Mika Waltarin suitsutus sen kun jatkuu. Ainakin meikäläisen silmissä tässä jalustalle nostamisessa ammutaan yli pahemman kerran. Mies kirjoitti yhden laaturomaanin, loput teokset olivat pääasiassa viihdettä. Mm. elokuvakäsikirjoitukset tusinatuotantoa.
Waltari -hössötys
käy hermoille
141057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Parin Palmu perusteella summamutikassa viihdekirjailijaksi. Sitäpaitsi nekin ovat genrensä klassikoita. Toki hän oli myös määrältään tuottelias, mutta kyllä Sinuhen, jota tarkoittanet, rinnalle voi nostaa muunkin romaanituotantonsa.
Lienet lukenut kaikki kun niin hyvin tiedät?
Toki elokuva syntyi viikonloppuna ja novelli lounastauolla, tarvittaessa, enkä minä paheksu perheen elättämistä sanatyöläisenä.
Tämä näyttävä satavuotisjuhlinta ehkä antaa jollekulle kimmokkeen tutustua Waltarin tuotantoon, hyvä niin. Itsenään vaatimaton M W saattaisi olla humusta ja suitseesta toista mieltä.
ainakin on laadukas pienoisromaani, ja Sinuhe egyptiläinen mahtava historiallinen romaani. Vaikkei Waltari muuta olisi kirjoittanutkaan, hän nousisi jalustalle jo näiden kahden perusteellla. Ja niinhän hän nousikin, ei vain meillä vaan myös muualla. Waltarihan on edelleen tunnetuin ja käännetyin suomalainen kirjailija, vaikka hänen syntymästään on jo sata vuotta. Laajaan tuotantoon mahtuu epäilemättä jokunen välityökin, mutta kenelläpä ei mahtuisi.
Väinö Linnalle nostan hattua siitä, että hän piti julkaisukynnyksen korkealla eikä antautunut kaupallisuudelle Waltarin tapaan.
Tarvitsiko Waltari rahaa rahoittaakseen asumisensa kalliilla alueella vai miksi hän ryhtyi roskan tuottajaksi heti 50-luvun alussa?
Armas J. Pulla taisi olla huonoa seuraa Waltarille.
oli kyllä hieno romaani, samoin Pohjantähden kaksi ensimmäistä osaa, mutta kolmannessa maistuu jo enemmän sosiaalinen tilaus kuin taideteos. Linnan lopetuspäätöksestä on kyllä enemmän kiittäminen hänen lääkäriään kuin itsekritiikkiään. Tai ehkä häneltä vain loppuivat aiheet, toisin kuin Waltarilta.
Täällä teinien keskellä sentään joku osaa ajatella. Waltari itsekin piti 70-luvulla saamaansa julkisuutta ja mainetta "naurettavana". Se selviää keskustelusta Eino Revon kanssa Balderin salilla, josta on 15 min dokumentti. Siitä sitä waltarihyminää on nyt kasvateltu pilviin.
Mika Waltari ei ole eniten käännetty, vaan Arto Paasilinna. Josta myös kaikkine omine faniklubeineen alkaa tulla säälihymyn kohde.
Waltari oli takinkääntäjä! Horst Wesselin kiihkoisesta suomennuksesta sodan jälkeiseen nöyristelevään kieoskikirjallisuuteen sen todistaa. Pikku korvauksista hän salanimillä työnsi mitä törkyä tahansa koneestaan.
mutta Sinuhe-roomaanista en luovu!
Jos olet vain katsonut jonkun elisabethtaylor- tai charltonheston-elokuvan, et Sinuhesta paljon tiedä.
Kirja kannattaa lukea, vaikka halpapainoksena. Waltari ideoi ja kirjoitti sen sodan aikana tai heti jälkeen, ja kirjan heettiläiset esim ovat tunnistettavia. Seikkailukirjaksi sitä en sano, vaikka Sinuhe-lääkäri on jonkinlainen picareski seikkailija.
Jostakin syystä pidän Johannes Angeloksesta, joka liittyy Konstantinopolin piiritykseen ja valtaukseen, ja jonka takana myös kuuluu olevan ankara lähdetyö. Suosittelen!
elämänasennetta, matkaileva herraspoika Pariisissa ja Berliinissä. Avasivat sentään pari ikkunaa.
Waltarin Kuun maisema-kokoelmassa on natsismiin hyvin kielteisesti suhtautuva "muistelma", enpä tähän muista sen nimeä tai kirjoitusvuotta.
Johannes Angelos on hyvä!
Angelos minunkin mielestäni hyvä ja tottakai Sinuhe. Mutta pääosin kai Waltari on hyvin sujuvakynäinen ja sellaisena nautittava viihdekirjailija. Historiaakin oppii hauskalla tavalla.
Mitä on tää Mikä Valtarri kirjuuttannu? Tietän yhten Valtarin, se oli nyrkkeelijä, ja toenen on sellanen satu, ja vielä yks leipomo.
Tietäväisen. Se käytti salanimmee Maiju Lassila. Hyvä tyyppi vuan katos äkkiseltää.
Moi! Viestisi piristi! waltsu on tosiaankin yliarvostettu; ja olipa poika vielä natsikin 1940 -luvulla. Omistan, he ja esittelen aina oikeistolaisille kirjan ystäville M.W:N tuotantosuunnitelmakirjaa vuodelta -42. Joo, ois krampannu Apollonkadulle tämä alkkis jo aiemmin...
Olen elämäni aikana (pian 60 vuotta) lukenut satoja kirjoja. Muutaman kerran olen tarttunut Waltarin Sinuheen, yhtään kertaa en ole saanut sitä luettua. Mielestäni se on niin todella tökerösti kirjoitettua tekstiä. Olenkohan ainoa näin ajatteleva?
Waltari-hössötys loppuu sitten kun vuosi 2008 päättyy. Nyt kannattaakin jo varautua uumoilemaan, kuka merkkihenkilö oli syntynyt vuonna 1909.
Sinänsä Waltari on kirjallisuuden alalla ihan merkittävimpiä suomalaisia: ainakin hän oli kirjallisuuden ahkerin kynäniekka ja hänen tuotantonsa aivan käsittämättömän laaja, siihen kuuluvat kaikki kirjallisuuden lajit laajoista historiallisista romaaneista pienoisromaaneihin, runoihin, näytelmiin, salapoliisiromaaneihin, radiokuunnelmiin ja elokuvakässäreihin, esseisiin ja yhteiskunnallisiin kirjoituksiin. Lisäksi Waltari myös suomensi ja toimitti monia kirjoja. Jos kirjailija julkaisi näin mielettömän tuotannon, on selvä, että siihen todella kuuluu aivan kaikenlaista ja aika epätasaistakin ainesta, hömppää ja taiteellisesti ansiokastakin. Joka leimaa Waltarin pelkästään hömpäksi, sortuu samaan kapeakatseisuuteen kuten Waltarin oman ajan kritiikki. Täytyy ehkä muistaa, että Sinuhea pidettiin siveettömänä kirjana, joka villitsee nuorisoa ja jonka julkaisemisen kirjailija Maila Talvio koetti jopa estää. Sinuhehan on allegoria toisesta maailmansodasta, ei niinkään kertomus muinaisesta Egyptistä.
Oma Waltari-suosikkini lienee pienoisromaani Vieras mies tuli taloon; hienosti rakennettu traaginen kolmoisdraama, jossa ei totisesti liene turhaa lausetta. Tyylikästä tiiviyttä kun vertaa vaikkapa historiallisten romaanien maalailevuuteen. Eräänlainen tyylien taituri ja monipuolinen nero Waltri kieltämättä oli, vaikka en sinänsä pidä häntä kirjailijana järin kiinnostavana.
Aivan liiankin aliarvostettu kirjailija,kyllä olis noobeli pitänyt antaa Mikalle eikä Fransille
Hienoa että edes nyt muistetaan hienoa kirjailijaa ja ihmistä Waltarin huomommatkin romaanit ( jos sellaisia edes on?) ovat ihan omaa luokkaansa suomalaisessa kirjallisuudessa