Mietin taas että mikä ihme mussa vetää kokeilunhaluisia heteronaisia puoleeni.
Ensimmäinen "vakava" suhde oli pari vuotta sitten: naimisissa oleva kahden lapsen äiti, äärettömän kaunis, fiksu, hurmaava nainen. Pienessä humalassa paljasti olevansa ihastunut muhun, ja kuinka kotona suhde on ihan nollassa. Minä lähdin kelkkaan mukaan. Puolen vuoden päästä, salailtuamme kaiken aikaa, päättikin yks kaks kertoa miehelleen kaiken ja palata kotiin. Just.
Nyt kuvio toistumassa. Taas perheellinen, vannoo rakkauttaan mulle, ettei ole koskaan tuntenut näin jne jne. Myös erittäin ihana ja älykäs nainen kaikin puolin. Taas oon lähtemässä kelkkaan.
Kuinka mä saattaisin olla vastaamatta sen puheluihin?? Kuinka voisin olla tapaamatta kun sydän läpättää jo pelkästä ajatuksesta?? En vaan pysty.
Onko olemassa yhtään kertaa, että tällainen suhde olisikin sitten alkanut kunnolla, että se jättäisi sen miehensä?? Voiko tämmöinen koskaan onnistua?
Kysyn vaan.
Ensimmäinen "vakava" suhde oli pari vuotta sitten: naimisissa oleva kahden lapsen äiti, äärettömän kaunis, fiksu, hurmaava nainen. Pienessä humalassa paljasti olevansa ihastunut muhun, ja kuinka kotona suhde on ihan nollassa. Minä lähdin kelkkaan mukaan. Puolen vuoden päästä, salailtuamme kaiken aikaa, päättikin yks kaks kertoa miehelleen kaiken ja palata kotiin. Just.
Nyt kuvio toistumassa. Taas perheellinen, vannoo rakkauttaan mulle, ettei ole koskaan tuntenut näin jne jne. Myös erittäin ihana ja älykäs nainen kaikin puolin. Taas oon lähtemässä kelkkaan.
Kuinka mä saattaisin olla vastaamatta sen puheluihin?? Kuinka voisin olla tapaamatta kun sydän läpättää jo pelkästä ajatuksesta?? En vaan pysty.
Onko olemassa yhtään kertaa, että tällainen suhde olisikin sitten alkanut kunnolla, että se jättäisi sen miehensä?? Voiko tämmöinen koskaan onnistua?
Kysyn vaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Anna mennä tuon uuden tuttavuuden kanssa, käytä tilaisuutta ja naista hyväksesi. Ota sinäkin suhde vain ihanana leikkinä, joka pian päättyy. Niin se nainenkin varmasti ajattelee. Hänhän todennäköisesti palaa miehensä ja lastensa luo. Go for it!
Oot varmaan niin puoleensavetävä ja karismaattinen sitten vaan, minkäs sille voi. :D
Jännä juttu, mä ajattelisin niin, että jos tämä ko. nainen nyt sattuisikin jättämään miehensä sun takia ja aloittamaan kunnon suhteen (ymmärsin että naimisissa/vakavassa parisuhteessa miehen kanssa), niin voisitko itse aloittaa vakavan suhteen hänen kanssaan? Voisiko sellaiseen henkilöön luottaa? Hänhän saattaisi tehdä sinulle saman mitä tekee nyt miehelleen, eli törkeää pettämistä vielä kun on lapsiakin.
Eli leiki jos huvittaa, mutta en ikinä aloittaisi tuollaisen henkilön kanssa vakavaa suhdetta. Lähes aina pätee sääntö, että kerran pettäjä, aina pettäjä. Ainakin todennäköisyys on suurempi kuin henkilöllä, joka ei koskaan ole pettänyt.
Joten jos haluat vakavaa suhdetta, niin kävele suosiolla eri suuntaan vaan, ei tuosta varmaan hyvää seuraa vaikka se nainen jättäisikin miehensä. Mut jos haluat vaan hetken hupia, niin have fun then.
valitettavasti menee pitkässä juoksussa, me lesbonaiset ei koskaan korvata sitä miestä hetskuille.meitä on helppoa ja jännittävää lähestyä ja ihanan erilaista leikkiä jonkun aikaa mutta sitten...
...Voisi myös päätellä edellistä kommentista että siihen on ihan syynsä minkä takia lesbonaisten ei pitäis sekaantua heteronaisiin..Kun oikein pinnistää niin ehkä se syykin valkenee..(Niille jotka eivät pinnistyksestä huolimatta kokeneet valaistumista niin tarkoitin syyllä sitä että heteronaiset haluavan miehen.)
Olen toisenlainen esimerkki. Asuin ja elin varsin vakaata heterosuhdetta kun kohtasin nykyisen naiseni. Samana iltana kun hänet näin ensimmäisen kerran minun maailmani meni sekaisin eikä paluuta entiseen ollut. Petin miestäni puoli vuotta kunnes asiat oli nostettava pöydälle ja tehtävä tili. Äärimmäisen raskas ja nöyryyttävä kokemus.
Nyt olemme olleet yhdessä 14 ihanaa vuotta. Olen pettänyt elämässäni sen ainoan kerran. Onneksi.
jos oikeasti rakastuu, monet naiset kieltävät nämä lesbotaipumukset ja yrittävät väkisin miesten kanssa ja tietty on niitä jotka haluavat kaiken.mulla on paljon hetskuja kavereina, miehiä sekä naisia,mua kiusataan välillä että olen turhankin varovainen,tottakai pitää olla,väärien singnaalien antaminen on tyhmää,siitä ei synny kuin hammasten kiristystä mutta minkäs teet sit kun kohdalle sattuu aivan jumalainen nainen...
Mulla kans samanlainen kokemus.. Ensin mies puolisen ystävän kihlattu. ja sen puol vuotta sen jälkeen kaverini jäi yökylään pitkän ajomatkan takia...Huh huh..sen illan muistan ku eilisen..Ja kyseessä oli vielä aivan kallion varma hetero nainen..Tuli mun viereen nukkumaan ja suuteli mua..siitä se sitten lähti..nyt ollaan vuoden verran seurusteltu..
Mikä ihme minussa vikana? Nyt ollaan sitten eletty kaapissa sen vuoden verran kun tyttöystävä ei halua paljastaa kellekkään mitään..Mikä neuvoks?? Pyysin kihloihin ja kaikkee! Aivan mahtava,kaunis ja fiksu ihminen..
nainen jätti miehensä. 6v jälkeen.
Siitä on nyt kulunut 14v ja ei ole miehiin enää mennyt.
Kiitos viesteistä. Tuttavapiiri on 99% sitä mieltä, että "ajattele ny vaan jotain muuta, päästä irti siitä, etkö tajua että toistat kaavaa" jne. Kukaan, ei _kukaan_, ole sanonut että voihan tämä päättyä hyvinkin.
Mä ihastun harvoin. Enkä olisi yhtään mukana tässä jutussa kevein perustein. Hän on nainen, jonka kanssa voisin jakaa kaiken. Hän on myös erittäin hyvä ystäväni, ja tunnettu ollaan viitisen vuotta.
Joo, olen viehättävä; sinut itseni kanssa, ulkoisesti kaunis ja sisäisesti vielä kauniimpi. En myöskään salaile kuka ja mikä olen, vaan se on luonnollinen osa elämääni, ollut nyt n. 11 vuotta. Sitä ennen rimpuilin miesten kanssa.
Ehkä em. seikat tekevät minusta helposti lähestyttävän. Toivottavasti myös silmiä avartavasti lähestyttävän! Siis että naiseni tajuaisi.....
Kyllä löytyy onnistuneitakin!!
Itse olin ja jotenki koen vieläkin olevani hetero...tosin vihaan tuota lokeroimista joten olen vain mä!!
jos rehellisiä ollaan niin ennen vaimoni en oikein ymmärtäny lesboja enkä kyllä pitänytkään heistä...tai homoista!!
kun näin tämän naisen, jalat lähti totaalisesti alta...olin valmis huutamaan koko maailmalle miten rakastunut olen!!(elin vielä silloin suhteessa mieheni kans)
Kun huomasin että myös tämä nainen oli ihastunut minuun niin kaikki oli niin selvää... jätin mieheni,muutimme melkein samantien yhteen naisen kanssa(oli omat kämpät mut ei voinu olla erossa)
nyt olemme olleet 3 vuotta naimisissa ja päiväkään en vaihtaisi pois...en ole ikinä ennen kokenut tällaista suhdetta!!! tätä olen koko ikäni miehiltä hakenut, nyt ymmärrän että vain nainen pystyy antamaan sen kaiken minkä tarvitsen!! Se täytyy sanoa että jos helpolla haluisi päästä niin olisin miehen kanssa...ei tämä elämä niin ruusuilla tanssimista ole, ehkä vaikeinta minun oli hyväksyä ympäristöä... tuijotusta,kuiskailua tai suoraa haukkumista!!
mutta kaiken ton kestää kun rakastetaan niin lujasti!!!
Oletko onnellinen ja tyytyväinen valintoihisi? Elämässä joutuu/saa tehdä valintoja, mutta on niin vaikea tietää, milloin olisi hyvä vielä vähän odottaa vai tehdäkö päätös. Miksi luet tätä palstaa?
Asiahan ei muhun liity, mutta miksi kyselet "miksi luet tätä palstaa"?
Eikö lesbojen kannata seurata lesbopalstaa oli elämäntilanne mikä hyvänsä?
Ja kohta joku valittaa taas "Miks täällä on vain epätoivoisia lesboja jotka käy itkemässä omaa surkeuttaan".
Koettakaa nyt pitää joku logiikka...
olen enemmän kuin tyytyväinen...
en voisi enään kuvitella eläväni miehen kanssa... enkä kyllä toisen naisenkaan... olen edelleen niin totaalisen rakastunut vaimooni että ei ajatus leikkaa edes jos leikkiin(jos eroaisin vaimostani niin mihin suuntaan lähtisin)!!
se kaikki tuntu ihan samana päivänä kun alettiin seurustelemaan niin oikealta että en edes kokenut tekeväni valintoja...sitä on vaikea selittää... olen niin monta kertaa luullut rakastavani mutta nyt voi sanoa että en ole ollut, ja jos jokainen saisi kokea tämän tunteen mikä on minulla ollut jo vuosia vaimoni kanssa niin ei siinä tarvi miettiä mitään valintoja tai suuntia!kaikki on niin selvää!!!
oliko kysymys minulle:miksi luen tätä palstaa???
miksi en lukisi tätä palstaa...
onko tosiaankin niin, että kun naisella on mies, siihen suhteeseen on lupa sekaantua ilman tunnonvaivoja muusta kuin siitä, että itsellä voi tulla paha mieli? Miehellä ei siis ole tunteita, jotka voivat haavoittua tai niistä ei tarvitse piiruakaan välittää? Ette voi olla tosissanne!
Minusta kun mihin tahansa suhteeseen kolmanneksi ryhtyminen on väärin ja myös typerää. Jokainen vastaa siitä mitä tekee ja mitä valitsee, joten voi myös valita sen, ettei ryhdy suhteeseen varatun kanssa. Ja huom - olen itsekin ollut tuossa tilanteessa, ei tarvitse selitellä, että et ymmärrä mistä puhutaan. Kun pitää oman tonttinsa puhtaana, ei tarvitse miettiä miksi aina käy näin ja miksi aina sattuu johonkin. Yksinkertaista.
Jos jollakulla on kysymysmerkkejä identiteettinsä kanssa, hänen olisi paras selvittää ne ensin itsensä kanssa ja sitten vasta, edellisestä suhteestaan poistuttuaan, ryhtyä kokeilemaan muiden kanssa. Muut ihmiset eivät ole mitään koe-eläimiä, eikä muiden ihmisten pitäisi sellaisiksi ryhtyä. Jos motivaatio identiteetin löytymiseen on, se löytyy ilman seikkailujakin, ilman toisen tunteiden loukkaamisia pettämisen kautta.
Osui ja upposi.
Tuota just pohdin aloituksessani, etten pysty vastustamaan kiusausta ja sanomaan stop. Keskityin siinä etupäässä itseeni, mutta myönnän ajatelleeni paljon myös tätä varattua ja hänen suhdettaan.
On niin helppoa olla järkevä ja antaa neuvoja kun ei ole tunteiden myrskynsilmässä (vaikka ei kai mun enää pitäisi olla kun aikaakin on kulunut jo tovi). Harrastan järkeilyä ja järkevyyttä itsekin, ja sitten välillä taannun ihan täysin, näköjään.
Oon yli kolmekymppinen ja hämmästelen tätä tunteiden otetta musta. Paras olisi vetäytyä - poissa silmistä, poissa mielestä. Niin se kai hiipuisi.
joo, mutta mä ainakin haluan uskoa rakkauteen ja jos aina vaan ajattelee muita ihmisiä ja pitää "tonttinsa puhtaana" niin ei kyllä voi saada elämältä mitään maailmaa räjäyttäviä kokemuksia tai tunteita. Sellasessa toiminnassahan ajattelee kaikkia muita paitsi itteänsä enkä mä tiedä onko sekään nyt ihan oikein.
Ei kaikkea vaan pysty järjellä ajattelemaan ja sanon tän siksi että olen tosi realisti ja jalat maassa -tyyppiä, mutta nyt olen ihan sekasin kun olen ihastunut ystävääni vaikka elänkin suhteessa miehen kanssa. Mä ainakin luen tätä palstaa just vaan sen takia että saisin jonkun selvyyden omiin ajatuksiini ja siihen miten mun kannattais tässä tilanteessa toimia.
Ei oo kovin helppoa ja vaihtoehdot tuntuu olevan seuraavanlaisia: joko kiellän omat tunteeni ja oon epärehellinen itseäni sekä rakkaimpiani kohtaan, yritän jotenkin unohtaa ja toivoa että nää tunteet vaan häviäis jonnekin (ja vuoden päästä totean ettei kadonnut, eipä oo kadonnut tähänkään mennessä, kasvaneet vaan vuosi vuodelta),
TAI: Puhun ystäväni kanssa tästä kunnolla ja yritän saada selville mitä hän mahdollisesti haluaa, samalla riskeeraan parhaan ystävyyssuhteeni ja jos saan pakit tms niin nielen sen suvereenisti ja todennäköisesti en voi olla enää ihan niin paljoa tekemisissä tän naisen kanssa mikä tekis mut hulluksi,
TAI... en tiedä onko muita vaihtoehtoja edes olemassa, tällä hetkellä elän ton ekan vaihtoehdon alaisuudessa. Ja tottakai riskinotto mietityttää pirusti, rakastan miestäni mut suuntautumiseni on jotenkin kääntymässä tai jotain muuta omituista, en halua loppuiän suhdetta "veljen" kanssa! Tein miten vain, aina johonkin sattuu, joko muhun itseeni tai johonkin muuhun. Ja oon melko varma että ystävällänikin on tunteita mua kohtaan. Mulla ei oo kokemusta lesbosuhteesta joten en voi tietää toimisko se mun kohdalla edes. Haluja kyllä riittäis kokeilemaan muttakun sekin olis epäreilua kun en kerran ole sinkku! Joten olen todellakin nyt täynnä kysymyksiä itteni kanssa..
Kai mun vaan pitää antaa ajan kulua ja katsoa mitä tapahtuu, ja olla samalla onnellinen siitä että mun elämässä on säpinää.. :)
helppoa,oletko koskaan ajatellut että voi olla rakastunut moneen yhtäaikaa, tavallaan rakentaa "sitä oikeaa kaikista näistä ihmisistä.kinkkinen homma,sun varmaan kannattaa kokeilla naisen kans, ei se muuten selviä, mutta kannattaako riskeerata hyvä ystävyys??paha paikka...
mietinkin.. olipa kiva kun vastasit :) en oo mikään vakkari näillä palstoilla.. ja pelkäsin että vastaukseksi tulee satikutia lesboilta joiden mielestä teen väärin kun härnään naista vaikken oo varma mihin pisteeseen olisin valmis menemään (en tarkota seksiä vaan lähinnä yhteisen elämän jakamista jne).
Oon kyllä miettinyt sitä että voiko montaa rakastaa samaan aikaan (tuntuu että voi), mutta tolta kantilta en oo asiaa ajatellut että niistä eri ihmisten ominaisuuksista ikäänkuin kertyis se "täydellinen kokoonpano". Tiedä häntä.. välillä sitä vaan väsyy kaikkiin omiin ajatuksiinsa ja toivoo että pystyis miettimään jotain muuta.. ja sitten taas kaivaa puhelimen esiin ja lukee kaikki viime aikoina ystävältä tulleet viestit, olisko siellä mitään rivien väliin piilotettua viestiä.. :)
..että mä olen ajatellut joskus ennen niin että miehillä ei ole mitään väliä..
Nykyään otan kyllä senkin huomioon, että tunteet tosiaan on miehilläkin, eikä se ole oikein leikkiä heidänkään tunteilla! Silti tuntuu että vaikka olen lesbo enkä välitä miehistä "siinä" mielessä, niin kyllä mä niistä ystävinä välitän ja tuntuu että nykyaika on aika raadollinen heillekkin - juurikin tuosta syystä että naiset tekee temppujaan.. :(
En kyllä voi allekirjoittaa. Eikö teillä todellakaan ole unohtumatonta rakkauselämää ilman ristiriitoja, loukkaamisia, pettämisiä? Ei ihme, että sydänsuruja on ja riittää.
Rakkautta, seikkailuja, säpinää riittää, vaikka tonttiaan pitääkin puhtaana. Silloin vain säästyy melko hyvin muiden ihmisten ja myös itsensä satuttamiselta ja sekavilta tunnesotkuilta, jotka syövät sekä itseä että muita. Suuri, tunnepitoinen rakkaus ei tarkoita muista mitään piittaamattomia tunnemyrskyjä. Ne myrskyt voi käydä myös selvillä vesillä. Olen elänyt vuosia iloisesti sinkkuna ja myös melko pitkään jo ihanassa suhteessa, joten vertailukohtaa löytyy molempiin.
Eiköhän sinunkin pitäisi ensisijaisesti kelata asioita itsesi kanssa? Miettiä tarkkaan mitä todella haluat, kenet haluat ja mitkä loppujen lopuksi ovat motiivisi. Entä jos onkin niin, että elämäsi kaipaisikin yleisesti ottaen jotain uutta suuntaa? Olen nimittäin havainnut sen usean ihmisen kohdalla. Oikeasti elämälle tarvitsisi tehdä jotakin, arki turhauttaa, mutta kun ei pysähdytä miettimään, haetaan jännitystä ja tunnelämystä uusista rakkaustarinoista.
"viisauksia,puhuminen kannattaa aina,jos jotain jää oman kuvittelun varaan,aina mennään metsään.voisit jutella ensin jollekin toiselle ja sitten sille sun ystävälle, näiltä palstoilta ei oiken neuvoja kannata poimia,paitsi mun,heko heko.ei muuta kuin tsemiä kovasti sulle ja kyllä se oikea ratkaisu löytyy!
oikeessa, itseni kanssa mun näitä asioita pitääkin miettiä. Mutta toi elämänmuutosneuvo ei nyt ihan osunut koska oon tosi vaihtelunhaluinen persoona yleisesti ottaen ja just on radikaali elämänmuutos takana liittyen ammattiin, työhön ja opiskeluun (myös muutto toiseen kaupunkiin yms).
En todellakaan ole paikoilleni jämähtävää sorttia ja ihmettelen kuinka ikätoverini voivat suvereenisti rakentaa elämäänsä kotipaikkakunnalleen, hommata lapsia ja olla yleensäkin tuntematta kunnianhimoa elämää kohtaan. No jotain oon kai vailla kun en tyydy samaan kuin he. Oon siis todellakin valmis tekemään töitä oman elämäni eteen enkä tyydy arkeen joka ei tyydytä omia vaatimuksia.
Olet kyllä tosi oikeessa myös siinä että muiden loukkaamista pitää välttää.En missään nimessä romantisoi sitä että heittäytyy heti jonkun ihastuksensa haaviin ja unohtaa monivuotisen suhteen ja kumppanin. Mun tapauksessa on kaikkein kiusallisinta ehkä se että ihastumisen kohde ei ole mikään uusi tuttavuus vaan ystävä monen vuoden takaa. Nää tunteet on pikkuhiljaa vaan kasvaneet ja kasvaneet häntä kohtaan ja sekös mua nyt sapettaa!
Pään saa sekaisin myös se että joka toinen päivä on lähes tulkoon eri tunteet kuin edellisenä päivänä.. tänään olen taas realisti ja mietin mitä v****a edes teen täällä palstalla ja selittelen ventovieraille ihmisille omaa elämääni kun siinä ei edes ole mitään vikaa vaan se on ihan huippuelämä enkä aio sitä millään tavalla vandalisoida muilla suhteilla..!
No joo oon ehkä vähän ailahtelevainen.. :D mutta mitään hätiköityä(tai tuskin mitään yleensäkään) en aio missään nimessä tehdä vaan aion kunnioittaa omaa suhdettani ja yrittää saada noi joskus mielessä kummittelevat idioottimaiset haaveet pois mun päästä!
Ja nyt lähen lenkille.. :)
"Välillä sitä vaan väsyy kaikkiin omiin ajatuksiinsa ja toivoo että pystyis miettimään jotain muuta.. ja sitten taas kaivaa puhelimen esiin ja lukee kaikki viime aikoina ystävältä tulleet viestit, olisko siellä mitään rivien väliin piilotettua viestiä.. :)"
Osui ja upposi.
Sitä se elämä teettää.
Mutta miksi ystävän/ihastuksen kanssa pystyy puhumaan kaikesta muusta paitsi meistä kahdesta? En jaksa enää kuvittelua ja arvauksia.
niin läheisiä,siinä on se vitsi,silloin puhuminen on hankalaa,pelkää että loukkaa jne...