Se on ihan selvää että kun ollaan äitejä ja naisia, niin voimme nähdä tässä vastapuole naisessa/äidissä paljon vikoja. Kaikkiahan ei voi miellyttää, ja kaikki ei suhtaudu sopimuksiin niinkuin pitäisi.
Mutta se mikä alkuun tuntuu pahalta on helpompi käsitellä kun aikaa on kulunut, on tulllut monesti huomattua. Kun toisessa päässä katkeroidutaan/turhaudutaan paskaa lentelee ämpäri kaupalla.
Itsellä tilanne se että olen se paskan vastaan ottava exä... tulee aiheettomia ilmiantoja lasten suojeluun ja sitä rataa...
Aikani keräsin paineita, pysyen itse aikuisena asialinjalla. Nyt voin jo sanoa että aika ihmeitää saavat tehdä että minua voisivat satuttaa. Käännän nimittäin kaiken sen huumoriksi minkä tiedän olevan heidän mielikuvituksen tuotetta. Lopulta se kun ei itse provosoidu, niin se provosoi toista puolta lisää. Ja kun on "palautteen" käsitellyt ja todennut sen olevan turhaa. Niin alkaa nöhdö monissa jutuissa sen huvittavan puolenkin, enää en ota paineita antaa toisten meuhkata. Itse pitää itsensä sen yläpuolella, ja kun kasvokkain on voi todeta.. ai niinkö tosiaan jä jättää loan toisen lapioitavaksi ihan yksin.
Eli ottaa vaan huumorilla ne pahaltakin tuntuvat asiat niin ne ei niin paljoa edes ahdista. itse voisin julkaista likaisista sähköposteista ja viesteistä vaikka kirjain voisi olla bestseller listalla.
Elämää tää vaan on, ja kun itse et jää asiaa kantamaan ja vatvomaan. Se on myös lapsen etu, lapset kun vaistoaa kaiken.
Tämä aloitus siksi että tuntuu että on puolin ja toisin katkeroituneita nyksiä ja exiä. sanat voi jättää omaan arvoonsa, kunhan pystyy itse näkemään sen että onko lapsella hyvä olla. Kuitenkin ne etä nyksät vaikuttaa aika lyhyen aikaa, jos omassa pesässä kaikki kunnossa ja lapsilla hyvä olla... niin kaikki kunnossa. Vähän itseluottamusta naiset... toisen lasta on helpompi kasvattaa puolin ja toisin.
Mutta se mikä alkuun tuntuu pahalta on helpompi käsitellä kun aikaa on kulunut, on tulllut monesti huomattua. Kun toisessa päässä katkeroidutaan/turhaudutaan paskaa lentelee ämpäri kaupalla.
Itsellä tilanne se että olen se paskan vastaan ottava exä... tulee aiheettomia ilmiantoja lasten suojeluun ja sitä rataa...
Aikani keräsin paineita, pysyen itse aikuisena asialinjalla. Nyt voin jo sanoa että aika ihmeitää saavat tehdä että minua voisivat satuttaa. Käännän nimittäin kaiken sen huumoriksi minkä tiedän olevan heidän mielikuvituksen tuotetta. Lopulta se kun ei itse provosoidu, niin se provosoi toista puolta lisää. Ja kun on "palautteen" käsitellyt ja todennut sen olevan turhaa. Niin alkaa nöhdö monissa jutuissa sen huvittavan puolenkin, enää en ota paineita antaa toisten meuhkata. Itse pitää itsensä sen yläpuolella, ja kun kasvokkain on voi todeta.. ai niinkö tosiaan jä jättää loan toisen lapioitavaksi ihan yksin.
Eli ottaa vaan huumorilla ne pahaltakin tuntuvat asiat niin ne ei niin paljoa edes ahdista. itse voisin julkaista likaisista sähköposteista ja viesteistä vaikka kirjain voisi olla bestseller listalla.
Elämää tää vaan on, ja kun itse et jää asiaa kantamaan ja vatvomaan. Se on myös lapsen etu, lapset kun vaistoaa kaiken.
Tämä aloitus siksi että tuntuu että on puolin ja toisin katkeroituneita nyksiä ja exiä. sanat voi jättää omaan arvoonsa, kunhan pystyy itse näkemään sen että onko lapsella hyvä olla. Kuitenkin ne etä nyksät vaikuttaa aika lyhyen aikaa, jos omassa pesässä kaikki kunnossa ja lapsilla hyvä olla... niin kaikki kunnossa. Vähän itseluottamusta naiset... toisen lasta on helpompi kasvattaa puolin ja toisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jossa yhteisiä lapsia ei kuitenkaan ole.
Olen viimeisen viikon miettinyt sitä miksi uuteen suhteeseen mennessä on niin kova kiire tehdä yhteinen lapsi?Kuvitellaanko että sillä sen miehen saa sidottua itseensä kiinni..eikä se uskaltaisi siitä lähteä??
Viimeisen viikon ajan olen seurannut mieheni lähes 5vuotiasta lasta,joka on ollut joka sekunti isänsä puntissa kiinni..siis kirjaimellisesti..ja kun mies menee vessaan tai häipyy näkyvistä alkaa heti vollottamaan..ja huutamaan isää.
Lapsi kertoi jokin aika sitten että äitinsä miesystävä lähti heiltä(sinne oli ehtinyt uusi lapsikin vuosi sitten syntyä)..oli ollut kuulema paljon riitaa heillä,ja kuinka äiti itkee kokoajan/hoitaa vauvaa,istuu keittiössä,eikä leiki hänen kanssaan ikinä,eikä ole yhtään kaveriakaan siellä kotona,(täällä kun monta leikkikaveria)
Nyt odotti että isä tulee heille takaisin asumaan,kun siellä ei ole enää sitä miestä.Ero siellä oli tullut aikoinaan juuri tuon naisen syrjähyppyjen takia,ja meni sen syrjähyppynsä kanssa uuden lapsenkin tekemään.
Sanoin miehelleni ettei ilmeisetikään se äiti ole vaivautunut selittämään asioita,ja siksi lapsi on ihmeissään tapahtuneesta.
Reagoi siksikin tilanteeseen roikkumalla isässään kiinni,vaikkei siten ole ikinä aiemmin käyttäytynytkään.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo vuosia,joten eihän tuo mies tietenkään tuosta mihinkään ole lähtemässä..vihaan vaan sen lapsen äidin tekoa,eikö voinut odottaa että suhde on vakaalla pohjalla,ennen kun aloitti lasta tekemään heti uuden miehen kanssa..ja keskittyä jo olemassa olevaan lapseensa?
Ymmärsin myös sen ettei tuo mies koskaan halunnut hoitaa mieheni lasta,koska se ei ollut hänen oma lapsensa.
Jotenkin pelottaa miten lapsen käy,jos siellä kodissa sama tahti miessuhteiden vaihtumisessa jatkuu.
Montakohan ihmissuhdetta lapsi jouttu vielä äitinsä taholta läpikäymään?
Tottumaan uuteen,ja sitten taas luopumaan kun oli tutuksi tuo toinen aikuinen jo tullut.
Se on vaan niin totaalisen väärin!
Lueskelepa näitä viestejä, joissa "äidit" sättivät muun muassa uusia puolisoita: ei ole olemassa puolikkaita, vieras tunkee perheeseen, minun perheeni on ykkösperhe jne jne.
Miksi? Siksi että mies on harrastanut naisen kanssa seksiä ja tämä on tullut raskaaksi. No kärjistäen, mutta kuitenkin. Ja sitten lasketaan, ketä on bylsitty ekana ja kuka on se tärkein. ;)
Joskus tuntuu, että lapsi on joillekin naisille sama kuin fritsu teineille. Osoitus, että tuo mies on hyväksynyt minut petiinsä.
Hämmästyttävän suuri osa naisista kuvittelee, että mies pysyy, kun tehdään yhteinen lapsi. Ja kun tämä sitten lähtee, äiti kuvittelee että yhä tälle tärkeä. Kissan viikset! Äijähän on jo nuija olalla matkalla uusiin seikkailuihin. ;)
Toivon, että jaksat omien lastesi hoitamisen ohella vakuuttaa tuon pienokaisen siitä, että te ette ole lähtemässä minnekään ja että hän on teille tärkeä. Ihan säälittää tuo syytön pieni.
Voimia teille!
On aivan totta että VOIMIA tässä tarvitaan ,ja vielä pitkään.Onneksi tuon 5-vuotiaan ajatukset kotitilanteesta saa pois "hassuttelemalla"ja tekemällä yhdessä kaikkea kivaa.
Kyllä tuli surku kun lapsi ennen kotiinlähtöään totesi että hän haluaa tällaisen "samanlaisen itsellekin",(kuin täällä asuvilla lapsilla on),tarkoitti isoa perhettä,jossa on paljon lapsia.
Itki kun on kotona niin yksinäinen.
Onneksi omat lapseni ovat jo kouluiässä/hieman isompia,joten on aikaa seurailla ja leikkiä tuon 5-vuotiaan kanssa.Hän on vielä kovin kömpelö motorisesti,ja sanat/ääntämiset vielä hukassa..mutta huomasin että kun vain jaksaa neuvoa/leikin varjolla opastaa,hän oppii tosi nopeasti uusia asioita.
Toivon että se kotitilanne lapsella paranisi,hänellä on oikeus saada hyvää hoivaa ja huolenpitoa sielläkin,pienestä "sisarpuolestaan"huolimatta.
Pelkään että "taantuminen" lapsella jatkuu,jollei asiaan oikealla tavalla puututa.
Kun puhun tuosta asiasta miehelleni,hän vain tilanteesta ahdistuu,(ei voi/osaa ilmaista huoltaan lapsen äidille,kun ei tuo nainen kykene huutamatta keskustelemaan)eikä mieheni osaa ongelmaa muutoinkaan ratkoa..jotain me kuitenkin voimme tehdä..antaa lapselle rakkautta rutkasti,ja sen huomion jota hän kovasti kaipaa.
eikä mies vieläkään kykene puhumaan asiasta kanssani. Outoa, vaikka itse lähti litomaan ja jätti meidät. Nyt ollaan omillammeoltu kauan, eikä mies edes lapsiaan halua nähdä. Ei se aikakaan aina auta, jos miehellä klikkaa päässä.
Samassa kaupungissa asutaan, muttei silti miehellä ole rahkeita soittaa ja keskustella asioidta, eikä edes lastenkaaan kanssa ole halukas aikaa viettämään.
Mutta se on hänen valinta, ja me emme siihen puutu, ellei mies itse uskalla ottaa yhteyttä, niin eläkööt sellaista elämää kuin haluaa. Pääasia ettei ala kohdella meitä kaltoin enempää, ja kiusaamaan.
taas kirjoittaa asiasta tänne, eli taitaa sitä jollakulla toisellakin vähän klikata päässä.