ei kyyneltä edes
jättänyt varjo jälkeensä
kun kasvoillaan
suruhuntu palaa
siinä paikassa
vuosienkaan jälkeen
eivät pihakoivut
saa lehtiä
peittämään ikävää
jättänyt varjo jälkeensä
kun kasvoillaan
suruhuntu palaa
siinä paikassa
vuosienkaan jälkeen
eivät pihakoivut
saa lehtiä
peittämään ikävää
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt on runosi taas sitä laatua, jota olemme tot-
tuneet täällä lukemaan. Melankoliaa ja haurasta
runoilua - kaunista ja silti niin surullista.
niin kaunista ja surullista, olen sanaton!
En ollut tähän oikein tyytyväinen, ehkä tauko kirjoittamisessa tekisi nyt hyvää. Syksyllä taas..
Kirjoita lisää, syksyyn on aikaa!