Ystäväni, kun ensikerran silmäs avaat, rinnassa palaa, polte, juoksuun maaílma sua kutsuu.
Kalliini, kun siivilleshyppäät, jos ne kantavat, on lentosi uskomaton.
Sieltä kaiken näät, ymmärrät.
Rakkaani, ja sinä hyppäsit, minä sivusta katsoin. Kyllä sinun kiiltoa kadehdittiin.
Kyllä minä ylpeyttä tunsin, heräsi halu omistaa.
Suru musertava meidät särki, minä sivuun myös jäin, katsomaan. Irrotin.
Viholliseni, niin nopeasti se on ohi. Lento, näytös loppunut on, mutta kuulu ei enää huudot kotikatsomon.
Kohtaloni, se lento komeilla puitteilla kehysteltiin, niin merkityksetön. Ja se oli ainut.
Mikä oikeasti on tärkeää.
Kalliini, kun siivilleshyppäät, jos ne kantavat, on lentosi uskomaton.
Sieltä kaiken näät, ymmärrät.
Rakkaani, ja sinä hyppäsit, minä sivusta katsoin. Kyllä sinun kiiltoa kadehdittiin.
Kyllä minä ylpeyttä tunsin, heräsi halu omistaa.
Suru musertava meidät särki, minä sivuun myös jäin, katsomaan. Irrotin.
Viholliseni, niin nopeasti se on ohi. Lento, näytös loppunut on, mutta kuulu ei enää huudot kotikatsomon.
Kohtaloni, se lento komeilla puitteilla kehysteltiin, niin merkityksetön. Ja se oli ainut.
Mikä oikeasti on tärkeää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.