♥
joskus olen liian väsynyt,
väsynyt vuodattamaan sydämeni
sisältöä tyhjään eetteriin
saamatta vastakaikua
väsynyt seuraamaan tyhjien
päivien loputonta ohijuoksua
merkkiä jättämättä
väsynyt koskettamattoman
ihon tuskaisiin vaatimuksiin,
suutelemattomien huulien
poltteeseen
niinä päivinä haluaisin
vain kääriytyä pehmeään
peittoon ja nukkua,
vain nukkua
ne ovat niitä päiviä
kun olet poissa
miten lintu voisi lentää
ilman taivasta
miten kukka voisi kukkia
ilman aurinkoa
miten minä voisin elää
ilman Sinua
♥
joskus olen liian väsynyt,
väsynyt vuodattamaan sydämeni
sisältöä tyhjään eetteriin
saamatta vastakaikua
väsynyt seuraamaan tyhjien
päivien loputonta ohijuoksua
merkkiä jättämättä
väsynyt koskettamattoman
ihon tuskaisiin vaatimuksiin,
suutelemattomien huulien
poltteeseen
niinä päivinä haluaisin
vain kääriytyä pehmeään
peittoon ja nukkua,
vain nukkua
ne ovat niitä päiviä
kun olet poissa
miten lintu voisi lentää
ilman taivasta
miten kukka voisi kukkia
ilman aurinkoa
miten minä voisin elää
ilman Sinua
♥
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaan muistahan..
tulee takaisin
luoksesi..
on sydämessäsi..
lintukin lentää
pilvessä..
kukka kukkii
varjossa..
kiitti padde..
..nukuin yhteen asti päivällä, se kummasti helpotti. Taisin ollakin aika väsynyt runoa kirjoittaessani.
Mikavaa illan/aamun jatkoa sinulle : )
...tuo niin yksityinen tunne!
Syntyisiköhän sinulta tyydytetystä kaipuusta yhtä hyviä runoja?
Olet hyvä!
..kaipaus on yksilöllinen voimakkuudeltaan. Niinkuin muutkin tunteet, vaikea on toisen niitä ymmärtää, jolle sitten vuosikausia ole asunut yhdessä. Tyydytetystä kaipuusta haluaisinkin kirjoittaa, mutta voi olla että se jäisi pöytälaatikkoon. En osaa kuvitella miltä se tuntuisi, kun olen jo niin tottunut tähän iänikuiseen haikailemiseen tammikuun 17. kohtalokkaan miehen perään.