Sijariksi...?

Sijaisperheeksi ryhtymistä onkin mietittävä kunnolla ja siinä teet viisaasti kun tuumailet asiaa. Jos miehesikin haaveilee samoin, voisitte ilmottautua kurssille ja sen jälkeen ryhtyä tukiperheeksi. Sijaislapsen aika ei varmaan ole vielä muutamaan vuoteen. Varmaan riippuu lapsen iästä ja elämäntilanteesta, suositellaanko vanhemman kotiinjäämistä. Itse huomasin, että työnteko lapsen sijoitusvaiheessa kävi liian rankaksi ja jättäydyin pois töistä vähäksi aikaa. Mielestäni ei ollut järkevää eikä oikein, että yhdessäoloaika supistui muutamaksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa ja aamulla oli jo kuudelta herätys lapsillakin. Lapsemme, sekä omat että sijoituslapsi, olivat terveitä ja nukkuivat hyvin, mutta silti aika ei riittänyt. ( Voit varmaan kuvitella tilanteen, jos et olisi jäänyt äitiyslomalle vaan olisit mennyt töihin ja vienyt lapset hoitoon )Myöhemmin, kun lapsi on sopeutunut perheeseen ja päinvastoin, normaali työssäkäyvän arki on eri asia. Jos miehesi olisi se joka ensisijaisesti lapsia hoitaa, sijaislapsi pitäisi olla hänelle oikein sydämen asia, ei riitä että hän on vaan asialle myötämielinen ja pitää lapsista. Muuten hän ei jaksa. Kokemukseni mukaan yrittäjän työajat ovat epäsäännölliset ja rahantulo milloin reilumpaa, milloin niukempaa. Kovaa motivaatiota perhe-elämä vaatii teiltä olittepa sitten sijaisperhe taikka ihan nykyisellä kokoonpanolla.