Tässä mietiskelen näitä muutoksia itsessäni. Onko kenties niin, että pahin asia nykyisessä olotilassani on tietynlainen fyysinen ja psyykkinen arvaamattomuus, sellainen ajelehtiva olotila, jossa yhdenkään päivän tuomisia ei voi ennustaa. Kun oli vielä kuukautiset ja niiden tuoma syklinen ajankierto, tiesi mistä mikäkin oire johtui. Kun on lähes 40 vuotta ollut ikään kuin ajastimella varustettu ja yhtä äkkiä kaikki säännöllisyys oman ruumiin toiminnoista on kadonnut. Nuorempana odotti, että pääsisi eroon kuukautisista ja raskauden pelosta. Nyt ne ottaisi mielellään takaisin, että ei olisi niin vietävän hukassa. Tällaista minä tänään.
Vaihdevuosien
salaisuusko
81789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä vaihdevuodet muuttaa omaa minää todella paljon.Sitä on ihan hukassa muutaman vuoden. Tutkii ja kuuntelee omaa kehoaan,eikä oikein tiedä onko tämäkin oire taas tätä vaihdevuodevuosien oireilua. Raskasta aikaa on.Toiset pääsee vähemmällä,toiset kärsii..
Mutta.. kumma kyllä sitten muutaman vuoden päästä se alkaa helpottamaan.
muille ihmisille raskasta kun ei tiedä millä mielellä on milloinkin.
Riitaa haastaa ja luulee tietävänsä kaiken,eikä kellään muulla ole mitään verrattuna vaihdevuotiseen,siis ei ole helppoa vaihdevuotisella eikä vaihdevuotisen ystävillä,läheisillä,usein haluaakin ottaa etäisyyttä,mutta?,sekin on vaikeaa.
sellainen olotila, josta poikani sanoo, että "aivosolu seisoo". Sitä vain istuu paikallaan, tuijottaa jonnekin, eikä saa itseään liikkeelle. Sellainen saamattomuus ja raskas olo. Perustavaa laatua olevien päätösten teko on yhtä tuskaa. Joskus kaupassakäyntikin jää viimetinkaan illalle ku ei saa vain aikaiseksi. Korkeapaine ja lämmin sää vaikuttavat oloa huonontavasti. Sadesäällä olen pirteämpi. Olen aina lukenut paljon, mutta nyt siihenkin on vaikea keskittyä. Pitää oikein riuhtaista itsensä liikkeelle.
kun omasta elämästäni eli tuntuu kuin ei jaksas mitään,eikä tajuis mitää,yksinäinen olo vaikka kuinka olis seuraa?
Vähän samanlainen olo on kuin murrosiässä. Silloinkin seurasi kehoaan ja ihmetteli kaikkea, mieliala vaihteli nollasta sataan saman päivän aikana. En silti ole tuntenut olevani "hukassa" tai aikaansaamaton - helpompi olla kun ajattelee, että on pitkästä aikaa jonkun uuden edessä ja alkaa uusi vahe elämässä.
Kevyt liikunta ja ulkoilma auttaa ainakin meikäläisellä.
Minä olen huomannut tulleeni kärsimättömämmäksi. Mulla on aikaisemmin ollut kärsivällisyyttä enemmän kuin useimmilla, ainakin toisten mukaan. Olen ajatellut, että se johtuisi iän tuomasta jonkinlaisesta voimien vähenemisestä. Olen huomannut, että tähän voi asenteella vaikuttaa. Kävin puoli vuotta Asahi-kurssia ja opin, että sellaiset lajit, jossa liikkeitä tehdään korostetun hitaasti opettavat kärsivällisyyttä, ainakin Asahi ja ehkä myös kiinalainen aamuvoimistelu.
Minäkin olen huomannut, että nimeomaan rauhallinen liikunta auttaa. Nopeatempoiset aerobicit ym. tekevät vain rauhattoman olon, vaikka fyysisesti väsyttävätkin. Nautin mielummin rauhallisesta kävelystä tai pitkien matkojen pyöräilystä nykyään.
tekee sairaaksi. Leikkasin nurmikkoa kolme tuntia pienellä leikkurilla. Takaisin sisään piti melkein ryömiä. Kylmä suihku ei auttanut yhtään, naama paloi punaisena monta tuntia jälkeenpäin ja hiki virtasi kuin purosta. Kuumuus ei lähtenyt millään pois. Yöllä näin painajaisia ja heräilin vähän väliä. Olo oli todella sairas.