Katveessa, siinä airueessa, olit viimeinen.
Olit saanut tekemättömät tekosi tehtyä, sisällöttömät sanasi sanottua.
Elämäsi tällä osiolla ei ollut enää merkitystä.
Saatoit nauttia muistoista, jotka aika niin kauniisti kultasi.
Tunsit sen saman tuskan uudestaan, vaimeampana, mutta anteeksiantamattomana.
Toisia kohtaan olit ollut parempi, itseäsi kuitenkin kuritit.
Miksi?
Keitä olit milloinkin kohdannut, sattumako teidät yhteen saattoi?
Toisten ihmisten elämän osasit tulkita, syitä tapahtumiin etsiä.
Tuskaa olivat muutkin kokeneet, siitä selvinneet.
Jotka eivät sitä kestäneet, eivät siitä enää koskaan kertoneet.
Ajatelkaapa:
Olit elämäsi odottanut rakkautta saapuvaksi.
Kun sen viimein löysit, se olikin jo sidottu toiseen.
Ei riittänyt pitkä välimatka tunteita tukahduttamaan, päinvastoin.
Aina entistä ajatellessasi, sait hänetkin mieleesi, halusit sitä tai et.
Mutta.
Elämä jatkuu kuitenkin, löysit jotain syvempää tilalle.
Ei totuus löytynytkään etsiessä sitä ulkoapäin.
Kuljit eri maisemissa, haikaillen jotain uutta.
Kun tajusit sitä sisältäsi etsiä, huomasit uudenlaista.
Se oli ollut silmiesi näkymättömissä, mutta silti tiesit sen.
Katselit vain ympärillesi, näkemättä sisintäsi.
Jatkumo.
Lumouduit uuteen niin, että ymmärsit vanhankin tarkoitukset.
Ei se ollut sitä miksi sitä luulit.
Rakkautta kun on monenlaista, kuin myös tuskaakin.
Keräsit nämä yhteen, niin pääsit ensimmäiselle askeleelle.
Mitä luulet toisen pitävän sisällään?
Olit saanut tekemättömät tekosi tehtyä, sisällöttömät sanasi sanottua.
Elämäsi tällä osiolla ei ollut enää merkitystä.
Saatoit nauttia muistoista, jotka aika niin kauniisti kultasi.
Tunsit sen saman tuskan uudestaan, vaimeampana, mutta anteeksiantamattomana.
Toisia kohtaan olit ollut parempi, itseäsi kuitenkin kuritit.
Miksi?
Keitä olit milloinkin kohdannut, sattumako teidät yhteen saattoi?
Toisten ihmisten elämän osasit tulkita, syitä tapahtumiin etsiä.
Tuskaa olivat muutkin kokeneet, siitä selvinneet.
Jotka eivät sitä kestäneet, eivät siitä enää koskaan kertoneet.
Ajatelkaapa:
Olit elämäsi odottanut rakkautta saapuvaksi.
Kun sen viimein löysit, se olikin jo sidottu toiseen.
Ei riittänyt pitkä välimatka tunteita tukahduttamaan, päinvastoin.
Aina entistä ajatellessasi, sait hänetkin mieleesi, halusit sitä tai et.
Mutta.
Elämä jatkuu kuitenkin, löysit jotain syvempää tilalle.
Ei totuus löytynytkään etsiessä sitä ulkoapäin.
Kuljit eri maisemissa, haikaillen jotain uutta.
Kun tajusit sitä sisältäsi etsiä, huomasit uudenlaista.
Se oli ollut silmiesi näkymättömissä, mutta silti tiesit sen.
Katselit vain ympärillesi, näkemättä sisintäsi.
Jatkumo.
Lumouduit uuteen niin, että ymmärsit vanhankin tarkoitukset.
Ei se ollut sitä miksi sitä luulit.
Rakkautta kun on monenlaista, kuin myös tuskaakin.
Keräsit nämä yhteen, niin pääsit ensimmäiselle askeleelle.
Mitä luulet toisen pitävän sisällään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..rrrrrunollista!:) Ja hyvää tekstiä..;0)
tällaisia runoja sietäisi lueka enmmältikin. Kirjoitappa meille lisää?
Ei pitäisi jäädä odottelemaan...
Askeleet hangessa....taitaa olla sama matka.
Näytti luettelolta irrallisia lauseita. Monien runojen ja vastaavien vika on siinä että niiden ulkoasu on hankalasti sisään päästävä.
Jos olisit jättänyt rivivälit pois ja ryhmitellyt lauseet kappaleiksi, olisin voinut lukea enemmän kuin muutaman rivin.
... että tuo on kirjoitettu wordilla, siten että teksti on keskitettynä. Tällöin myös ne kappaleita erottelevat yksittäiset sanat sijaitsevat keskellä. Sillä tavalla se oli mielestäni luettavammassa muodossa, ja ihan hyvän näköinenkin.