44s. (oma tekemän) tarinan ja päätin nyt "julkaista" pari ensimmäistä sivua. Kirjoitusvirheistä, pilkuista ja kaikesta saa valittaa ja laittaa kommmenttia. (Ja siis olen sen "Elämä on elämää" tarinan kirjoittaja..)
Puolikuun tytär
- Ei! Hän on meidän ainoa lapsemme! Huusi Meredith kauhuissaan. Mutta mies vain nauroi ja hyökkäsi oman vaimonsa kimppuun.
- Sinä tiesit mikä minä olin! Christopher huudahti iallisesti katsoen kuinka hänen vaimonsa vajosi kuolemaan.
-Ja nyt minä surmaan sinut tyttöseni! Hän huudahti äkisti, mutta ei ehtinyt muuta kuin raapastais tyttärensä vasemman käden vartta kun hän itse kuhistui maahan ja sanoi vielä viimeisillä voimillaan tytölleen:
-Mitä ikinä tapahtuukaan muista että olet minun tyttöni, Luna Zenfalone.
Samassa Luna heräsi orpokodista missä hän oli ollut melkein koko ikänsä. Orpokodin nimi on hänen mielestään vähän omituinen:
”Jumala miksi olet hylännyt meidät”. Kop, kop kuului ovesta ja Luna meni avamaan.
- Luna, eikö sinulla ole jo vaatteita päällä? Hopi, hopi kellohan on jo kohta kymmenen! Ja samassa hujauksessa orpokodin hoitaja Kirista Tuliajo oli kadonnut.
- Eikö tämä ikinä lopu... Luna mietiskeli hiljaa itsekseen. Hän puki vauhdikkaasti arkivaatteet päällensä ja lähti kohti kellaria missä oli ruokatilat. Siinä samassa hän huomasi ystävättärensä Eveline Charlesin.
- Miten menee Luna? Eveline kysyi kohottaen katseensa jostain puuron tapaisesta mönjästä.
Ihan hyvin. Muuten haluan kertoa sinulle jotain, Luna sanoi ja kertoi unestaan. Evelinen vastaus oli innokas:
- Vou! Luuletko että näit vanhempasi?
- En tiedä. Se oli niin omituista ja eihän minun isäni voinut surmata äitiäni, tai siis... Luna ei kerinnyt sanoa loppuun, kun he kuulivat koulun kellojen soivan. Lunan harmiksi Eveline oli ryhmässä 6a. Kun hän oli taas ryhmässä 6b.
- Moikka! Eveline huikkasi ja kiirehti omalle tunnilleen. Kun Luna saapui luokkaan hän oli taas huomannut myöhästyvänsä.
- Jaahas! Luna Zenfalone myöhässä taas, opettajatar Nti Uhokainen virnisti.
Siitä seurasi jälki- istontoa parikymmentä minuuttia. Tunnin jälkeen Luna jäi vielä paikoilleen ja hänen katseensa harhaili opettajanpöydälle. Opettajatteren pöydällä oli teekuppi ja joitakin lehtiöitä. Luna ajatteli raivoissaan kuinka epäreilu opettaja oli. Juuri kun, Sarah oli kohottamassa kupin huulilleen kuului poksahdus ja Sarah kiljaisi. Kuppi oli "räjähtänyt" Sarahin kädessään ja hänen huulistaan roiskusi verta. Kiljaisujen sattelemana Luna poistui huoneesta vaivihkaa katsoen kuinka koulun rehtori Anarkinen tulijuosten paikalle takanaan sairaanhoitaja. Luna ei jäänyt hetkeäkään miettimään vaan säntäsi pihalle ja etsi käsiinsä Evelinen ja kertoi tälle mitä oli luokassa tapahtunut. Eveline vain hymyili heikosti ja sanoi:
- M- minun pitää mennä tekemään esitelmä karhuista. Nähdään!
- Nähdään... Luna sanoi ja ihmetteli ystävänsä käytöstä. Illalla Luna meni sänkyynsä, mutta ei voinut nukahtaa. Sillä eräästä raosta kantautui tupakan hajua. Luna tiesi ketkä siellä olivat.
M- kerho. Johon kuuluivat: Martha joka on M-kerhon johtaja, Mildred, Marie, Margaren ja Mary. Luna sai odottaa puoleen yöhön ennen kuin ämmät lopettivat ja kävivät itsekin maate. Luna ei voinut aavistaakaan seuraavan päivän tapahtumia. No, ainahan sitä tapahtumarikkaan elämän elää jos kuuluu Zenfalonien sukuun....
Puolikuun tytär
- Ei! Hän on meidän ainoa lapsemme! Huusi Meredith kauhuissaan. Mutta mies vain nauroi ja hyökkäsi oman vaimonsa kimppuun.
- Sinä tiesit mikä minä olin! Christopher huudahti iallisesti katsoen kuinka hänen vaimonsa vajosi kuolemaan.
-Ja nyt minä surmaan sinut tyttöseni! Hän huudahti äkisti, mutta ei ehtinyt muuta kuin raapastais tyttärensä vasemman käden vartta kun hän itse kuhistui maahan ja sanoi vielä viimeisillä voimillaan tytölleen:
-Mitä ikinä tapahtuukaan muista että olet minun tyttöni, Luna Zenfalone.
Samassa Luna heräsi orpokodista missä hän oli ollut melkein koko ikänsä. Orpokodin nimi on hänen mielestään vähän omituinen:
”Jumala miksi olet hylännyt meidät”. Kop, kop kuului ovesta ja Luna meni avamaan.
- Luna, eikö sinulla ole jo vaatteita päällä? Hopi, hopi kellohan on jo kohta kymmenen! Ja samassa hujauksessa orpokodin hoitaja Kirista Tuliajo oli kadonnut.
- Eikö tämä ikinä lopu... Luna mietiskeli hiljaa itsekseen. Hän puki vauhdikkaasti arkivaatteet päällensä ja lähti kohti kellaria missä oli ruokatilat. Siinä samassa hän huomasi ystävättärensä Eveline Charlesin.
- Miten menee Luna? Eveline kysyi kohottaen katseensa jostain puuron tapaisesta mönjästä.
Ihan hyvin. Muuten haluan kertoa sinulle jotain, Luna sanoi ja kertoi unestaan. Evelinen vastaus oli innokas:
- Vou! Luuletko että näit vanhempasi?
- En tiedä. Se oli niin omituista ja eihän minun isäni voinut surmata äitiäni, tai siis... Luna ei kerinnyt sanoa loppuun, kun he kuulivat koulun kellojen soivan. Lunan harmiksi Eveline oli ryhmässä 6a. Kun hän oli taas ryhmässä 6b.
- Moikka! Eveline huikkasi ja kiirehti omalle tunnilleen. Kun Luna saapui luokkaan hän oli taas huomannut myöhästyvänsä.
- Jaahas! Luna Zenfalone myöhässä taas, opettajatar Nti Uhokainen virnisti.
Siitä seurasi jälki- istontoa parikymmentä minuuttia. Tunnin jälkeen Luna jäi vielä paikoilleen ja hänen katseensa harhaili opettajanpöydälle. Opettajatteren pöydällä oli teekuppi ja joitakin lehtiöitä. Luna ajatteli raivoissaan kuinka epäreilu opettaja oli. Juuri kun, Sarah oli kohottamassa kupin huulilleen kuului poksahdus ja Sarah kiljaisi. Kuppi oli "räjähtänyt" Sarahin kädessään ja hänen huulistaan roiskusi verta. Kiljaisujen sattelemana Luna poistui huoneesta vaivihkaa katsoen kuinka koulun rehtori Anarkinen tulijuosten paikalle takanaan sairaanhoitaja. Luna ei jäänyt hetkeäkään miettimään vaan säntäsi pihalle ja etsi käsiinsä Evelinen ja kertoi tälle mitä oli luokassa tapahtunut. Eveline vain hymyili heikosti ja sanoi:
- M- minun pitää mennä tekemään esitelmä karhuista. Nähdään!
- Nähdään... Luna sanoi ja ihmetteli ystävänsä käytöstä. Illalla Luna meni sänkyynsä, mutta ei voinut nukahtaa. Sillä eräästä raosta kantautui tupakan hajua. Luna tiesi ketkä siellä olivat.
M- kerho. Johon kuuluivat: Martha joka on M-kerhon johtaja, Mildred, Marie, Margaren ja Mary. Luna sai odottaa puoleen yöhön ennen kuin ämmät lopettivat ja kävivät itsekin maate. Luna ei voinut aavistaakaan seuraavan päivän tapahtumia. No, ainahan sitä tapahtumarikkaan elämän elää jos kuuluu Zenfalonien sukuun....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mieti aloitusta uudestaan. "kirjoitit, Samassa Luna jne pois kokonaan. Samoin mainitset, että orpokodin nimi on jotenkin kummallinen. Edellnen on sanottava toisin. Kirjoitusvirheet on vain saatava pois koska tekstiä on hankala lukea niiden vuoksi.
Tuossa jotain pientä. T: rikhardot
Anteeksi vain, mutta toi ei ole mun "tarinani"....
...liikaa Harry Pottereita...