Aivan varmasti on näin.
Ikäni olen saanut kuunnella siitä että jaksan pitää huolta itsestäni.
Se myöskin näkyy naamasta. Ei ryppyjä eikä juonteita.
Vaattee istuvat päällä ja kulku on reipasta ja ylevää.
Jos ei pidä huolta itsestään on kuin osuuskaupan kaakki. Kompura olisi ollut hyvä hevonen jos se ei olisi kaatunut.
Minä olen ainakin iskussa.
Ikäni olen saanut kuunnella siitä että jaksan pitää huolta itsestäni.
Se myöskin näkyy naamasta. Ei ryppyjä eikä juonteita.
Vaattee istuvat päällä ja kulku on reipasta ja ylevää.
Jos ei pidä huolta itsestään on kuin osuuskaupan kaakki. Kompura olisi ollut hyvä hevonen jos se ei olisi kaatunut.
Minä olen ainakin iskussa.
Vastaukset 59
Vanhimmat
, kumpa mieki oisin..
Uuno Turhapuron tyyliin.
Sinä näytät ja olet juuri sellainen kuin haluat.
siltä ja väliltä, jos nyt ei ihan turhiskaan. :/
Mutta - ikä tuntuu jo, ei mah. mittää..
vaan että alkaa , kun katsoo peiliin säikähtää ihmettelee kuka se sieltä katsoo joku vanha mummo on meille muuttanut ?
katsot aivan omaa peilikuvaas.
heti aamulla, ennenkuin on asettanut silmälasit nokan
päälle.
Siinä tulee ajatelleeksi, että eipä hassummalta näytä,
ja niin voi alkaa päivän reippaana, iloisella mielellä.
Anna "kauniin minän" olla seuranasi iltaan saakka ja
huomaat kuinka paljon hauskempaa elämäsi on.
sanoisiko tuolle kukaan huomenta?
Onko olo kuin osuuskaupan hevosella kun kuorma on kaatunut.??
ennen sitä, jos ei elämää?
moisiin vähättelyihin.
Eipähän tule mieleenikään.
Minä hehkun.
Minkähänlaista elämä olikaan ennen nettiä?
Peilin muistan jossain nähneeni ;-)))
sen enempää...
Laulun sanoin, olen elänyt ensi sekunneista lähtien, alkaa ei voi toista kertaa tässä elämässä.
Niin se on elämässäkin, Elävassä elämässä.
elämäkin rakastaa.
Siinä ei pienet naururypyt eikä ilojuonteet haittaa. Ne ovat elettyä elämää, merkki siitä, että on tunteet.
Elämä on todella nastaa?? Vai onko??
joka päivä, kun osaa olla onnellinen osassansa, kadehtimatta muita.
Tehdä oman parhaansa, liioittelematta, ketään väheksymättä.
Aika monella on aikaa mutta ei elämää. Elämätöntä elämää on joka toisella.
Kukin tietää oman elämänsä, muitten "elämätöntä elämää" on turha elää.
Tajuatko?
Vaikkapa
- pituus
- paino
- tulos cooperissa
- uinti min/km, oletus rintauinti
Tässä hieman alkua!
Hienoahan että ihminen on hyvissä väleissä itsensä kanssa!
Joskus sillä on taipumus kaikottaa kanssaihmisiä.
Mitenkäs tuo ylevyys liittyy nimenmaan 60-vuotispäivään?
Keneltä on pois jos näen että ei ole ryppyjä niin eiole juoneteita.
Suomi on alemmuuuden jä vähättelyn Mekka.
Jos menet kertomaan vaikka nainen naiselle että voi kun olet hyvän näköinen. sitä ei osata edes ottaa vastaan vaan v'ähätellään no enhän minä , vanha hame, . Miksi ei voi sanoa että kiitos , tulin hyvälle tuulelle.
Sitä kun epäillään ja kyylätään itse niin ei rehellisen positiivista arvosteluakaan osata ottaa vastaan.
Henkistä kypsymättömyyttä.
Milloika minä olen oikeassa iässä sanomaan että olen hyvän näköinen, terve ja hyväntuulinen ihminen.
Kärsien joukossa tulee kärsäksi.
Voihan kärsä!
Ai pitäis maratonin vetäistä ennenkuin olisi hyvän näköinen nainen? Siitähän ne juonteet tuleekin. Vetää nyt kieli pitkällä juoksua ei minnekkään.
ihminen voi muutenkin pitää kehoaan kuosissa kuin juoksemalla.
Juoksemaan en ala. Olin Sorrentossa ja siellä oli ikäiseni pariskunta. Juoksivat aamulla 10km lenkin ja suoraan uima-altaalle ja uimaan. Muija huitoi kuin jätkät käsiään altaan reunalla. Siitä oli naisellisuus kaukana. Hikisinä uimaan, eivät ajatelleet että toisetkin uivat siinä. Minua hävetti olla Suomalainen.
Minä sainkin eri kohtelua, kiitokseksi.
voehan nokka! :=O
Uin tosi vauhdikkaasti 2km jokainen aamu Laajalahdessa.
Juoksen lenkin 2krt. Töölönlahdella.
Näyttäydyn keskuspuistossa muuten vaan.
Pikkukoskella otan arinkoa.
Marjaniemessä nauratan nuoria mieheiä.
Riittääkö urheiluhullulle?
En ole aikoihin kiinnittänyt naisten ulkonäössä huomiota mihinkään yksityiskohtaan.
Kokonaisolemus, joustava liikkuminen, siihen liittyen ryhti jne.
Yleensä nämä nyt sattuvat liittymään johonkin liikuntaharrastukseen.
Hahmoon kun vielä kuuluu postiivinen perusilme niin minä olen myyty.
Rypyistä ja kohtuullisesta ylipainosta viis!
Omahyväinen, koppavan leuhka olemus karkoittaa!
Muu käyttäytyminen onkin oma lukunsa.
Miksi muuten häpeät jonkun toisen käytöstä?
Jos siitä ei ole sinulle suoranaista haittaa niin mitäpä tuosta?
Tosin et ole ainoa.
Lue tuo ylempi!
Ilmeisesti ikäni liikunnan parissa touhunneena on lyönyt leimansa.
Lisäyksenä ylempään kirjoitelmaanmi sanoisin että kunnostaan huolehtivat ihmiset yleensä ovat TERVEELLÄ tavalla omanarvon tuntoisia ja hyväntuulisia.
Vaikuttaa minuun.
Jos ei ollut muita Suomalaisia vanhassa aristograattisessa hotellissa, missä tuskin kukaan muu lenkkeili kuin tämä pariskunta. Kiinnittihän se huomiota. Jos ei nyt hävettänyt, nolotti. Tai mieten nyt vaan huusin hyvä Suomi altaan reunalla.
Harmi, että unohdit mainita että myös olet itseriittoinen, itsekeskeinen, tärkeilevä ja häikäilemätön!!!
Jos ollaan rehellisiä niin ollaan kautta linjan!
olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Mutta en ottaisi siitä pelkästään itselleni kunniaa.
Meillä on kaikki naiset äidin puolelta pitkäikäisiä ja perusterveitä.
En harrasta kuin hyötyliikuntaa, paino on normaali, sitä tarkkailen jos alkaa nousta.
Olen seurustellut lähes kymmenen vuotta itseäni huomattavasti nuoremman miehen kanssa.
Kieltämättä hän haluaa nykyisin seksiä enemmän kuin minä, alkuun se oli suhteemme tärkein asia.
Moni hyvin itsestään huolehtiva ja terveellisesti elävä ikätoverini on sairastunut, siinä ei sitten auta muu kuin elää sairauden ehdoilla.
Moni nuorempikin sairastuu ja elämänarvot muuttuvat
Poikani sairastui syöpään nelikymppisenä.
Se on raskain koemus mitä kohdalleni on sattunut.
En huomannut mitään oireita uudesta elämästä, olin elänyt kyllä sitä ennenkin jo ne kymmenet vuodet. Rinta rottingilla tai huolten taivuttamana, mutta elänyt.
Kun ed. mennyt mieheni täytti 50 vuotta, kyselivät siitä villityksestä tuttavamme.
Siihen vastasi, että tuntui se villitys silloin illalla, tuntui toki kun mentiin nukkumaan, vaan kyllä tuo rakas sen villityksen taltutti ihan kuin jo kymmeniä vuosia on tehnyt.
Se villityksestä.
Uutta elämää ei kai kannata alkaa odottelemaan, voi suo kuivua ennenkuin kurki laskeutuu, joten eletään vaan tätä entistä ja naatitaan vaikka ryppyposkisinakin.
On niitä ryppyjä miestenkin poskilla.
vuosi tätä piinallista odotusta..:(
vajaan viikon kuluttua. Tuskin jaksan odottaa!
Paljon Onnea Sinulle, tulevan- tai jo olleen syntymäpäivän johdosta, sekä alkaneen uuden elämän johdosta :)
On tää ihmeellistä, - millon meistä on tullut näin "vanhoja" ? :/
"Se myöskin näkyy naamasta. Ei ryppyjä eikä juonteita.
Vaattee istuvat päällä ja kulku on reipasta ja ylevää. "
on sinulla muukin kuin ulkonäkö jäänyt nuoruudesta,
vain murrosikäinen tuolla tavoin ajattelee.
Minun yli 80veet isovanhemmat taitavat olla päällepäin samannäköisiä kuin sinäkin, vaikka lääkkeiden voimilla elämässä vaeltavat.
Ja lasten suusta kuulet totuuden, voisin olla lapsesi, kun olen 42v ja vanhempani täyttivät tänä vuonna 60v.
Sinä puhut nyt kuin omasta lapsesta puhutaan.
Meidän lapset on niin kauniita.
Minun mummo ja pappa on yhtä kauniita kuin sinä.
minun vanhemmat on 60v.
Tekstini avautuu jokaiselle omanlaisena.
En ole halunnut verrata itseäni kehnkään. Olen vaan aivan oma itseni.
Siihen tuskin täytyy lupaa muilta kysyä vai, eikö ihminen saisi olla tyytyväinen itseensä.
Jokaisen kävelytyylistä ja asennosta lukee aika paljon.
Ihminen on kokonaisvaltainen. Kaikkinen vuosineen.
Ymmärtäisin jos kertoisin jotan "nuoremmalata" näyttävältäni. Olen ikäiseni 60v. ja buberteetin muistan ah niin ihanan hyvin. Kaikki muutkin ikävaiheeni.
Minulla on lapsen lapseni joilta kuulen totuuden.
Miten voit minut jo laittaa 8o:sten kanssa samaan ikäluokkaan. 20v. on aika paljon ihmisen elämässä.
Näytän aivan ikäiseltäni, rypyttömänä.
Kuinka vaikeaa onkaan hyväksyä jonkun tyytyväisyys tässä maailmassa.
Kaikki vaan vaikertamaan. Enhän minä, mitäs minä.
Tää nyt on alennusmyynnistä. Voi voi kyllä minä olen vanha. Krimplene jakkupuku päälle ja sinisenä baanalle. Kauheinta on kun 40 yrittää esittää teiniä pukeutumisellaan.
voin laittaa sinut 80v joukkoon kun minulla on ehkä ”kauniimpi äiti”,
vaatteet päällä.
Hänellä on mitat kuin alta 20v, vaatteet päällä, mutta kauhia ”otus”,
jos näet kotivaatteilla,
samoin hänellä on niin hienot tekohampaat ja hymy, että hän ottaa ne pois lääkäriin mennessään, kun lääkäri ei usko hänen vaivojaan, kun on aina niin iloisen näköinen.
Pientä tuskaa on ollut elämä 80v jälkeen,
eikä päiväkään ilman pilleriä pärjäisi, paljon on nykyelämässä rajoituksia,
vaikka, ei päällepäin mikään näy.
Onneksi on kasvanut uskovaisessa kodissa, muuten ei olisi eka avioliitto kestänyt.
minua. Etten katkeraksi alkaisi ja osaisin painia
aivan vertaisteni kanssa. Amen
heti mieleen.
yllätysjuhlat lähimmille sukulaisille ja ystäville 60-vuotispäiväni kunniaksi. Oli kiva nähdä, että he halusivat antaa aikaansa. Toinen oli tehnyt onnittelukorttiin runon, toinen kuvan. Oli tonkinut valokuvakokoelmia ja tehnyt niistä. Puolitoistavuotta tämän jälkeen mieheni kuoli yhtäkkiä onnettomuudessa. Surutyötä tein monta vuotta, siinä sivussa jäin myös eläkkeelle ja muutin oman kotini. Myös lapset ovat muuttaneet monta kertaa, olen autellut. Olen käynyt enemmän ulkomailla kuin koko koko avioliiton aikana. Orastavia ihmissuhteita on. Eli elämä on tässä ikäluokassa näyttänyt monia kasvojaan, mutta eletty on ennenkin. Koko ajan olen pysynyt omana itsenäni, naturellina, lievästi ylipainoisena. Ulkonäkö ei ole koskaan ollut minulle tärkein asia.Synnyinlahjana olen saanut ihan mukiinmenevän kuoren.
Sullako livahti 60 vuotta ilman elämää? Sääliksi käy jos noin on.
Onneksi mulla elämä alkoi jo 60 vuotta sitten ja jatkuu edelleen.
Mitä sitten jo sulla ei ole ryppyjä? Toisilla viat näkyvät ulospäin, toisilla eivät.
Mutta älä ole huolissasi kyllä ne rypyt tulevat sullekin ja askel lyhenee ennemmin tai myöhemmin.
Jokainen voi kulkea elämäänsä potaattomasti, minulla se on mennyt sykleissä.
Siksi aloitan nyt uuden vuosikymmenen.
Elänyt olen ja taatusti. Elämältä se on maistunutkin. Joitain asioita aloitan taas ns. puhtaalta pöydältä. Onneksi ikä on minulle vain numeroita. En pidä sellaisesta että lyödään muotti eteen että näin kuuluu elää 60:n.
Analysoinnista en luovu.
voi hyvä ystävä! Minun käy sinua ihan sääliksi, vaikka et varmaan naivisuudessasi ymmärrä sitä! Vaikka olet niin tyytyväinen itseesi, olet toivottoman pinnallinen. Eikö sinulla vielä tässä iässäkään ole muita tavoitteita elämässä kuin hyvä ulkonäkö, rypyttömyys ja kunto?
Myönnän, että ne ovat tärkeitä, ihan terveydellisistäkin syistä. Vaikka olen kuullut että minullakin on nämä ominaisuudet, joilla sinä ylpeilet, niin EI TULISI MIELEENKÄÄN ruveta kerskailemaan niillä! Ainakin minulla on PALJON tärkeämpiä arvoja kuin jonkun vanhahtavan tantan ulkonäkö.
Onko tarkoituksesi saada muut tuntemaan itsensä huonommiksi ja voimaan pahoin??
Tulee vielä mieleen sellainen seikka, että tämä on sinun oma subjektiivinen mielipiteesi... Mahtavatko muut olla samaa mieltä sinusta kuin sinä itse?
Hyi sinua naivi, omasta mielestäsi toisia parempi ihminen!!!
tässä iässä olevansa täysin rypytön, voisi ystävällisesti käydä näöntarkistuksessa, eikä todellakaan ulkonäön. :))
Olikohan nuo sinun pääsi sisällä? Sinä voit omia aivan minkälaiset kuvitelmasi haluat. minulle ei nyt ensimmäisenä ole tullut mieleen toisten aliarvioiminen ja loukkaaminen.
Jokainen meistä saa näyttää miltä haluaa.
Voi kehittää itseään henkisesti ulkokultaiseksi tai sitten ei. Sinä taidat puhua nyt itsestäsi.
Tyytymättömyydestäsi eläämään.
Minulla ei ole tarvetta kuin realistiseen näkökantoihin ja siinäkin itseeni nähden.
Mikään ei muutu tästä hetkestä huomiseen toiseksi sillä olemme kaikkea sitä mitä olemme eläneet.
Minä en suostu siihen että menneisyytemme virheet määräisivät vielä tulevaisuutemmekin.
Minä aijon heittää menneen pois kaikkine virheineen ja syytöksineen.
Aijon elää.
Ihminen on kokonaisuus. Terve henki terveessä ruumiissa. Tämähän oli meidän nuoruudessa slouganina. Minulle kelpaa vieläkin.
Todella hyvä pointti!
Siitä tuo ylpeys ja itsensä kehuminen varmaan johtuukin! Näkö on huonontunut nopeasti.
Voihan ne tietysti alkaa tappaa rumia ja ryppysiä joskus. Nyt ei oo semmosta näkyvissä.
Jos kaikki on kuten kerrot, miksi vakuuttelet sitä meille? Olet vähän kuin ne palstoilla kirjoittelevat naiset, jotka vakuuttavat olevansa aina kaunita ja hyviä ihmisiä ihmetellen, miksi kuitenkin ovat yksin.
Se nyt on vaan niin, että teoistaan ihminen tunnetaan, ei tekemättömyydestä eikä turhista puheista. Hienoa, että olet noin otettu itsestäsi, mutta ehkä sinun kuitenkin pitäisi itse vakuuttua siitä oikeasti. Vai onko niin, että et kuitenkaan ole saanut odottamiasi kehuja ah niin ylevästä ulkomuodostasi? Missä iskussa olet, pahoinpiteletkö ihmisiä vai oletko Auervaaran veroinen?
Miksi haluat nähdä kaikki vaan olettamustesi kautta? Pidätkö olettamuksiasi ja se miltä sinusta tuntuu aina oikeana?
Väitätkö, että sinä et toimi olettamustesi kautta? Että ajatuksesi ja muut mietelmäsi tulevatkin jonkun muun toimittamina tai että aina kaikki toimintasi perustuu faktaan?
Elä hurskastele, kuten aloittaja. Elämä alkaa missä vaiheessa tahansa, jos siihen itse antaa mahdollisuuden, ei siis vain kuusikymmenvuotiaana plussien kanssa. Ja tämä tosiaankin on minun mielipiteeni ja siitä pidän kiinni, koska se perustuu empiirisiin kokemuksiin. Ole sinä mitä mieltä tahansa.
Ettekö koskaan elävässä elämässä kiistele mistään, että olette sitten aina sammoo mieltä tai jurotatte? En usko. Miksi väittely täällä on niin kiellettyä? Mitä vaikkapa sinä pelkäät siinä, että joku on erimielinen? Miksi oletat, että minä pidän omia ajatuksiani ainoina oikeina? Ne ovat vain minun ajatuksiani, eivät välttämättä siis oikeitakaan, mutta omiani. Meniköhän perille?
Juttu huvitti minua siksi, että aloittaja kehuu niin estoitta itseään. Jos on hyvä, miksi sitä täytyy todistella? Sehän on jo tiedossa? Siksi näistä tulee aina mieleen, että kehuja ei itse kuitenkaan usko olevansa niin hyvä tai komea tai kaunis kuin kirjoittaa. Mutta, jos oikeasti uskoo, niin kaikki on ok.
Herättelen ajattelemaan vähän sinun asennettasi, joka paljastuu lauseesta: Herättelen vähän ajattelemaan... Siis sinä olet jonkinlainen guru, joka ohjaa oikealle tielle , ajattelemaan oikein? Jopa olet torniin asettautunut.
vastauksia tullut... että miten se alkaa, kun minä myös,, niin 61..?
Tunnen aloittajan esittelemän tyyppimallin. Aika ikävystyttäviä ihmisiä, itseään täynnä. Ovat taputtelemassa mahaansa ja kehuvat: katso minulla on hyvä... ja aina hyvä minä ite.
No tuleehan se sieltä kun vähän potkii.
Jos vasta 60 alkaa elämä on siitä suurin osa mennyt hukkaan. Ainakin minulla elämä alkoi hyvät 60-vuotta sitten ja antoisaa on ollut. Nyt liki 70 olen siirtymässä jäähdyttelyn puolelle, toki halukkaasti nauttien jokaisesta lisävuodesta.
nuoruus oli ihanaa aikaa, vaikka paljon työtä ja huolia ,mutta IHANAA kaikesta huolimatta , nyt on loppusura lähestyn setsemääkymmentä, ,voin nauttia ihanista lapenlapsista ja seurata heidän nuorista perheistään ym. en koe enään voivani aloittaa uutta elämää ,voin vain nauttia siitä mitä olen saanut elämältä ,paljon olen saanut ja paljon antanut ,on ihanaa elää myös tätä vanhuutta vaikka uutta elämää ei enään voikkaan aloittaa.
Mitenkähän olet elämäsi elänyt, kun se vasta nyt alkaa?
Onko rypyt tai rypyttömyys elämän onnistumisen tärkein edellytys?
Ryppyjähän voi oikoilla mitä ihmeellisimmin keinoin, mutta luonnetta ja ihmis-suhteita on mielestäni hieman vaikeampaa.
Minäkään en tunne itseäni ryppyiseksi 65-v ja katsomatta peiliin, niin ystäväni ovat sen ilmaisseet. Peilistäkin näkyy jokunen "surun juonne", mutta en ole niitä oikonut, koska ne kuuluu elämään.
Mielestäni elämän onnellisuus tulee jostain muualta, kuin ryppyjen määrästä tai niitten puutteesta.
Meikällä ei varmaan osunut kohdalleen.Jos nyt
ulkoisesti vielä jotenkin pärjäisi, niin muu kunto
rapautuu kyllä pikkuhiljaa jos ei vain nyt ihmeitä tapahdu.
Jos putki hommat on hoidossa ja ei ole homevaurioita korvien välissä.
Pintaan saa lateksia.
Kyllä se vaan on niin että jos kunnostaan ja itsestään pitää huolta niin pitkässä juoksussa on terveempi.