Loma on aina ollut odotettu asia. Nyt ei. Pakko hoitaa sairasta läheistä ihmistä, pahasti masentunutta, itsemurhavaara on taas. Muita ei ole. On sillä avohoitoa mutta silti.
Työssä sai edes välillä hengähtää eikä ajatella sitä koko ajan.
Pakko kirjoittaa tänne, täällä on joskus hyviä kommentteja, vaikka ihmisten tilanne olisi erilainenkin.
Rahaakin on erittäin vähän käytössä mikä supistaa mahdollisuuksia liikkua sen kanssa. Enkä ole yhtään kotonaviihtyvä ihminen.
Työssä sai edes välillä hengähtää eikä ajatella sitä koko ajan.
Pakko kirjoittaa tänne, täällä on joskus hyviä kommentteja, vaikka ihmisten tilanne olisi erilainenkin.
Rahaakin on erittäin vähän käytössä mikä supistaa mahdollisuuksia liikkua sen kanssa. Enkä ole yhtään kotonaviihtyvä ihminen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuntuu ikävältä, kun muuta en osaa tarjota kuin myötätuntoa. Varmasti kovin vaikeaa on vartioida ja pitää ketään väkisin hengissä, jos päähän on fiksautunut ajatus poislähdöstä ja elämästä hävinnyt koko mielekkyys. Eikö todellakaan ole mitään paikkaa yhteiskunnalla/terveydenhuollolla tarjota, mihin voisit läheisesi sijoittaa, että saisit itse lomaa, jota työtä tekevänä varmasti tarvitsisit? Tällaista kai on ainakin tarjolla omaishoitajille.
Kuulostaa kamalalta. Siis pitää olla seurana,vai?
Mutta ehkä voit kuitenkin nauttia lomasta, vaikka käyttäisitkin tarkistuttamassa hänen lääkkeensä.
Voi sinua. Tilanne on tuttu minulle. Tiedän, että on erittäin vaikeaa, raskasta ja masentavaa yrittää piristää toista ja teeskennellä iloista ja reipasta, koska tuollaisessa tilanteessa masennus ikäänkuin tarttuu ja itse itket sydämessäsi.
Enhän minä tiedä tarkempaa "potilaastasi", mutta olisiko mahdollista, että kokeilumielessä lähtisitte ihan lyhyelle retkelle/matkalle? Ehkä tämä piristäisi teitä molempia? ehkä tämä on ihan hölmö ehdotus, kun en tunne potilaan tilaa, mutta... Jos pieni retki onnistuu, voisitte ehkä harkita pitempää matkaa.
Tai jaksaisitko järjestää jotain tavallisesta poikkeavaa, joka sekoittaisi hänen synkät ajatuksensa??
Toivon sydämeni pohjasta jaksamista sinulle, ja läheisesti parantumista. Muuta en valitettavasti voi tehdä.
Kiitokset kommenteistanne teille kaikille, vastaus on kaikille, vaikka tuleekin yhden vastauksen alle.
Kyllä läheiselläni on omaakin ohjelmaa eikä hän seurassani ole 24 h vuorokaudessa. Sen sijaan se huoli on ainainen. Olen tehnyt sen minkä olen pystynyt hänen tukemisekseen, yhteistäkin ohjelmaa on, itselleni ei niin kivaa, mutta kun hän tahtoo, niin lähden mukaan.
Enkä minä mikään uhri ole, kaukana siitä. Joskus vain harmittaa, että yrityksistä huolimatta elämä on tätä eikä joistain asioista pääse eroon eikä kaikille asioille voi mitään. Esimerkiksi pienelle palkalle en voi mitään, kun pää ei ole kestänyt vaativampia hommia.
Ja jotenkin kohtuutonta, kun sairaan omat ystävät hylkää ja minä olen se ainut joka jää. Eihän syvä masennus tartu, vaikka kieltämättä on raskasta olla masentuneen seurassa pitkään, tiedän sen itsestäni.
Juuri nyt ei näköaloja ole, saa nähdä nyt tästä.
Se on otettava härkää sarvista. Lomalle pääsee tuetusti jos haluaa. Ota yhteyttä mielenterveys toimistoon ja kysy asiaa.
Kirjoitat kuin olisit uhrin asemassa.
Tee selkee raja, toiset sitä ei sinulle aseta.
Masennus johtuu jostain. Se pitää selvittää.
Älä auta jos tunnet että on pakko uhrautua.
En ole kuullut että masentunutta pitää hoitaa.
Jos joku haluaa hengen ottaa itseltään se sen tekee vaikka kuinka vahdittais.
Olen seurannut läheltä samanlaatuista tapausta, se on todella rankkaa, saa vielä kuunnella kaikenlaista pahansuopaista jutustelua kaikenaikaa.
En kyllä tiedä mitään muuta neuvoa kuin sinun on jollekin hyvälle tuttavalla tai uskotulle ihmiselle puhuttava tuo, jos hän sen tekee on sitten joku joka voi sinua lohduttaa ja auttaa.
Nuo mielenterveys ongelmat kun kotihoidossa ovatkin kimurantteja.
Tuo tuettu loma on paikallaan, pistä paperit vetämään.
klikkaa mikä kiinnostaa!
http://www.google.fi/search?q=tuetut lomat&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a
Jokainen ihminen tulee elämässään sellaisen hetken kohdalle että on kriisissä. Ei se mitään mielenvikaisuutta ole. Silloin se kehkeytyy sellaiseksi jos kehitys pysähtyy. silloin on ihmisellä trauma. se onkin vaikeampi purkaa.
Ei tarvitse olla kuin kuolevan vierellä ja kuunnella.
Ajatusten on vaan päästettävä liikkumaan vapaasti. Tulla ja mennä.
tänä päivänä sanotaan masennusta jo sairaudeksi. Riippuu syvyydestä.
Kaikkihan me ollaan maanis debressiivisiä. Jos ei olemme sairaita. On alakulon päiviä on ilon päiviä.
Toiset haluaa syödä mömmöjä pieneenkin ahdistukseen. Onko järkevää että 800 000 ihmistä jauhaa mielialalääkkeitä mitä on testattu jossain vankila oloissa Amerikassa.
Mielialalääkkeet leikkaavat kaikki huiput pois.
Syvän alakulon ja iloisuude. Siinä sitä sitten kävelee kuin puujumala. Ei kiitos, minä en ainakaan laittais suuhuni.
Kipukynnystäkin lääkitään jo mieleialalääkkeillä?
Sairastut taatusti jos et ole yhtä herkkä kuuntelemaan itseäsi.
Elä empaattisesti elämääs, ota toisetkin huomioon mutta ennen kaikkea itses. Ihmis mieli on sellainen jos sairastut siitä että autat toista tai tasapainos horjuu. Auttajia sinulle ei varmaan tule, kaikki vaan odottaa että sinähän autat.
Jos te jaatte minun kanssa minun iloni niin jaatte myös minun suruni.
Näin se vaan menee nämä elämän kinttupolut.
Minä olen vääntöni vääntänyt. Uudet ja uljaammat on siivet millä lennän.
päätoimisena eläkeläisellä. Ei tässä hommassa ole tietoakaan mistään kesälomista eikä edes Pekkas- tai pakkaspäivistä eikä tässä iässä isyyslomakaan taida onnistua :)))
Omat hoidon tarpeessa olleet ovat vuosia sitten kuolleet. Siinä pääsen helpommalla. Se on yhteistä, ettei sitä rahaa liikaa, aina ei edes tarpeeksi.
Voihan sitä aina kehittyä ihmiseksi.