Lapset meillä...ei muuta mutta toinen ei ole mieheni oma ja hän on se vaikea tapaus. Miksi mun täytyy kestää kaikki tää kun kyseessä on mieheni eksän lapsi...ahdistaa. Toinen päivä menossa ja hermot piukassa..onko muilla vstaavaa?
Kehden viikon loma helvetti
Nimetön
322239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
siitä, että olet mennyt ottamaan miehen, jolla on menneisyys.
Koetahan hillitä hermosi! Se on tärkeää lapsiperheessä.
on tärkeää myös uusperhepalstalla.
Henkilökohtaisesti en ole vielä tavannut ketään, jolla ei olisi menneisyyttä. Ap:lle vastannut saa miehen kuulostamaan likaiselta, kun tämä hoitaa exänsä lasta! Ei teitenkään tarkoituksella. ;)
On varmasti raskasta huolehtia miehen exän lapsesta, kyllä exän omassakin on tarpeeksi. Saattaa käydä niin, että asiat järjestyvät omalla painollaan ja tapaamisenne vähenevät. Kertoo kyllä paljon hyvää miehestäsi, hän selkeästi ajattelee lasta.
Yritä jaksaa! Älä välitä teoreetikoista.
ei ainakaan karjuminen kuulu eikä fyysistä pahoinpitelyä pääse tapahtumaan, vaikka hermo kuinka pätkisi.
Onpa outoa, että mies alkoi sinusta kuulostaa likaiselta. Minulle sellainen ei tullut mieleenkään. Päinvastoin, arvostan miehiä ja naisia, jotka huolehtivat lapsista.
Negatiivislle tunteille ei kannata antaa valtaa varsinkaan lasten kanssa. Yrittäkää kaikki järjestää lapsille ja samalla itsellenne hyviä hetkiä tänä kesänä.
"Olet mennyt ottamaan miehen, jolla on menneisyys".
Menit sitten kirjoittamaan noin. Ei kuulosta minun korvaani kovin kannustavalta.
Hyviä hetkiä toivon minäkin kaikille, myös reaalielämässä.
Tämähän on yleinen tapa että mitä enemmän ahdistaa niin sitä enemmän lapsia!
Katsos elämässään voi tehdä sellaisia valintoja ettei ahdista ja valita esimerkiksi vaikka lapseton kumppani. Ainoo mitä ei voi valita on naapurit ja sukulaiset :) Kaikkea muuta pääsee pakoon!
kestä kuin itsensä, ja silti pitää hakeutua parisuhteeseen!
ne, jotka hakeutuvat keskustelupalstoille...
lemppaa ukko ja ota semmoinen joka on lapseton, kaikista parhain, ota ukko joka on neitsyt niin ei ala sekään ahdistaa että joku toinen muija on hänen kanssaan ollut ennen sinua.
Ota se järki käteen, lapsi on syytön tähän kaikkeen, ainoastaan hänen vanhempansa ovat syyllisiä, tyhmät kuvittelivat että heidän onnensa kestää lopun elämää, eivät eroa ynnä muuta....eli me kaikkihan sitten olemme tyhmiä.
Mutta yleensä parisuhteeseen lähdetään juuri näin, kuvitellaan että ollaan yhdessä lopun elämää
Hyväksy että miehellä on lapsi, lapsen kuuluu tavata isäänsä ja sillä sipuli.
Parhain terveisin: Äiti jolla 2 lasta edellisestä liitosta, 1 nykyisestä liitosta ja tytärpuoli
niin ei taravi elää pakosti miehen siivellä. Kun on töissä, pystyy maksamaan asumisen ja ruuan itselleen, silloin ei tarvitse miestä.
Kirjoituksesi vahvistaa entisestään näkemystäni,että UUSIOPERHEET TULISI LAILLA KIELTÄÄ!
Ei, vaan lasten hankkiminen avioliiton ulkopuolella ja ero sen jälkeen kun ne on tullut hankittua.
Vähän vastuullisuutta kiitoooosss.
Vaikka ne sukupuolielimet toimiikin, ei sitä joka pekalle tarvitse raskaaksi hankkiutua... Jotkut ihmiset (mies/nainen) pitäisi vaan kastroida, saavat sitten erota niin paljon ja monesta kuin huvittaa ja ehtivät. Pitäisiköhän raskaaksi aikoville teettää joku älykkyystesti tms. vain sen läpäisevät saisivat luvan.... koskee siis ihan kumpaakin, että älkää muijat vetäkö pulttia nenäänne, isukitkin saavat kurkistaa peiliin.
turhat avioliitot! Kyllä seksiä voi harrastaa naimisiin menemättäkin eikä niitä todisteita siitä (lapsia) ole pakko heti alkaa vääntää.
Puoliskot koville ennen naimisiinmenoa, viisaampaa punnita yhteensopivuus ennen sen suuren virheen tekemistä. On niitä kehitetty eroseminaareja sun muita, ihan yhtä hyvin voisi pitiää avioliittoseminaarin. Puoliskot monin keinoin sietokykynsä äärirajoille, niin totuus luonteesta paljastuu. Ja sitten sitä harkintaa, vaikka puoli vuotta ennen avioitumispäätöstä.
Kyllä näin on.
mielestäni on pahempi asia LAPSI siinä eronneen parin keskellä kuin eronnut pari. Yhteen mennyt pari ei ole sama pari kuin pari lapsen saamisen jälkeen, siinä yhteiselon aikanakin muututaan ja hioudutaan. Edelleen mielestäni pitäisi testata vanhemmiksi aikovat, kaikilla ei ole rahkeita... vaikka pariutumaan pystyttäisiinkin.
...varsinkin kun fakta on, että niitä lapsia touhutaan vaikkei oltaisi naimisissakaan, tahtoo mennä niin että muksu ensin ja sitten, jos onnistaa, ehkä 20 vuoden päästä...ehkä.
Nykyään kun tuo "parisuhteen" alku tahtoo mennä kaksilahkeisten toiveiden mukaan. Naiset istuu nurkassa ja toivoo, jospa se sitten kosaisi kun mukulan sille punnerran, vaikka eihän se sormus ja papin aamen mitään nykypäivänä merkitse... Niinpä...
että pahhaa tekkee, miten lapsia kiusataan ja heitellään paikasta toiseen. Vieraat ihmiset pitäisi mun mielestä kieltää, sellaiset jokta entisestään sotkee lasten elämää.
Kyllä, meillä on ihan samaa.
Lapsen synnyttänyt entinen on vielä todella ylimielinen ja vaativa, kävelee ylitsemme ja tämä "ei kummankaan meistä" on pilalle lellitty ongelmatapaus.
Meidän pitäisi tästä maksella ja kustantaa ihan kuin miehen omasta, olenkin sanonut että adoptoi lapsi, niin olet vahvemmilla, ko. rouva on miestäni kiristänyt että jos et tee mitä hän sanelee, et saa lasta nähdä, eihän se ole sinun!!!
Niinpä, muulloin ei tuota faktaa edes huomioi, vaatii vaatii vaan. Millähän rahkeilla?
Itse erotti lapsen biologisen isän lapsestaan kun mieheni tapasi, mutta erosivat sitä sitten hekin. Mites nyt suu pannaan? Niinpä...
on teillä? Eikös sen pitäisi olla omalla bioloogisella isällään hoidossa tämä 2 viikkoa? Miksi se on teidän vastuksena siellä? Vai onko niin, että äiti työntää ensin teille kaksi viikkoa kummankin lapsen ja sitten toiselle isälle kummankin lapsen, että saa itse 4 viikkoa pitää lomaa pennuistaan?
Ei teidän velvollisuus ole käenpoikia ruokkia ja hoitaa ja passata. Laittakaa tämä ylimääräinen paluu postissa äidilleen, tehköön äiti mitä haluaa lapsellaan. Vai selittääkö äiti, että sisarpuolien on ehdottomasti oltava yhdessä, ettei niitä voi erottaa toisistaan omille isilleen lomienkin aikana. Vai mikä on syy moiseen toimintaan?
Ettei lapsen biologinen isä halua lastaan nähdä...jäi sitten mieheni kontolle, kun sattui elämään perheessä lapsen vauva iästä asti. Lellitty ja passattu pentu hyvinkin ja oikein näsäviisas..hän tietää kyllä mistä naruista miloinkin vedellä. Minuun ei toimi, äpärä mikä äpärä!
millainen ihminen sinä olet. Sinä et saisi vaikuttaa tämän lapsen elämään, vaikutuksesi on huono.
Näytäpä viestisi miehellesi ja katso, mitä tapahtuu!
Eiköhän mies jo tiedä, mitä mieltä tuo nainen on asiasta.. :)
Miehen/vaimon omat biologiset lapset on hyväksyttävä(!!), mutta jos siinä tulee vielä mukaan "ylimääräsiä".. ei niitä tarvi hoivailla. Yleensäkään yhtäkään lasta ei pitäisi hoivata pakotettuna, niillä on vanhemmat/sukulaiset jne!! Niiden hommaa.. tai sitten hoitakoon hoitoalan ammattilaiset.. ;)
Meille ei ainakaan ois asiaa yhdelläkään "äpärällä".. mutta jos kauniisti olisi pyydetty, olisi tilanne toki toinen. :D
Puolison lapsi on aina tervetullut meille..
Entisessä elämässään alkoi seurustelemaan raskaana olevan kanssa. Poika on kuin oma lapsi jota kasvatti yli 5v omana poikanaan. Perheessä oli myös yhteinen tytär. Meillä käy molemmat lapset, tosin tämä vanhempi ei ihan joka kerta mukaan lähde. Itse tiedostin asian aikanaan niin että lapsia on kaksi, eli vaikka toinen lapsista ei ole kummankaan biologinen se ei tarkoita sitä että ei kuuluisi perheeseen täällä ollessaan. Lopulta kun isyyttä ei tee se 10min ilo vaan se vuosien vastuu ja yhdessä eläminen.
Ja alkuperäiselle, kyllä noita purkauksia tulla saa kun pitää ne pois lapsen silmistä. Ja lapsi se on siinä missä muutkin, ja itsessään tärkeä miehelle, ymmärrän ettei se helppoa aina ole. Mutta kyllä lapsi on kiintynyt mieheesi siinä missä biologinen kuten isä lapsiin... joten kannattaa miettiä suhtautumistasi, jos lapsi vaistoaa eripuran se myös lisää lapsen taistelu tahtoa.
Meillä tilanne hieman eri-
silti mua ahdistaa..
..sun tilannetta en pysty edes kuvittelemaan.
Mä olin 12vuotta omillani ennenkuin muutettiin mieheni kanssa yhteen 2vuotta sitten.
Miehen mukana mun elämään tupsahti 10v tyttö.
Alku oli aivan kamalaa aikaa. Huonoa oloa, ahdistusta, vastenmielisyyttä, itsesyytöksiä-
aina kun lapsi mainittiinkin..
Onneksi en antanut silloin periksi, vaikka takaraivossa takoi ajatus että "pako" tilanteesta olisi alkuvaiheessa vielä helppo.
Aika on auttanut hyväksymään lapsen ja jopa lähentänyt meitä.
Silti..
Kun kesäloma koittaa ja 2 ekaa viikkoa on mennyt
alkaa tuntua, että olen valmis hyppimään seinille.
Tuntuu kuin olisin vankina kodissani. Ja kahleenani tämän herttainen lapsi. Puheenpulputus ja perässä kävely 24h/vrk repii mun hermoja. Ei voi mitään!
Olen aina muutenkin rakastanut hiljaisuutta ja rauhallista fiilistä KOTONA-
ja koska asuin vuosia yksin, olen tottunut siihen ja tarvitsenkin sitä.
Nyt tämä TätiTomera höpöttää, höpöttää, höpöttää, höpöttää........
........jos ei muuta niin itekseen.
Tekis joskus mieli kiljua: HILJAAAAAAAAAAA!!!!!!
En tietenkään niin tee.
Yritän silloin tällöin poistua paikalta..
kissan kanssa verannalle tai lukemaan pihakeinuun tai pesemään pyykkiä tai ihan mitä vaan--
ja neiti tulee kokoajan perässä.
Ja puhua pulputtaa...
Ja samaanaikaan, kun mua suorastaan v"#¤tuttaa olen tyytyväinen, että lapsi kokee mut seuransa ja höpinänsä arvoiseksi.
On siis hyväksynyt mut.
Heh heh.. Näinpä meillä.
Hienoa, että jaksat kuitenkin kuunnella puheen pälpätystä. Minulla tuo on kolminkertaisena, tosin esikoinen alkaa olla murkkuiässä ja on hivenen hiljentynyt. Mutta nuorimmainen pulputtaa hänenkin edestään. Tuota on 24 h tuntia vuorokaudessa (yksi puhuu unissaan aika paljon), 7 pv viikossa ja 12 kk vuodessa. Ilmeisesti miehen uusi onni ei jaksa pulputusta kuunnella ja siksi lapset ei isän luona juuri käykään. Isällä ei ole kuulemma aikaa tapaamisiin! Nyt tuli mieleen että olisiko tuo lasten äänekkyys syynä.
laittakaapa itsenne uusionaisen asemaan, olisitte itse ihan samanlaisia!!!!!!!! mutta ettehän te sitä ymmärrä, ellette hanki miestä jolla on lapsia (koska eronneita olette, vapaita ehkä) Voisin veikata että suurinosa teistä "oikeista äideistä" pidätte omia lapsianne tärkeimpänä rakkaampana kuin puolisonne lapsia!
myös ilman äitiä, kun isä on lähtenyt lätkimään! Onko suuri vaatminus, että mies pitäisi huolen kaikista lapsistaan, myös ensimmäisistä, jotka elämät ILMAN ISÄÄ SUUREN OSAN ELÄMÄSTÄÄN! Ei pidä tehdä uusia, jos ei kykene vanhemmista lapsistaankaan huolta pitämään.
Vaikea sitä on tietysti ymmärtää kun ei niitä miehen lapsia ole. Mielelläni minä eronneen miehen lapsineen ottaisin mutta ei miestä niin vain oteta. Ja kyllä ne miehet meikeläistä karkuun lähteen sillä loppujen lopuksi en usko kovinkaan monen miehen haluavan yh-äitiä jolla useampia lapsia. Naisten on helpompi hyväksyä vieraat lapset kuin miesten.
Mutta ei minusta olisi liikaa vaadittu jos lapset olisi esim. kerran vuodessa viikonlopun isänsä ja uuden onnen luona. Vai onko se? Jos tapaamisia on muutaman kerran vuodessa, yleensä pari-kolme tuntia ja niin ettei kaikki lapset ole yhtä aikaa paikalla. Ehkä isä ei vielä ymmärrä mitä menettää mutta joskus sen tulee kyllä huomaamaan. Lasten puolesta on surullinen olo koska isä on kuitenkin heille tärkeä. Mutta jokainen tekee valintansa ja elää elämäänsä niinkuin haluaa.
ja naisellako on oikeus sitten pukkaa lapsia tähän maailmaan eri miehillekkö? Miksi naiset saa mutta miehet ei, ota järki käteen
kanssa olla. Eihän ne lapset sitä uutta onnea suinkaan tarvitse. Isä tekee itse päätökset jättääkö vai hyväksyy lapsensa edelleen.
ovat luonnollisestikin rakkaimpia.
Lapsieni kanssa olen ollut läsnä heidän syntymästä asti,ja ihan joka päivä,miten voisi miehen lapseen mitenkään tulla samanlainen side,kun hänet olen tuntenut vasta vajaat 2 vuotta..lapsikin on jo 16v.
Silti en väheksy,enkä "erottele"häntä mitenkään omistani.
ja todellakin kohtasin miehen jolle lapseni eivät olleet kauhistus,päinvastoin.
Miksi nainen ajattelee ettei eronsa jälkeen enää kelpaa parisuhteeseen,kun on ne lapsetkin..hyvänen ihme,elämä jatkuu!
minulle vai etkö oikein ymmärrä lukemaasi?
Eipä tullut maristua.
Kerroinpahan vaan meidän tilanteesta.
Jätä koko revohka miehelle, hänenhän mukana ne sinne ovat päätyneet, ja lähde itse etelään/sukulaisiin/interrailille/tuttavien mökille/musiikkijuhliin/mihin tahansa.
Kun palaat kotiin on ihastuttavan rauhallista, isällä ja lapsilla ollut laatuaikaa yhdessä ja ukkokin niin flaati että on varmaan aika hiljaista poikaa hänkin.