Olen tässä vajaan kuukauden harrastellut zazen -meditaatiota ja se on auttanut mua paljon itsetunnon kanssa. Meditaatiossa harjoitellaan hetkessä elämistä, mielen hiljentämistä, itsensä hyväksymistä. Tavoitteena on siis hiljentää päässä jatkuvasti tapahtuva pohdiskelu, jolloin voi todella keskittyä siihen mitä tapahtuu NYT.
Kun osaa elää hetkessä, niin ei koko ajan tarvitse miettiä, mitä muut sinusta ajattelevat yms.
Kannattaa lukea netistä erilaisia meditaatio-ohjeita ja kokeilla muutamia jotta huomaa, mikä sopii itselle parhaiten. Tuloksia ei voi olla huomaamatta. :)
Myös esim. buddhalaiseen filosofiaan kannattaa tutustua.
Tässä olisi ainakin yksi hyvä ohje meditaatioon:
http://www.fwbo.fi/meditaatio.htm
Mainittakoon siis vielä, että meditaatio EI ole minkään uskonnon harjoittamista, vaan sitä voisi verrata vaikka juoksulenkkiin. :)
Kun osaa elää hetkessä, niin ei koko ajan tarvitse miettiä, mitä muut sinusta ajattelevat yms.
Kannattaa lukea netistä erilaisia meditaatio-ohjeita ja kokeilla muutamia jotta huomaa, mikä sopii itselle parhaiten. Tuloksia ei voi olla huomaamatta. :)
Myös esim. buddhalaiseen filosofiaan kannattaa tutustua.
Tässä olisi ainakin yksi hyvä ohje meditaatioon:
http://www.fwbo.fi/meditaatio.htm
Mainittakoon siis vielä, että meditaatio EI ole minkään uskonnon harjoittamista, vaan sitä voisi verrata vaikka juoksulenkkiin. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
..kuin mikään uskonto tai jeesustelu tai uskovaisten jorinat. Itsekin olen tutustunut tähän ja varsinkin buddhalaiseen filosofiaan. Itämaiset jutut kiehtoo muutenkin. Vakuutan että tästä on ollut enemmän hyötyä kuin kirkossa ravaamisesta tai rukoilusta jotka olen jättänyt pois jo kauan aikaa sitten. Nautinnollisia meditaatiohetkiä kaikille jotka lähtevät yrittämään :)
Mut oli se vähän järkytys ku ussan tunnil opin et rakkaus on buddhalaisuuden mukaan itsekästä.
Ei pidä olla sinisilmäinen ja ajatella että rakkaus on itsestään selvyys. Tai että rakkaus olisi niin mahtavaa ja hyvää kuin voi kuvitella. Monille rakkaus merkitsee omistamista, kun rakastaa jotain henkilöä luulee että omistaa henkilön eikä kenellekään muulla ole oikeutta kajota häneen. Samoin ehkä jotkut henkilöt jotka ajattelevat että heitä rakastetaan niin paljon ja että he ovat jotenkin erityisempiä kuin muut. Rakkaus voi sokaista myös helposti, ihmiset tekevät hulluja asioita rakkaudesta. Jotkut sokeina tekevät typeriä päätöksiä ja tuhoavat elämäänsä koska ovat rakastuneita. Rakkaus on ilkeää.
Eräs opettajani sanoi aikoinaan että rakkaus on vain hupsuttelua. Mistä me oikeasti tiedämme milloin rakastamme ja milloin olemme vain kiintyneitä? Onko se rakkaus vai järjen puute joka pakottaa ihmiset hulluihin suhteisiin? Mikä on rakkautta ja mikä ei. Jotkut kokevat rakkaudeksi erilaisia tuntemuksia mitä muut eivät välttämättä laskisi rakkaudeksi. Rakkaus on sellaista mikä elää ihmisten pään sisällä ja jokainen voi itse tulkita sitä omalla tavallaan. Eli oikeastaan se on aika lievä juttu mutta jokainen voi tehdä siitä niin voimakkaan asian kuin tahtoo.
Rakkaus on ruma on sana. Oli se millä kielellä tahansa. Rakkaus on julma vitsi. Rakkaus on vain nimi sille vetovoimalle mitä ihminen kokee kiinnostuuneena toiseen henkilöön. Todellisuudessa se tunne on vain kemiaa. Ihmisellä on tarve lisääntyä ja siksi me etsimme kumppania. Rakkautta ei ole, ehkä se on vain valetta. Rakkaus merkitsee kaikille eriasioita ja kaikki tuntevat sen eritavoin. Minä en näe rakkautta. En sanoisi sitä rakkaudeksi jos pidän jostain henkilöstä oikein paljon. Harmi vain että ainoa tapa ilmaista se tunne on "minä rakastan sinua". Joten on pakko käyttää mokomaa sanaa vaikka en siihen uskokaan. Voisipa keksiä toisen sanan joka kuvastaisi sitä tunnetta yhtä voimakkaasti kuin sana rakkaus.
No en tiedä mikä aiheuttaa sen vetovoiman joka vetää minua samaa sukupuolta olevan henkilön luokse. Ja mikä on se voima joka karkoittaa minut vastakkaisen sukupuolen luonta. Tulee heti mieleen elektronit, protonit ym. Ehkä minä olen miinus ja vastakkainen sukupuoli on myös miinus. Siksi hyjimme toisiamme. Mutta sama sukupuoli on plus ja se vetää puoleensa minua joka olen miinus. Paljon ihmeteltävää ja ehkä se jää mysteeriksi. Mutta eipä minun tarvitse sitä ajatella. Riittä vain kun saan olla sen ihmisen kanssa jonka luona haluan olla. Ja koska olen jo sellaisen henkilön löytänyt niin mikä ei voisi olla ihanampaa.
Ja kun oikein paljon ajattelee niin kyllä se rakkaus aika itsekästä on. Jotkut sitä saavat ja jotkut elävät yksin koko loppuelämänsä. Vaikka kaikki voivat rakastaaa ja kaikki voivat ottaa vastaan rakkautta niin silti monet ihmiset eivät sitä saa.
Kun kaikkihan eivät voi saada lapsia ja kaikilla ei edes ole samanlaisia aivoja kuin muilla.
SIlti rakastutaan ja rakastetaan.
Minä olen ollut rakastunut vain kaksi kertaa.
Mutta rakkaus muita sukulaisiani ja läheisiäni kohtaan on aina olevaa.
Rakkaus on sana mutta sen takana on enemmän kuin pelkkä kiintymys.
Jos rakkaus olisi vain kiintymystä niin silloin maailma olisi aivan jotain muuta.
Ihmiset tekevät suorastaan hulluja asioita rakkaudesta, joten ei se luonnollista kemiaa ole :)
Ihmisen mieli on kokonaisuudessaan kemiaa, mihin perustuu esimerkiksi huumeiden ja mielialalääkkeiden vaikutus.
"Ihmiset tekevät suorastaan hulluja asioita rakkaudesta, joten ei se luonnollista kemiaa ole"
Mitä tämä muka todistaa? Ihmiset tekevät hulluja asioita kännissä, joten sinun logiikallasi etanoli ei ole kemiaa. Siis mitä?
"Studies in neuroscience have involved chemicals that are present in the brain and might be involved when people experience love. These chemicals include: nerve growth factor, testosterone, estrogen, dopamine, norepinephrine, serotonin, oxytocin, and vasopressin. Adequate brain levels of testosterone seem important for both human male and female sexual behavior. Dopamine, norepinephrine, and serotonin are more commonly found during the attraction phase of a relationship. Oxytocin, and vasopressin seemed to be more closely linked to long term bonding and relationships characterized by strong attachments."
http://en.wikipedia.org/wiki/Love_(scientific_views)
niin mitä kaikkea pelkän sormen liikuttaminen aiheuttaakaan aivoissamme?
Vaikka ihminen tietää mitä rakkaus voi saada aikaiseksi aivoissamme se ei silti muuta mitään.
Vai meneekö sormen liikuttamisesta sen ilo pois kun tietää miten kaikki tapahtuu aivoissa?
Tarkotin että jos rakkus on vain luonnonlinen lajin säilymisen kannalta tärkeä juttu niin miksi ihmiset tekevät rakkauden takia jopa tekoja, jotka johtavat kuolemaan?
Mikä laji silleen säilyisi?
Kyl nyt se rakkaus on paljon enemmän kuin vain kemiaa.
"Jos kaikkea tutkittais noin tarkasti niin mitä kaikkea pelkän sormen liikuttaminen aiheuttaakaan aivoissamme?"
On sitäkin varmaan tutkittu. Nykyäänhän on jo mahdollista korvata esimerkiksi vammautunut/menetetty käsi aivojen sähköimpulssien avulla toimivaan robottikäteen.
"Vaikka ihminen tietää mitä rakkaus voi saada aikaiseksi aivoissamme se ei silti muuta mitään"
Jos tarkoitat, että rakkatta ei tarvitse pitää turhana, vaikka ilmiö olisikin kemiallinen, niin olen kyllä samaa mieltä. Juon minä mielelläni kahviakin, vaikka tiedän siitä aiheutuvan mielihyvän johtuvan luultavasti aivoissa vapautuvasta dopamiinista. Tunteen alkuperän tietäminen ei muuta tunteen laatua, koska tunteen alkuperä on ollut sama jo ennen kuin se on ollut tiedossa.
"Tarkotin että jos rakkus on vain luonnonlinen lajin säilymisen kannalta tärkeä juttu niin miksi ihmiset tekevät rakkauden takia jopa tekoja, jotka johtavat kuolemaan?"
Harvemmin tuollaisia tekoja tehdään. Sitäpaitsi esimerkiksi raskaana olevan naisen puolesta uhrautuminen olisi myös lajin säilymisen kannalta hyödyksi.
"Kyl nyt se rakkaus on paljon enemmän kuin vain kemiaa."
Todisteet sanovat aivan toista ja miten niin "vain"?
Rakkaus ei ole sellainen yliluonnollinen voima kuin sinä luulet. Elokuvissa ja satukirjoissa (mukaan lukien raamattu) se kuvataan mahtavaksi voimaksi mutta eipä se tosielämässä ole niin mahtavaa kuin luulisi. Se on kemiaa. Elämä on kemiaa. Tutkin kemiaa paljon koska opiskelen parturi-kampaajaksi ja vaikka hiusväri hapettimet permanenttiaineiden kemiat on kaukana tästä aiheesta niin silti tutkin muutakin.
No se rakkaus ei laita ihmistä tappamaan. Sen tappamisen halun aktivoi jokin muu. Ihminen rakastaa jotain ja jos se henkilö joutuu varaan niin ihmiselle tulee pelko siitä että hän menettäisi sen henkilön. Jos ainoa keino pelastaa se henkilö on toisen tappaminen niin ihminen tunteiden sokaisemana tappaa. Ei ole yhtä syytä välttämättä ihmisen toiminnalle. Yksi asia johtaa toiseen jne. Reaktiot ja reaktiot.
Se miksi ihminen kiinnostuu toisesta henkilöstä ja "rakastuu" voi johtua monesta eri syystä joka on selitettävissä kemian ja biologian avulla. Kun esim. nainen haistaa miehen hiessä olevan feromonin eli androstenonin niin naisen aivoissa oleva osa joka vaikuttaa lisääntymiseen, aktivoituu. Nainen ei välttämättä sillä hetkellä ajattele seksiä tai lastentekoa mutta sen osan aktivoituminen vetää häntä miehen puoleen. Samaa on todettu homojenkin osalta. Kun homomies haistoi toisen miehen feromonia niin hänellä aktivoitui se sama osa aivoista kuin naisillakin. Mutta kun hän haistoi naisen feromonia niin homo ei kokenut hajua kiihottavaksi tai puoleensa vetäväksi.
Myöskin on todettu että miehen hien tuoksu rauhoittaa naista ja saa naisen tuntemaan olonsa turvalliseksi. Siis kaikki meidän tunteet viha, suru, ilo jne. johtuu vain aivoissa tapahtuvista reaktioista. On siis mahdollista että rakkaus on vain illuusio joka saa meidät uskomaan jotain muuta. En usko siihen että rakkaus olisi jotenkin yliluonnollinen voima tai sen ihmeellisempi asia kuin vihaaminen. Rakastaminen ja vihaaminen kävelevät käsikädessä. Enemmän on vihan takia ihmisiä tapettu kuin rakkaudesta. Voisi sanoa että vihalla on suurempi vaikutus maailmassa kuin rakkaudella.
Uskovaisen kanssa on turha keskustella kun usko vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä niin vahvasti. Ei auta edes kemian opit kun uskovaiset haluavat kieltää kaikki tieteen saavutukset. Täytyy vain miettiä että kumpi on enemmän pelastanut ihmisiä, raamattu vai esim. lääketiede? Noh tietenkin joku sanoisi että jumala on luonut kemiankin. Hah, sen ku näkis ku jumala tulis selittämään hiusvärien kiinnittymisestä hiukseen tai hiusten rikkisiltojen katkeamisesta permanentin teossa.
Noh minä en jaksa tästä rakkausasiasta jauhaa varsinkaan kun nämä on offtopic juttuja. Tämä ei ollut keskustelun tarkoitus. Siis kummallista että olen tänä vuonna väitellyt täällä suomi34:n palstoilla enemmän kuin viime vuonna johtuen tuosta uskovaisesta hörhöstä. Menee väittelystäkin jo maku varsinkin kun kyseessä on aina uskonto vs. faktat ja todellisuus. Pitää lopettaa näillä alueilla käymiset. En edes ymmärrä miksi käyn näillä alueilla vaikka elementtini ovat hiukset ja jaan vinkkejä yleensä vain hiukset palstalla. Toivotaan ettet sinä yritetään90 tule hiukset,-kissat,-kirjat & novellit-,seksi tai gay palstalle minun vaivakseni. Tai saarnaamaan jumalasta gay chatteihin. Teitä uskovaisia nimittäin liikkuu siellä jo ihan tarpeeksi saarnamassa jumlasta ja pelastuksesta. Ihan hukkuu tähän. Jos johonkin minä kuolisin ateismini takia niin siihen hukkumiseen joka johtuu teidän käännytys, saarnaus ym. roskasta.
Riippumatta siitä onko henkilö kykeneväinen tekemään/saamaan lapsia niin lisääntymishalu voi säilyä silti. Kuinkahan monet vanhemmat jotka kärsivät lapsettomuudesta, ovat silti lisääntymishaluisia? Ja yliluonnolliseen en usko edelleenkään.
Minä en edes ollut kirjoittanut mitään uskosta vielä.
Ja en kemiaa kiellä.
Opiskelenhan minäkin psykologiaa, joten dopamiini jutut pitää olla hallus.
En edes ota homosksuaalisuuteen enää kantaa.
Mun psykan maikkakin todisti jo sielun olemassaolon ja mä tietisti unohdin miten.
Et täysin turha lausehan tää oli.
Nyt ei puhuttu tappamisesta vaan uhrautumisesta.
Onhan ihmisiä uhrautunu rakkaiden takii vaik yksikään ei olis raskaana.
Noh, ihmiset kattokoot maailmaa steriilis huonees tehtyjen havaintojen avul jos haluu.
Ku ei se mitään ikinä tule muuttamaan.
Vai et lääketiede.
Mitenköhän ihmiset ikinä edes onnistuvat keksimään jotain niin suurta.
Loppujen lopuksi lääketiedekin on tappanut ihmisiä kun sodasta puhutaan mut silloiin kun on haluttu pelastaa ihmisiä niin se toimii paremmin.
Et mä nään kaikes hyväs Suurimman käden jäljen.
Enpä usko että jumala on lääketieteen kehittänyt kun häntä ei ole. Ihmiset ovat itse omilla aivoillaan tutkineet ja oivaltaneet. Niin onhan niitä vaarallisiakin lääketieteen saavutuksia mutta eipä tuo raamatun lukeminen ole kenenkään henkeä pelastanut. Siinähän on paljon tappamista ja väkivaltaa. Nainenkin haluttaisiin alistaa. Jos jollakin on ollut parantavia voimia niin miksi niitä ei ole enää kellään? Ja miksi kukaan ei kykene yliluonnollisiin tekoihin kuten veden päällä kävelemiseen tai veden muuttamiseen viiniksi? Yliluonnollista ei ole. Tekosyitä on raamattu täynnä. Se on vain tekosyy että lääketiede ja kaikki muut IHMISEN saavutukset ovat jumalan aikaan saannosta koska hän on mukamas antanut ihmisille vapaan tahdon.
Jos minä saan kympin kokeesta niin se on 100 % minun ahkeran opiskelun aikaan saannosta ei jumalan. Minä voin itse päättää joko olla opiskelematta tai en. Kumpikin vaihtoehto tapahtuu ilman että olisi joku 'jumala' joka minua ohjaisi. Teen itse omat päätökseni. Jos minä pelastaisin jonkun henkilön kuolemasta niin sekin on oman toimintani tulosta, ei jumalan. Koska yhtä hyvin voin olla tekemättä mitään. Jos elämäni menee parempaan suuntaan mihin se on juuri nyt alkanut mennä niin sekin on minun ja minun tukena olleiden henkilöiden aikaan saannosta. Ei jumalan. Koska nytkin minä voin laittaa elämäni menemään alaspäin jos haluan. Ei siihenkään tarvita mitään yliluonnollista tahoa.
Täysin naurettavaa että jumala olisi ollut jotenkin mukana tieteellisissä tutkimuksissa tai kun ihmiset keksivät jotain mullistavaa. Jos jumala olisi niin miksi hän sallii muut uskonnot ja ateistit? Luulisi sentään että jumalalla olisi kyky taivuttaa ihmiset hänen tahtoonsa ja epäilyjä jumalan olemassaolosta ei olisi. Suurimman käden voi siis unohtaa. Eipä tuo suurin käsi ole maailman tilannetta parantanut kun kaikki on menossa huonompaan suuntaan kun katsoo maailman tilannetta kokonaisuudessaan. Ihminen tuhoaa itse oman lajinsa ja jumala sallii sen? Vai onko sekin jumalan tahto, hän luo sitten uuden maapallon ja ihmiset kun entiset ovat kuolleet? Ei ota edes vastuuta omasta työstään. Jos hän on olemassa niin hän on raukka, vastuuntunnoton, julma, kylmä, itserakas kusipää.
"Noh, ihmiset kattokoot maailmaa steriilis huonees tehtyjen havaintojen avul jos haluu.
Ku ei se mitään ikinä tule muuttamaan."
Kyllä se voi jotain muuttaa. Ehkei mitään niin suurta mutta pieniä asioita. Olen varman että joskus tulevaisuudessa ihmisten silmät avautuvat viimeinkin ja tiede pystyy todistamaan sen ettei jumalaa ole. Se on varmasti hienoa aikaa kun uskonnon tekemät kahleet, joissa jotkut ihmiset ovat tahdostaan riippumatta, avautuvat. Hieno päivä se olisi kerta kaikkiaan. Itkisin varmasti ilosta ja hyppisin riemusta. Aihetta juhlaan. Noh ei varmaan tule koskaan tapahtumaan minun elinikäni aikana. Mutta saa sitä haaveilla.
Toistan varmaan itteeni mut vapaa tahto.
Ainahan Jumala olisi voinut pakottaa meidät uskomaan itseensä mutta antoi vapaan tahdon.
En edes ole odottamassa että tiedä todistaisi Jumalan vääräksi tai olemassaolevaksi.
Se nyt ei vain mitään muuta minun elämässäni.
Elämä on elämää.
Sitten kun tulee aika niin nähdään mihin se johtaa.
Kun okein hakee elämäänsä niin näkee paljon.
Sinä saatat nähdä vain maailman, jossa jokainen on oman onnensa seppä ja päättää omista asioistaan.
Uskon osittain samaan mutta apua tulee kyllä muualtakin.
Vaikeahan on kertoa mihin uskoo mutta ei se nyt ole niin tärkeätä.
Ehkäpä joskus sinäkin kiinnostut uskon asioista ehkä taas et.
En näe tulevaisuutta ja hyvä niin.
Jumala on ja Hänen suunnitelmiaan en tiedä.
Ehkä joskus sinäkin unohdat stereotypiat ja annat uskolle mahdollisuuden.
Tiedät mitä haluan laittaa viestin loppuun.
Kuules stereotypioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että minä en usko jumalan olemassaoloon. Siis ei ihmistä voi laittaa uskomaan sellaiseen mikä ei hänen mielestään tunnu tarpeeksi uskottavalta. Ja minä en koe jumalaa tarpeeksi uskottavaksi missään muodossa. Minusta raamattu ja jumalaa on vain potaskaa enkä voi koskaan uskoa mihinkään sellaiseen. Millään stereotypialla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. En minä voi noin vain alkaa uskoa. Se on itselleni valehtelua jos sanoisin että uskon jumalaan. En minä voi alkaa käymään kirkossa tai ryhtyä kristityksi enkä ole koskaan edes kuulunut mokomaan kirkkoon. Ja hyvä etten ole. Uskon asiat eivät ole velvollisuuksia. Kukaan ei ole velvollinen uskomaan jumalaan. Minä en käy kirkossa enkä usko jumalaan koska tunnen sen vääräksi. En pysty uskomaan. Ja raamattuhan ei hyväksy homoseksuaalisuutta joten tullakseni uskoon minun täytyisi luopua jostain joka on suuri osa minua, identiteettiäni ja joutuisin luopumaan myös kyvystäni rakastaa. Joutuisin luopumaan minulle rakkaasta henkilöstä. Jos usko tarkoittaa koko elämäni tuhoamista niin en koskaan, en ikinä tule uskomaan mihinkään yliluonnolliseen roskaan enkä varsinkaan raamattuun.