Miksi Euroopassa ajetaan enduroilla ja Suomessa kyykkypyörillä?
Pyörän valinta?
Lyhyt kesä
12807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuossapa hyvä kysymys! Järjellä ajatellen asian pitäisi olla juuri toisin päin, meidän teiden ja nopeusrajoitusten takia. Enduro tai allroad sopii loistavasti Suomeen. Kyykkypyörän ominaisuuksista ei pääse nauttimaan laillisesti juuri koskaan meikäläisten nopeuksien takia ja lisäksi niiden ylläpitokustannukset, renkaat ja vakuutukset tulee tosi kalliiksi. Etelä-Euroopassa ja muuallakin, missä ei tarvitse "esittää", kelpaa vaikka 250 ... 500cc pyörät, jotka riittää paremmin kuin hyvin käyttöpyöriksi.
Tollasella maantiendurolla/allroad-vehkeellä kohta itsekin lähden rennosti Eurooppaa kiertelemään. Ei väsy niska, ei puudu ranteet eikä istumalihakset. Liikennettä katsellaan ylhäältä eikä mukana kulkevan kaman määrässä tarvitse pihtailla.
Harrastuksen valinta rationaalisin perustein, kuulostaa aika hassulta.
Itse ajan sillä prätkällä, millä ajaessa on hyvä fiilis. Se ei ole kyykky eikä enduro.
Pohdit pitkään "perusteluita", miksi olisi "järkevää" ajaa tietynlaisella pyörällä, endurolla. Kaikki nuo perusteet ropisee kuin vesi hanhen selästä, kun harrastuksen on tarkoitus tuottaa hyviä fiiliksiä, ajamisen tarkoitus olla hauskaa. Silloin ei tarvitse miettiä selityksiä, selityksiä ja selityksiä :) Ajaa sillä, millä ajaminen on hauskinta.
Mukavin ei aina ole hauskinta elämässä.
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomessa vallitsee kateuden ilmapiiri ja melko yleinen köyhyys. Monen mieli tekisi ostaa arvokas ja suorituskykyinen BMW tai vastaava, mutta kun rahaa siihen ei ole.
Sitten haetaan Saksasta vanhaa tehoraatoa, revitetään sitä kyläteillä suu innosta vaahdossa ja yritetään kisailla kaikkien tavallisten autojen kanssa. Ja ollaan niin rahamiestä, että. Kun saatiin naapurin Corolla jäämään...
Ja sitten kaikkein rahattomimmat ylettävät vain kaksipyöräiseen...niin eihän sitä 600cc enduroa oteta vaan kaikkein tehokkain mahdollinen Pusa tai Cetcetär. Sillä on kai kiva olla pieni hetki vuodesta kovaa poikaa.
Ne joilla on itsetunto kunnossa ja muutkin perusasiat ok voivat sitten ajaa ihan sellaisella motskarilla kuin haluavat. Tai tehdä ihan jotakin muuta kivaa.
"Ne joilla on itsetunto kunnossa ja muutkin perusasiat ok voivat sitten ajaa ihan sellaisella motskarilla kuin haluavat. Tai tehdä ihan jotakin muuta kivaa."
Niinpä. Ja se, jolla haluaa ajaa, voi olla vaikka se busa tai zzr, tai joku pitkäkeulakopteri. Ja noita valintojahan epävarma enduromies ei näytä kestävän, koska ne ovat omasta poikkeavia, niinpä pitää yrittää pilkata toisin valinneita ja selittää omaa endurovalintaa vaikka minkälaisin rationaalisin perustein. Kateus jäytää sisintä, kun muut huvittele sellaisilla pyörillä, joilla ajamisesta nauttivat, olipa se sitten tehokatupyörä tai joku chopperi...
Tyhmä täytyy ihmisen olla, jos ei tajua, että ihmiset tykkää erilaisista asioista moottoripyöräilyssä, sen takia myös erilaisista prätkistä.
hyvä oli vatauksesi,olen ihan samaa mieltä että jokainen ajakoon sillä millä haluaa.
Ja en usko jotka tosissaan moottoripyöräilystä tykkäävät syynäävät ja arvostelevat toisten menopelejä-ennemminkin ne kuuluu kaikenmaailman tieto nikkareille jotka lukevat lehdistä että joku kiihtyy 0-200km/h puol sekkaa nopammin kuin muut ja siten muilla peleillä ei tee mitään jne....
Saitkin jo koko joukon selityksiä. Täällä taidetaan pitää enduropyöriä tylsinä. Ainakaan ne eivät herätä erityisempiä intohimoja enemmistössä ja siksi ne eivät edes ole pyörää mietittäessä vaihtoehtoina usein. Olisi mielenkiintoinen tlastotieto mikä on eri tyyppisten pyörien suhteellinen osuus eri maissa.
Olen kuitenkin huomannut, että kaikenlaisilla pyörillä on kiva ajaa. Lainasin yhtä skootteria ja pakko on tunnustaa, että silläkin ajo huvitti tavattomasti.
Paras pyörä moottoripyöräharrastukseen on tietenkin Honda Deauville
ei hullumpi..ja muualla Euroopassa on fanklubeja ko. mallille. Suomessa haukkuvat tylsäksi ja tehottomaksi.
Itse olen ajanut vuosikymmeniä, yli kolmekymmentä vuotta prätkillä, eikä kyllästymisen merkkejä näy :)
Kaiken sorttisia vehkeitä on tullut ajettua tai vähintäänkin kokeiltua. Nuorempana, ihan alkuvuosina hommasta sain parhaat fiilikset vauhdin hurmasta ja jännityksestä, joten pyörätkin oli sen mukaisia.
Endurolla ja crossilla ajamisesta en ole koskaan saanut sen kummempia fiiliksiä kuin autolla ajamisesta, eli ennemmin ajan sitten autolla kuin noilla, koska auto on mukavampi paikasta toiseen siirtäjä. Tavallisella matka- tai nakupyörällä, varsinkin näillä moderneilla ajamiseen "nukahdan" tylsyyteen jo kymmenen kilometrin jälkeen ja ajan kotiin.
Entisajan ajamista vaativilla pyörillä ajaa jo aika mielikseen, niiden tankoon ei nukahda tylsyyteen, vaan ne vaativat ajamista jo pienemmissäkin vauhdeissa, en yhtään ihmettele ihmisiä, jotka ovat innostuneita veteraanikilpa-ajoistakin.. Parhaat fiilikset saan kyllä ehdottomasti omalla chopperilla ajamisesta, se on rakennettu sellaiseksi sekä visuaalisesti että ajoltaan, että sen selästä ei malttaisi pois nousta aina, kun pääsee ajamaan. Sillä nautiskellaan työmatkoja, satunnaisia ajeluita, päämääräreissuja ja pitkiä matkoja, aina sen kanssa liikkeelle, kun vain se on suinkin mahdollista. En edes yritä selittää yksityiskohtaisesti muille, mikä siitä tekee hyvän, helpointa on vain todeta, että sillä ajaessa on mahtava fiilis ja hymy karehtii huulilla tämän tästä. Yhtä nautintoa. Kun sukeltaa kesäiseen maisemaan koneen jytkyttäessä alla, kun pyörä on yhtä kuskin kanssa ja leuto tuuli käy kasvoihin. Se on kuin tuli, vesi ja tuuli, joiden läsnäolosta ihminen nauttii ilman rationaalista analysointia.
Miksi siis pitäisi tehdä valintoja sen perusteella, millä tilastollisesti ajetaan missäkin päin maailmaa? Miksi pitäisi tehdä valintoja sen pohjalta, mitä prätkälehden testi sanoo mistäkin pyörästä. Lehden kertomat mukavuus ja ajo-ominaisuudet eivät merkkaa mitään, jos pyörällä ajaminen ei ole itselle HAUSKAA!. Valinta tehdään puikoissa, perstuntumalla, joka sen oivaltaa, ei ihmettele miksi joku toinen ajaa jollain toisenlaisella pyörällä. Me ihmiset kun koemme asiat niin eri tavoin.
Oikeessa oot! Niin, eihän tässä ketään yritetä ohjailla suuntaan tai toiseen. Aloittaja ja joku muukin pohtii syytä erilaiseen kulttuuriin. On kunkin oma asia millä ajaa vai ajaako ollenkaan. Itse olen kokeillut chopperia ja mua se ei sytyttänyt. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.
Suomalaisen kotakääpiön pitää yrittää olla se kadunkulman nopein tai machoin heikolla itsetunnolla. Oikeasti jos lähdetään maailmalle ajelemaan niin vaihtoehdot pyörän valinnassa ovat aikalailla vähäiset ja jopa kaupungissa ajeleminen on helpompaa endurolla.
Ei kannattaisi liikaa miettiä psykologisia näkökulmia prätkän valintaan, jätetään syistä ja seurauksista erehtyminen freudille :)
Nimittäin totuus voi olla paljon yksinkertaisempi, kukin ajaa sillä, millä on eniten kivaa. Näin minä ainakin olen huomannut jutellessani erilaisilla fillareilla ajavien kanssa. Enkä viitsi halveksia muita motoristeja kyseenalaistamalla heidän motiivejaan.
Ja kun lähdetään maailmalle ajelemaan, ei ne vaihtoehdot ole sen vähemmässä kuin lähiseudullakaan ajellessa. Aina välillä itsekin törmää ihmisiin, jotka kuvittelee, että mun chopper on vaan kaupungissa kahvilaan ajelua varten, vaan kun ei ole. En tykkää edes ajaa kaupungin tai maaseudun ruuhkissa, mikä ei taas johdu pyörästä vaan niistä ruuhkista. Ja kun matkalla lähden, lyhyelle tai pitkälle, niin millään muulla ajamisesta en nauti niin paljon kuin ikiomalla, itselle mieluisaksi laitetulla chopperilla. Itse matkan taittaminenkin on sitä lomaa ja nautintoa, ei vain perillä olo ja sinne pääsy. Jos lähtisin matkaan endurolla tai jollain peruspyörällä, kyykyllä tai matkapyörällä, kääntyisin jo muutaman kymmenen kilometrin päästä takaisin hakemaan ikiomaa chopperia, sitä jonka puikoissa ajamisesta nautin eniten. Tämä ei tarkoita, että pitäisin muita pyöriä huonompina tai väärinä valintoina, vaikka ne mulle tylsiä onkin. Jollekin toiselle ne ovat juuri se oikea valinta, toivottavasti kuitenkin fiiliksen ja perstuntuman pohjalta, ei toisten arvostuksen tai arvion pohjalta.
Helpoin ja mukavin ei ole aina hauskin.
Hyviä ajokelejä.