Sisareni sai tyttövauvan pari viikkoa sitten. Lapsi on onneksi terve ja helppo :) ei siis koliikki vauva.
Ahdistukseni aihe on että sisareni (25v)on täysin narsistinen ihminen joka saa edelleen sairaalloisia väkivaltaisia raivokohtauksia. Hän on ollut tälläinen jo n.14v. asti. Perheeni on joutunut kärsimään hänen tyranniastaan koko tämän ajan. Hän on AINA julistanut VIHAAVANSA lapsia. Joten olikin melkoinen yllätys meille kun hän kertoi olevansa raskaana. Isyydestä meillä ei ole tietoa ja siitä ei saa edes puhua..
Huolen aiheeni on että tämä uusi äiti, sisareni on täysin kylmä ja julma pienokaista kohtaan. Hän asuu normaalisti omassa kerrostalo asunnossaan kahden hankalan ison koiran kanssa. mutta nyt vauvan saavuttua hän asuu vanhempieni kotona. Hän ei pidä vauvasta juuri yhtään huolta ja kiroilee tälle vauvan itkiessä. Äitini ja isäni ja minä sekä pienenpi siskoni pidämme vauvasta huolta. Helästi ja rakastavasti. Hän on meidän kullannuppu. Sisareni puheet ovat mielestäni ihan sairaita, kun hän selittää että vauva itkee piruuttaan ja mitä enemmän SE saa huomiota sen enemmän SE parkuu!!?? Hän ei myöskään suostu imettämään koska rinnat menevät pilalle.. noh se ei ole ongelmista suurin. Tämä uusi Äiti ei tee juuri paljon muuta kuin makaa sohvalla, käy tupakilla ja juo olutta.
MITÄ IHMETTÄ VOIMME TEHDÄ ASIALLE!? vauva tarvitsee äidin joka antaa hellyyttä, turvaa huolenpitoa. Olemme koko muu perhe ahdistuneita vauvan puolesta ja täysin loppu passaamaan tätä ihmis hirviötä eli vauvan äitiä :,( APUA!
Ahdistukseni aihe on että sisareni (25v)on täysin narsistinen ihminen joka saa edelleen sairaalloisia väkivaltaisia raivokohtauksia. Hän on ollut tälläinen jo n.14v. asti. Perheeni on joutunut kärsimään hänen tyranniastaan koko tämän ajan. Hän on AINA julistanut VIHAAVANSA lapsia. Joten olikin melkoinen yllätys meille kun hän kertoi olevansa raskaana. Isyydestä meillä ei ole tietoa ja siitä ei saa edes puhua..
Huolen aiheeni on että tämä uusi äiti, sisareni on täysin kylmä ja julma pienokaista kohtaan. Hän asuu normaalisti omassa kerrostalo asunnossaan kahden hankalan ison koiran kanssa. mutta nyt vauvan saavuttua hän asuu vanhempieni kotona. Hän ei pidä vauvasta juuri yhtään huolta ja kiroilee tälle vauvan itkiessä. Äitini ja isäni ja minä sekä pienenpi siskoni pidämme vauvasta huolta. Helästi ja rakastavasti. Hän on meidän kullannuppu. Sisareni puheet ovat mielestäni ihan sairaita, kun hän selittää että vauva itkee piruuttaan ja mitä enemmän SE saa huomiota sen enemmän SE parkuu!!?? Hän ei myöskään suostu imettämään koska rinnat menevät pilalle.. noh se ei ole ongelmista suurin. Tämä uusi Äiti ei tee juuri paljon muuta kuin makaa sohvalla, käy tupakilla ja juo olutta.
MITÄ IHMETTÄ VOIMME TEHDÄ ASIALLE!? vauva tarvitsee äidin joka antaa hellyyttä, turvaa huolenpitoa. Olemme koko muu perhe ahdistuneita vauvan puolesta ja täysin loppu passaamaan tätä ihmis hirviötä eli vauvan äitiä :,( APUA!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hoitakaa te sitten tuota vauvelia lähisukulaisina kun olette ja häntä rakastatte ja tiellä on siihen tilaisuus, kun vauva äiteineen elää siinä samassa huushollissa.
Jos teette lastensuojeluilmoituksen vauva viedään ehkä kokonaan pois, ettekä saa häntä läheisyyteenne siten kuin nyt. Hän menettää sitten äitinsä lisäksi teidät. Mielestäni ette voi muuta kuin jatkaa samaan tyyliin, sillä jos sossutantat astuvat kuvaan, niin te jäätte sivuun ja vauva jää sosiaaliviranomaisten ja äidin armoille.
Säälittää, kun lapsen isä ei ehkä tiedä vauvasta mitään, hän olisi vauvalle yksi mahdollisuus.
että lastensuojelun puoleen kääntymisessä on aina riskinsä. Pahin teidän kohdalla on juuri tuo, että lapsen etu ei kuitenkaan toteutuisi, vaan hänet erotetaan koko rakastavasta suvustaan. Vaikka ette ole koskaan lapselle mitään pahaa tehneet, mutta tapaamisrajoituksilla (laittomilla) voidaan lapsi vieraannuttaa hyvin tehokkaasti teistäkin.
Sen takia täällä lastensuojelua niin paljon arvostellaankin, koska lapsen etu ja oikeudet ovat hukkuneet viranomaistoimien jalkoihin. Tämä on ikävä tosiasia, jota ei voi sivuuttaa. Ls-työntekijöiden asenne on kuitenkin hyvin paikkakunta- ja toimistokohtaista, joten onko teillä mitään käsitystä lähitoimistonne toimintatavoista? Asenne riippuu ensinnäkin paljon kuntanne poliitikkojen asenteesta lastensuojeluun, johtavien sosiaalityöntekijöiden onnistumisesta ja halusta toimia lakien mukaan puun ja kuoren välissä (lapsen tarpeet vastaan liian vähän resursseja), työntekijöiden koulutustasosta ja siitä, onko työntekijöitä riittävästi vai ovatko he kovin ylikuormitettuja. Ja viime kädessä lopputulokseen vaikuttaa, millainen sosiaalityöntekijänne sattuu olemaan ihmisenä.
Sossut uskovat sokeasti perhekotien valheellisiinkin mainoksiin omasta erinomaisuudestaan ja sijaisvanhemmat ovat sossun itsensä valitsemia, joten hehän ovat muka täydellisiä, eikä virhearvioita voi sossulle tapahtua, vaikka jokainen järkevä ihminen tietää, että kukaan ei ole täydellinen työssään. Ja totta on myös sekin, että sossujen hihassa roikkuu lasta kinuavia sijareita, eikä kalliita laitospaikkoja ole hyvä seisottaa tyhjillään. Lastensuojelu on nykyisin bisnestä ja sijaishuollon kaikilla alueilla on töissä ihmisiä, joiden olisi lasten kannalta parempi toimia jossain muussa ammatissa.
Mutta aina löytyy myös jokunen onnistunut sijaishuoltotarina ja sossuissakin on inhimillisiä, rehellisiä ja oikeasti lapsen etua tavoittelevia työntekijöitä - kun he vain suinkin ehtivät kiireensä keskellä paneutua riittävästi yhteen lapseen. Huostaanottotilanteessa usein ehkä vielä vähän paremmin ehditäänkin, mutta jatkossa lapsi jää 99-prosenttisesti sijaishuollon armoille.
Varmistakaa, että teillä on kotivakuutus, joka sisältää myös oikeusturvaosion, sillä jatkossa teidän on oltava valmis käymään vaikka oikeutta lapsen puolesta. Ja tätä ei ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan ihan realistiseksi kuvaukseksi nykyisestä lastensuojelun tilasta.
Tuskin te kahdeksaatoista vuotta voitte asua yhteistaloudessa, joten päätöksiä on hyvä tehdä jo ajoissa. Mitään tulenpalavaa kiirettä tuskin on, koska kerroit vauvan olevan vasta parin viikon ikäinen.
Anokaa siis jollekin teistä oheis- tai sijaishuoltajuutta ja parempi olisi, jos vauvan äiti kertoisi sossuille rehellisesti tunteistaan lasta kohtaan. Se henkilö, joka huoltajuutta anoo, pyytää sen jälkeen itselleen olosuhdeselvitystä, jonka tekijänä on ls:n sosiaalityöntekijä. Teitä haastatellaan useita kertoja, tehdään kotikäyntejä, joissa tutkaillaan huoltajaehdokasta ihmisenä, talous pitää olla kunnossa, ei ulosottomerkintöjä, ei rikosrekisteriä, muuten riittää, että on ihan tavallinen vanhemmaksi kelpaava henkilö.
Taloudellista pärjäämistä ei tarvitse pelätä, sillä sijareille maksetaan lapsen hoidosta palkka ja lapsen kulut korvataan. Korvaukset ovat kuntakohtaisia, mutta minimissään nuo pari korvausta ovat vähintään 850 e/kk. Sen lisäksi saa lapsilisän ja aloituspaketti on n. 2500 e kertakorvauksena. Vauvasta maksetaan enemmän, esim. Helsinki maksaa vähän yli tonnin kuussa. Ja nämä ovat siis minimikorvauksia, jos lapsessa ilmenee myöhemmin vaikeahoitoisuutta, nousevat korvaukset noista summista. Perhekotien korvaukset ovat kymmenkertaisia, joten on helppo uskoa, että lapset suorastaan revitään käsistä nykyisillä lastensuojelumarkkinoilla.
Ja aina löytyy myös pariskunta, jotka haluavat käyttää sijaisvanhemmuutta adoption korvikkeena. He saavat lapsen omaksi sijaislapsesta maksettavilla korvauksilla ja kun lapsi täyttää 18, hänet voi potkaista ulos kuvioista, jos välit ovat murrosiässä kiristyneet. Lapsella ei ole perintöoikeutta sijaisvanhempiinsa, eikä hän enää vieraannuttamisohjelman tuloksena tunne omaa sukuaan. Tämä on ikävää, ihmisoikeuksien vastaista ja laitonta, mutta niin totta suomalaisessa lastensuojelussa tänä päivänä.
kuin tosi voi olla.
vuoteen paljon muuta tehnyt kuin maannut sohvalla, käynyt tupakalla ja juonut olutta, niin miksi ette ole hänen elämäänsä puuttuneet jo aikaisemmin? Vai vauvan syntymäkö tämän oluen lipittämisenkin kirvoitti?
On olemassa aivan terveitä naisia, jotka ovat nuoruudessaan aika välinpitämättömiä lapsia kohtaan - siihen asti kun saavat oman lapsen. Mutta tässä tapauksessa suhtautuminen ei ole muuttunut oman lapsen saamisen myötä. Heti synnytyksen jälkeen voi tunne-elämä olla hyvinkin sekaisin, mutta siskosi on ollut vauva-vihamielinen jo aikaisemminkin.
Onko hänellä ihan virallisesti diagnosoitu narsismi tai jotain muuta psyyken puolelta?
Jos dg on 'oikea', eikä vain kyllästyneiden sukulaisten antama, niin kehottaisin hakemaan vauvan oheis- tai sijaishuoltajuutta. Sellaisen hakeminen on mahdollista ja teitähän on monta hyvää, hellää ja rakastavaa hoitajaa siinä kandidaatteina ottamaan lapsi ihan virallisesti omiin hoteisiinne.
Nimittäin viimeinen tieto, mitä olen uusimmasta alan kirjallisuudesta lukenut, niin narsismiin ei juurikaan ole hoitoa ja lähiympäristön mielenterveys on todella koetuksilla narsistisen ihmisen seurassa. Saatika, jos ajatellaan pientä vauvaa kaksin hänen seuraansa...
Viimeiseen asti yleensä kehotan ihmisiä pärjäämään ilman lastensuojelun puoleen kääntymistä, mutta tässä tapauksessa melkein kehotan ottamaan sinne yhteyttä, koska nuo huoltajuuden vaihdot joutuu joka tapauksessa sopimaan heidän kanssaan. Voithan toki yrittää vielä puhua asiasta siskollesi, mutta jos hän on todella narsisti, en usko asenteen muuttuvan. Toisaalta on hyvä, että hän ei ole yrittänytkään esittää rakastavaa äitiä, koska hän tuskin koskaan pystyy vilpittömästi rakastamaan toista ihmistä.
Jos taas diagnoosi oli vain tuskaantuneiden sukulaisten antama, niin kyllä oikealla terapialla saadaan joskus ihmeitäkin aikaan. Jonnekin perhekuntoutuskeskuksen tarkkailuun, oppiin ja ohjaukseen heidät siinä tapauksessa olisi saatava. Jos huostaanottoa silti ehdotetaan, voitte olla ehdolla huoltajiksi joka tapauksessa.
Kiitos vastauksistanne! Antoivat hirveästi suuntaa miten tässä nyt menetellä .. Eli siskoni ongelmiin olemme yrittäneet hakea apua alusta asti ja hän on käynyt psykiatrilla 14v asti kunnes täytti 18 ja lopetti. Hänelle on tosiaan diagnosoitu narsismi ja apua on yritetty hakea hänelle, ja meille muillekin että hänen kanssaan osaisimme paremmin elää ja jaksaa. Hänelle ei kovin paljoa voi mitään jutella koska hän ei ota mitään vastaan ja alkaa sairaanloisen raivoamisen ja käy fyysisesti kiinni. Olemme toki varovasti yrittäneet kaikista ongelmista aina jutella mutta tuloksetta.
Kiitos vielä kovasti näistä vastauksista.
Yrittäkää löytää lapsen isä, hänella on juridinen oikeus lapseensa. Narsistiäiti voi tuhota lapsen ihmissuhteet, elämän ja tulevaisuuden. Antakaa lapsi isälleen.
että välitätte sisarestanne ja hänen lapsestaan. Ilmoittakaa sossuun, mikäli ei ala lapsestaan huolehtimaan, että te olette lapsen huolehtijat ja teette hänestä viralliset paperit. Älkää missään nimessä antako lasta äidilleen ! Kuulostaisi ihan heitteillejätöltä. Äidin kanssa kannattaa neuvotella adoptiosta. Rahasta sen verran että lapselle voi hakea elatusta sossusta ja yksinhuoltajan lisää kelasta, vaikka lapsi olisikin äiteineen teillä. Voipa sossusta hellitä rahaa tarvikkeisiin jos äiti ei kerran töissä käy. Ja tosiaan hoitakaa lasta vuorotellen ja jos tarvitte hoitoapua soitatte päivähoidon ohjaajalle. Ja muistakaa tiedustella lapsen isästä. Vaikkei lapsella olisikaan koskaan isää jo pelkkä tieto tärkeä. Lisäksi voi löytyö mummu tai muu sukulainen, joka on kiinnostunut lapsesta. Voimia teille sen narsistin kanssa ja muistakaa ettette oo ainoita.