöystävä kysyi yhdestä hyvästä ystävästäni, että jos olisin sinkku niin voisinko olla hänen kanssaan. Vastaus on, että en koskaan, koska meidän ystävyys on mulle paljon tärkeämpää kuin hetken ihanuus vailla tulevaisuutta ja vastakaikua. Kyllä sä löydät jonkun toisen ihanan, joka tykkää naisista. Sinuna yrittäisin tukahduttaa tunteet heteroystävään. Elämä on joskus karua ja versinkin lesboilla, koska ollaan kuitenkin vähemmistö ja kauniita hetskuja vilisee jokapuolella ;-)
Kysy iteltäs, että mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos tuut kaapista kavereillesi. Hylkääkö ne sut? Tuskin. Mä tein kerran niin, että oltiin istumassa iltaa ja suht alkuillasta ilmoitin kaikille, että pam! by the way, kaikille tiedoksi nyt sitten eteenpäin, että mä en eti miestä. Osa jo kyllä tiesikin asiasta. Halusin tehdä sen niin siinä tilanteessa osittain jo siksikin, että se on avointa ja eipähän tarvi kuluttaa puhelinmaksuja juoruamalla, että ootko sä jo kuullu että...
Asia tuli osalle yllätyksenä, mutta joku sanoi, että ok, mä oonkin vähän olettanut susta, että miehet ei kiinnosta. Se oli kertakaikkisen vapauttava tilanne mulle, vaikka siitä on jo vuosia, muistan sen hetken hyvin. Ei tarvinnut sen jälkeen olla hiljaa tai kommentoimatta miehiä tai naisia ja olin vapaa kertomaan ihastuksestani ilman hykertelyjä.
Mutta kukin tyylillään, tuo oli tuolloin tuo ja nyt ehkä tekisin toisin. Ei sitä lesboutta kaikille tarvitse kailottaa. Ehkä niille ihmisille, jotka sun elämään vaikuttaa ja ovat lähimpiä ihmisiä. On kuitenkin helpompi olla, kun ei tarvitse selitellä kenellekään, että miksi ei ole poikaystävää tai miksi sulle ei kelpaa kukaan jne. Kaikki vaatii aikaa ja myös kaapista tulo saattaa olla pitkä prosessi. jotkut tulee rytinällä niin että ovet lentää saranoilta (niin kuin minä) ja jotkut raottaa varovasti ovea ja kurkkii ulos pikkuhiljaa. Toiset pitää oven säpissä koko ikänsä. Jokaisen oma valinta kuinka haluaa.
Hyvää jatkoa sinulle ja rohkeutta olla oma itsensä!
Joo-o, edellinen kirjoittelikin tosi hyvin, että miten sinunkin kannattaisi tilannetta lähteä tarkastelemaan. Sinun kirjoituksesta sain sellaisen käsityksen, että olet varmaankin suhteellisen nuori(?). Itse muistan ainakin nuorempana olleeni muutaman kerran ihastunut heteroystäviini. Välillä tuli minullekin tunne, että pitäisikö kertoa ystävälleni tunteistani, mutta onneksi järki voitti! Onhan se ihana tunne, kun on rakastunut ja tottakai olisi hienoa, jos rakkauden kohdekin tuntisi samoin. Mutta, jos toinen on hetero, niin kannattaa jättää ne haaveet vain haaveiksi.
Minukaan mielestä sinun ei kannata rynnätä toitottamaan omaa rakastumistasi ystävälle, koska itseäänhän siinä vain satutat. Ja tietysti ystävän suvaitsevaisuudesta riippuen, voi mennä jopa välit. Mutta tosiystävän ollessa kysessä en kyllä usko tuohon välien menettämiseen. Omien tunteiden tukahduttaminen on todella ikävää, mutta sinunkin tilanteessa kaikkein paras vaihtoehto. Mutta nyt kun eletään kesän aikaa, niin eihän sitä tiedä,vaikka löydät itsellesi mukavan naisen jo huomenna :)Täytyy pitää vain silmät auki ;)
Kaapista ulostulon kanssa kannattaa tosiaan tehdä asia sinun omalla tyylillä. Itse ensin vähän kyselin kautta rantojen ystävieni mielipiteitä homoseksuaalisuudesta ihan yleisesti. Sitten vähän ajan kuluttua keroin asian ja minunkin tapauksessa muutamat olivat jo asian arvanneet. Opiskelujen takia muutin sitten paikkakuntaa ja siellä ensin tutustuin ihmisiin kunnolla ja kerroin niille, jotka olivat eniten tekemisissä kanssani. Muillekin kerron, jos joskus itse asiasta sattuvat kysymään.
Joskus on tuntunut, että jotkut ihmiset olisivat olettaneet minun heti ensimmäiseksi julkaisevan, että olen lesbo! Eihän hetetotkaan esittele itseään, että "moi olen hetero ja minun nimi on pirkko." Ei minusta kuitenkaan ystäville kertominen ollut se kaikkein hankalin, vaan äidille...Mutta se on jo sitten oma tarinansa ja ei ainakaan minun tapauksessa noudatellut yhtä hyvin ystävilleni kertomisen kaavaa...:)
Mutta toivon, että saat kerrottua ystävillesi suuntautumisestasi, etkä piilota sitä suurta osaa itsestäsi olemalla jotain mitä et oikeasti ole. Tsemppiä Sinulle :)
tiedetä mitä välittäminen on. On vain omat tunteet ja ne pitää saada työntää joka paikkaan ja kaikkien pitää ottaa ne huomioon suurella eleellä, koska onhan se upeeta että joku tunte ejotain. Miksi sun pitää kertoa sille että tunnet sitä kohtaan enempi kuin kaveruutta? Kun tiedät että se saattaisi vain tuhota ystävyydenkin. Onko niin mahdotonta käyttää aivojaan ja tuumata että on se ihana, mutta on niitä muitakin mahdollisuuksia varmaan ja ihan katsella niitä.
Mä en jaksa enään ihmisiä jotka työntää sitä omaa ihastumistaan ja rakkauttaan ja paloaan välittämättä yhtään siitä toisesta tai siitä että onko se edes sopivaa sanoa.
On asioita joita ei tarvitse sanoa, on asioita joita ei tarvitse toteuttaa, on asioita joita voi vaalia hetken ja sitten päästää irti, on asioita joita ei tarvitse jakaa, on asioita jotka menee sen oman navan edelle.
omalla tavallaan.
on asioita jotka saa sanoa, on asioita joita kaikki maailmassa haluaa toteuttaa, on asioita joita voi vaalia eikä päästää irti, on asioita joita haluaa jakaa ja asioita jotka tekee juurikin sen toisen napaa ajatellen.