Meillä on 2-vuotias uroskoira, ja ongelmana on sen riistaviettisyys. Koira on paimenkoira, joten sinänsä sillä ei pitäisi pahemmin riistaviettiä olla. Metsälenkit ovat ongelmallisia, koska koira aina tilaisuuden tullen olisi lähdössä elukoiden jälkien perään, eikä silloin pahemmin kuule. Jos jälkiä ei ole näköpiirissä kaikki sujuu hyvin, koira tulee luokse ja pysyttelee lähittyvillä. Huomaan heti koiran olemuksesta, koska se saa hajun: sen karvat nousevat pystyyn, se alkaa poukkoilla, vauhti kiihtyy ja nenä vilistää maata hirveää vauhtia. Yleensä tässä tilanteessa yritän tiukasti käskeä pysähtymään (nätisti pyytämällä tai huomion kiinnittämisellä ei mitään vaikutusta) ja yleensä sekään ei vaikuta (koira saattaa vähän hidastaa vauhtia), joten juoksen koiran kiinni ja otan sen hihnaan. Pitääkö tuossa tilanteessa torua kovasti ja vetää koira vain pois erisuuntaan? En haluaisi juoksennella koiran perässä ja jankuttaa turhia kieltoja, joilla ei suurempaa vaikutusta ole. En myöskään pysty vain jäämään paikalleni seisomaan ja odottamaan, että koira palaa. Mitä siis voin tehdä, vinkkejä hallitsemiseen? Tiedän, että vietti koiralla on ja pysyy, haluaisin vain oppia sitä hallitsemaan. En halua, että koira saattaa yhtäkkiä rynnätä pusikkoon milloin sitä huvittaa. Verijäljen harrastamista olen ajatellut, mutta paheneeko vietti siitä vain entisestään? Vapaanapitämistä en haluaisi lopettaa, koska suurin osa lenkeistä sujuu kuitenkin hyvin, eikä jälkiä läheskään aina osu kohdalle.
Riistaviettisen koiran hallinta
vinkkejä
52256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä apu löytyi kauko-ohjattvasta sitrunapannasta. Pari suihkautuskertaa riitti. Nyt koira tottelee EI_MENE-käskyä ja tulee luokse kun pyytää.
Ahaa, no tuota voisi sitten kokeilla. Mutta jos nyt (hyvin todennäköisesti) ryhdymme jäljestystä enemmän harjoittelemaan, niin vaikuttaako tuo sitruunapannan käyttö koiran viettihaluihin niin, ettei se "uskalla" enää ollenkaan jäljestää? Tajuaako se, että ainoastaan vapaana lenkeillä ei saa, mutta luvan kanssa kytkettynä kyllä?
Ajattelet hieman liian monimutkaisesti. Kun koira on lähdössä omaehtoisesti kiellosta huolimatta hajun perään, se sietääkin saada siitä rangaistuksen.
Jälki on sitten eri juttu, sittenhän sitä pyydetään jäljestämään se.
Kauko-ohjattava panta on hyvä mutta sinun on oltava sen kanssa tarkkana. Eli EI ja samantien suihkaus ja tämä kaikki mielellään jo silloin kun se koira ajatteleekin sitä lähtemistä. Eli kerroit että näet koirasta hyvin että se on saanut hajun. Silloin heti kielto ja suihkaus. Opppii nopeasti että kannattaa totella sitä EI sanaa ja lopulta pelkästään sen EIn pitäisi riittää.
Olet oikeassa että viettiä ei saa hallintaan mutta koiran voi saada:o)
On labbiksen, ajokoiran ja karhukoiran sekoitus, jolla erittäin voimakas ajovietti.
Nyt ikää reilu pari vuotta, narttu. Koira on opetettu kulkemaan vapaana mukana, eikä nykyään enää karkaile metsään.
Tuo opetus tapahtui siten, että silloin kun koira lähti metsään, huusin sille tiukan EI MENE, käännyin ympäri ja juoksin takaisinpäin.
Joka kerralla koira palasi luokseni.
Alkuun tuli hitaammin, mutta vähitellen alkoi kääntyä samantien takaisin ja tuli luo.
Sitten hyvät makupalat ja kehut sille.
Tässä varmaan vaikuttaa myös labbiksen miellyttämisen halu, on ehkä ollut helpompi opettaa, kuin joku muu. Meillä tämä keino oli hyvä.
Jos se riistavietti on voimakkaampi kuin laumavietti niin silloin ei paljon auta se että omistaja juoksee pois päin. Sitten on vain taottava kunnioitusta koiran päähän niin ettei se uskalla uhmata sitä käskyä. (en tarkoita väkivallalla takomista)