Mietityttää kovasti koska luontoni antaa periksi mennä töihin takaisin? Lapsemme on 1,5 vuotias ja alkaa olla sen verran omatoiminen että itselläni on liian paljon aikaa olla vaan ja miettiä. Myös anoppi on niin helvetillinen riivinrauta että menisin mieluummin töihin kuin olisin hänen kynsissään. Sitten ei ole pakko päivittäin mennä sinne. Mummu ei kyllä tule koskaan meidän kotiimme edes kutsusta. Sitten ollaan nokka ryrtyssä ellemme ole kaikkea vapaa-aikaamme heillä. Rasittavaa! Sitten on vielä se että mummu haluaisi lapsemme itselleen hoitoon mutta se nyt ei vielä juuri käy kun on maatilalla syyshommat kesken. Lapsellemme uskon mummun ja vaarin olevan parhaat mahdolliset hoitajat mikäli oikeasti jaksavat omien touhujensa lisäksi.
Itselläni on karsee olo kun aattelen että veisin lapsen vieraalle hoitoon. Ja uskallanko olla enää kauempaa pois työelämästä etten ole ulkona kaikesta kuin lumiukko ja samassa työttömyys jonossa kun monet sadat suomalaiset. Enää ei taida uskaltaa edes harkita toista lasta... ? Mitäs olette mieltä ? Onko kokemusta ?
Itselläni on karsee olo kun aattelen että veisin lapsen vieraalle hoitoon. Ja uskallanko olla enää kauempaa pois työelämästä etten ole ulkona kaikesta kuin lumiukko ja samassa työttömyys jonossa kun monet sadat suomalaiset. Enää ei taida uskaltaa edes harkita toista lasta... ? Mitäs olette mieltä ? Onko kokemusta ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikä helvetti saa kaikki luulemaan, että muutama vuosi lasten kanssa kotona ja ura on ohì??? sitäpaitsi et koskaan kadu, jos teet toisen lapsen, mutta saatat katua katkerasti, jos et tee!!! mietippä sitäkin.
eiköhän ole työnantajan ja oman uran kannalta parasta olla lasten kanssa kotona, kun ne ovat pieniä. kun ne lähtevät hoitoon, alkaa sairastelurumba.. siinä sitten soittelet joka toinen viikko töihin, etten nyt pääsekkään kun lapsi sairastaa..perutaanko sovitut jutut. sekö on fiksua ja viisasta ja uraputkea kehittävää??? ja vaikka mummu kuinka hoitaisi ne sairaatkin lapset, sinun ne on lääkärissä käytettävä ja valvottava itkuiset yöt ja huoli painaa töissä ollessa... keskity siinä sitten töihisi ja anna 100 % työpanos, niinkuin me muutkin teemme!! ei ole kivaa muillekkaan, itsestäsi puhumattakan.
Olet ilmeisen ärsyyntynyt asioista joita olin pohdiskellut. Hyvä niin. Silti Suomessa ei äidin ole hyvä olla koska tuntuu että meidät hoitoVAPAALLA olevat rinnastetaan työttömiin ja se ottaa minua pannuun! Kaipa sitä on niin tottunut saamaan arvostusta tekemänsä työn kautta ennen kotiin töihin JÄÄMISTÄ. Kototyöhän ei ole mitään ja me äidithän ollaan vaan yhteiskunnan elättejä jotka ei viitsitä mennä töihin. Tämmöstä tekstiä minä olen jatkuvasti joutunut kuulemaan jokapuolelta. Silti en todellakaan kadu että hyppäsin siitä oravanpyörästä ja sain ihanan lapsen. Aion kyllä sen toisenkin yrittää jos vaan "Jumala suo".
Miksi Suomessa ollaan niin perhekielteisiä ja entisestään kuihtunut työmaailma alkaa olla niin sisäänpäin lämpiävää alalla kuin alalla ettei ole mahdollista enää elää omaa elämää vaan olla ns. naimisiss työn &työpaikkansa kanssa. Vastuuntuntoisena ihmisenä koen jääväni jalkoihin ajatuksineni ja moraalini kanssa. Kyynärpäätaktiikka se on joka toimii missä vaan. Vai mitä ?
Koen huonoa omaatuntoa työnantajaani ja asiakkaitani jne. kohtaan ollessani kotona hoitamassa lastamme ja en tee töitä nyt enkä pimeänäkään mitä minulle on monesti ehdotettu. Nyt olen sitten laiska ja omahyväinen. Että sitä rataa. Tosin voihan korvat laittaa kiinni ja ei enää olla tekemisisä semmoisten ihmisten kanssa vaan yksin on aika orpoa olla.
Kypsyttää vaan se että kotona työtä tekevää mollataan ja itsetuntokin alkaa rapista.... kräähh...
olemme varmaan todella eri alalla, koska minä en ole törmännyt tuollaiseen koti äitiyden vähättelyyn. päinvastoin.
arvostan suuresti niitä vanhempia (myös isät jäävät nykyään kotiin lapsia hoitamaan), jotka malttavat hoitaa lapsia kotona, keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään eli lapseen ja perheeseen. ei ne työt mihinkään sillä aikaa katoa. asiakkaatkin varmasti mielellään ottavat sinut takaisin sitten, kun pystyt heille kunnollisen panoksen antamaan.
minun tuuttavapiirissäni hoitovapaata käyttää suurin osa. työkavereistakin moni. täytyy sanoa, että ne, jotka pitävät hoitovapaata, eivät ole pudonneet uraputkesta. hyvin nopeasti he ovat päässeet takaisin töihin kiinni. ja kun lapset ovat jo hiukan isompia, ei niiden sairastelujenkaan takia tarvitse jatkuvasti olla pois.
oletko hakeutunut muiden koti- äitien seuraan? kyllähän siinä itsensä tuntee ulkopuoliseksi, jos seurustelee vain työssäkäyvien kanssa..varsinkin jos heidän arvomaailmansa on kuvailemasi kaltainen.
kun lapsi täytti 8kk:tta enkä ole päivääkään katunut töihin menoani, eiköhän tuo töihin meno ole ihan henkilökohtainen asia kaikille, mene ihmeessä takaisin työelämään kun sinusta vain tuntuu siltä, äläkä kuuntele muiden ihmisten mielipiteitä tai arvosteluja liian aikaisesta töihin menosta.