Mitä olisin ilman sinua,
kenestä saan energiani ja
vastaukseni.Sinusta josta
syntyy joka päivä elämäni
filosofointi.
Sinä olet syy olemisen suureen
kulttuuriin.Sinun näkeminen
vastaus siihenkin,mitä silmä
ei tavoita.Ajattelu ei yllä.
Pakkomielteiden meri liian laaja.
On lohdullista olla nöyrä
elämälle ja edessäsi.Nähdä
luonasi ja kertoa näkemästään.
Kokea se kaikki tunteiden
kokonaisuus.Olla silti mies.
Uskoa siihen.
Kumpa osaisin olla niin,
että havaintoni olisi
sinun kokonaisuus.Älyllinen
yhteyteni sinuun sinä kokonaan.
Enkä murtaisi sinua paloiksi.
Rikkoisi sinua.
Sinun luonasi yksi päivä.
Lähelläsi yksi viikko.
Vierelläsi koko elämä.Sitä
suomalainen nainen olet
Suomalaiselle miehelle.
http://www.youtube.com/watch?v=k9lUSZAi7SU
kenestä saan energiani ja
vastaukseni.Sinusta josta
syntyy joka päivä elämäni
filosofointi.
Sinä olet syy olemisen suureen
kulttuuriin.Sinun näkeminen
vastaus siihenkin,mitä silmä
ei tavoita.Ajattelu ei yllä.
Pakkomielteiden meri liian laaja.
On lohdullista olla nöyrä
elämälle ja edessäsi.Nähdä
luonasi ja kertoa näkemästään.
Kokea se kaikki tunteiden
kokonaisuus.Olla silti mies.
Uskoa siihen.
Kumpa osaisin olla niin,
että havaintoni olisi
sinun kokonaisuus.Älyllinen
yhteyteni sinuun sinä kokonaan.
Enkä murtaisi sinua paloiksi.
Rikkoisi sinua.
Sinun luonasi yksi päivä.
Lähelläsi yksi viikko.
Vierelläsi koko elämä.Sitä
suomalainen nainen olet
Suomalaiselle miehelle.
http://www.youtube.com/watch?v=k9lUSZAi7SU
Vastaukset 47
Vanhimmat
Älä pelkää että voisit
minut hajoittaa osasiksi,
unelmiksi, sirpaleiksi
ilman keskiötä.
Olin hauras ja herkkä
kun synnyin vaan vartuin,
elämä on minut polttanut
kuumassa keraamisten
astioiden kanssa.
Nyt olen astia täynnä
tuoksuvaa öljyä ja
juoksevaa hunajaa
niillä tahdon sinua
hemmotella viimeiseen
pisaraan asti.
Olen minäkin mennyt rikki
ja taas eheytynyt.Kokenut
mitä ilmankin oliin voinut
kulkea.Nähnyt,mitä vailla
aurinko paistaisi kirkkaammin.
Olen minä kulkenut tuskan polkua
ja surun ruskeaa tietä.
Kokenut miten silloin on
ihminen yksin.Ja miten
rakkaus musta haamu olemisen
taivaanrannalla.
Tänäin se kaikki on
vaaleaa usvaa.Haipuvaa
itseensä kietoutumista.
Tänäin uskalla elää avoimesti
menneisyyden edessä.Valmiina
tulevaisuudelle.Suudellen
tätä päivää.
Valmis olem,mistä ennen
en tiennyt.Ottamaan
vastaan sen,mitä en
tänäin tunne.Rakkauden
äärilaidat ja senkin,
ettei kaikki kestä
ikuisuutta.Silti se on koettava.
Viimeiseen pisaraan asti!
Sinä olet syy ja
sinä olet syyllinen
siihen paloon ja kipuun
joka sisälläni velloo.
Vuoksesi tahtoisin elää
kolmannen elämän,
ellei kaikki aika olisi sitä vastaan.
Syyllisten etsiminen ei ole se
pääasia tässä tuskassa.
Pääasia ei ole vielä selvinnyt
ei ainakaan minulle,
mutta työstän sitä.
Työstän sitä uudelleen ja
uudelleen ja…
uudelleen.
Jospa joku kertoisi, miksi tuli
tämä kipu ja ikävä ja kaipaus…
Onko siihen oikeus, ja kenellä,
onko minulla?
Mihin kaikki johtaa, vai
johtaako mihinkään?
Voinko luottaa, voitko luottaa…
Jaksatko odottaa?
Muistan kun olin nuori
ja täydellinen.Etsin kaikkeen
syytä ja syyllistä.Katsoin
taivasta kuin suurta viisautta.
Ja unohdin elää.
En ymmärtänyt,ettei mitään ole
mitä ei rakkaus olisi enemmän.
Mikään niin ylhäällä,etteikö
rakkaus ole yläpuolella.
Että surukin on vain hiven
rakkauden vierellä.
Että suurimman tuskankin
rakkaus voitelee.
Että kun on toista ihmistä
ikävä niin että sydäntä särkee,
tietää missä rakkaus asuu.
Ei tarvitse kuin avata ovi ja
antaa koko elämä
Siihen on aikaa!
Ja tuon viimeisen hitaan kohdalla viimeistään menee taju. Ehkä sitä ennen kannattaisi etsiä sopiva pensas, jonka alle piiloutua.
Ja ajatella pensaassa:
joku suurempi kosketti.
Joku lämmin hipaisi.
Olla hetki hiljaa ja
tajuta:kuinka parhaat
asia ovat spontaaneita tovia.
Että silloin kun vähiten
odotamme,kohtaamme
hänet,joka on jo pitkään
ollut meissä.
Yleensä. Paljon sanoja? Vähempikin riittää?
http://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY
Suu puhuu.
Sielu kuuntelee.
Sydän sanoo miltä tuntuu.
Ihminen liian usein unohtuu
omaan itseensä.
Minä taas ajattelen, että aivoilla olisi jotain osuutta asiaan.
Tunteet,joita mmäritellään
älyllisyyden kautta ja
avulla,eivät ole ihmisyyttä
kohtaavia tunteita.
Paremminkin laskelmoivaa
problematiikkaa.
että mie tykkään tuosta kappaleesta.
Ihmiselle on annettu myös järki, jolla voi tulkita tunteiden viestiä. Molempia tarvitaan. Toki on hienoa, jos tunteet vievät mennessään aloituksesi kuvailemalla tavalla ja tunne on molemminpuoleinen. Aina ei ole niin. Joskus ihminen joutuu harhaan, josta vain järki lopulta pelastaa.
Eikö olekin sanottu paljon vähin sanoin?
Kyllä varmaan aivot koko ajan reagoi
erilaisiin viesteihin.
Mutta kun tulee rakastuminen,intohimo,
emme reagoi varoitus singnaaleihin.
Sinulle ehkä tuttu sanonta:rakkaus on
sokea?
Ehkä silloin vain halutaan kokea ja
antaa virran viedä.Kaiken uhallakin?
Jos liiaksi älyllistää olemistaan,
voiko intohimoa enää kokea?
usko aikuisen ihmisen 'sokeaan rakkauteen'.
Hän kyllä alitajuisesti vähintäinkin pystyy laskelmoimaan, kuka ja keneen rakastuu.
Ynnää omat edellytyksensä, samalla miettien vastapuolen mahdollista tarjontaa.
Ihastua voi teini-ikäinen sokeasti, rakastua ei voi aikuinen samoin, on minun (h)ajatelmani.
Vastauksessasi aloitukseen tarkoitin totta sillä, mitä sanoin, että siihen hitaaseen biisin päästyä menee kyllä jo taju :)
Meinaatko, että minulle on vain sanonnan tasolla tuttu tämä rakkauden sokeus. Tässä iässä. Hah. Ettenkö olisi tyhmyyksiä tehnyt. En ole muita tehnytkään kuin tyhmyyksiä. Eli en osaa vastata tuohon liikaan älyllistämiseen yhtään mitään.
minustakin.
Tosin jokainen meistä kokee sanat, tai esim. runojen sanoman eri tavalla.
Vaikka toisaalta, sehän on tietenkin sivusekka, -kunhan ne koskettavat.
Mitä vähemmän sanoja, sen enemmän tulkinnan varaa. Sama laulu/runo - eri aika - eri tulkinta, vaikka samakin tulkitsija. Minusta se tuntuu aika hauskalta.
On aika suhteellinen käsite tuo tyhmyyksien teko.
Jollekkin äkki rakastuminen on tyhmää.Toiselle se on ainut ainut tapa rakastua.
Elääkö itselleeen? Vai elääkö siten,että
ympärillä olevat ihmiset kihisevät mielihyvästä?
Minusta elämän ja elämisen nautintoja etsiessä ottaa aina riskin.Mahdollisesti tekee taas tyhmyyden.Mutta se kannattaa ottaa,koska se on
ainut tapa löytää.
Liian moni pyrkii täydellisyyteen ja harrastaa analyyttistä mytologiaa.Eikä koskaan löydä
elämäänsä.
Naarmuilla ja mustelmilla,arpinen,olen minäkin.
Mutta olen elänyt.Tyhmästi ja pienesti.
Olen pohtinut:Kategorioinko
itseni ja aikuisuuteni.
Vai suonko itselleni
elämän.
Suostunko suhteuttamaan
ikääntymisen kivettymiseen.
Tunteeni kiviaidaksi.
Järkirakkauden temppeliksi.
Ei,huutaa sieluni.Vuodet
ei valjasta intohimoani.
Aika ei kuluta pois
rakkauden nautintoa.
Ei keho ole tuore,niin
kuin oli,mutta polte
on sama.Kuluu aikaa enemmän
tajuta,mutta sen jälkeen
sama huuma.
Miksi siis rakentaisin
vuosistani monumentin.
Pystytän lapsuuden lehtimajan
ja rakastun.Kun käytettävissä
on vain tämä yksi elämä.
Tämän yhden elämän sisällä
voimme olla monessa.Kaavoittamalla
rakkauden istumme asemalla kun
elämän juna viheltää ohi.
Ja rakkaus vilkuttaa.
Tällä sivulla onkin aika mielenkiintoiset aloitukset. Tämä sinun runosi ja tuolla ylempänä tuo lihamarkkinoiden ihmettely: Miksi vanhat ukot etsivät nuorempia? Ihan kun ei kaikki tietäisi, miksi.
Näen painajaisia, kun luen tuota ylempänä olevaa:
Uni
Olen vieraassa talossa. Kermanvalkoinen vanha puutalo mäen päällä irrallaan muista rakennuksista. Talon ympärillä kasvaa vihreää nurmea, pupun herkkua porkkanoiden lisäksi. Ympärillä on taajama. Talossa on vieraita ihmisiä. Miehiäkin. Juttelen ihmisten kanssa. Miehet ovat ikäisiäni. Tekevät elokuvaa paikkakunnalla. Vilma Vemmelsäären seikkailuista varmaan. Illalla he rentoutuvat juopotellen. Joku tarjoaa minulle Koskenkorvaa pullon suusta, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Minua väsyttää ja haluan mennä nukkumaan. Seuraani lyöttäytyy mies, joka on päättänyt, että saisi minut. Menen nukkumaan ja mies haluaa viereeni. Luulee minua varmaan puputytöksi, vaikka oikeat puputytöt ovat paljon nuorempia. Tunnen oloni vaivautuneeksi. En oikein tiedä. Ihmettelen vain, miksi hän lyöttäytyi seuraani. En edes tunne häntä. Tiedän vain, että hän on kuuluisa elokuvaohjaaja. Minusta hän näytti miltei vastenmieliseltä. Hänen kasvonsa punoittivat ja näyttivät pöhöttyneiltä liiasta juhlimisesta. Yritän muistaa nimeä, mutta en saa sitä mieleeni. Mies sanoo: ”Ota tai jätä minut, mutta päätä se tänään. Huomenna on liian myöhäistä.” Minusta se kuulosti pahaenteiseltä. En ollut edes kiinnostunut hänestä.
En ehtinyt ajatella asiaa pidemmälle, kun huoneeseen syöksyy ex-mieheni mustasukkaisena ja raivoissaan. Hän on löytänyt pistoolin ja aikoo tappaa meidät. Sanon exälle: ”Haluaisin näyttää sinulle jotain, ennenkuin ammut ketään. Minulla olisi tiedossa paikka, jossa viihdyt varmasti”. Kävelemme kadulla ja yhden rakennuksen vieressä on joukko miehiä pienen nuotion ääressä. Asetelma näyttää kodikkaalta. Tuli lämmittää ja antaa valoa mukavasti kylmässä, pimeässä yössä ja miehet paistavat makkaraa rupatellen keskenään iloisesti. Johdatan ex-mieheni näiden muiden joukkoon ja sanon: ”Tänne sinä kuulut. Nämä ovat sinun mielestäsi mukavia miehiä. Usko pois. Ystäviäsi. Tulet viihtymään varmasti.” Ex jää ja joku tarjoaa hänelle heti jotain juotavaa lämmikkeeksi. Porkkanamehua varmaan. Lauloihan Ismo Alankokin aikoinaan: ”Rappiolla on hyvä olla...”
Tämä vanhat ukot ja nuoret naiset aihe on varmaan palstan eräs suosikkeja,joka vähintään kerran viikossa toistuu eri muotoisena.Taustalla varmaankin populismi.On hienoa kirjoittaa aiheesta
joka herättää varmasti kommentteja.
Olen samaa mieltä,että syyt ja taustat aikuisten
miesten käytökseen,nuorten naisten haikailuun,ovat
tiedossa,selvillä.
Tässä suhteessa oma runoni oli juuri kannanotto
sille,että leimautuuko tai leimataanko mies,
jos hän ihailee oman ikäistään naista.
Onko jo hyväksytympää ja normaalimpaa miehen
ihailla nuorempia naisia,kuin oman ikäisiään?Minusta tämä on iso kysymys.
Väittäisi että tämä vaikuttaa jo minun ikäisten
miesten käytösmalleihin.Ei uskalleta sanoa että oman ikäinen riittää.On yleinen tapa ja
kulttuuri jo haikailla nuorempia.
Varmasti aikuiset naiset kokevat sen hyvin kielteisenä ilmiönä ja kokemuksena,että he eivät itsenään enään riitä.
Riittävät kyllä ja se ei ole syy.Syy on tuo vinoutunut käytömalli miehillä.Ja tähän saumaan minä nimen omaan tuon runoni tarkoitin.
Mukavaa iltaa sinulle ja kanssasi on mukava jutella.
Täällä on näitä valitusketjuja ollut viime aikoina pilvin pimein. Ja tuo oli varsinainen miehen vastaveto valittaville naisille. Minusta hyvä veto.
Monille paljon nuoremmille miehille
kypsä nainen on haave ja ihanne.
Miksi ruikuttaa???
Minusta aikuinen nainen riittää hyvin ja loistavasti.Hänen pitää vain se itse tajuta
ja tiedostaa.
Olla ylpeä siitä mitä on.Miehen tyhmyyttö
se on jos ei naista näe.
sinulle suukkoja.
Sinun vierelläsi olen laituri
jolle sinun on helppo asettua
katsomaan auringonlaskua.
Sinulle olen kuin
puinen soutuvene,jolla liut
pitkin peilityyntä järvenpintaa
kesäillassa.
Olen kuin tanssilavalta
kantautuva musiikki vettä pitkin.
Ja siinä soutimissa sinä nautit.
Kuuntelet.Koet.
Heräät tajuamaan mitä haluat.
Ja uskallat haluta niin,ettei
mikään muu ole sen arvoista.
Eikä se vaadi kuin sen hetken.
Olet todella lahjakas kirjoittaja.
En saa ajatuksiani puettua sanoiksi...
Kaunista joka tapauksessa ja tuo suurta iloa
lukijalle.:)
Runon voima ja on
varmaan lopulta se,
että ihminen löytää
siitä itsensä.
Todenteita omille
tunteille ja
ajatuksille.
Virikkeitä sille
mitä sydän tahtoo.
Runousein on se
rohkeuden pisara.
Herkkä tönäisy
oikeaan suuntaan.
hellä kosketus
oikeaan aikaan.
Vasta jälkeenpäin
tajuaa että: se oli
se runo.Se sanoi
minulle mitä
kaipasin.
Ne väreet saivat
minut liikkeelle.
Se toi minulle
vastauksia ja auttoi
kysymään itseltäni.
Runon suuruus on
siinä,että niin pieni
auttaa niin suureksi.
Ja se jälkeen osaa
kohtuullistaa kaiken.
Mukavaa sunnuntaita Sinulle
ja kiitos että olet sinisenä
helmenä palstalla.
ja Sinulle myös mukavaa sunnuntai-iltaa.:)
Näillä "eväillä" on ihana astua viikonlopun viettoon.Kuka lienetkin,niin oletpa romanttinen :)
Toivon että viikonloppusi
on sitä,mistä ihminen elää.
Että olemisesi on sielusi
ruokaa ja juomaa.
Makeaa.
Että teet mitä sydän
kaipaa ja sisimpäsi viriää.
Suurempaan kuin ennen.
Että maanantaina voit
sanoa: minä elin mitä
ennen en elänyt.
...Huokaus...:)
Toisinaan lyhyesti
voi sanoa enemmän
ja syvemmin,kun mihin
yksi elämä riittää.
Ja jos yksi elämä
riittää on sanonut liikaa
ja tehnyt liian vähän.
Ja ollut liikaa poissa.
tuohon voisi todeta kuin, että osaisivatpa kaikki miehet puhutella meitä naisia yhtä kauniisti.
Mukavaa viikonloppua sinulle :)
Luulen että meillä
kaikilla miehillä on
sama sanoma.
Halu löytää joku
joka on tärkeä.
Niin tärkeä,ettei
toinen kykene samaan.
Se vain kerrotaan
eri muodoissa ja tavalla.
Joskus puettuna tummaan
viittaan.
Silti sanomisen halu
on yhtä kova.
Ja kuuleminen tuntuu
yhtä hyvältä.
kauniista laulusta, kuuntelin sen kaksi kertaa. Tuli muistot mieleen, mihin nuo kaikki vuodet katosivat.....
kamalaa ja ahdistavaa tekstiä...
Olemme yksilöitä ja
sellaisina reagoimme
lukemaamme.
Kommentit lukemaamme
ilmaisevat ennen muuta
sitä,mikä on kokemusmaailmamme
ja luetun tekstin yhteys.
ole liikaa pyydetty/vaadittu, "Sinusta saan energiani,jne., - entäs ne riidat, ja mummotaudit, ja tylsät telkun katselu illat, vaimon päänsäryt..jne..jne..
Teksti lähentelee läheiriippuvuuden rajoja..
Sielu antaa tavut,sydän sanat ja
rakkaus lauseet hyväsä parisuhteessa.
Minusta hyvässä rakkaudessa ei
tarvitse pohtia riippuvuuden astetta
tai rajoja.
Rakkaus sinällään on yhteinen asia ja
suurempaa kiinnitystä ihmisestä
toiseen ei ole olemassa.
Jos on valmi rakastamaan.
On valmis kiinnittymään
Ja kun on valmis,on valmiina
kaikkiin hetkiin.
sanoja, kauniitkin - elämä on raadollista.
palstan kade, jos olisi sepän nimissä kirjoitettu niin kyllä pirreliiniset kielenkannat kukertelisivat ihan toiseen sävyyn.
mitäs tuohon sanoisi, no..esim. että tavalliset ja tavallisen miehekkään miehen oikeat sanat ovat muuta kuin sokeriin kuorutettuja, en sano runoja, vaan höpötyksiä (minusta).
Tällaiset liian lennokkaat ei oikein pure, - en osaa olla niin romantisoiva tämän realin keskellä.
Seppäkin puhuu kauniisti, mutta rehellisesti. Pidän hänen kirjoituksistaan ilman mitään sarvia ja hampaita, - olen edelleenkin ukkoni kanssa naimisissa. :)
Jos en oisi, niin seppä ehkä oisi - saarettu..:))
joku MUU..no joo, nää on näitä.
Ääriesimerkkejä?
Luonnehäiriöistä:
Riippuvaisen tunnustusten takana on viha. Tunnustuksilla pyritään saamaan toinen antamaan hellyyttä ja sitä riippuvainen haluaa paljon, mutta on kyvytön antamaan sitä vastavuoroisesti toiselle. Jos hellyyttä ei tipu, käytös voi muuttua väkivaltaiseksi. (Huom. Henkinenkin väkivalta on väkivaltaa. Ei se nalkuttava tai mykkäkoulua pitävä akka ole syytön, jos provosoi sillä puolisonsa käyttäytymään huonosti tai jopa väkivaltaisesti) Kyseessä onkin itsekäs hyväksikäyttäjä eikä rakastava kumppani.
Ei tämä ole rakkautta:
"En ehtinyt ajatella asiaa pidemmälle, kun huoneeseen syöksyy ex-mieheni mustasukkaisena ja raivoissaan. Hän on löytänyt pistoolin ja aikoo tappaa meidät." (Tämä on vain uni, alitajunnan tuote) Ei normaali ihminen toimi noin.
Aloittajan "runossa" ei mainita sanallakaan sanaa rakkaus tai rakastuminen (aika ovela veto). Riippuvainen taas tunnustaa jotain mitä ei tarvitse sanoin vakuutella saadakseen toisen uskomaan johonkin, mitä oikeasti ei edes ole.
"Jokainen ihminen haluaa löytää itseään ymmärtävän ystävän ja sellainen voi kävellä vastaan aivan missä vain". Ja seuraukset onkin hyvin kuvattu aloittajan "runossa". Yhteenkuuluvuuden tunne on hyvä pohja rakentaa tuosta eteenpäin. Miten kukakin sitä hoitaa, on eri juttu ja kuulema lähes kaikki liitot on pelastettavissa, jos puoliso ei ole luonnehäiriöinen.
Tässä oli kaksi äärimmäisyyttä. Terve riippuvuus kumppanista on kai hellää huolenpitoa, ystävyyttä, yhteenkuuluvuutta ja mitä lie vielä. Tuskin ihmiset unohtavat edes alkuaikojen tuntemuksiaankaan. Intohimojaan. Voisivat ihmiset niitäkin joskus palautella mieleensä valittamisen sijaan.
Ei tyhmä pupukaan unohda ikinä mitään. Voi olla että meni tämäkin lausunto pieleen, mutta niinhän minun lausuntoni yleensä.
Suurenmoinen kiitos runoista ja laulusta.
Se kosketti haikeasti..
Tuntuu että sanomme liian
harvoin,mikä on tärkeää.
Liian verkkaa,mikä
koskettaa.Liian hiljaa,
mikä eniten tuntuisi.
Olemme liian paljon
poissa.Ja kun olemme
läsnä,tunnumme vieraalta.
Ja olisimme enemmän kun
uskaltaisimme lisää.
Olla sielumme puro
toiseen ihmiseen.Sydämen
virta viereiseen.
Paljon kaikkea mihin
yltäisimme.Ja minnuutemme
itkee kykenemättömyyttä.
Siksi hetki voi muodostua
tunniksi ja tunti päiväksi.
Päivästä viikko ja
huomaamme rakastavamme
koko elämän.Ja elämä
on rakkautta varten.