Kyllä lapset ovat suurin lahja mitä elämä voi antaa!!!! =)
Meillä on hartaasti toivottu 4kk vanha ihana prinsessa. Kovasta vauvakuumeesta kärsin monta vuotta ennekuin elämä oli sellaisessa mallissa, että lasten olisi hyvä tulla ja olla...
Pikkuista kuitenkin vain tehtiin ja tehtiin... sanan todellisessa merkityksessä! Mutta eipä vaavia meille kuulunut. Kun kuukautiset kuukausi kuukauden jälkeen aina tulivat, sorriun täysin. Töissäkin meni työvuorot hysteerisesti itkiessä. Onneksi lääkäri kuitenkin totesi suhteellisen "pienen" vian...Munasoluni ei irronnut. Sain hormooneja...söin niitä tuloksetta. Saatiin lähete lapsettomuus polille. Tuntui, ettei elämällä ollut mitään arvoa, mutta... Lääkäri havaitse ultrassa jotain..?? Ja kuinkas ollakaan raskaustesti näytti plussaa viikkoa ennen kuukautisten alkua!!! =)))
Koko 9kk meni ihmetellessä kasvavaa massua.
Tiesin, että äitiys on kaikki mitä elämältä haluan!!
Mitään muuta en yläkerrasta pyytänyt, kuin että pieni ja viaton ihmisen alku saisi olla terve!! Mutta...4 päivän ikäisellä ihmeellämme todettiin sydän vika. Ei mitään hengenvaarallista, mutta elämää hieman rajoittavaa kuitenkin... Tyttö on voinut todella hienosti, tosin sairaalassa käydään tiuhaan tahtiin näytillä. Siti joka kerta kun menemme sairaalaan, pelkään, että pienokaisemme otetaan meiltä pois...
Arki on ollut ihanaa, suht´ helppoa (ainakin tähän asti) ja niin palkitsevaa!! =)
Haaveena olisi saada neidolle sisarus, tai mielellään useampi. Mieheen on iskenyt myöskin vauvakuume! ;) Alustavasti ajateltiin jos ehkäisystä luovuttaisiin sen jälkeen kunhan neito täyttää nyt ainakin puoli vuotta.
Nyt olen kuitenkin alkanut pelkäämään. Odotan uutta raskautta, synnytystä ja perheenjäsentä todella. Mutta... Entäs jos seuraavaa ei meille suodakaan, tai jos suodaankin niin milloin...
Entäs jos sekään ei saa 100% tervettä alkua elämälleen...
Lähinnä pelkään, että kun aloitamme yrittämään seuraavaa, palautuu kaikki vanhat muistot ja tunteet pintaan. Entäs jos otan menkkojen tulon taas yhtä raskaasti..?? Toisaalta saanhan voimia pienestä rakkaastamme.
En ole koskaan halunnut mitään muuta niin paljon, kuin saada olla maailman paras äiti pienelle lapsikatraalle...Iltaisin en voi muuta kuin seisoa hetken pinnasängyn vieressä, ja ihastella jotain niin ihanaa, upeaa, rakasta. Mietin useasti kuinka toista ihmistä voikaan rakastaa niin suunnattoman paljon?!
Ajatuskin siitä, että jokin varjostaa sitä, on sanoin kuvaamattoman kauheaa..
Plääh... Tuskin kukaan mitään selkoa sai.. =)
Pelkään siis jostain syystä niin paljon, että en saa tulla enää "uudelleen äidiksi".
Ja jos pienokainen onkin sairas...
olen puhunut ajatuksistani miehelleni. Hän toki kuuntelee ja kannustaakin ihanasti. "emmeköhän me ole jo kantaneet oman taakkamme tässä elämässä", jaa-a... mutta, en tiedä, että ymmärtääkö hän kuitenkaan täysin. Tosin ei varmaan ymmärrä kukaan muukaan, ainakaan näiden sepustusten perusteella... ;)
Joka tapauksessa ihanaa kesää kaikille tällä palstalla oleville!! =)
Toivottavasti muutaman kuukauden päästä tulen myös tänne ihan "virallisesti" kuumeilemaan!! ;)
Meillä on hartaasti toivottu 4kk vanha ihana prinsessa. Kovasta vauvakuumeesta kärsin monta vuotta ennekuin elämä oli sellaisessa mallissa, että lasten olisi hyvä tulla ja olla...
Pikkuista kuitenkin vain tehtiin ja tehtiin... sanan todellisessa merkityksessä! Mutta eipä vaavia meille kuulunut. Kun kuukautiset kuukausi kuukauden jälkeen aina tulivat, sorriun täysin. Töissäkin meni työvuorot hysteerisesti itkiessä. Onneksi lääkäri kuitenkin totesi suhteellisen "pienen" vian...Munasoluni ei irronnut. Sain hormooneja...söin niitä tuloksetta. Saatiin lähete lapsettomuus polille. Tuntui, ettei elämällä ollut mitään arvoa, mutta... Lääkäri havaitse ultrassa jotain..?? Ja kuinkas ollakaan raskaustesti näytti plussaa viikkoa ennen kuukautisten alkua!!! =)))
Koko 9kk meni ihmetellessä kasvavaa massua.
Tiesin, että äitiys on kaikki mitä elämältä haluan!!
Mitään muuta en yläkerrasta pyytänyt, kuin että pieni ja viaton ihmisen alku saisi olla terve!! Mutta...4 päivän ikäisellä ihmeellämme todettiin sydän vika. Ei mitään hengenvaarallista, mutta elämää hieman rajoittavaa kuitenkin... Tyttö on voinut todella hienosti, tosin sairaalassa käydään tiuhaan tahtiin näytillä. Siti joka kerta kun menemme sairaalaan, pelkään, että pienokaisemme otetaan meiltä pois...
Arki on ollut ihanaa, suht´ helppoa (ainakin tähän asti) ja niin palkitsevaa!! =)
Haaveena olisi saada neidolle sisarus, tai mielellään useampi. Mieheen on iskenyt myöskin vauvakuume! ;) Alustavasti ajateltiin jos ehkäisystä luovuttaisiin sen jälkeen kunhan neito täyttää nyt ainakin puoli vuotta.
Nyt olen kuitenkin alkanut pelkäämään. Odotan uutta raskautta, synnytystä ja perheenjäsentä todella. Mutta... Entäs jos seuraavaa ei meille suodakaan, tai jos suodaankin niin milloin...
Entäs jos sekään ei saa 100% tervettä alkua elämälleen...
Lähinnä pelkään, että kun aloitamme yrittämään seuraavaa, palautuu kaikki vanhat muistot ja tunteet pintaan. Entäs jos otan menkkojen tulon taas yhtä raskaasti..?? Toisaalta saanhan voimia pienestä rakkaastamme.
En ole koskaan halunnut mitään muuta niin paljon, kuin saada olla maailman paras äiti pienelle lapsikatraalle...Iltaisin en voi muuta kuin seisoa hetken pinnasängyn vieressä, ja ihastella jotain niin ihanaa, upeaa, rakasta. Mietin useasti kuinka toista ihmistä voikaan rakastaa niin suunnattoman paljon?!
Ajatuskin siitä, että jokin varjostaa sitä, on sanoin kuvaamattoman kauheaa..
Plääh... Tuskin kukaan mitään selkoa sai.. =)
Pelkään siis jostain syystä niin paljon, että en saa tulla enää "uudelleen äidiksi".
Ja jos pienokainen onkin sairas...
olen puhunut ajatuksistani miehelleni. Hän toki kuuntelee ja kannustaakin ihanasti. "emmeköhän me ole jo kantaneet oman taakkamme tässä elämässä", jaa-a... mutta, en tiedä, että ymmärtääkö hän kuitenkaan täysin. Tosin ei varmaan ymmärrä kukaan muukaan, ainakaan näiden sepustusten perusteella... ;)
Joka tapauksessa ihanaa kesää kaikille tällä palstalla oleville!! =)
Toivottavasti muutaman kuukauden päästä tulen myös tänne ihan "virallisesti" kuumeilemaan!! ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi edes käytätte ehkäisyä?? Jättäkää ehkäisy, lopeta liika miettiminen ja elä hetkessä, nauti elämästä, ei se miettimällä parane. Asiat menee niinkuin menee, stressaaminen vain pahentaa. Elämää on turha yrittää kontrolloida. Et voi tietää, oletko itsekään täällä esim. huomenna tai miehesi tai jos lapsenne kuoleekin tai te kaikki ensi viikolla tai ihan mitä vain! Tai sitten päätät lopettaa turhan murehtimisen ja asioiden vatvomisen ja nauttia siitä, mitä sinulla on ja antaa asioiden mennä omalla painollaan ja luottaa siihen, että elämä kantaa ja kävi niin tai näin, niin sinä selviät ja kaikella on tarkoituksensa tavalla tai toisella jne. :)
Maailmanloppukin voi tulla minä hetkenä hyvänsä.
NAUTI HYVÄ NAINEN ELÄMÄSTÄ:)!
Hyvää kesää ja voimahalaus sinulle!
Hei!
Vistisi oli kuin omani. Meillä myös pian 4kk ikäinen tytär ja vauvakuume molemmilla. Meilläkään ei tärpännyt heti ensimmäisestä kierosta, mutta ilman hoitoja kuitenkin. Tytär tietääksemme täysin terve, mutta milloin seuraavan vuoro? Niin, jo se on tulakseen.. Olisiko terveydellisistä syistä hyvä odottaa se vuosi ennen seuraavaa raskautta?