SE MENEE OHI SE VAUVAKUUME JOKA TULEE 80%:LLE NAISIA SIINÄ 20V KIEPPEILLÄ.
ÄLKÄÄ PENNUT TEHKÖ MUKSUJA IHAN ENTEMPPOREE
SE KADUTTAA!!
121010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
katunut että tein lapsen.
olen hänestä joka päivä kiitollinen.
olin juurikin 20vuotias kun hänet synnytin.
Olemme viisi vuotta oolleet yhdessä, mies minua vanhempi.
Kihloissa ja avoliitossa 3.5 vuotta ja oikein hyvin on mennyt.
poikamme on 2.5kk ikäinen.
mikä siinä on niin kummallista että lapsi saadaan siinä kahden kympin korvilla?
se oli "ennenmuinoin" ihan tavallista.
oma äitini, samoin isoäitini ovat saaneet esikoisena 19-20 vuotiaina, ja ovat ihan hyvin elämässään pärjänneet, tuskin oivat mistään kovin hohdokkaasta jääneet paitsi.
olen myös saanuut käydä tässä nuoruudessani myös baareissa ja totenut aina saman, en viihy siellä!
Fysiologisesti naisen hedelmällisyys on parhaimillaan juurikin siinä kahdenkympin tietämissä, mikä siinä on sitten niin pahaa tehdä lapsi silloin, jos se muutenkin sopii elämän tilanteeseen...?
yhteiskunta luo kamalia paineita nuorille naisille, täytisi olla opinnot valmiina, työelämässä vuosia, oma kämppä, velat kuitattu...ja sitten vasta tehdä muksu...ja sitten voikin käydä niin etteio se niin vain enää toimikkaan.
Hedelmällisyyshän alkaa laske jo 30 vuotiaana...=(
en ainakaan tunne itseäni mitenkään pennuksi.
Aikusia me ei koskaan olla, niinkuin alkuperäinen kirjoittaja asian hyvin jo itsestään valaisi.
Ihminen voi olla valmis äidiksi jo 15 vuotiaana, kasvattaen lapsestaan täyspäisen kansalaisen, joka ei ole mikään helppo tehtävä nykymaailmassa.
Mutta 35 vuotias voi olla täysin vastuuton, eikä kylkene vanhemmuuteen lainkaa.
olen ihan samaa mieltä kanssasi! Vanhempamme ovat synnyttäneet juuri niihin aikoihin. nuorena jaksaa paremmin!!
Kiitos kirjoituksestasi. Joillekin voi nuorena käydä ohraisesti, mutta silti ei tarvitse yleistää.
Haluan lapsia nuorena, ja tiedän että olisin hyvä äiti, vaikka muusta en osaa varma olla. Silti on välillä huono omaatunto kun nyt 20-vuotiaana on "jo" kamala vauvakuume. Surullista... :/
Jos äitisi ja mummosi ovat tehneet lapsia nurina, on se hieman eri asia nykyajan yhteiskuntaan verrattuna. Silloin yhteiskunta on ollut humattavasti erinlainen rakenteeltaan ja naisen rooli täysin eri.
Totta on, että biologinen kello on aikansa jo tikittänyt kun nainen on 30v joka on mielestäni paras ikä yehdä lapsia.
Turhaan alat parikymppisenä kommentoimaan. Puhu sitten kunhan olet vähän aikaa sen käärön kanssa elänyt. HYvä että olet tyytyväinen elämääsi ja mielestäsi kypsä..
Montako päivää kuukaudesta lapsesi on äistisi hoteissa?
Ilman lapsia pysyy nuorekkaana ja vanhempana osaa enemmän arvostaa mitä saa, koska on sitä elämänkokemusta ja perspektiiviäelämään ja elämänarvoihin.
ja tulee takaisin...
vastaus: EI YHTÄKÄÄN PÄIVÄÄ!
äitini on työssäkäyvä ihminen.
eikä hoitajille ole tarvetta ollut, osaan lapseni hoitaa itsekkin.
Onneksi kuitenkin on tukiverkosto ympärillä, jos apua tulee tarvitsemaan.
Ei ole heikoutta pyytää apua, se on viisasta.
Kyllä pienen lapsi äiti väsyy, oli sitten nuori tai jo hieman kypsempi.
Henkinen ikä ei ole yhtä kuin fyysinen ikä.
Liekkö olet itse lapseton ja asiasta pirun katkeroitunut?
Tai sitten olet mies (kirjoitustyylistä päätellen) että edes ymmärrä mitä äitiys on.
Ja se oma ikä oli?
Niin jo tosta "mielestäsi kypsä", äidikis ja isäksi, ei vain tulla, siihen kasvataan!
Joka päivä oppi uutta ja ihmeellistä tuon lapsen kanssa.
Kukaan ei ole uunivalmis äti tai isä kun se lapsi on tässä maailamassa.
Vastuuta kannat lapsesta 18-20 vuotta, mutta oma lapsi se on silti oli se 1vuotta tai vaikka jo viiskymppinen...ja huoli siitä on ikuinen.
Ja mites se yhteiskunta niin merkittävästä esim vuodesta 1987 on muuttunut? joilloin meikäläinen on syntynyt?
Naisen rooli ei kyllä siitä radikaalisti ole muuttunut, eikä sen paremmin vuodesta 1967.
Silloin naiset saivat jo täysin vaikuttaa onko töissä vai ei, opiskeleeko vai ei.
Huom: me ei tosiaan eletä enää missään 50-luvulla.
Ja yhtä lailla sen 3-kymppisen naisen elämä voi olla kesken.
se lapsen saaminen ei onnistu.
sehän on vallan hienoa sitten olla 80 vuotiaana, vanhaiskodissa, ilman jälkikasvua.
Sillon on varmasti hienoa muistella kuina sitäö nuorena sai mennä ja tulla, matkutella jne, mutta ne lapset jäivät.
siinä sitä onkin perspekstiiviä ja elämänkokemusta.
sitä paitsi lapsia saaneet naiset ovat terveempia ja varmasti nuorekkaampia kuin lapsettomat.
Synnyttäneiiä naisilla on mm syöpiä vähemmän kuin ei-synnyttäneillä.
Lisäksi korkempi ikä ensisynnyttäjällä (yli 30 vuotta) tuo monet riskit, mm sikiöiden kehityshäiriöt, kaksosraskaudet, jne.
Kun suunnitelmissa on tehdä vain yksi lapsi, mutta jos haluaa esimerkiksi 5 lasta, niin alkaa olla jo aika myöhäistä tai sitten niitä on tehtävä kiireellä peräjälkeen ja jos sattuu käymään niin onnettomasti ettei niitä ihan luonnastaan enää saakkaan vaan joutuu turvautumaan hedelmöityshoitoihin, niin sitten alkaa vituttaa kun päätti ensin elää nuoruutta, hintana sille oli lapsettomuus. No jokaisella on arvot omassa tärkeysjärjestyksessään. En niinkään nimittäisi sitä kypsyydeksi, katsos ei se sinun oma näkemyksesi oli se mikä pitäisi kaikilla olla. Se on ennemmin kypsyyttä, että ymmärtää erilaisuutta. Ja sinä ehkä todellakin olet kypsä vasta siellä 30 korvilla, jolloin ymmärrät, että sinun näkemyksesi ei ole se ainut ja oikea.
Heippa trollukka! Taidat ihan leipätyöksesi viljellä täällä "totuuksiasi". Yritäpä kerrankin nyhtäistä se pääkky p***seestä ja kuunnella mitä ihmisillä on sanottavana. Ko. ketjun aloittaja kuulostaa ikäistään kypsemmältä (vrt. ihanaajee oonxmäraskaana?!?!? -tyyliset kirjoitukset) ja vastuuntuntoiselta. Kuten hän sanoikin, aivan yhtä hyvin 35- vuotias voi olla epäkypsä äidiksi, taitaa olla melkolailla persoonakysymys eikä niinkään ikään sidottu asia. Tokihan 16- vuotiaat teiniäidit ovat erittäin arveluttavia, mutta yli 20- vuotiaiden henkisessä kypsyydessä on alkaa olla jo huomattavia eroja eikä kaikkia parikymmpisiä voi suorilta käsin leimata pennuiksi.
Itse en olisi mistään hinnasta alkanut lapsentekoon ennen 25 vuoden ikää; se onkin ollut varmasti koko yhteiskunnan ja läheisteni etu =D Kohta paukkuu kolmekymmentä rikki ja vauvakuumetta pukkaa, mahtavaa!
Mikäli jos ei ole et voi tietää mitä vanhemmuus on, ja millaista elämänpohjaa lapset luo.
Eikö muka vanhemmuus luo elämänkokemusta ja juurikin sitä perspektiiviä?
Toki elämässä voi kokea paljon muutakin josta saa kokemusta, eivät lapset ainoastaan.
Tässä yhteiskunnassa saa tehdä lapsia silloin kun se parhaimmalata tuntuiu, ja kun se elämäntilanteeseen sopii.
Toki tulee huomattua että lapsia saa sellaiset jotka eivät juuri sillä hetkellä ehkä ole kypsiä vanhemmuuteen.
Huostaanottoja on aina ollut ja niitä tulee aina olemaan.
Lapsia otetaan huostaan niin nuorilta, alle 25 vuotialta mutta myös vanhemmilta.
Alkoholia ja huumeita käyettään sekä nuoremassa että vanhemmassa ikäluokassa...väkivaltaa myös.
Ehkä myös sinun Alkuperäinen, kannattaisi katsoa ja tarkastella tätä ilmoittamaasi kantaa hieman laajemmin ja tulla sitten kertomaan uudestaa mikä on OIKEA ikä tulla äidiksi.
Se vaan on valitettavasti mahdotonta, koska se ei ole sinun tehtäväsi eikä kenenkään muunkaan, SILLÄ SEN PÄÄTTÄÄ JOKAINEN NAINEN AIVAT ITSE.
t.se 1987 "pentu", mutta ihan OIKEA ÄTI JA SIITÄ TODELLA YLPEÄ.
tasan kakskymppinen äiti. Poikani on nyt kolmen kuukauden ja on ollut hoidossa tasan kaksi tuntia; mieheni isän muistotilaisuuden ajan. En tule todellakaan viemään häntä hoitoon sen vuoksi että pitäisi ryyppäämään päästä. Niinkuin joku jo kirjoittikin, minäkin olen saanut baareissa käydä riittävästi (noin 5 kertaa), en viihdy siellä. Riehuin ja rellestin 13-18-vuotiaana, ja nuo viisi vuotta kyllä riittävät minulle, reiluun kahteen vuoteen ei ole kertaakaan tehnyt mieli ottaa kännejä, enkä ole niin tehnytkään sen jälkeen kun 18 täytin.
Haluan saada ja hoitaa lapseni nyt nuorena, kun jaksan paremmin yöheräämiset ym. ja kun minulla on paremmat mahdollisuudet saada lapsia. Sitten nelikymppisenä kun lapset ovat lähteneet kotoa voin elää "omaa elämääni" eli reissata miehen kanssa yms. En todellakaan halunnut ottaa sitä riskiä että lapset jäisivät saamatta jos odottaisin kolmekymppiseksi.
Olen suorittanut ammattikoulussa perustutkinnon, eli minulla on ammatti. Töitä en ole tehnyt vielä päivääkään. Miehelläni on myös perustutkinto, hän on tehnyt noin kaksi-kolme vuotta töitä yhteensä, hänkin on ollut nyt vuoden päivät työttömänä, mutta tulemme silti ihan hyvin toimeen.