Haluaisin tietää ,että miten teitä on kiusattu? Mua itteäni Kiusattiin näin: Mua ei ottettu mihinkään mukaan ja jos otettiin kerrottiin väärä paikka tai aika.
Vaihoin kouluu.Entisen koun yks oppilas oli menny sanoo uuden koulun oppialille että oon idiootti ja mut pitäis jättä rauhaan ja yksikseen.
Kun menin lähellekkin juostiin karkuun. Kiusattiin mua mun vaatteista kaikesta mitä mulla on. Vietiin tavaroita mun penaalista jos oli ''hieno'' nii saatettiin laittaa omaan penaaliin muut piilotettiin. Väitettiin et mää oon syyllistyny kaikkeen mitä oli tehty.Väitetttiin et olin ''hakannu'' alempi kuokkalaisen pojan vaikka en ollu lähelläkään häntä ja hänellä ei näkynyt yhtään mustelmia tms. Mun Luokanvalvoja (opettaja) ei kummassakaan koulussa pitänyt musta. Hän tiuski ja jos kysyin vaivautui juuri ja juuri vastaamaan jos olin hänen edessään ,mutta jos huusin takaapäin opettajaa auttamaan hän ei tullut. Esitti vain että ei kuullut tai nähnyt mua.
Siinä oli tiivistettynä mun kiusaaminen. Olis kiva tietää että miten teitä on kiusattu? Tiiän et joitain on kiusattu huomattavasti enemmän kuin mua. (kerroin mun tän viime vuoden tapahtumat)kuisaamista oli tapahtunut jo 5 vuotta aijemmin vanhassa koulussa.
Nyt kesälomalla olen saanut öisin pila soittoja ja inhottavia tekstareita.
Nyt olen menossa ylä-asteelle ja tuleva luokkani on ihan oka mutta kaks niistä kiusaajista on mun luokalla mut mun kavereita on enemmän.
Vaihoin kouluu.Entisen koun yks oppilas oli menny sanoo uuden koulun oppialille että oon idiootti ja mut pitäis jättä rauhaan ja yksikseen.
Kun menin lähellekkin juostiin karkuun. Kiusattiin mua mun vaatteista kaikesta mitä mulla on. Vietiin tavaroita mun penaalista jos oli ''hieno'' nii saatettiin laittaa omaan penaaliin muut piilotettiin. Väitettiin et mää oon syyllistyny kaikkeen mitä oli tehty.Väitetttiin et olin ''hakannu'' alempi kuokkalaisen pojan vaikka en ollu lähelläkään häntä ja hänellä ei näkynyt yhtään mustelmia tms. Mun Luokanvalvoja (opettaja) ei kummassakaan koulussa pitänyt musta. Hän tiuski ja jos kysyin vaivautui juuri ja juuri vastaamaan jos olin hänen edessään ,mutta jos huusin takaapäin opettajaa auttamaan hän ei tullut. Esitti vain että ei kuullut tai nähnyt mua.
Siinä oli tiivistettynä mun kiusaaminen. Olis kiva tietää että miten teitä on kiusattu? Tiiän et joitain on kiusattu huomattavasti enemmän kuin mua. (kerroin mun tän viime vuoden tapahtumat)kuisaamista oli tapahtunut jo 5 vuotta aijemmin vanhassa koulussa.
Nyt kesälomalla olen saanut öisin pila soittoja ja inhottavia tekstareita.
Nyt olen menossa ylä-asteelle ja tuleva luokkani on ihan oka mutta kaks niistä kiusaajista on mun luokalla mut mun kavereita on enemmän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Huoh, jotkut ihmiset on ihan hulluja ku tollasta tekee. Toivottavasti yläaste menis paremmin.
Samankaltaisia kokemuksia minullakin,ala-asteella syrjittiin ja nimiteltiin, ryhmätöissä ei saanut ääntään kuuluville (vaikka olisi yrittänyt) tai jäi yksin,luokkalaiset katsoivat nenänvartta pitkin...
Yläasteella työnnettiin pulpetteja minua vasten niin etten henkeä meinannut saada ja astuttiin jaloille ja nimiteltiin ja syrjittiin, liikunta tunneilla arvatkaahan kuka oli se joka valittiin aina viimeisenä tai sai aina olla puolustaja (eli vain seisoskella)kun pelattiin sählyä tms.Ovia pidettiin kiinni jotta olisin myöhästynyt tunnilta välitunnit vietin yksin kun en saanut rohkeutta mennä kellekän juttelemaan ihmiset joita kuvitteli joita usko ystävikseen paljastu feikeiksi...
Amiksessa sain rohkeutta yrittää puhua luokkalaisilleni tytöille mutta he katsoi minua alas eivätkä vastanneet kun sitten toistin asian niin katse tuli taas, että ole mitättömyys vaan hiljaa...
Toisessa amiksessa sain rohkeutta taas yrittää olla minä...mutta on niin helppo luisua totuttuun kaavaan kun alkaa huomata yhtäläisyyksiä menneeseen eli taas olin se joka keräsi naurut ja katseet ja ryhmätöissä yksinäisyyden.
Kaiken tämän ajan opettajat ovat olleet enemmän tai vähemmän sokeita,vaikka ei pitäisi koen sen huvittavaksi kun opettajat aina sanovat että kiusaamista väkivaltaa emme hyväksy näihin asioihin puututaan heti...ala-asteella kukaan ei kysynyt miten minä voin, muistan kerran, kun opettaja laittoi minut luokan eteen jotta oppilaat voisivat minua halata ja käski minun sanoa miltä minusta tuntuu ikäänkuin nauraakseen että kiusaamiseni ei muka olisi totta minulle...
Yläasteella rupesin lintsaamaan ja vaihdoinkin lopulta koulua, yläasteella kuraattori yritti puhua kiusaajilleni mutta ei se oikeastaan hyödyttänyt kiusaajat vain nauroivat minulle enemmän, sama amiksessa jossa kiusaajat haukkuivat ulkoista olemustani ja yksi kävi käsiksi...sanoin opettajille ja vastauksena suurinpiirtein naurua, että olen keksinyt kaiken päästäni...vaihdoin sit amista ja ekaa kertaa en onneksi saanut osakseni kuin hiukan ylimielisiä katseita joiltain mut muuten ok...
Kiusaamisesta jää kyllä jälki joka ei niivaa katoa
mä oon kärsiny paniikkikohtauksista esim sellane, että kuulen ihmisen puhuvan vaik juna-asemal ja sit tunnistan sen äänen samaksi kun kiusaajalla(vaikka tiedän ettei se oo sama ihminen) ni sellanen on aiheuttanu... esittäytymiset uues luokassa kauhee paikka,kaupas käyminen ku piti maksaa (tiiän ihan älytöntä) tosi vaikeeta, se että pitää pysyä samassa koulussa... tulee paljon hetkii että nää tietää musta liikaa mää kyllä vaihdan pois tai et ei vaan pysty/haluu juurtua yhteen paikkaan pitkäksi aikaa, yleisestiki et pitäis olla sosiaalises kanssakäymisessä ihmisten (ei tuttujen) kans on vaikeeta ku hermoilee oikeesti järjellä ajatellen ihan turhasta muutenki ihmisiin luottaminen on ihan älyttömän vaikeeta(ystäviä minulla ei sukuni ulkopuolelta ole vuosiin ollutkaan kun en ole yrittänytkään ihmisiin tutustua),sit ulkopelit esin jalkkis tai sitte hiihtäminen ei niistä nauti ku muistaa kouluajat ja liikkatunnit.
Nytten olen alottaas uues koulus ja suoraan sanoen pelottaakin...enimmäkseen nykyisin se miten itse suhtaudun muihin et alanko mielessäni elää vanhaa...ajaudunko samaan et en puhu kellekään ja sitte ihmetellään et miks toi käyttäytyy noin ja aletaan syrjiä...mä oikeesti haluan yrittää päästää irti siitä mihin oon itteni totuttanu ja vaan olla sillai ettei selitä ittelleen syitä miksei vois olla/tehä sitä mitä haluis...
Mä oon myös yrittäny miettiä et miksi , miksi kiusataan mikä mussa on niin vikana vai onko se oikeesti mun syytä /ansaitsenko mä tälläsen kohtelun olemalla ystävällinen ja kiltti...
Kouluajat olin alipainonen, hiljasempi, kiltti ja kuulias silmälasipää joka ei saanu ees kokeista kymppei ni onko se ny sitte se pohjimmainen syy kiusaamiseen... miten mä oisin osannu olla toisenlainen tai rohkeempi ku mä sain vaan kuulla etten ole mitään...
En mä jaksa kantaa surempaa kaunaa näitä kiusaajia kohtaan en ymmärrä oikeuttivatko he käyttäytymisensä sillä, et ku oli tylsää, vai sillä et he teki näin koska he pystyivät siihen, vai sillä et he ei vaa yksinkertasesti keksiny muuta keinoa kertoo mulle kui ihg mä oikeesti oon :) oh well, olipahan tilitykset, mutta yritetään eteenpäin :)
On kivaa ku saa vähän ees tukee. Nii Tohon Viimeseen viestiin että mää en oo Ujo en anan sen yhen tytön ketä mun elämän yrittää tuhota.
Se yrittää määräillä mua en haluu olla sen talutus hihnassa ja se sitä just ärsyttää. Oon Niin päättävä ihminen (kaikki sanoo niin) Ja se suututtaa monia ku en teee kaikkii asioita niinku muut haluaa vaan aika paljon niinkuin minä itse haluan.Aina ku ajan sen ohi(pyörällä) se huutaa jotain ilkeetä tai muuta tollast. Sit se haukkuu mua nyt läskiks vaikka on ite mua lihavampi ja ku värjäsin hiukset punasseks se haukkuu niitäki. oon yrittäny sanoo hirveen lempeellä äänellä sille jotain nasevaa.(se raivostuu siitä) Onneks se tyttö siirrettiin tarkkikselle et se ei tuu ainakaan tänä vuonna mun luokalle :) SE helpottaa.
Joo itelläni ei ollut aikoinaan missään muualla ongelmia ku yläasteella. Silloinkin vain yhen ihmisen toimesta. Meikäläinen ku kulki omia polkujaan, kun muut rassasivat jotain mopoja, ite en välittänyt ollenkaan moisesta, niin sekös suututti erästä pähkinänkuoriaivoa suunnattomasti. Miten asian nyt näen niin sille on aika vaikea tehdä mitään, jos luokalle sattuu jotain urpoja, ensimmäisten parransänkien ilmestymisen rohkaisemana kuvitellaan olevan kovia jätkiä mutta totuus on että semmosista ei kasva muutakuin yhteiskunnan pohjasakkaa myöhemmällä iällä. Pidä tää mielessä.
Pidän mielessä :) Sää osasit sen sanoo aika hyvin nauratti oikeen. Oon huomannu nyt ihan näinä viime päivinä et ku otin ton kannan et puhun hirveen lempeesti ja tollast ni se suuttuu ja se ei voi tehä mulle mitään (ei osaa tehä)kusen kaverit harrastaa taekvondoo Ni ne lentäis ulos ryhmäst:) Nii ja voin ''kiristää'' eillaissta jutuista ku ollaan joskus oltu kavereita.
Huom.kaikille joita on kiusattu ja kiusataan edelleen: Ettikää sellanen pändi jota se vihaa ja laittakaa se soittoääneks ja sit sulle ''soitetaan'' koko ajan ni se ärsyyntyy siitä :O) Mulla toimi :O)
Huom.2: Pyytähää isoveljee/siskoo soittamaan kiusaajalle :) Mulla se toimi:)
Iloista kesäpäivää teille kaikille :)
Muuten jos kokeilette mun kikkoja niin kertokaa miten ne onnistu :) lueskelen oikeen innolla täällä :)
Voihan ekaks alotin tän keskustelun oikein nyyhky linjalla ja nyt oon jo ''pahin kiusaaja'' :) Niin se aika rientää :) No kaikki varmaan tajus tän viestin idean :) Moikka
Toivottavasti siellä missä sä tätä luet on sellanen ilma et pääset uimaan :) Mää ainaki meen
Olen nyt 20 vuotias mies,tässä vähän omaa tarinaa vuosien takaa.
Ala-asteella kiusaaminen oli lähinnä nimittelyä ja ryhmistä/joukkueista pois jättämistä.Joskus saatettiin jotain kamoja varastaa,mutta ei mitään sen ihemeellisempää.
Ylä-asteella meno kävikin sitten hurjemmaksi,koko 7-luokan ja 8-luokan syyslukukauden sain olla rauhassa,kunnes se alkoi.
Jokapäivästä haukkumista ja huutelua heti aamusta alkaen.Talvella annettiin lumipesuja aina kun mahdollista ja jos olin sisällä,kannettiin minut väkisin ulos.Pari kertaa minua kuristettiin 9-luokalla,jalka iskettiin polvi edellä lattiaan muutaman kerran,jonka jälkeen se olikin kipeä noin kuukauden.Iskettiimpä minua nyrkillä kuvistunnilla kerran täysiä takaraivoon.
Reppu piilotettiin lähes viikoittain johonkin.
Rahaa pakotettiin lainaamaan,mutta takaisinmaksua ei tietysti koskaan tullut.
Polkupyörä heitettiin useampia kertoja kuraojaan ja satula varastettiin.
Moposta tyhjennettiin renkaat pariin otteeseen,mopoa pakotettiin myös lainaamaan usemapia kertoja,jolloin lainaajat polttivat renkaat olemattomiin.
Liikuntatunneilla ei otettu joukkuesiin koskaan.Ryhmätöihin minut otettiin koska luokalla oli pari vielä pahemmin kiusattua oppilasta.
Pahinta oli kuitenkin erittäin rankka vittuilu päivästä toiseen.
Onneksi lukiossa kiusaaminen loppui täysin ja sain taas kavereita.
Seuraukset kiusaamisesta näkyvät varmasti koko elämäni.Uusin ihmiseen en uskalla tutustua.Suhataudun myös erittäin epäilevästi myös ystävällisiin ihmisiin.
Lisäksi pelkään sosiaalisia tilanteita,joissa joutuu puhumaan vieraille virallista asiaa enemmän.Joukossa,jossa on muita kun vanhoja tuttuja olen typpisuuna aina.Jos minulta kysytään jotakin vastaan vain lyhyesti.
Vastakkaisesta sukupuolesta ei ole mitään kokemuksia eikä koskaan tulekkaan olemaan.
Yleisesti en viihdy ihmisten ilmoilla,jos kauppoja ei lasketa.
Ennen ylä-asteella tapahtunutta kiusaamista olin hyvin puhelias ja tutustuin helposti uusiin ihmisiin,mutta nyt kaikki on toisin..
Vaikka kiusaaminen alkaisi täysin samanlaisena niin sinä et alistusi siihen vaan sanoisit vastaan, eikö niin?
Meneisyyden haamut eivät voi satuttaa koska ne ovat mennyttä.
Se ei tule toistumaan.
Luottamus ihmisiin tulee kyllä takaisin.
nojaa. oliko se yläasteella ku kaikki alko vaiko ala-asteen lopussa... tais olla yläasteella pahimmat. koskaan ei käsiksi käyty "kokoni" ja pituuteni takia mutta henkinen solvaaminen ja syrjiminen voi joskus sattua enempi. huutelut jos asioilla kävin ja tietty porukalla aina huutelivat, ei koskaan yksin. sillon vaan ylimieliset ja muka-kaiken-tietävät hymyt selän takana tai vastaan tullessa. raukat. muutenki oon valtaosan elämästäni liikkunu yksin joten kaippa seki on tarpeeksi hyvä syy kohteeksi ottamiseen eikä sellasia kavereitakaan jotka olis puolustanu... muutenhan se ei olis niin paha ollu.
yläasteella nimittelyjen yms. takia otin vihdoin itseäni niskasta kii ja kerroin rehtorille joka lopen tekiki lopun siitä, kiitos hälle. liikkatunnilla jouduin joko viimeiseksi tai ekaksi, lajista riippuen tietty mutta niin kai se yleensä on, ei aina voi eka olla joka asiassa. ryhmätöissä yksin. selän takana puhutaan paskaa ja minkälainen "oon" ja ettei kannata väleissä olla. vien toisten miehiä, lespo (aika ristiriitasta?), huora ynnä muuta ynnä muuta ja pari kertaa ollaan vaan kysytty päin naamaa ja tutustuttu jollonka todettu että kaikkihan oli vaan paskapuhetta ja että ihan mukava ihminen mutta eikö se näin oo että mitä enemmän kateutta niin sitä enemmän paskapuhetta?
seurauksena sain paniikkihäiriöt (joittenka takia lopen keskeytin kouluni väliaikasesti ja parantelen päätäni) sekä ihmisten ilmoilla en viihdy kuten myös uusia tuttavuuksia en helpolla solmi. pahinta vaan yksinäisyys vaikka siihen tottuuki ja tykkää, se on vaan siinä että tahtois kuitenki "olla niin ku muut" vaikka erilaisuus onki hyvästä. astetta kovemmaksi kehittyny; osaa sanoa takasi mahollisille vittuilijoille (enää ei samat ihmiset silti mitään sano jonku syyn takia) ja nauraa päälle, pari tappeluaki saanu aikaseksi vaikken sitä korostakkaan mutta eipähän hypi silmille. puolustan kiusattuja kyllä jos näen tai kuulen, harmittaa vaan ettei kukaan itelleni sitä aikoinaan tehny.
tsemiä!
Olen nyt siirtymässä lukion puolelle ja yläastekin meni hyvin. Minua kiusattiin ala-asteella. Taisi alkaa silloin kun luokasta alkoi erottua ne kovispojat ja siistit tytöt, ehkä 4.luokalla. Koulumatkalla pojat huutelivat aina porukalla tosi ikävillä nimillä ja koulussa olivat töykeitä. Jos he tiesivät, että olin tulossa jonnekin mukaan, niin kuului aina jotain:
-ai tuokin on tulossa, no jätänpä väliin.
Jos he juttelivat kavereilleni ja minä tulin paikalle niin he lähtivät pois ja sattoivat lähtiäisiksi huikata jotain ikävää.
Opin siis juuri silloin kun itsetunto oli pohjalukemissa, ettei kukaan poika voisi ikinä minusta pitää. Etsin aina sitä vikaa itsestäni ja ulkonäöstäni. Vieläkin on vaikeaa tutustua poikiin kun aina tuntuu että he ovat ehkä mukavia mutta vain olosuhteiden pakosta.
Eihän tuo kovinkaan rankkaa kiusaamista mutta kyllä siitä jäi päähän ikävä muisto. Samalla luokalla ollut kaverini oli pahemmin kiusattu ja hänen itsetuntonsa on palaillut vasta viimeisen vuoden aikana entiselleen. Ala-asteen kiusaaminen aiheutti hänelle syömishäiriön.
Pitäisi muistaa että se ongelma on kiusaajilla ja heidän pitäisi mennä itseensä ja tutkiskella että mikä on vialla. Kiusatut: Älkää etsikö itsestänne vikoja ja syitä kiusaamiselle!
Mikä on kou?
Minuööe, koska on hyvin tiejossa kuinka paksukallonen ja yksinkertanan oon aika monissa asioissa, huuellaan yhtä sun toista, mutta liikaa ne ei silmille voi hyppiä, lopettaa viimestään siinä vaiheessa ku uhkaan kaksintaisteluhaasteella (vaikken ookkaa maailman kovin tappelia minut tunnetaan arvaamattomana ja armottomanasillon ku tappelen)