Katveessa, siinä airueessa, olit viimeinen.
Olit saanut tekemättömät tekosi tehtyä, sisällöttömät sanasi sanottua.
Elämäsi tällä osiolla ei ollut enää merkitystä.
Saatoit nauttia muistoista, jotka aika niin kauniisti kultasi.
Tunsit sen saman tuskan uudestaan, vaimeampana, mutta anteeksiantamattomana.
Toisia kohtaan olit ollut parempi, itseäsi kuitenkin kuritit.
Miksi?
Keitä olit milloinkin kohdannut, sattumako teidät yhteen saattoi?
Toisten ihmisten elämän osasit tulkita, syitä tapahtumiin etsiä.
Tuskaa olivat muutkin kokeneet, siitä selvinneet.
Jotka eivät sitä kestäneet, eivät siitä enää koskaan kertoneet.
Ajatelkaapa:
Olit elämäsi odottanut rakkautta saapuvaksi.
Kun sen viimein löysit, se olikin jo sidottu toiseen.
Ei riittänyt pitkä välimatka tunteita tukahduttamaan, päinvastoin.
Aina entistä ajatellessasi, sait hänetkin mieleesi, halusit sitä tai et.
Mutta.
Elämä jatkuu kuitenkin, löysit jotain syvempää tilalle.
Ei totuus löytynytkään etsiessä sitä ulkoapäin.
Kuljit eri maisemissa, haikaillen jotain uutta.
Kun tajusit sitä sisältäsi etsiä, huomasit uudenlaista.
Se oli ollut silmiesi näkymättömissä, mutta silti tiesit sen.
Katselit vain ympärillesi, näkemättä sisintäsi.
Jatkumo.
Lumouduit uuteen niin, että ymmärsit vanhankin tarkoitukset.
Ei se ollut sitä miksi sitä luulit.
Rakkautta kun on monenlaista, kuin myös tuskaakin.
Keräsit nämä yhteen, niin pääsit ensimmäiselle askeleelle.
Mitä luulet toisen pitävän sisällään?
Olit saanut tekemättömät tekosi tehtyä, sisällöttömät sanasi sanottua.
Elämäsi tällä osiolla ei ollut enää merkitystä.
Saatoit nauttia muistoista, jotka aika niin kauniisti kultasi.
Tunsit sen saman tuskan uudestaan, vaimeampana, mutta anteeksiantamattomana.
Toisia kohtaan olit ollut parempi, itseäsi kuitenkin kuritit.
Miksi?
Keitä olit milloinkin kohdannut, sattumako teidät yhteen saattoi?
Toisten ihmisten elämän osasit tulkita, syitä tapahtumiin etsiä.
Tuskaa olivat muutkin kokeneet, siitä selvinneet.
Jotka eivät sitä kestäneet, eivät siitä enää koskaan kertoneet.
Ajatelkaapa:
Olit elämäsi odottanut rakkautta saapuvaksi.
Kun sen viimein löysit, se olikin jo sidottu toiseen.
Ei riittänyt pitkä välimatka tunteita tukahduttamaan, päinvastoin.
Aina entistä ajatellessasi, sait hänetkin mieleesi, halusit sitä tai et.
Mutta.
Elämä jatkuu kuitenkin, löysit jotain syvempää tilalle.
Ei totuus löytynytkään etsiessä sitä ulkoapäin.
Kuljit eri maisemissa, haikaillen jotain uutta.
Kun tajusit sitä sisältäsi etsiä, huomasit uudenlaista.
Se oli ollut silmiesi näkymättömissä, mutta silti tiesit sen.
Katselit vain ympärillesi, näkemättä sisintäsi.
Jatkumo.
Lumouduit uuteen niin, että ymmärsit vanhankin tarkoitukset.
Ei se ollut sitä miksi sitä luulit.
Rakkautta kun on monenlaista, kuin myös tuskaakin.
Keräsit nämä yhteen, niin pääsit ensimmäiselle askeleelle.
Mitä luulet toisen pitävän sisällään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
runostasi erityisesti.
Sisällöltään hieno, syvällisiä ajatuksia...
Runon ulkoasu ei ehkä paras mahollinen.
kysymys, mietin asiaa