Tiedän, että tämä on todella kulunut aihe, mutta haluaisin silti saada teiltä ihmiset kommentteja, mitä mieltä oikein olette.
siis:
olen 17 vuotias nuori nainen ja seurustelen 29 vuotiaan miehen kanssa. Hän on aivan ihana. Todella huomaavainen ja ajattelee muiden parasta aina. Ei sano kenestäkään pahaa jos ei tunne todella. Hän "pitää minusta kiinni maailman loppuun saakka". Nyt ei todellakaan ole kyse mistään, pedofiili jupakasta tms. Olemme keskustelleet seksistä ja muista siihen liittyvistä asioista. Hän haluaa odottaa ainakin niin kauan että olen täysi-ikäinen.
Kommentoikaa vapaasti... mitä mieltä olette yleensäkkin ikäerosta?
siis:
olen 17 vuotias nuori nainen ja seurustelen 29 vuotiaan miehen kanssa. Hän on aivan ihana. Todella huomaavainen ja ajattelee muiden parasta aina. Ei sano kenestäkään pahaa jos ei tunne todella. Hän "pitää minusta kiinni maailman loppuun saakka". Nyt ei todellakaan ole kyse mistään, pedofiili jupakasta tms. Olemme keskustelleet seksistä ja muista siihen liittyvistä asioista. Hän haluaa odottaa ainakin niin kauan että olen täysi-ikäinen.
Kommentoikaa vapaasti... mitä mieltä olette yleensäkkin ikäerosta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ikäero on usein ihan ok juttu, mutta noin suuri on kyllä sairasta. Paha sanoa mikä on miehessä vialla, kun kolmekymppisen äijän täytyy seukata lapsen kanssa... Voi olla, että ei nuorena saanut teinipillua niin nyt täytyy hankkia.
tuo ole edes paha ikäero... sitä paitsi kirjoittaja nimen omaan sanoi ettei kyseessä ole mikään hyväksikäyttäjä.
Vähän aina tietenkin arvelluttaa, mutta jos kerran on sun mielestä se oikea niin mikäs siinä. Muista sitten se, että kun olet siinä kolmenkympin nurkilla niin hän on jo yli 40!!! Nyt se ikäero ei tunnu kuin hyvältä asialta kun on kypsä ja "kokenut" mies mutta jossain vaiheessa voi olla eri fiilikset...
kyllä sitä on mietitty paljonkin, nimittäin tuota asiaa, että kun itse olen tosiaan esimerkiksi sen 30 han on yli 40 jne jne.
tosiasia mitä kukaan ei voi mytätä on se, että suhde vanhemman kanssa kasvattaa.
"suhde vanhemman kanssa kasvattaa" No siis tuo on täyttä paskapuhetta, ei se ikä siihen kasvamiseen vaikuta. Tuntuu että sinulla olisi vielä paljon kasvettavaa kyllä... lapsi olet vielä...
Ota nyt järki käteen oikeasti!!! tässä meidänkin tilanteessa me olemme niin eri maailmoista, että pakkokin opetella miettimään ja ajattelemaan erilailla. Maailman katsomus laajenee ja alkaa ymmärtää enemmän asioita.
on tietty vaikea hyväksyä asioita, ja tajuta jos ei ole itse kokenut.
viestinaloittaja on mielestäni todellakin oikeassa. suhde vanhemman miehen kanssa kasvattaa todellakin. Oppii oikeasti ajattelemaan toisin. ei ole enää se "oma napa, miltä näytän, teinipaskaa", aikuistuu... tselläni on myös lähemmäs kymmenen vuotta vanhempi miesystävä jä hyvin menee. Sen verran jo kasvanut, että voi olla HIEMAN suvaitsevaisempi kuin jotkut.
Et kuinka hyvin tunnette toisenne?
Oletko sinä valmis viettämään elämääsi 12 vuotta vanhemman kanssa?
Onko hän valmis viettämään elämäänsä 12 vuotta nuoremman kanssa?
Ollaan oltu tekemisissä useamman vuoden ajan, tuntemalla tunnettu n vuosi.
omaa kantaani olen miettiny asiaan ja olemme miesystävän kanssa keskustelleet aiheesta PALJON. Hänelle iköero on ok ja minulle se on ok, joten ei mitään ongelmaa. Molemmat rakastetaaan toisiamme todella. Hän on se jonka kanssa haluan elää ja nähdä maailmaa. Myös hän on samaa mieltä.
Tuohan tässä sinun kannaltasi kusee silmään. Kova ihastuminen sokaisee ja järjellä ajattelu ei toimi. Vähän kyllä pelottavaa, jos oletta tavanneet ensikertaa sinun ollessa 14 v ja tämä mies 26, melko pedofiililtä kuulostaa.
itse asiassa tapasimme ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. hän on porukoidemme tuttu. enne minua hänellä on ollut suhteita eikä ola paljon minusta kylläkään ollut kiinnostunut, kuin vasta vuosis sitten.
Voihan sen toki niinkin ajatella, että hän on pedo, mutta itse en näe sitä niin. Hän on rakastava mies jne. eikä todellakaan ole seksin perässä. isäpuoleni ja äitini luottavat häneen koska heillä on kymmenien vuosien ystävyys myös miehen perheeseen joten...
itse olen täysin turvallisin mielin. ikinä päähäni ei ole pilkahtanutkaan ajatus siitä, että hänellä ei olisi puhtaat jauhot pussissa.
Tietävätkö vanhempasi että olet hänen kanssa?
Todellakin juu, ei ole mitään syytä salata sitä. Kaikkien mielestä suhde on hyvä juttu.
Siis ihan et tietävät että olette suhteessa?
Jos tietävät tilanteen ihan kokonaan ja hyväksyvät sen niin on kyl mun mielest aika erikoist.
Harvoin niin on.
kyllä näin on tietävät suhteesta. ja hyväksyvät sen. Kaikilla ei kai ole niin ihania ja suvaitsevia vanhempia mitä minulla.
Ensin he kyllä epäilivät hieman mutta koska kuulivat että miten paljon poikaystäväni on vaikuttanut elämääni (positiivisessa mielessä tietenkin) niin heidän oli pakko hyväksyä. Muutin 16 vuotiaana pois kotoa joten ei minun periaatteessa olisi tarvinnut edes piitata vanhempien mielipiteistä. Poikaystävä oli silloin 26 vuotias. Olen nyt 21 vuotias ja olemme seurustelleet kohta 5 vuotta. Syy miksi kiinnostuin vanhemmista miehistä oli se että olin todella kyllästynyt teinipoikien kanssa seurusteluun koska ne suhteet eivät kestäneet ja itkeminen joka pojan perään on vittumaista. Itse olen aina ollut kehityksessä edellä muita ja totta kai aikuistuin aikaisemmin. Halusin kypsynyttä seuraa. En pelleilyä ja leikkimistä kakaroiden kanssa. En halua sanoa että kaikkien tyttöjen tulisi seurustella itseään vanhempien miesten kanssa. Tämä oli minun tilanteeni ja elämäni ja kerroin miten itse asian koin.
Kyllä meilläkin on ollut huonommat aikamme, mutta niistä on selvitty. Kompromisseja on täytynyt tehdä (niitä täytyy tehdä melkein joka suhteessa). Ehkä ikäero on vaikuttanut asiaan jollain tavalla, mutta vielä ei ole mitään vakavaa haittaa ollut. Ja varmasti ongelmia on suhteissakin joissa osapuolilla on pieni ikäero. Vastoinkäymiset ja niistä selviäminen vahvistaa suhdetta. Yksi asia joka vaati hieman sulattelua oli se että kirkkohäitä ei koskaan tule olemaan eikä lapsiamme kasteta kirkossa koska poikaystäväni on ateisti.
Mutta tajusin että ei niillä kirkkohäillä ole mitään merkitystä pidemmän päälle kun suhteemme on muuten kunnossa ja kaikki on hyvin. Ja lapsi voi sitten myöhemmin päättä itse omasta uskonnostaan. Ensimmäinen lapsi on tulossa ja olemme maistraatissa hoitaneet vihkimisen. Äidiksi ryhtyminen vielä näin "nuorena" (on niitä nuorempiakin äitejä) oli ihan oma päätökseni vaikka poikaystäväni jolle vauvakuume iski ensimmäisena hieman painostikin(mutta todella lievästi!!) Odotan innolla vauvan syntymistä eikä kaduta vaikka muutamat sukualaiseni ovat minua tuominneet. Olen kuitenkin kypsynyt aikaisemmin että ei ihme kun päätin ryhtyä tähän.
Tämäkin on yksi asia jota sinun tulisi miettiä. Eli luonnollisesti vauvakuume iskee meille jokaiselle, miehille hieman myöhemmin. Ja koska poikaystäväsi on jo melkein 30 niin ei varmaankaan mene montaa vuotta kun hän haluaa lasta. Eli oletko valmis ryhtymään äidiksi muutaman vuoden päästä jos poikaystäväsi saa vauvakuumeen? Voi olla että poikaystäväsi haluaa lapsia vasta monen vuoden päästä mutta hän on jo 10 vuoden päästä 40 ja monilla miehillä on jo siinä iässä lapsia yksi tai kolme. En sano että sinun on vasten tahtoasi ruvettava äidiksi, haluan vain että mietit asiaa koska olisi hyvä miettiä sitä ikäeron vuoksi. Eikä kaikki miehet edes kiirehdi lastentekoa, naiset sitä yleensä ensimmäisenä vaativat. 30 vuotiaskin tuntee itsensä vielä nuoreksi. Mutta biologinen kello tikittää.
Mutta jos oikeasti rakastatte toisianne ja tunnet olevasi turvassa ja että sinua ei painosteta niin en näe syytä miksi ette saisi seurustella. En halua nyt mitenkään provosoida sinua tekemään päätöstä siten että jatkat seurustelua vaan päätös on sinun ja minä olen kertonut oman elämäni tarinan. Mieti myös poikaystäväsi näkökulmasta asiaa ja hänen tulevaisuuttaan. Mutta ensisijaisesti kuitenkin omaa tulevaisuuttasi.
Kiitos sinulle kokemuksistasi. Itselläni on vähän samankaltainen tilanne tosiaan nimittäin siinä, että omaikäiset pojjan klopit eivät todellakaan kiinnosta, ei jaksa kuunnella niitä iänikuisia teinien jankutuksia ym vaan haluan keskustella vakavista asioista. Ja se onnistuu miesystäväni kanssa. :)
Tuota lapsi asiaakin on tullut toki mietittyä. Ainakaan viiteen vuoteen hän ei niitä vielä halua koska itsellänikin on vielö opiskelut kesken, kunhan valmistun, niin silloin uskoisin olevani valmis äidiksi. Hän tulee todella hyvin lasten kanssa toimeen ja katselen haikaillen häntä kun hän pelaa ja leikkii tenavien parissa. Ihanaa katsoa kuinka hän lohduttaa toisia ja tyynnyttää toisten itkut tuosta vaan. Hänestä tulee hyvä isä uskon sen. Vaikka itse olenkin vielä näin nuori, niin kyllä se hienoinen vauvakuume on jo iskenyt, mutta se pitää pitää kurissa, opiskelut ensin ja elämä muutenkin aluilleen :)
No siis.. Miehiä on monenlaisia. On paljon nuorekkaita tapauksia jolloin ikäero ei edes tunnu missään. Itse en ole seurustellyt vanhemman kanssa, mutta yksi parhaista ystävistäni on 25 vuotias mies (Itse olen siis myös 17) ja voisin hyvinkin kuvitella seurustelevani hänen kanssaan iän puolesta. Ja siis kun ollaan ns. "aikuisiässä", siinä kolmessa neljässä kympissä, niin minusta siinä vaiheessa ikäero tuskin huomaa. Porukoillanion myös suht iso ikäero, 8 vuotta, mutta ei sitä huomaa oikeastaan missään. Omasta mielestäni se on siis ihan kiinni millaisia ihmisiä olette, jos tulette hyvin toimeen ja pidätte toisistanne, niin mikäs siinä!
Puhun kokemuksesta: hän on rakastunuut sinun nuoruuteesi, voi jopa kuvitella olevansa rakastunut sinuun. Mutta kun aika kuluu, vanhenet. Se mihin hän rakastui katoaa, se on väistämätöntä. Hän ei rakasta aikuisia, et koskaan voi muuttaa sitä.
Jos olet valmis luopumaan noin viidestä nuoruus vuodestasi, siitä vaan. Ota ainakin jotenkin hänestä hyöty irti; ai niin, hänellä taitaakin olla perhe. Tämä on tyypillistä. Et koskaan pääse käsiksi hänen omaisuuteensa, omat lapset ovat aina edellä.
Minullekin luvattiin kaikenlaista, juuri samanlainen tilanne. Sillä erotuksella että olin poika. No, tlannetta ei saa takaisin kuten ei mennyttä nuoruuttakaan. Vähän tietty vituttaa.
En usko että uskot minua tai ainakaan siitä välitä. Tee se niin tiedät sitten.
Kiitos ihan sairaan rohkaisevasta viestistä. -.-'
no jaa olet oikeassa etten luultavasti sinua kuuntele ja todella hienoa, että sen tajuta. olenhan nuori ja tyhmä ja tietämätön jne jne jne. kiitos kiitos kiitos. en koskaan olekkaan kuullut siitä.
Ja ei hänellä ei ole perhettä. Jos niin olisi, hän ei luultavasti olisi minun kanssani. tiedän sen, enkä minä hänen kanssaan. Ja no joo omaisuushan minua todella kiinnostaakin juu. Sinua ehkä kyrsii kun et päässyt siihen tavoitteeseesi saada ihan hulluna rahaa ym. mutta no kaikki eivät ole samanlaisia. Se että oikeasti rakastaa toista on hyvä ja tärkeä pohja.