oon 27, kaikki näennäisesti hyvin, on rahaa, työtä, vaimo, oma kämppä hieno auto yms.. Ne vaan ei merkkaa mulle enään mitään. Olo koko ajan huono, en tiedä miksi.. Ollut näitä ongelmia jo melkein 10 vuotta. Tähän asti oon aina jotenkin pärjänny kovalla juomisella ja vetämällä lääkkeitä yms.. Nyt ekan kerran yritin itsaria kännissä, ettei läheisten tarvis enään kantaa musta huolta ja niillä olis muutenkin parempi ilman mua. Tää elämä ei vaan kai anna mulle mitään hyvää.. Vielä enemmän tuntuu pahalle kun tiedän tekeväni surua jo muutenkin kärsineille läheisille.. Olen jo useasti apua hakenut, mutta ei ne ole pahemmin auttaneet, kuin korkeintaan hetkeksi. Seuraavaa yritystä jo mietin...
nyt se sit kävi mullekkin
itsaria yritin
101040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sama. Monta vuotta. Monta itsemurhayritystä, monta sairaalareissua. Monta lääkitystä. Ei apua.
Mutta nyt on ihan uuden sukupolven lääkkeitä, jotka viimeinkin auttoivat minua. Mene siis lääkäriin, sieltä apu löytyy.
Kylläpä "kolahti" tuo viestisi- huh. Viisa äitini opetti jo nuorena, että, jos joskus "siltä" tuntuu, "niin muista, ettei se ole mikään ratkaisu". Oikeassa oli ja minäkin hengissä. Tästä aiheesta voisimme "jorista" vaikka maailman tappiin tulematta yhtään viisaammaksi. Itse selvisin varmalta kuolemalta (ei oman käden kautta) 11.1-07. Tein "kalkkiviivalla" päätöksen lukea edes yhden kerran kannesta kanteen Raamatun. Selvisin ja luen tuota kirjaa jo toista kertaa peräjälkeen. En tunnista olevani mikään uskovainen vaan aivan tavallinen suomalainen mies heikkouksineen ja ongelmineen. Kaikesta muusta olen valmis vaihtamaan mielipiteitäni, paitsi politiikasta ja uskonnosta.
Partiolaisen "vasemmalla" toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja jaxamista.
joppe
jos nuorena oppii että kännäily on ainut käsitys hauskanpidosta niin mitä muuta voi vanhemmiten odottaa?
voisi se olla, että nauttii elämästä ilman viinaa. Useimmiten tapahtuvat kaikki huonot asiat umpitompelossa. Itse olen viime aikoina huomannut, että vichyvesi on oikeastaan hyvää, eikä tarvitse esim.pelätä rattiin menoa. Sinulla on paljon hyvää elämässäsi, ole siitä iloinen. Kaikilla ei ole esim.perhettä. Ja hanki ne masennuslääkkeet, jos kerran tarvitset niitä. Toivon Sinulle kaikkea hyvää.-Sitten vielä yksi asia: perheesi on ollut tukenasi tähän asti ja on varmaan edelleenkin. Yritäpä ottaa itsellesi se rooli, että nyt autat heitä ja muita, jotka tarvitsee apua, vaikka juttelua. Ja lue myös depresioista, saat ehkä niihin toisen näkökannan, esim. ettet tarvitse sellaisia, kun kerran asiat on hyvin.
Minä tiedän miehen, joka oli pohjilla, mutta se
alkoi taiteilijaksi. Nyt se saa melkein viisi
euroa jokaisesta öljyvärityöstä.
ajattele läheisiäsi! Mutta masennuslääkitystä voisit harkita jos tuolta tuntuu. Itse masennuin, silloin ei mikään merkannut mitään, vaikka kaikki olikin ulkoisesti hyvin. Ei napannut mikään, ei saanut keskityttyä mihinkään...Lopulta ponnistin, ihan ilman lääkkeitä, pieniä ylä- ja alamäkiä toki on, addiktioihin olisi taipumusta, mutta jotenkin on vaan pidettävä langat käsissä. Päihteitä suosittelen vähentämään, niillä saa vain hetkellisen paon tunnetta, olet kuitenkin itse itsesi pahin vihollinen. Ja onhan elämä antanut sulle paljonkin hyvää: tärkeimpänä niistä vaimon ja läheiset, jotka ovat jaksaneet pysyä rinnallasi. Nyt olisi kohtuutonta jättää heitä! Tärkeintä on kuitenkin, että itse löydät uudelleen motivaation elää, mieti asioita joista pidät, ja asioita, joista itsessäsi pidät. Toivottavasti tästä on jotain apua.
monet löytävät avun Jumalalta, kun joutuvat siihen viimeiseen pisteeseen, että kaikki tuntuu menetetyltä ja elämä on täynnä vaikeuksia.. Jos masentaa kannattaa toki kääntyä lääkärin puoleen, lääkkeistä voi olla apua. Mutta sain sen käsityksen kirjoituksestasi, että sinulla on kaikki ulkoisesti hyvin, mutta sisällä paha olla. Sinulta puuttuu elämästä "se jokin". Tarkoitus ja rauha, sisäinen lepo? Et pysty nauttia elämästäsi, vaikka asiat näyttäisivät olevan kuitenkin hyvin?
Muista, että on olemassa Jumala, joka antaa sellaisen rauhan ja tasapainon elämään, ettei sitä tarvitse etsiä päihteistä eikä sitä saakaan mistään muualta. Se on sitä, että vaikka asiat olisivatkin ulkoisesti huonosti, elämä ei romahda, vaan sitä jaksaa vaikeidenkin aikojen yli, kun elämässä on toivoa ja voi luottaa siihen, että Hän huolehtii.. :) Toivon sinulle jaksamista ja iloa elämään!
ja mietin itsemurhaa.Sitten aloin kiinnostua hengellisistä asioista ja tulin uskoon.Jumala antoi rauhan ja ilon elämään.Vaikeuksia toki on,mutta niissäkin Hän on kanssani.
Usein ahdistukset ovat Jumalan kutsu.
Kiitos vastauksistanne. Olen pitkään asiaa nyt jälkikäteen miettinyt ja sitä tuskaa mikä ratkaisuni onnistumisesta olisi seurannut läheisilleni.. Tavallaan se tuo entistä pahemman ja huonomman olon itselle, mutta en enään harkitse kyseistä ratkaisua, ainakaan nyt tällä hetkellä. Olo tuntuu vähän paremmalta, vaikka mikään ei olekaan oleellisesti elämässäni muuttunut. Varmasti alkoholilla oli iso osa tässä sen hetken ratkaisussa, mutta silti olo on todella väsynyt tähän kaikkeen.. Se ei varmasti ole hyvä merkki, kun aamulla herätessään ajattelee, että enkö olisi vain voinut nukkua, aamun ei olisi tarvinnut enään tulla. Yritän kuitenkin parhaani, että voisin saada itseni kuntoon ja olla sekä hyvä aviomies, että myös perheenjäsen tai sukulainen/ystävä. Kiitos vielä teille kaikille, joka tapauksessa.
Kyllä se on vaikee saada apua. Niin paha ei ole olla että tarvisin lääkitystä, mutta tää jatkuva masennus mistä kavereilla ei ole mitään hajua, syö kyllä sisältäpäin pikku hiljaa. Tarvis saada joku juttu kaveri, mut kun ei ole avautuja tyyppiä niin ei sekään auttaisi. Kaikille väkisin hymyillen vaan elän joka päivä. Kaikki hyvin, mutta jokin ahistaa. Liikunta on aina hyvä ajatusten selvittäjä, mutta ei jaksa olla koko ajan lenkillä. Jeesusteluun en usko ollnekaan joten tuskin siitäkään apua. olen miettiny jos vaihtaisi maisemaa ihan täysin. Uudet ihmiset ja uusi työ voisi olla hetkellinen parannus. Mistä apu tälläseen ongelmaan? Ennen kuin menee pahemmaks.