Musta-pinkki blokki toi tämän vuoden Pride-kulkueeseen värejä sateenkaaren ulkopuolelta. Alkuperäisessä sateenkaarilipussa pinkki edusti seksuaalisuutta, ja Natsi-Saksassa homot joutuivat pitämään takissaan vaaleanpunaista kolmiota. Musta on koko sateenkaaren kääntöpuoli, muistutus kaikista niistä ihmisistä, joilla ei ole mahdollisuutta - eikä kenties edes halua - olla ylpeästi esillä ja ulkona. Gay shame on vastaus (ja vastustusta) Pride-tapahtumien ylpeyden politiikkaan. Gay shame muistuttaa siitä, ettei ylpeys ole useinkaan se ensimmäinen tunne, kun huomaa olevansa erilainen, ulkopuolinen, sopeutumaton - se tunne on häpeä. Toisaalta ylpeys ei ole kovin hedelmällinen pohja muutosvoimille, häpeä sen sijaan kasvattaa vastarintaa. Pride-kulkue haluaa tuoda esiin homot, lesbot, bit ja transihmiset, iloisen ja riemunkirjavan "sateenkaarikansan", ja unohtaa sen tosiasian että heteronormista poikkeaminen tarkoittaa edelleen monelle ihmiselle pelkoa, syrjintää ja väkivallan, jopa kuoleman, uhkaa. Sekin halutaan unohtaa, että kaikkia heteronormista poikkeavia ei saada mahdutettua kirjainyhdistelmään HLBT.
Vallitseva sateenkaaripolitiikka on sopeuttamispolitiikkaa, joka vaatii vain tietynlaisen ja tarkoin rajatun erilaisuuden hyväksymistä. Homot ja lesbot on hyväksyttävä, koska he haluavat vain elää normaalia elämää. Biseksuaalit? Onhan heilläkin oikeutensa, vaikka olisi jo syytä päättää, tahtooko olla lintu vai kala. Transihmisistä näkyvillä ovat vain naisiksi itsensä kokevat - vaikka hekin harvoin - sillä miehestä naiseksi muuttuva laskeutuu vapaaehtoisesti vallitsevassa arvojärjestyksessä, ja on siis korkeintaan huvittava eikä uhkaava. Missä ovat kaikki ne, jotka eivät sopeudu kaksijakoisiin sukupuolen ja seksuaalisuuden malleihin? Mihin komeroon on suljettu ne epänormaalit, joita ei edes kiinnosta tulla hyväksytyiksi normaaleina?
Meiltä vaaditaan ylpeyttä ja iloa, meitä vaaditaan tulemaan ulos, astumaan esiin ja antamaan kasvomme erilaiselle mutta yhtenäiselle sateenkaarikansalle. Samaan aikaan meitä kahlitaan häpeällä siitä, ettemme kuulu joukkoon, emme koe veljeyttä tai sisaruutta, emmekä toivo normaalia elämää.
Me emme aio astua kaapista ja paljastaa kasvojamme! Me emme tahdo olla sopivia ja sopeutuvaisia! Me elämme häpeän varjossa, ja varjoista käsin me murennamme normaaliuden ja sopivaisuuden yhteiskuntaa.
Vallitseva sateenkaaripolitiikka on sopeuttamispolitiikkaa, joka vaatii vain tietynlaisen ja tarkoin rajatun erilaisuuden hyväksymistä. Homot ja lesbot on hyväksyttävä, koska he haluavat vain elää normaalia elämää. Biseksuaalit? Onhan heilläkin oikeutensa, vaikka olisi jo syytä päättää, tahtooko olla lintu vai kala. Transihmisistä näkyvillä ovat vain naisiksi itsensä kokevat - vaikka hekin harvoin - sillä miehestä naiseksi muuttuva laskeutuu vapaaehtoisesti vallitsevassa arvojärjestyksessä, ja on siis korkeintaan huvittava eikä uhkaava. Missä ovat kaikki ne, jotka eivät sopeudu kaksijakoisiin sukupuolen ja seksuaalisuuden malleihin? Mihin komeroon on suljettu ne epänormaalit, joita ei edes kiinnosta tulla hyväksytyiksi normaaleina?
Meiltä vaaditaan ylpeyttä ja iloa, meitä vaaditaan tulemaan ulos, astumaan esiin ja antamaan kasvomme erilaiselle mutta yhtenäiselle sateenkaarikansalle. Samaan aikaan meitä kahlitaan häpeällä siitä, ettemme kuulu joukkoon, emme koe veljeyttä tai sisaruutta, emmekä toivo normaalia elämää.
Me emme aio astua kaapista ja paljastaa kasvojamme! Me emme tahdo olla sopivia ja sopeutuvaisia! Me elämme häpeän varjossa, ja varjoista käsin me murennamme normaaliuden ja sopivaisuuden yhteiskuntaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vedä jo henkeä välillä.. muista lääkkeet!
Se sateenkaarihan juuri tarkoittaa ihmisten moninaisuutta. Sitä, että jokaisella on oikeus kuulua yhteiskuntaan sellaisena kuin on. Etkö halua kuulua yhteiskuntaan? Saati käydä duunissa?
On kuule ihan oma ongelmasi, jos et halua hyväksyä itseäsi. Eikös häpeä tarkoita itsevihaa, surua ja pelkäämistä? Sen kun vihaat, pelkäät ja suret, jos valitset tehdä niin.
Mitä väärää siinä voisi olla, että hlbt-ihmiset osallistuisivat yhteiskuntaan sen tasa-arvoisina jäseninä? Itse ehkä haluat heitellä polttopulloja, syödä roskiksista ja vihata kaikkea mahdollista, mutta enemmistö heteroista ja muistakaan ei varmaan halua.
Kasvaisit edes aikuiseksi ja oppisit hyväksymään itsesi sellaisena, kuin olet. Vapauttaisit ihmeen paljon voimavaroja oman elämäsi käyttöön.
Ja siitä kaappeilusta: Kenenkään ei ole mikään pakko paljastaa kaikkia mielitekojaan kaikille. Kerro kenelle haluat tai ole kertomatta. Oma valintasi.
En ole sitä mieltä, että kenekään homo-bi-transseksuaalin olisi koettava häpeää tai syyllisyyttä tunteistaan, jotka eivät ole valittavissa.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että on olemassa ihmisiä jotka elävät kristillisen elämäntavan vastaisesti. Se on heidän valintansa eikä Jeesus koskaan käyttänyt pakottamista. Kun ihminen tulee uskoon hän joutuu valitsemaan antautuuko hän kokonaan Kristukselle vai pitääkö hän jotain itsellään kuten vaikkapa seksuaalisuuden. Kristitty tunnustaa, että Kristus on Herra KAIKILLA elämänalueille eikä se ole helppoa edes heterokristityille.
Herää kuitenkin kysymys, että SETA politiikka on vain hämäystä saada valtaväestön hyväksyntä osakseen ja Gay Black Pink osasto edustaa sitä todellista homoliikettä, joka ei taivu heteronormiin... Yksiavioisuus on juutalaiskristillinen keksintö, uskollisuus samoin, joten miksi homoliikkeen pitäisi niistä ottaa mallia?
Vaikka olenkin ateisti ja homoseksuaali, arvostan tuollaista puhetta. Kysymykseesi siitä, miksi homoliikkeen pitäisi ottaa mallia ns. juutalaiskristillisestä traditiosta vastaan seuraavasti; SETA ja useat muut eurooppalaiset sekä amerikkalaiset järjestöt olivat aikoinaan radikaalien ihmisten perustamia, joilla oli kriittisiä näkemyksiä ydinperheestä. Ehkäpä juuri tuon vuoksi heille oma "poikkeava" seksuaalisuus ei ollut ongelma, koska he kyseenalaistivat alusta lähtien ne traditiot, joista kumpusi homoviha.
Kuitenkin, kun tämä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava liike on sitten saavuttamassa jalansijaa yhteiskunnassa ja sen keskeiset vaatimukset ovat toteutumassa, jäsenkunta on siinä sivussa kasvanut "räjähdysmäisesti". Tämän seurauksena jäsenistön profiili on muuttunut, mukaan on tullut hyvinkin keskiluokkaista porukkaa ja jopa itseään kristityiksi kutsuvia. Koska kaikki liikkeet ovat sen näköisiä kuin jäsenensä, niin ne päämäärätkin siinä sivussa ovat muuttuneet. Joidenkin mielestä SETA on keskiluokkaistunut ja keskittynyt ajamaan pienehkön sateenkaariperheistä ja parisuhteista koostuvan joukon oikeuksia ja tärkeimpänä tekijänä on profiloitua valtaväestön silmissä "normaalina" ja saavuttaa salonkikelpoisuus. Idea seksuaalisuuden moninaisuudesta on ajautunut sivuraiteelle. Jotkut puhuvat assimilaatiosta, eli sulautumisesta vallitsevaan näkemykseen ydinperhemallista, paitsi, että SETA on onnistunut "kovertamaan" sinne samaa sukupuolta olevan parisuhteen mentävän aukon. Samaa yrittävät nk. homokristityt kirkossa.
Mielestäni Gay Black Pink edustaa sitä porukkaa, joka silloin joskus laittoi nk. seksuaalivallankumouksen pyörät pyörimään. Heidän joukkonsa olisi luultavasti ollut se ryhmä, joka olisi vetänyt puoleensa 60-luvun "partaradikaaleja". Nykyisessä SETA:ssa kavahdettaisiin moista määritelmää. Marx luonnehti joskus aikoinaan historian kulkua termeillä teesi, antiteesi ja synteesi. Ehkäpä tämä nykytilanne on jonkinlainen synteesi näistä kahdesta suuntauksesta. Entinen uskollisuutta ja yksiavioisuutta korostanut perhemalli laajeni käsittämään myös samaa sukupuolta koskevat parisuhteet, mutta se ei kadonnut historian hämärään, toisin kuin idealistit olisivat tahtoneet.
Kannattaa kuitenkin huomioida se, että tämä on vain yhden riippumattoman, mutta "sisäpuolelta" tilannetta kiinnostuneena seuranneen homon näkemys. GBP:llä tai SETA:lla saattaa olla hyvinkin erilainen näkemys asioista. Seksuaalivähemmistöt eivät muodosta tiivistä yhteinäistä kokonaisuutta toisin kuin saattaisi odottaa. Mitään tarkkaan rajattua "homoidentiteettiä" ei ole olemassa.
ovat menneisyydessä joutuneet kipuilemaan erilaisten uhkien ja häpeän kanssa. Pietarikin kielsi Jeesuksen kolmesti, ja nykyaikanakin uskovaisten lapset usein joutuvat koulukiusatuiksi ja siten vaikeaan asemaan myös oman uskonsa kanssa.
Useimmat ihmiset kaipaavat turvaa, rauhaa, ja ihan tavallista elämää. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten silloin hymy ja halleluja voi olla tiukassa. Lopullinen luovuttaminen ei varmaankaan ole oikea ratkaisu, mutta asioiden äärelle pysähtyminen ja vaikeidenkin kysymysten esittäminen voi olla välttämätöntä.
Homot ovat vastakulttuuria. Pinkkimustat ovat vastakulttuurin vastakulttuuria. Siinä taas on tuplanegaatio, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi tehdä teistä heteroja.