Suomen kuuluisin salarakas kautta vuosien on kuollut, oli tämän päivän sanomalehdissä.
Oletko ollut salarakkaana? Miten jaksoit? Siis henkisesti? Riittivätkö varastetut onnen hetket kuittaamaan kakkossijasi?
Vaikea yhtälö, jos rakastaa eikä tosissaan saisi rakastaa.
Oletko ollut salarakkaana? Miten jaksoit? Siis henkisesti? Riittivätkö varastetut onnen hetket kuittaamaan kakkossijasi?
Vaikea yhtälö, jos rakastaa eikä tosissaan saisi rakastaa.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Rakkaus on kontrolloitavissa oleva tunne. Törkeää julkista huoraamista.
Sitten kirjoitetaan kirja ja tienataan häpeällä vielä. Enkä ymmärrä naikkosen osuutta politiikan tekoon.
kontrolloitavissa oleva tunne. Jos se vie, ei auta vikinä.
On se täysin kontrolloitavissa. Ja nappia nieluun, jos rupeaa niin kovasti heittämään, että presidenttinä ja pääministerinä lähtee seikkailemaan.
suhteesta julkisesti mainita. Mutta niinhän ne yleensä julki tulevat tällaiset jutut. Jos mies on uskoton, naisena kyllä osaan sen havaita melko pian. Minun mies kun teki syrjähypyn tiesin asian melko pian. Käytös muuttui. Ja kun asian otti puheeksi olin minä syypää ja luulosairas. Joutuipa kuiteskin asian tunnustamaan. Ja seli seli.
Olen ollut salarakas. Ei häävi olotila, tunteet riehuivat onnen ja ikävän äärirajoilla. Nyt ajatellen karmea kokemus, ei se ollut rakkautta lainkaan se oli taistelua, mutta se piti käydä läpi kunnes järki voitti tunteet. En kadu mitään, en tunne, että tein väärin, olin itse tuolloin sitoutumaton. Taistelin irti suhteesta, lopetin ja pian löysin uuden vapaan rakkauden.
salarakas, mutta mieheni on sitä lajia harrastanut. Hänellä on ollut kerralla montakin ja netti vielä lisäksi.
olet selvinnyt? Sanoit, että miehelläsi on ollut...Onko se nyt taakse jäänyttä elämää? Minä olen ollut saman kohtalon uhri, mutta emme selvinneet, vaan erosimme ja sama jatkui uudenkin kanssa ja jälleen erosivat.
kuinka te aviovaimot asian ovat kokeneet?
Jos avioliitossa on umpisolmuja, joita ei pystytä yhdessä ratkomaan silloin paetaan ja etsitään olkapää johon nojata. Rakastunut salarakas jaksaa kuunnella, lohduttaa, silittää päätä ja rakastella. Se on laatuaikaa miehelle, kuten minun x-ystäväni luonnehti. Salailukin antaa kutittavaa säpinää ja tekee suhteen vieläkin kiehtovammaksi. En usko, että x-ystäväni on lopettanut vieraissa juoksun. Hän pitää pystyssä kulisseja ammattinsa, omaisuutensa ja lastensa vuoksi. Mikä on sitten kulisseissa oman vaimon rooli en tiedä.
edes sanoin kuvata, sitä tunnetta, mikä oli, kun tiesi miehensä olevan toisen luona. Sitten tultiin kotiin, kuten ei mitään olisi tapaahtunutkaan. Toiset miehet vaan ovat sellaisia, että vierasta pitää saada, vaikka ei sen puutteessa olisi kotona tarvinnut olla. Sama jatkui toisessakin liitossa ja ero tuli. Kauheaa se oli, ei sitä haluaisi kenenkään kokevan. Olimme jopa puh. yhteydessä hänen salarakkaan kanssa. Sitten kun he erosivat, hän olisi halunnut tavata minut ja olisi halunnut minusta itselleen ystävän. Niin jalo ihminen en sentään ollut. Olen selvinnyt uuden ystävän kanssa ja hänen tuellaan olen pystynyt rakentamaan elämäni uudelleen, vaikka emme yhdessä asukaan.
En koskaan haluaisi tavata X-ystäväni aviopuolisoa, en pystyisi katsomaan häntä silmiin. Kuten sanoin en kadu mitään, aika oli ihanaa sekoilua, mutta nyt jälkeenpäin tunnen olleeni hölmö ja lähinnä häpeän omaa tyhmyyttäni ja sinisilmäisyyttäni vielä tällä iällä. Uskon puolison aavistaneen tai jopa tienneen, että hänellä on toinen. Tiedän myös, että hän ei pysty tunnistamaan minua. Olen x-ystävääni huomattavasti vanhempi.
tokikaan Sinua tuomitse, enkä pidä Sinua huonona ihmisenä. Itse olen ollut varmaan kelvoton, kun miehen on pitänyt mennä muualle. Kyllähän se syy on molemmissa osapuolissa, kun elämä ajautuu pois raiteiltaan. Sinä tulit ajoissa "järkiisi", jos näin voi sanoa ja kunnioitan Sinua ihmisenä tosipaljon. Tunteethan ne ovat, jotka ihmisiä ohjaa. Olen pahoillani, jos jostain syystä olen loukannut Sinua, se ei ole ollut tarkoitukseni.Oikein hyvää kesän jatkoa Sinulle. Toivotaan, että se kesäkin vielä tulee tänä vuonna ja voidaan nauttia auringostakin.
En minä ystävä hyvä ole loukkaantunut en toki.
Jatkoin vain omaa sisäistä pohdiskeluani. Tästä huomaamme kuinka me kirjallisessa julkiannossamme saatamme tulkita toisiamme väärin. Hyvää päivän jatkoa! Vettä sataa, mutta aurinkoa luvattiin meille alkuviikosta. Saas nähdä, jotenkin on jo toivo mennyt, olen kesäihminen ja rakastan auringossa oleilua.
siiamilainen kissa kainalossa. Minulla on ollut tämän viikon venäjän vinttikoira ja tuo kissa hoidossa. Ovat erään lääkärin omia ja on sellainen huoli, että kuinka osaan niitä hoitaa.Muuten, en toki sellaista käsitystä viestistäsi saanutkaan. Olet fiksu ihminen ja kirjoitat hienosti, et sitä varmaan ilmi olisi tuonutkaan, vaikka vähän olisit itseesi ottanutkin. Varmuuden vuoksi vain sanoin olevani pahoillani. No niin se siitä, ollaanhan kavereita!
Olet kaiken muun lisäksi rohkea ihminen. Otit esille aiheen, josta tiesit saavasi kaikenlaisia vastauksia, niin kuin näkyykin. Minä tunnen myös paljon samanlaisia tapauksia, kun oli Sinullakin. Enkä tuomitse ketään, kaikki tekevät niin kuin hyväksi näkevät. Jotkut selviävät tavalla tai toisella, aina joku kuitenkin loppupeleissä kärsii, sehän on selvä.
ajatusmaailmaan sellainen käyttäytyminen. Jos ei avioliittolupausta jakseta/osata pitää, niin parempi reilu peli ja ero ja uusi "julkirakas" kuin mikään salarakas.
viritellä turhaa dramatiikkaa asiaan. Hallamaa oli upea, vahva nainen. Oikein sopiva Urkille.
Muistakaa myös että Sylvi oli kartalla koko ajan,
ja hyväksyi että näin on. Fiksu nainen, siis Sylvi.
kerran tuntemani mies kertoi naissuhteistaan "en ole ollut koskaan uskollinen yhdellekkään naiselle"
kyllä se mietitytti ja miestä sääliksi kävi (
meitä on tuhansia mil... en osaa kirjoittaa, mutta kuinka hän voi tietää sen (hyvä kieli nyt) että sinä olet rakastunut häneen? Missä on järki???? .
En suosittele kenellekään. Siinä tuntee itsensä tosi huonoksi ihmiseksi. Vaikka se ensin on muka ihanaa ja hauskaa niin vuosien saatossa alkaa inhota itseään ja elä sitten siinä samassa nahassa senjälkeen. Parempi julkirakas ja reilusti.
henkilö suostu moiseen. Koko suhdehan perustuu valheeseen. Siinä salarakas on aina häviäjä osapuoli ja loppupeleissä myös kaikkien vihatuin ja syytetyin koko sotkussa.
Mieshän osaa maalata ruusuisia kuvia ja houkutukset on olevinaan jotain suurta ja ennennäkemätöntä. Kaikki kaatuu kuten korttipakka. Tietysti miehen kannalta on mahtavaa, kun hattuunsa saa lisäsulkia. Mutta millä hinnaalla? Särkyneitten toiveiden, pettymysten ja häpeän hinta on liian suuri ja kuka ne kärsii. Nainen.
Mutta jos kulissit saa säilymään, niin riintaansa röyhistäen jatkaa matkaa. Ehkäpä eräänä päivänä saa sitä kylvämäänsä satoa myös niittää.
Joskus miehen ajaa vieraan syliin oma onneton avioelämä. Tuttavapiirissäni on näitä useitakin. Mutta heidän salarakkausstoorinsa on yleensä päättyneet siihen, että odottavat lasten kotoa lähtemisen omilleen ja sitten eroavat. Ja sitten ovat aviotuneet tämän uuden kanssa. Tietysti järjestys on väärä, tulisi ensin hoitaa entinen avioliitto päätökseen, surra erot ja sitten vasta lähteä uutta etsimään.
Mutta ehkä helpottaa eroa, kun on todellinen syy lähteä. On löytynyt ihminen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan. Ihan hyvältä on nuo uudet liitot toistaiseksi näyttäneet. Ja toivottavasti näin jatkossakin.
Aikuisten lasten kanssa on joillakin edelleen vaikeuksia, eivät hyväksyneet vanhempien eroa, kun eivät tienneet mitään heidän yhteiselon hankaluuksista. Ehkä nuorten on vaikea ymmärtää, että myös vanhemmat haluavat liitoltaan jotain muutakin kuin arkirutiinien pyörittämistä.
Tämä kirjoitus ei nyt täysin sovi aloitukseen, mutta sivuaa asiaa.
Minusta tämä sopii hyvin asiakokonaisuuteen. Eräs nainen tuttavapiiristäni odotti viimeisen lapsensa ylioppilasjuhlat ja lähti niiden jälkeen toisen mukaan. Kulissit hän halusi pitää niin kauan kuin tiesi lasten olevan kodin tarpeessa. Tosi on, että hyvin moni mies ja nainen haluaisi erota avioliitostaan kuten se minunkin x-ystäväni, mutta perheessä oli sairas pieni tytär, jota hän ei voinut jättää yksin vaimonsa harteille. Kunnioitan häntä siitä valinnasta.
Kyllä ja useamman kerran, eikä ole haitannut elämää.
..koskaan ollut, enkä tule olemaan. En ikinä sekaantuisi avioliitossa olevaan mieheen. En suostuisi olemaan toinen nainen. Ellen voi olla numero yksi, niin olkoot.
Vain ja ainoastaan VAPAA mies saa minut mietteisiin, jos hän on kaikin puolin ok.
Tilapäisiin seksisuhteisiin edes vapaan ihmisen kanssa en ala.
Tässä oli kaikki kuin oma ajatusmaailmani kirjoitettuna.
Näin on ollut ja näin tulee olemaan.
miten paljon enemmän miehet harrastaa syrjähyppyjä naisiin verraten. Sen ainakin tiedän, että enemmistö on ukkoja. Toisena osapuolena on tottakai nainen, mutta usein suhde lähtee niin, että mies on alkuun olevinaan vapaa. Sitten kun on saanut naisen pyydystettyä, ilmeneekin, että onhan se omakin eukko ja liuta penskoja. "Ollaan vaan näin seksisuhteessa eikä hiiskuta kellekään mitään." Näinhän se menee.
Joutais noilta häntäheikeiltä jostain kohtaa typistää tuota imagoa. Siis ylimääräinen uloke pois, niin jopa loppuu syrjähypyt.
ketjussa mainittu miehistä joille "yksi" ei riitä. Heille puoliso tekee lapset ja hoitaa huushollin. Jos heille käy hyvin ja joku "vaatii itselleen" tyyliin minä tai hän, saa puoliso jäädä ja "elämä eletään" uuden kanssa.
Siinä välivaiheessa "jokainen nainen" on potentiaalista riistaa.(objekteja)
Jos haluat pettymystä, valehtelua, itsesi aliarviointia, salamyhkäisyyttä, odottamista odottamisen jälkeen, jos haluat loukata toista, jos olet samanlainen pelkuriraukka kuin se , joka sinua suhteeseen on viemässä. Tuo on pelkureiden pelikenttää. Kukaan itseään arvostava ihminen ei lähde tuollaiseen mukaan.
Jokainen salarakas on pettynyt satoja kertoja.
Olet oikeassa osassa mielipidettäsi, mutta et suinkaan kaikessa. Se ei ole suinkaan pelkureiden pelikenttää tai itsensä arvostamisen puutetta se ei ole toisen loukkaamisen halua. Sillä pelikentällä tarvitaan runsaasti rohkeutta ja itsensä arvostamista, sillä kentällä ei haluta loukata ketään sillä pelikentällä tavoitellaan omaa etua ja sille kentälle ei kaikista ole ja hyvä niin. Sitä pelikenttää kutsutaan kansanomaisesti "rakastumiseksi". Salarakkaan objektikin "rakastettu" on aina pettynyt omaan elämäänsä ja etsii muutosta ja polkee paikollaan uskaltamatta tehdä ratkaisevaa askelta. Syytkin ovat jo tulleet hyvin selviksi, raha, suku, uraan vaikuttavat tekijät, hervemmin se on se petetty puoliso, jonka tähden jatketaan.
Edesmennyt kuuluisa salarakas ja hänen rakkaansa ovat hyvä esimerkki ihmisistä, jotka arvostivat itseään, olivat rohkeita eivätkä halunneet loukata ketään.
salarakkaan tavoite "oma etu".........
Tuskin tuo kuuluisa edesmennyt salarakas olisi
"duunarin" kanssa kauaa pelehtinyt.
Omani (yrittäjä)vei duunarin vaimo. Pääsi vähän korkeammalle hierarkiassa ne taloudelliset edut (matkat, rivarista omakotitaloon ym. mitä on vara tarjota ja pitää arki loitolla kun pidetään kalenteri täynnä kokemuksia)
Eikä käy kateeksi yhtään, en kirjoita siksi.
Vaan tuo tarkoitushakuisuus valinnoissa esim. pohjoisen lomakohteissa.........
Arviolta vain pieni osa parisuhteista onnistuu luomaan onnellisen naisen ja miehen välisen suhteen. Puolet päätyy viralliseen eroon. Puolet liittoon jäävistä lopettavat toistensa koskettelun ja hyvänä pitämisen ennen 50 ikää. Puolet lopuista ovat väkinäisessä liiton velvoittamassa seksisuhteessa milloin toinen sitä haluaa ja vaatii. Jäljelle jäävästä kahdeksasosasta vain pieni murto-osa savuttaa onnellisen parisuhteen ja rakkauden, jonka haluavat vilpittömästi toisilleen osoittaa.
Valtaosa ihmisistä elää epätyydyttävässä suhteessa. Myös pieni on se joukko, joka pystyisi luomaan todellisen rakkaussuhteen virallisen suhteen rinnalle. Jos on mahdollista luoda onnellinen parisuhde oman virallisen parisuhteen rinnalle, on mielestäni suuri virhe jättää se toteuttanatta. Ei siinä mitään pelkuruutta ole. On myös niin, että kyseisessä tilanteessa ei tarvita syyllisiä, ei ole tarpeen syyllistää ketään, ei salarakasta, ei pettäjää, ei petettyä. Siinä toteutuu vain mahdollisuus, joka tuo aitoa rakkautta maailmaan, eikä loukkaa ketään, ellei vartavasten haluta luokata. usein onkin niin, että loukkaamisesta pitääkin tehokkaasti huolen joku ulkopuolinen taho, ei asianomistajat. On myös huomattava, että kysymys ensimmäisestä ja toisesta naisesta / miehestä heittävät yleensä kuperkeikkaa ja todellisuus on aivan toinen kuin käsitys asiasta. Mielestäni käsitettä ensimmäinen tai toinen ei tilanteeseen lainkaan tarvita.
Usenmiten ollaan tilanteessa, jossa kahden ihmisen kokema rakkaus on mahdoton parisuhteessa. Jos näin on ollut jo 40 vuotta, on asiaa varmasti tutkailtu jopa asiantuntija voimin ja jonkinlaiseen pattitilanteeseen päädytty vuosikymmenten saatossa.
Ollaan valintatilanteessa, jossa voidaan valita 1) Kärsitään sitten ja ansaitaan kirkkaampi kruunu.
2) Hajotetaan kymmenien vuosien aijkana luotu perheyhteisö ja laitetaan kantapäät vastakkain.
3) Luodaan ja sallitaan myös toiselle mahdollisuus elämän tärkeimpään asiaan, rakkauteen.
ja perusteltu mielipide, - paremmin en osaisi asiaa ilmaista.
hyvin kirjoitettu.
Todellinen rakkaus kestää arjen koska valtaosa ajasta on sitä."salarakas on pakoa" eikä paranna tilannetta. Elää kahdessa suhteessa rinnakkain. Kuolleena syntynyt ajatus huh huh........
Aikamme on salliva ja monet voivat olla "huolettoman" itsekkäitä, haluttomia luopumaan toisten hyväksi mistään.
Kun omalta kohdalta vietti loppuu, on kovin vaikea antaa toisen edelleen nauttia naisen ja miehen välisestä onnen olotilasta. Tämä vaikeus on todella hyvin ymmärrettävää ja perusteltuakin.
Kun toiselta vietti loppuu, on toisella armahdus odotettavissa iän myötä.
Mutta kyllä käy selväksi, että yleinen mielipide on vahvasti avioliiton ulkopuolisia suhteita kohtaan kielteinen. Se on hyvä. Ei olla vielä ihan täysin moraaliton kansa!
Tuossa pistää silmään "surullisen*" viestit. Hän on omassa mielipiteessään pitäytyvä tyyppi. Ilmeisesti avioliittoonsa kyllästynyt ja hakee tukea täällä mielipiteilleen, että voisi metsästää hyvällä mielellä salarakkaita.
Onneksi hän poikkeus porukassa ja ansaitsee tulla "tuomituksi". Ei kukaan voi omilla päätelmillään muuttaa väärää oikeaksi, vaikka yrittäisi omaksi edukseen niin tehdä.
Säälittävää miehen kannalta. Haluaa pitää kulissit komeina, mutta halajaa sydänkäpystä ankeaan elämäänsä.
Meidän ikäisten pitäisi jo tajuta, että KAIKKEA ei voi saada. Joskus on tyydyttävä laihempaan vaihtoehtoon, ellei halua tehdä todella jotain radikaalia asioiden muuttamiseksi.
Tuomitsemisen halukkuus näyttää kiistattomalta. Uskon tuomitsijoiden ainakin osan olevan juuri näitä ihmisiä (aviovaimoja / aviomiehiä), jotka ovat luopuneet miehen ja naisen välisestä rakkaudesta ja haluavat myös puolisonsa luopuvan ainakin seksuaalisista haluistaan ja mielellään myös rakkauden tunteesta ja sen kaipaamisesta. On varmasti kova paikka, jos puoliso hakee tämän elämän ehkä parhaan annin jostakin muualta, jos ei puolisoltaan voi sitä saada. Kuitenkin! Näinhän asian tulee kulkea! On tarpeetonta laittaa koko maailma kärsimään, jos itse haluaa kärsiä!
Eihän kukaan rakas voi olla salarakas. Jos rakastaa, se on jalat alta vievä tunne ja sen näkee myös ympäristö. Rakkautta ei pysty piilottelemaan, se näkyy.
Salarakkaus ei ole oikeaa rakkautta, se on pelkkää kuvitelmaa ja himojen tyydyttämistä.
Aika huvittava, että nää seksihullut miehet luulevat, että pystyvät muka salaa vaimoltaan käymään vieraissa.Niin tunneköyhää naista ei löydy, joka ei aavista ukon retkiä.
haluaa rakastaa! Ei rakkaus kysy saako vai eikö saa rakastaa! Rakkaus on läsnä ja sen on saatava olla läsnä! Rakkaus on lahja. Ei rakkautta voi rajata erilaisilla reunaehdoilla! Jos ihminen rakastaa, ei sitä voi mikään estää! Ei sitä voi estää edes se, että rakastettu on sidottu! Sidottu rakastettu kyllä antaa rakkautensa hänelle, jolle se kuuluu!
Ei rakkaudessa voi olla ykkös tai kakkossijoja! Kertakaikkiaan niitä ei voi olla! Rakkauden tunne on aito ja se tulee todella lahjana ihmiselle! On hyvä ymmärtää, että tämä lahja tarkoittaa rakastamisen lahjaa, ei rakastetuksi tulemisen lahjaa! Tämä erityisen merkittävä asia. Rakastetuksi voi tulla kuka hyvänsä ja koska hyvänsä, mutta saada rakastamisen lahja onkin jo aivan eri asia. Elämän onni löytyy rakastamisesta, ei rakastetuksi tulemisesta! Ei voida määritellä, että rakastaminen salarakkaana olisi jotenkin huonompaa tahikka parempaa kuin rakastaminen ei salarakkaana! Rakastaminen on tunne, joka tekee tuntinjansa äärettömän onnelliseksi ja usein myös rakastamisen kohteen onnelliseksi, varsinkin jos hän myös rakastaa!