Meillä on karkeakarvainen kettuterrieri poika, ikää 1,5 vuotta. 7 kk iässä koiralla toinen korva nousi pystyyn ja siinä vaiheessa emme osanneet asialle mitään tehdä. Ajatuksissa ei ollut koiralle näyttelyura.
Nyt olen tullut katumapäälle, sillä koira on saanut ihan kamalsti kehuja muodostaan, koostaan ja turkistaan. Onko nyt aikuisen koiran pystylle korvalle enää mitään tehtävissä? Pystyllä korvalla on turha näyttelyihin mennä. Pennuilla kuulemma korvia liimaillaan jne. Mutta entäs aikuisella?
Kiitos tiedoista!
Nyt olen tullut katumapäälle, sillä koira on saanut ihan kamalsti kehuja muodostaan, koostaan ja turkistaan. Onko nyt aikuisen koiran pystylle korvalle enää mitään tehtävissä? Pystyllä korvalla on turha näyttelyihin mennä. Pennuilla kuulemma korvia liimaillaan jne. Mutta entäs aikuisella?
Kiitos tiedoista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
ensin se vakiokysymys, mikä ihme ettei voi kasvattajalta tällaisia kysellä?
Ja toiseksi, taidat olla armotta myöhässä.
voi myös asiallisesti. Tuota "miksi et kysy kasvattajalta" kysymystä tyrkytetään näillä palstoilla joka välissä. Se, että kysyy asioita täällä, niin ei tietääkseni poissulje sitä, että niitä kysyisi myös kasvattajalta. Pitääkö joka kysymykseen liittää lause "ai niin, olen kysynyt asiasta tai aion kysyä myös kasvattajalta". Sitä paitsi se, että joku tituleeraa itseään kasvattajaksi, ei tarkoita sitä, että hän tietäisi koirista yhtään mitään.
Totaalisesti korvaa tuskin enään alas saa muuta kuin kirurgisella toimenpiteellä.
näyttelyihin tiedän joittenkin saaneen koiran korvan laskemaan jollakin geelimäisellä mönjällä, mutta sitä en tiedä miten tuomari ei sitä ole huomannut ja asiaan puuttunut.
Voisihan tietysti kasvattajaltakin kysellä. En kyllä ymmärrä mikä elinkautinen tieto pankki tai paimentaja kasvattaja loppu viimeksi myymälleen koiralle on? Ymmärrän kyllä jos alkumetreillä saa apua koiran kanssa mutta eipä todellakaan tullut mieleen kasvattajalta tälläistä asiaa ensimmäisenä kysellä.
Vielä kun tosiaan ei olla alkujaan koiralle näyttelyuraa ajateltu. Senpä vuoksi ei pentuna viitsitty nähdä vaivaa korvan kanssa. Onhan tuo koira tuollaisenaan aivan vallottava!
Mitä olen netistä saanut asiasta tietoa niin koiran korvia on saatu vanhempanakin alas teippaamalla ja korvia säännöllisesti rasvaamalla ja hieromalla. Ja tulokset ovat olleet pysyviä.
Taitaa olla niin että jatkossakin keskitymme tokoon ja agilityyn ja unohdamme näyttelyt ja kaiken maailman kikkailut =)
Tuosta kasvattajalta kysymisestä olen sitä mieltä, että kasvattaja on ensimmäinen jolta asioita voi ja pitääkin kysyä. Ymmärrän myös, että välttämättä koiran omistaja ei viitsi jokaisella kysymyksellä "rasittaa" kasvattajaa ja johonkin onkin vedettävä raja.Usein kuitenkin kasvattaja on se paras tiedon lähde ja täällä palstoilla on monenlaista toheltajaa, ja välttämättä järkevää vastausta ei saakaan. Mutta kiva on silti tietää muidenkin mielipiteitä, eli kaks piippunen juttu.
Kehotan kuitenkin kokeilemaan jotain glyseriini pitoista voidetta korvaan parin viikon ajan ja sen jälkeen liimaamaan korvan. Pari viikkoa liimassa ja sen jälkeen uusinta rasvaukseen ja taas liimaan. Voi olla hyötyä tai sitten ei :)
liimata korvia näyttelyuran takia koska kuitenkin jalostamista aatellen se voi periyttää pystyt korvat...
jos rodussa useilla yksilöillä korvat ovat pystyasennossa, vaikka vain toinenkin, niin eikö se silloin ole luonnollisesti rodun mukaista, miksi ei saisi periyttää?
kettiksille ei kuulu pystyt korvat..yleensä pienet kauneusvirheet hyväksytään mikäli koira on muuten hyvän laatuinen. Pysty/pystyt korvat on melko suuri kauneusvirhe..vaikka toki on se kaunein koira omistajille. :)
Vaan kun kaikki eivät käy näyttelyissä jalostustavoitteita ajatellen!
Itselläni on terrierirodun edustaja ja käymme näyttelyissä ihan vaan harrastuksen vuoksi. Siellä näkee muita oman rodun edustajia ja muita koiraihmisiä. Voi samalla myös tutustua uusiin koirarotuihin. Ja koulutuksellisessa mielessä se on koirallekin treeniä, että miten pysytään rauhallisena siellä koirien keskellä ja kuunnellaan omistajaa. Jalostustavoitteita meillä ei kuitenkaan ole, eikä kasvattaja ei ole näyttelyihin mitenkään patistellut.
Näyttelyissä arvostellaan myös paljon muutakin kuin ne korvat. Koirahan voi olla muuten aivan erinomainen, korvat vaan pielessä. Rotunsa parhaaksi se korvien puolesta tuskin siis yltää, mutta siitä kirjallisesta arvostelusta selviää rakenteesta paljon muutakin kuin vain korvat. Sitäpaitsi koiran kasvattajankin on hyvä tietää, minkä tasoisia jälkeläisiä yhdistelmästään on tullut. Tietää sitten ottaa hyvät ja huonot puolet huomioon seuraavaa yhdistelmää suunnitellessaan.
Niin, ja EH:ta on meille tullut. Ja kasvattaja on ollut ihan iloinen kun olen ilmoitellut tuloksista.