Minulla on kaveripiiri,johon kuuluu minä ja kolme muuta naista ja nämä muut ovat kaikki heteroja. Minua on alkanut toden teolla häiritä se, että minut jätetään ulos keskusteluista,joissa puhutaan kodin tai lasten hankkimisesta. Kun olen huomauttanut tästä kavereilleni,niin he ovat sanoneet tehneensä sen siksi,että minä en koskaan niitä tule hankkimaan. Siis what?? Koska olen lesbo, en halua kotia,lapsia-tai ylipäänsä yhtään mitään,mitä heteroelämään liitetään? Onko se joku yleinen mielipide lesboista? Muutenkin he suhtautuvat monesti hyvin ylimielisesti ihastuksiini ja kaikkeen mahdolliseen,mikä liittyy siihen osaan minua joka on heistä poikkeavaa. Tunteet eivät ole aitoja,tai ainakaan kertomisen arvoisia,koska ne eivät kohdistu miehiin. Minuun ei satu koskaan jos tulee ero tyttöystävän kanssa. Eihän se voi olla aitoa tuskaa,kun se ei ole ollut mies,joka minut on jättänyt. Tiedän,pitäisi varmaan vaihtaa kaveriporukkaa.
onko minun kaverit poikkeus?
mollie
5906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
millaisia Ystäväsi ovatkaan. Se ihanuus on heiltä pois, mitä eivät näe ympärillään.
Voin vain kuvitella kuinka perästä sulla on ystävies kanssa, tosin mietin että minkälaisia ystäviä ne on jos tollain ajattelee.
Mulla on käynyt todella hyvä säkä ihmisten kanssa jota olen lähelleni aikojen saatossa saanut. Meinaan neljä vuotta sitten rakastuin naiseen (en osannut odottaa)ja nyt meille on tulossa vauva hetkenä minä hyvänsä ja isot häät syksyllä. Ja kaikki on mukana (ystävät,sukulaiset,..) ihan tosissaan.
Toivon sulle voimia ja jaksamista, ja sit tietty että sun ystävät tajuais oman tyhmyytensä..
Ei tollaset oo mitään ystäviä. Kavereita vaan ja huonoja sellasia!
Kovin monen heteron on hankala suhtautua luontevasti meitin seurassa. Tarkoitan: hyväksyy, mutta ei ymmärrä.
Mä en ole lapsirakas tai eli jättäydyn ihan tarkoituksella ulos näistä perhe- ja vauvakuvioista, mutta sitten tuo suhdepuoli on tuttua kauraa. Ystäväni ovat maailman ihanimpia ihmisiä niin kauan kuin en puhu heille ihastuksistani tai kohdista merkitseviä katseita naisiin. Flirttailevista miehistä, suhteen ongelmista, heteroseksisuorituksista on lupa raportoida porukassa yksityiskohtaisesti mutta auta armias jos mä teen jotain muuta kuin istun sievänä nurkassa!
Suojelua vai omien pelkojen torjumista? Veikkaan jälkimmäistä.
Tollanen ei todellakaan oo kivaa...
Mulla on kanssa yksi ystävä, jonka kanssa voi puhua melkein mistä vaan. Mutta jos mä erehdyn sanallakaan sanomaan naisista, lesboseksistä, omasta suhteestani tms niin tulee todella vaivaantuneita kohtauksia.