http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/varhaista-tukea-ja-puuttumista(151593).ece
Varhaista tukea ja puuttumista
26.6.2008 00:01
Kuva: Tapio Hartikainen Huostaanotto on kallis ja raskas toimenpide, joka ei aina turvaa parempaa huomista.
Huostaanotto on kallis ja raskas toimenpide, joka ei aina turvaa parempaa huomista.
Uuden lastensuojelulain myötä, mutta myös ennen lakiuudistusta, varhaisen puuttumisen (varpu, varpunen) hankkeita on sovellettu kunnissamme.
Hankkeiden alkuperäisenä tavoitteena on ollut mm. tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua sekä vanhemmuutta.
Hankkeiden konkreettisesta toteutuksesta tekee erikoisen se, että tietoa lapsista kerätään esimerkiksi kouluissa tai päiväkodissa vanhempien tietämättä.
Varpusen hyvää tarkoittavat hankkeet ovat kariutuneet siihen, ettei niissä ole paneuduttu lapsen ja perheen auttamiseen, vaan käytännössä varhainen puuttuminen johtaa liian usein lapsen sijoitukseen pois kotoa.
Varhainen puuttuminen perustuu ajatukselle, että lapsen kanssa ammattinsa tai vapaaehtoistyönsä kautta toimivat henkilöt yhdessä tutkivat omia tuntemuksiaan ja luokittelevat lapsen 8-portaisella asteikolla.
Stakesin julkaisema Huolen harmaa vyöhyke (Arnkil, Eriksson, Saikku 2003) kertoo varhaisen puuttumisen keinoista. Jos lapsi sijoittuu portaikossa askeleelle 2 tai 3, kokee lasten kanssa työskentelevä ammattilainen omien voimavarojensa riittämättömyyden.
Kun huoli ammattilaisen mielestä lisääntyy, on otettava sosiaalityön keinot avuksi. Tieto lapsen siirtymisestä sosiaalitoimen vastuulle tulee vanhemmille usein vasta "erilaisen lastensuojeluilmoituksen" antamisen myötä.
Tällainen menettely luo perustan usein myös ns. moniammatilliselle tiimityölle.
Harmaan huolivyöhykkeen käyttö toimintatapana tai toimintamuotona saattaa sisältää vakavia oikeusturvaongelmia.
Huolihavainnot perustuvat intuitioon, eikä niillä ole välttämättä mitään tieteellisesti tai lääketieteellisesti hyväksyttävää normistoa. Riskit vääriin päätelmiin tai positiivisiin löydöksiin ovat suuret.
Erityiseksi ongelman tekee se, että kyse on lapsista, jotka tulevat leimatuksi jo varhaisessa iässä.
Nuorena ryhmästä huoliperustein erotettu lapsi saa elinikäisen erityislapsen leiman. Olipa erityislapsen leima sitten aiheellinen tai ei.
Avohuollon tukitoimien kehittäminen ennen varhaisen puuttumisen käyttöönottoa olisikin ollut välttämätöntä.
Auttamiskeinojen, tukitoimien sekä resurssien puuttuessa turvaudutaan liian usein kalliiseen ja raskaaseen toimenpiteeseen, huostaanottoon.
Tämä ei aina ole tänä päivänä lapselle lupaus paremmasta, kun lapsen sijoituksen taustalla ovat esimerkiksi koulunkäyntiin liittyvät ongelmat tai lapsi on psyykkisen tuen tarpeessa.
Näyttää siltä, että nykypäivän yhteiskunnan trendinä on "turvata lapsuus" poistamalla kaikki erilaisuus jo varhaisessa vaiheessa.
Riskejä siedetään myös heikosti ja erilaisuus itsessään tuntuu olevan riskitekijä, joka tulee varhaisessa vaiheessa eliminoida.
Lainaan tässä lopuksi erään psykologin sanoja, jotka hän lausui luennollaan: "Hyvät ammattilaiset. Kun teille tulee huoli lapsesta, ottakaa ensimmäisenä yhteys lapsen vanhempiin. Jos ette näin tee, se on suuri loukkaus vanhempia kohtaan ja luottamus on silloin mennyt toimintaanne, ja sen palauttaminen ei käy hetkessä."
Laura Lehtonen Vartu ry Jokela
Varhaista tukea ja puuttumista
26.6.2008 00:01
Kuva: Tapio Hartikainen Huostaanotto on kallis ja raskas toimenpide, joka ei aina turvaa parempaa huomista.
Huostaanotto on kallis ja raskas toimenpide, joka ei aina turvaa parempaa huomista.
Uuden lastensuojelulain myötä, mutta myös ennen lakiuudistusta, varhaisen puuttumisen (varpu, varpunen) hankkeita on sovellettu kunnissamme.
Hankkeiden alkuperäisenä tavoitteena on ollut mm. tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua sekä vanhemmuutta.
Hankkeiden konkreettisesta toteutuksesta tekee erikoisen se, että tietoa lapsista kerätään esimerkiksi kouluissa tai päiväkodissa vanhempien tietämättä.
Varpusen hyvää tarkoittavat hankkeet ovat kariutuneet siihen, ettei niissä ole paneuduttu lapsen ja perheen auttamiseen, vaan käytännössä varhainen puuttuminen johtaa liian usein lapsen sijoitukseen pois kotoa.
Varhainen puuttuminen perustuu ajatukselle, että lapsen kanssa ammattinsa tai vapaaehtoistyönsä kautta toimivat henkilöt yhdessä tutkivat omia tuntemuksiaan ja luokittelevat lapsen 8-portaisella asteikolla.
Stakesin julkaisema Huolen harmaa vyöhyke (Arnkil, Eriksson, Saikku 2003) kertoo varhaisen puuttumisen keinoista. Jos lapsi sijoittuu portaikossa askeleelle 2 tai 3, kokee lasten kanssa työskentelevä ammattilainen omien voimavarojensa riittämättömyyden.
Kun huoli ammattilaisen mielestä lisääntyy, on otettava sosiaalityön keinot avuksi. Tieto lapsen siirtymisestä sosiaalitoimen vastuulle tulee vanhemmille usein vasta "erilaisen lastensuojeluilmoituksen" antamisen myötä.
Tällainen menettely luo perustan usein myös ns. moniammatilliselle tiimityölle.
Harmaan huolivyöhykkeen käyttö toimintatapana tai toimintamuotona saattaa sisältää vakavia oikeusturvaongelmia.
Huolihavainnot perustuvat intuitioon, eikä niillä ole välttämättä mitään tieteellisesti tai lääketieteellisesti hyväksyttävää normistoa. Riskit vääriin päätelmiin tai positiivisiin löydöksiin ovat suuret.
Erityiseksi ongelman tekee se, että kyse on lapsista, jotka tulevat leimatuksi jo varhaisessa iässä.
Nuorena ryhmästä huoliperustein erotettu lapsi saa elinikäisen erityislapsen leiman. Olipa erityislapsen leima sitten aiheellinen tai ei.
Avohuollon tukitoimien kehittäminen ennen varhaisen puuttumisen käyttöönottoa olisikin ollut välttämätöntä.
Auttamiskeinojen, tukitoimien sekä resurssien puuttuessa turvaudutaan liian usein kalliiseen ja raskaaseen toimenpiteeseen, huostaanottoon.
Tämä ei aina ole tänä päivänä lapselle lupaus paremmasta, kun lapsen sijoituksen taustalla ovat esimerkiksi koulunkäyntiin liittyvät ongelmat tai lapsi on psyykkisen tuen tarpeessa.
Näyttää siltä, että nykypäivän yhteiskunnan trendinä on "turvata lapsuus" poistamalla kaikki erilaisuus jo varhaisessa vaiheessa.
Riskejä siedetään myös heikosti ja erilaisuus itsessään tuntuu olevan riskitekijä, joka tulee varhaisessa vaiheessa eliminoida.
Lainaan tässä lopuksi erään psykologin sanoja, jotka hän lausui luennollaan: "Hyvät ammattilaiset. Kun teille tulee huoli lapsesta, ottakaa ensimmäisenä yhteys lapsen vanhempiin. Jos ette näin tee, se on suuri loukkaus vanhempia kohtaan ja luottamus on silloin mennyt toimintaanne, ja sen palauttaminen ei käy hetkessä."
Laura Lehtonen Vartu ry Jokela
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainoastaan naiset jotka keskenään istuvat hiekkalaatikolla puhumassa lässyjä selviävät ilman huostaanottoa.päiväkodissakin täytyy teeskennellä,mielistellä jalässytellä mikäli rauhassa haluaa olla.
tekemisissä olevilla
viranomaisilla on aina vain tiukempi ja suvaitsemattomampi!
Ihan kuin tässä maassa olisi meneillään jokin
eliminointi ja puhdistusoperaatio
kaikesta
ei eri viranomaisten "pirtaan käyvästä".
Näyttää siltä, että nykypäivän yhteiskunnan trendinä on "turvata lapsuus"
poistamalla kaikki erilaisuus jo varhaisessa vaiheessa.
Riskejä siedetään myös heikosti
ja erilaisuus itsessään tuntuu olevan riskitekijä, joka tulee varhaisessa vaiheessa eliminoida.
Näin on ensin olisi pitänyt kehittää niitä avohuollon tukitoimia ja sitten vasta "harmaata vyöhykettä".
Olin itse joskus niin naiivi, että hain apua lastensuojelulta, kun sitä tarvitsin. Sainhan minä apua. Neljä vuorokautta ilmaisen hoitajan, että sain kerrankin levätä.
Sen jälkeen olenkin ollut koko ajan lastensuojelun kanssa tekemisissä - tietämättäni. Ne olivat ilmoittaneet päiväkoteihin (vaihdoimme paikkakuntaa), leikkipuistoon, terveyskeskuksiin, neuvoloihin ja kouluun.
Olin ollut koko ajan kaikkien näiden tarkkailtavina, mitähän siinä meni lähes puolitoista vuotta, ennenkuin vähän töppäsin. Sitten ne iski. Ne tiesivät minusta enenmmän kuin minä itse - nimittäin sellaisia asioita, joita en ollut tehnyt: aina päissään, lapsi repaleisissa vaatteissa, ravinnotta ja likaisena. Ja tämä kaikki oli tapahtunut useiden vuosien ajan heidän papereidensa mukaan, vaikka olin ottanut yhteyttä vasta puolitoista vuotta sitten ja yhden ainoan kerran. Olin ollut silloin puolitoista vuotta sitten ensin hengenvaarallisesti sairas ja toipilas.
Lastensuojelun pitäisi olla perheitä auttava viranomaistaho. Nykyään kaikki pelkäävät tätä tahoa ja syystä.
Eli "harmaa vyöhyke" on kyllä ollut voimassa jo ennen sen virallistamista, on otettu joku hampaisiin, eikä päästetä irti ennenkuin se on loukussa ja häkissä ja vailla toivoa, se joku.
Se joku voi olla kuka tahansa perheellinen, ei täällä Suomen maassa kukaan ole enää turvassa, jos on sattunut haluamaan lapsia.
Lainasin kirjastosta kirjan noitavainoista ja aion lukea sen. Tämä lastensuojelutouhu on vain vielä julmempaa. Lastensuojelu touhulla kidutetaan lapsia ja vanhempia pahemmin kuin keskiajalla noitia.
pitäisi paneutua tähän 'harmaa huoli' -asiaan ja survoa se tämmöisenään syvälle romukoppaan, kuin millaisena sitä nykyisin käytetään lapsia ja perheitä rikkomaan ja tuhoamaan.
Ei mikään epämääräinen huoli saa olla lastensuojelutoimien syynä, vaan huostaanottoon tarvitaan lainmukainen perusteet ja selkeä näyttö niiden olemassa olossa.