Hei,
Meillä on ollut sijaislapsi 1,5 v ja ongelmia on ollut jatkuvasti yhteydenpidossa biovanhemman kanssa. Nyt alkaa tuntua, että en enää jaksa ja kadun hetkittäin, että olen tähän sijaisvanhemmuuteen ryhtynyt. Lapsen kanssa sujuu aivan ihanasti. Mutta biovanhemman kanssa ei löydy mitään yhteyttä hyvän eikä pahan kautta. Hänen mielestäänolemme varastaneet hänen lapsensa ja rahastamme hänen lapsellaan. Ei voi ymmärtää miksi hänelle ei enää makseta mm. lapsilisää.
Ollaan saatu lukuisia tappouhkauksia yms järkyttäviä uhkauksia ja haukkumisia. Jouduimme jatkuvan puhelinhäirinnän kohteeksi (n. 50 puhelua per päivä pelkkää huutoa), joten puhelinnumerot oli pakko vaihtaa salaisiksi. On vain yksi numero, jota kautta lapsi pitää yhteyttä vanhempaansa. Tapaamiset eivät ole juuri koskaan onnistuneet sovitusti, vaan on yleensä aina juuri silloin humalassa. Kun on selvä hetki, niin saamme syytöksiä siitä, että emme anna hänen tavata lastaan tarpeeksi. Jossain vaiheessa tapaamiset menikin jo sen ehdoilla, että miten hänelle sopi, mutta emme voi elää sen mukaan milloin hänellä selvä päivä sattuu kohdalle.
Lisäksi hän liikuu rikollisissa piireissä ja miesystävä istunut vankilassa useaan kertaan mm. puukotuksesta. Joitain tapaamisia peruuntuu välillä sen takia, että oli hakattu pahaan kuntoon.
Alan olemaan itsekin ihan loppu tähän jatkuvaan pelkoon, jos vaikka uhkaus joskus toteutuukin tai mm. uhannut että joku päivä kidnappaa lapsen ja jopa sillä että tappaa itsensä sekä lapsen.
Sosiaalityöntekijöille tilanteesta on kerrottu aina kun ollut huoltosuunnitelman teko ja muutenkin. Lapsi haluaa tietysti mahdollisimman paljon olla äitiinsä yhteydessä ja tiedän, että meidän tulisi aikuisina kestää nämä syytökset.
Lapsi on jo niin hyvin kotiutunut tänne ja muuttunut siitä arasta ja hiljaisesta lapsesta puheliaaksi ja iloiseksi koululaiseksi sekä saanut paljon kavereita ja muutaman mieluisan harrastuksenkin, en haluaisi kovin helposti luovuttaakaan.
Meillä on ollut sijaislapsi 1,5 v ja ongelmia on ollut jatkuvasti yhteydenpidossa biovanhemman kanssa. Nyt alkaa tuntua, että en enää jaksa ja kadun hetkittäin, että olen tähän sijaisvanhemmuuteen ryhtynyt. Lapsen kanssa sujuu aivan ihanasti. Mutta biovanhemman kanssa ei löydy mitään yhteyttä hyvän eikä pahan kautta. Hänen mielestäänolemme varastaneet hänen lapsensa ja rahastamme hänen lapsellaan. Ei voi ymmärtää miksi hänelle ei enää makseta mm. lapsilisää.
Ollaan saatu lukuisia tappouhkauksia yms järkyttäviä uhkauksia ja haukkumisia. Jouduimme jatkuvan puhelinhäirinnän kohteeksi (n. 50 puhelua per päivä pelkkää huutoa), joten puhelinnumerot oli pakko vaihtaa salaisiksi. On vain yksi numero, jota kautta lapsi pitää yhteyttä vanhempaansa. Tapaamiset eivät ole juuri koskaan onnistuneet sovitusti, vaan on yleensä aina juuri silloin humalassa. Kun on selvä hetki, niin saamme syytöksiä siitä, että emme anna hänen tavata lastaan tarpeeksi. Jossain vaiheessa tapaamiset menikin jo sen ehdoilla, että miten hänelle sopi, mutta emme voi elää sen mukaan milloin hänellä selvä päivä sattuu kohdalle.
Lisäksi hän liikuu rikollisissa piireissä ja miesystävä istunut vankilassa useaan kertaan mm. puukotuksesta. Joitain tapaamisia peruuntuu välillä sen takia, että oli hakattu pahaan kuntoon.
Alan olemaan itsekin ihan loppu tähän jatkuvaan pelkoon, jos vaikka uhkaus joskus toteutuukin tai mm. uhannut että joku päivä kidnappaa lapsen ja jopa sillä että tappaa itsensä sekä lapsen.
Sosiaalityöntekijöille tilanteesta on kerrottu aina kun ollut huoltosuunnitelman teko ja muutenkin. Lapsi haluaa tietysti mahdollisimman paljon olla äitiinsä yhteydessä ja tiedän, että meidän tulisi aikuisina kestää nämä syytökset.
Lapsi on jo niin hyvin kotiutunut tänne ja muuttunut siitä arasta ja hiljaisesta lapsesta puheliaaksi ja iloiseksi koululaiseksi sekä saanut paljon kavereita ja muutaman mieluisan harrastuksenkin, en haluaisi kovin helposti luovuttaakaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tuohon pitää saada muutos nopeasti.
ettehän te voi määräämätöntä aikaa olla tekemisissä holtittomasti käyttäytyvän, uhkailevan ihmisen kanssa. ja sitten vielä pitäisi hänen ja teillä asuvan lapsen yhteydenpitoa.
entäpä jos lapsi joskus vahingossa kuulee hänen uhkailujaan ja muita älyttömyyksiään - miten se lapseen vaikuttaisi?
voisitteko tavata sossuja ihan vain biovanhemman käytöksen tiimoilta, käydä sitä läpi ja miettiä ratkaisuja.
varmaan pitäisi asettaa tarkat rajat, esim. kännissä ei teille soitella tai kaikki yhteydenpito, myös tapaamisista sopiminen, menisi sosiaalintyöntekijän kautta.
kirjoittakaa jokainen uhkaus ja asiaton kommentti ylös päivämäärineen ja muine tietoineen.
jaksamista.
ihan saman tapaista.
Olen sanonut vanhemmille, että jos ei mun hoito kelpaa, niin laita lapsesi johonkin muualle.
En ole sinun lapsesi kipeä. Mulle on aivan sama kenen lasta hoidan. Joku toinen voisi olla kiitollinen, että pääsee meille tai bio, että saa lapsensa meille pois laitoksesta.
Vanhemmat tiesivät kuitenkin mitä mieltä lapset meistä ja meidän kodista oliva, etteivät uskaltaneet tosissaan suunnitellakaan pois ottamista, tai olisivat saaneet lastensa vihat päälleen.
Sossu meillä otti yhden isän muutamankin kerran puhutteluun ja uhkailtiin just soittamisten rajotuksilla ja sillä, että jos ei anna meille kotirauhaa, niin lapset pitää sijottaa lastenkotiin takasin.
Sitä isä ei halunnut ja sillä rauhottui.
Äidit rauhottui just sillä, kun sanoin, että vie lapsesi pois. Ne hullut luulee, että vain heidän lapsensa on kaikille muillekin yhtä tärkeitä, kuin heille, et me haluamme vain just heidän lapsensa ja omimme ne. Kun koko totuus jotenkin selviää, niin se rauhottaa tilannetta.
Onko teillä kuinka pitkä välimatka äidin asuinpaikan kanssa?
Meillä oli reilu 100 kilsaa ja se oli riittävä välimatka pitämään ne täältä poissa uhkailemasta.
Eli ei päihdeongelmaiset juurikaan pääse seuraavaa pubia pidemmälle, vaikka minkälainen uho olisi päällä.
Älä siis suotta sitä pelkää. Inhottavaa toi on, mutta se on niitä alkuajan vaikeuksia.
Kyllä se aikanaan loppuu, mutta tiukkana oman kotirauhan kanssa kannattaa silti olla.
Kova kovaa vastaan vaan, kyllä se siittä, mutta sossun apua siihen tarviitte.
Tämä ei nyt ihan suoranaisesti liity otsikkoon, mutta onko tosiaankin niin, että sijaisvanhempien tehtävä on pitää yhteyksiä biovanhempiin ja sopia tapaamisia lapsen ja tämän vanhempien kanssa?
Me olemme harkitsemassa sijaisvanhemmiksi ryhtymistä (syksyllä alkavat koulutukset), mutta olemme jotenkin auvoisesti olleet siinä luulossa, että sosiaalityöntekijä järjestää tapaamisajankohdat ja me vain sitten toimitamme lapsen sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Jos kyseessä on sen verran iso lapsi, että osaa puhua, varmaankin sitten voi kännykällä pitää yhteyttä vanhempiinsa, mutta en ajatellut että minun pitäisi rupatella päivät päästään jonkun ventovieraan ihmisen kanssa. Saati kuunnella jotain haukkumisia. Oikeasti olen ollut siinä luulossa, että meidän tehtävämme on pitää huolta siitä lapsesta, ja joku muu henkilö on sitten olemassa niitä aikuisia biovanhempia varten.
mutta tilanteesta riippuu, missä tapaamiset ovat ja kauanko ne kestävät. Joskus se teidän koti voi olla lapselle paras ja turvallisin paikka tavata vanhempiaan. Jos teille sopii niin. Aina eivät tapaamiset toteudu suunnitelmien mukaan ja jos silloin olette matkustaneet lapsen kanssa pitkänkin matkan, pettymys on entistä suurempi. Jos tapaamispaikka on teillä tai vanhempi hakee hänet teiltä, lasta voi säästää ainakin muutamilta pettymyksiltä.
jo alussa. Lapsi tulee aina vain tilapäiseen sijoitukseen ja hänellä on oikeus tavata omaa äitiään ja isäänsä.
Samoin muuta omaa sukuaan.
Te olette vieraat varahoitajat lapselle, siis sijarit.
Joidenkin lapset voivat olla viikon yhteen menoon kotonaan (siis omassa kodissaan) tai tapaaminen voi olla jokainen viikonloppu.
Äiti tai isä voi myös itse hakea lapsen kotiin tapaamisiin ja lomille.
Riippuu aina lapsen vanhemman tilanteesta, miten toimitaan.
Älä vain mieli toisen lasta omaksesi, sen saat myöhemmin tuta kylkiluissasi!
kun sijariksi ryhdyt, niin saat aivan koko paketin.
Se onkin tässä hommassa se rankin puoli, kun et saa vain lasta, vaan hänen mukanaan koko suvun, mahdollisesti.
Lapsen kannalta kuitenkin on sitä parempi, mitä enemmän niitä läheisiä löytyy, jotka välittävät, joten siihen sun on vain suostuttava, jos haluat hoitaa hommat asian mukaisesti.
On olemassa sijareita, jotka eivät halua, että lapsilla mitään yhteyksiä on läheisiinsä, mutta se ei ole mitenkään oikein.
He toimivat hyvin itsekkäästi ja ihmettelen suuresti, että sellainen yleensä sallitaan, sossujen taholta.
Sijarilta oma yksityisyys ja kotirauha on mennyttä kamaa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen sijoitettu muuttaa perheeseen.
Ei voi mitenkään tehdä hyvää yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa, jos ei päästä heitä lähelleen, eikä puheisiin kanssaan ollenkaan.
Siihen kuuluu myös vapaamuotoiset keskustelut tapaamisten järjestämisestä ym. asioiden sopimisesta.
meillä ainakin se käytäntö ,kun tapaamiset on sovittu etukäteen valvotusti kylläkin.Jos vanhemmat ei saavu paikalle sovittuna aikana tapaaminen on ohi siltä kuukaudelta tapaamisia ei mielestäni voi neuvotella yksin juoppojen vanhempien ehdoilla. KYSEESSÄ ON AINA LAPSEN ETU.
sillä itse ainakin odotan sijaishoitajilta että kertovat sossulle tilanteeni ja kantani, sossu kun uhkailee ja raivoaa, ja sijarien tulee toimia edustajanani sossuun päin. heiltä tulevan viestin perusteella sossu tekee päätöksensä,,sillä meillä sossu ei ole koskaan käynyt ja espoon sossu tekee pelkkien paperikirjausten perusteella ratkaisut kaikesta, asiakkaita eivät tapaa kuin hetken julistaakseen päätökset, jolloin asiakas on tullut " kuulluksi"
pois ja katso hirtätkö itsesi tuskasta vai alatko dokaamaan.on helppo leikkiä toisten lapsilla ajattele sama omalle kohdallesi.Tuntisitko muuta kun valtavaa vihaa,kosta ja murhanhimoa?
siis puolustella tuon biovanhemman käytöstä? Että mielestäsi känniset tappouhkaukset ovat ihan ymmärrettäviä tilanteessa, jossa lapsi on nimenomaan jouduttu, olosuhteiden pakosta, sijoittamaan kodistaan pois?
Päätellen biovanhemman käytöksestä, sijoitus on ollut pakko tehdä lapsen etua ajatellen.
Kyseinen äiti reagoi tapahtuneeseen alkoholistille ominaiseen tapaan, eli hän on muka se uhri, joka vaatii kostoa ja hyvitystä ainakin menetettyihin lapsilisiin. Lapsestaan viis veisaa. Valitettavasti näin on.
juopoksi.En minäkään halua olla missään tekemisissä sijsrin kanssa,ei ole mitään asiaa.Hän rahasta pitää lastani,vaikka tietää ettei syytä huostaan ole.luuletko kovin lämpöisiä tunteita tulevan mieleen.Annapa oma lapsi ja katso haluatko tappaa vieraan ämmän.
sinulla! Eihän se sijaisvanhempi ole sitä sijoituspäätöstä tehnyt. Kun kerran väittämäsi mukaan sinun lapsesi on otettu aiheetta huostaan,niin kohdista nyt ihmeessä vihasi tuonne viranomaisten suuntaan.
kuukuvat kummatkin käyneet kierouden kirtokoulun loistavin arvosanoin mikäli valehtelu on aineista tärkein.
Ja opettele sinä reppana kostoksi vaikka ensin kirjoittamaan...
Ja sama peruskoulun päättötodistusta vaille jäänyt jatkaa kostoaan...
Minulle ei ole koskaan sossut ehdottaneet lasten pois ottoa.Syy on varmasti vanhemmissa jos näin tapahtuu.Lopettakaa juopottelu ja huolehtikaa lapsistanne Ei ole sossujen eikä sijaisvanhempien vika jos ette huolehdi lapsistanne.
Tuohon ei auta kuin rikosilmoitus. Lähestymiskielto.
Jotain ongelmaa noilla sijaisvanhemmilla. Ei kukaan sellainen ihminen jolla on oma elämä ja asiat reilassa, ala tuollaiseen tappeluun vieraiden ihmisten kanssa. Ylipäätään toisen lapseen kajoaminen olkoot vaikka millä hyvää tarkoittavalla syyllä esitetty, ei ole normaalia. Epäilen, että sijaisvanhemmalla ei ole elämänsisältöä omasta itsestään, vaan hän hakee viboja tuolla tavalla kieroilemalla ja luulee siitä ihmisten hyväksyntää saavansa. Ja varmaan saakin, ihmiset on niin tyhmiä jotkin, kaikki eivät ole. Marttyyrikään ei saa hyväksyntää tänä päivänä vaan ihmiset karttavat sellaisia. Ovat tekemisissä sen mikä on pakko ja muuten alkavat karttaa.
tuo nimimerkkisi 'järkevöityminen', kun tekstistäsi ei löytynyt ede kahteen kertaan lukemalla hitustakaan järkeä. Harjoittele aikasi kuluksi vaikka luetun ymmärtämistä.
jos soitat, että voiskos lapset nyt tulla käymään kotonaan, äiti sanoo, ei kun ollaan niin kännissä nyt, soitan sitten!
Sit äiskä yhtäkkiä tulee jonkun kaverin kans (joita ei lapset tunne) autolla meille kotiin joko viikonloppuna ilmoittamatta tai viikolla kun ollaan vielä töissä itse ja lapset ehkä just koulusta kotiutuneet!
Ai että on kivaa!
Eihän mekään saada lapsianne viedä äidille tai isälle ellemme ilmoita siitä!
Ja lapset soittaa meille töihin, isi tai äiti ym. tuli, tuletkos kotiin, laitatko heille ruokaa, jääkös ne saunaan jne. kysymyksiä riittää, ei todellisuuden tajua, no, tietenkin lapsesta kivaa, mutta mutta, ei näitä suunnitelmia ollut just nyt!
Että tällaista se biojen juttu voi olla!
Ja kun me sijarit niin syyllistytään kaikkeen, paskaan, lasten takia ei kun tarkoitan siis biot syyttää meitä kaikesta paskasta!
Ei kait muille ole käynyt näin????
että päihde vanhempien tapaamiset sovitaan aina erikseen sossun kanssa. Ei mitään sooloiluja puolin, eikä toisin.
Meillä alussa meinas tulla ongelmia, lähinnä vanhempien kunnon vuoksi, mutta sitten sovittiin, että heidän piti käydä samalla viikolla näyttäytymässä sossulle, että pystyi arvioimaan kunnon, ennen kuin lapset menivät kotiin, tai vanhemmat tulivat meille.
Siis piti lopettaa juominen jo hyvissä ajoin, että oli ihan kunnossa, ennen kuin tapasivat lapsensa.
Sellasilla, jotka juovat putkeen, kestää toipumisessa useampi päivä.
Laita tapaamisista vastuu kokonaan sossulle, jolle se myös kuuluukin.
ei ole sijarin tehtävä myöntää eikä kieltää, tai arvioida vanhempia. Omat johtopäätöksensä voi toki vetää, mutta päätökset kuuluu sossuille.
nyt nuo ihmiset ovat sukulaisiasi kun lapsensa on sinun lapsesi... itse olet soppasi keittänyt
ja itke itsesi uneen, eivät toki ole sukulaisia, never, itse keitit soppasi lastesi takia, vain sinä olet se syyllinen kun lapset joutivat sulta sijaisperheeseen, ja me yritämme auttaa lapsia pärjäämään elämässään eteenpäin vanhemopien saamattomuuden takia,,,,,,,,,
ja se soppasi kiehuu, ylikin, mutta vain itsesi syystä,,,,,
siinä mielessä, kun ymmärrät lapsen tarpeen olla yhteydessä ikiomaan äitiinsä ja haluat kestää ilkeydet. Onnittelut, olet hieno ihminen!
Älä anna kuitenkaan missään periksi ja pidä puolesi uhkausten edessä.
Yritä puhua lapsen äidin kanssa, että hän hoitaisi itsensä todella kuntoon saadakseen lapsensa takaisin. Kerro se niin pikkutarkasti, että äiti ymmärtää.
Kerro myös se, että uhkailut ja rumat puhelut eivät edistä kotiutumista.
Luultavasti uhkailut ovat tekoja suurempia ja saatte elää rauhassa niin pitkään kuin sijaisuus kestää.
Lapsen ja äidin suhde on kuitenkin tärkein ja sinun väistymisesi sitten, kun apua ei enää tarvita.
Jaksamista!
sovittu tapaamisia valvotusti?
Pieni vinkki:
Lapselle ilmeisesti soitetaan kännykkään vai miten? Vastaa kerran lapselle tulevaan puheluun ja kun uhkauksia alkaa sataa, äänität puhelun. Siinä on todistetta sossulle ja poliisille.
Ei kenenkään tarvitse alistua uhkailun kohteeksi, oli hän sijari, bio tai kuka tahansa. Voihan tietysti kokeilla, että sossu varoittaa vanhempia asiasta, mutta jos sekään ei tehoa, kehotan hankkimaan lähestymiskiellon teitä kohtaan.
Valvotuista tapaamisista olisi se hyöty, että ette joudu olemaan välikätenä niiden järjestämisessä. Lasta voi aina käyttää tapaamispaikassa ja jos vanhempi ei ole paikalla, vie lapsen pois. Tietysti lapselle asia on alun alkaen esitettävä siihen sävyyn, että "katsotaan, onko äiti päässyt tulemaan". Jos hän vaikuttaa kovin pettyneelle tapaamisen peruuntumisesta, voi häntä lohduttaa, että "aina ei äidilläkään kaikki mene niin kuin on suunniteltu" tai jotain tuohon tyyliin, kyllä sinä oikeat sanat löydät. Missään tapauksessa ei pidä lietsoa lapsen pettymystä tyyliin "voi, voi miten kamalaa ja harmillista, on se nyt kauheaa kun ei taaskaan tullut jne".
Valvotut tapaamiset ja lähestymiskiellon voi aina perua myöhemmin, jos muuttuu ääni kellossa.
On syytä varoa myös leimaamasta kaikkia bio-vanhempia hulluiksi, rikollisiksi alkoholisteiksi, sitä on tehty jo aiheettakin ihan riittävästi.
Olen todella pahoillani tilanteestasi.
Itseltäni on otettu yksi lapsi huostaan, kotiin jäi kolme. Meillä ei onneksi ollut kyse juomisesta vaan koulunkäynnin vaikeuksista, mutta kuitenkin...
Mielestäni tässä tilanteessa ehdottomasti pitäisi puhua sosiaalissa ja yrittää jotenkin nauhoittaa vanhemman puheluita/uhkailuja.
Vanhemmalle pitäisi tehdä selväksi ettei ole mitään asiaa lapsen lähelle juovuksissa tai "naama mustana".
En tiedä pystyisikö sosiaali "pakottamaan" äitiä katkaisuun???
Itse tilanteessasi en edes antaisi lapsen puhua puhelimessa ilman että kaiutin olisi päällä. Ties mitä paskaa puhuu, sori vaan biot, mutta tässä ei ole kuin häviäjiä ja selvästi äiti ei ajattele lapsen parasta. Äidin pitäisi hoitaa itsensä kuntoon ja vasta sitten yrittää tapaamisia, ensin valvotusti. Tässä nähtäisiin onko "äidistä äidiksi"...
Yritä jaksaa, ei ole lapsen vika jos äiti on juoppo...
et ole lapen äiti äläkä sellaista leiki
kun myönnät lapsen tarvitsevan ja kaipaavan omaa äitiä. Mitä itse tekisit äidin asemassa, jos lapsesi vietäisiin ja kukaan ei ole puolellasi? Mieti, miltä se voi tuntua.
sanoin kuvaamattoman pahalta. Tunnen surua puolestasi.
Millä perusteella lapsesi vietiin?
Koetko, että huosta oli aiheeton?
Mikä on tilanteesi, onko toivoa saada lapsi pian takaisin?