Minun on pakko jakaa tämä asia edes tällä palstalla, kun ei ole ketään jolle voisin siitä kertoa. Olen ollut erään miehen kanssa yhdessä tosi monta vuotta, välillä niinsanotussa on-off suhteessa. Kaksi vuotta sitten oli off-vaihe ja matkustin silloin erääseen maahan kaupunkilomalle. Siellä päätin sitten tavata miehen, jonka kanssa olimme kirjoitelleen netissä aikojen alusta asti. Emme olleet suunnitelleet tapaamista, mutta kun menin sinne niin tietysti otin yhteyttä. Teimme kaikenlaista yhdessä ja tämä mies kertoi olevansa rakastunut. Itse pidin tilannetta mahdottomana enkä ajatellut asiaa vakavasti. Palattuani hän soitteli ja kirjoitteli kuukausia eikä halunnut antaa periksi.. Lopulta kielsin ottamasta enää yhteyttä.
Näiden tapahtumien jälkeen olemme olleet nykyisen avomieheni kanssa koko ajan yhdessä. Enää ei ole suhteessa sellaista rakastumisen tunnetta tai mitään intohimoa, vaan aika arkisia asioita teemme yhdessä. Tyydyin tähän tilanteeseen ja kaikki on mennyt ihan ok tähän asti..
Kunnes tämä mies, jonka tapasin lomalla, otti jälleen yhteyttä pitkän ajan kuluttua. Itse asiassa olin laittanut hänen osoitteensa block-listalle, joten en saanut aiemmin hänen viestejään vaikka hän olisikin kirjoitellut. Olin myös vaihtanut puhelinnumeroa. Satuimme nyt sitten olemaan samassa kaupungissa samaan aikaan, mikä oli aika sattumaa.
Mietin, pitäisikö tavata vai ei. Mieskin sanoi että hänellä on tyttöystävä, joten ihan kavereina oli tarkoitus tavata. Asiat etenivät kuitenkin toisin. Me molemmat olemme nyt paljon paremman näköisiä kuin aikaisemmin ja muuttuneet muutenkin paljon. Enää tämä mies ei ollut se kokematon poika jonka olin silloin tavannut, vaan aivan erilainen.
Puhuimme asioista, joista emme ole koskaan voineet puhua kenenkään kanssa. Pystyimme puhumaan ihan mistä tahansa. Miehen tyttöystävä vaatii heitä menemään naimisiin, mies sanoi että painostus ahdistaa häntä. Illan mittaan asiat etenivät siihen että olimme täysin toistemme kimpussa mistään välittämättä. En edes muista milloin olen viimeksi ollut niin onnellinen. Tuntuu että nämä muutamat päivät yhdessä muuttivat elämääni tosi paljon.
Olen aina tuominnut pettäviä ihmisiä mutta nyt kuulunkin heidän joukkoonsa ja tämä mies myös. Sama olisi varmasti tapahtunut vaikka olisimme molemmat olleet naimisissa. Ja jotenkin en osaa hävetä asiaa tai ajattelemaan sitä pahana. Mies sanoi ettei taida halutakaan mennä naimisiin tyttöystävänsä kanssa. Hän oli silloin aikoinaan minuun ihan rakastunut ja olin aiheuttanut pahan pettymyksen. Nyt asiat jatkuivat siitä, kuitenkin siten että tunnen suurta kiintymystä tätä miestä kohtaan ja meillä tuntuu olevan ihan uskomattoman paljon yhteistä.
Tiedän että olen itse aiheuttanut joutumiseni tähän vaikeaan tilanteeseen. Silti kysyn, mitä pitäisi tehdä. Inhoan valehtelua ja asia kalvaa mieltäni, avomiehelle en kerta kaikkiaan voi tätä kertoa eikä tämä mieskään voi kertoa kenellekään. Silti suunnittelemme jo seuraavaa tapaamista. Minulla on tosi kova ikävä häntä enkä tietenkään voi kertoa tai näyttää asia kenellekään.
En aio enää tuomita ketään toisia tällaisessa tilanteessa, tunteet ovat niin monimutkainen juttu eikä niille voi mitään vaikka yrittäisi. Ja nyt me ollaan sitten tässä tilanteessa. Pitäisi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja pitää yhteydenpito salassa. En olisi koskaan voinut uskoa tekeväni mitään tällaista ja nyt en näe muuta vaihtoehtoa.
Olemme tavanneet kahdesti sattuman kautta ja muutenkin sellaisia ihan ihmeellisiä sattumia on tullut vastaan juuri tämän miehen kanssa, että ihan väkisinkin ajattelimme, onko näin tarkoitus tapahtua. Tunteemme ovat molemminpuolisia mutta tilanne näyttää niin hankalalta. Laittakaa ihmeessä jotain vastausta jos tiedätte vastaavista tilanteista tai voisitte auttaa.. Tuomitakin saa mutta se ei auta yhtään, itse olin ennen tätä aivan samanlainen enkä olisi ikinä uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen.
Näiden tapahtumien jälkeen olemme olleet nykyisen avomieheni kanssa koko ajan yhdessä. Enää ei ole suhteessa sellaista rakastumisen tunnetta tai mitään intohimoa, vaan aika arkisia asioita teemme yhdessä. Tyydyin tähän tilanteeseen ja kaikki on mennyt ihan ok tähän asti..
Kunnes tämä mies, jonka tapasin lomalla, otti jälleen yhteyttä pitkän ajan kuluttua. Itse asiassa olin laittanut hänen osoitteensa block-listalle, joten en saanut aiemmin hänen viestejään vaikka hän olisikin kirjoitellut. Olin myös vaihtanut puhelinnumeroa. Satuimme nyt sitten olemaan samassa kaupungissa samaan aikaan, mikä oli aika sattumaa.
Mietin, pitäisikö tavata vai ei. Mieskin sanoi että hänellä on tyttöystävä, joten ihan kavereina oli tarkoitus tavata. Asiat etenivät kuitenkin toisin. Me molemmat olemme nyt paljon paremman näköisiä kuin aikaisemmin ja muuttuneet muutenkin paljon. Enää tämä mies ei ollut se kokematon poika jonka olin silloin tavannut, vaan aivan erilainen.
Puhuimme asioista, joista emme ole koskaan voineet puhua kenenkään kanssa. Pystyimme puhumaan ihan mistä tahansa. Miehen tyttöystävä vaatii heitä menemään naimisiin, mies sanoi että painostus ahdistaa häntä. Illan mittaan asiat etenivät siihen että olimme täysin toistemme kimpussa mistään välittämättä. En edes muista milloin olen viimeksi ollut niin onnellinen. Tuntuu että nämä muutamat päivät yhdessä muuttivat elämääni tosi paljon.
Olen aina tuominnut pettäviä ihmisiä mutta nyt kuulunkin heidän joukkoonsa ja tämä mies myös. Sama olisi varmasti tapahtunut vaikka olisimme molemmat olleet naimisissa. Ja jotenkin en osaa hävetä asiaa tai ajattelemaan sitä pahana. Mies sanoi ettei taida halutakaan mennä naimisiin tyttöystävänsä kanssa. Hän oli silloin aikoinaan minuun ihan rakastunut ja olin aiheuttanut pahan pettymyksen. Nyt asiat jatkuivat siitä, kuitenkin siten että tunnen suurta kiintymystä tätä miestä kohtaan ja meillä tuntuu olevan ihan uskomattoman paljon yhteistä.
Tiedän että olen itse aiheuttanut joutumiseni tähän vaikeaan tilanteeseen. Silti kysyn, mitä pitäisi tehdä. Inhoan valehtelua ja asia kalvaa mieltäni, avomiehelle en kerta kaikkiaan voi tätä kertoa eikä tämä mieskään voi kertoa kenellekään. Silti suunnittelemme jo seuraavaa tapaamista. Minulla on tosi kova ikävä häntä enkä tietenkään voi kertoa tai näyttää asia kenellekään.
En aio enää tuomita ketään toisia tällaisessa tilanteessa, tunteet ovat niin monimutkainen juttu eikä niille voi mitään vaikka yrittäisi. Ja nyt me ollaan sitten tässä tilanteessa. Pitäisi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja pitää yhteydenpito salassa. En olisi koskaan voinut uskoa tekeväni mitään tällaista ja nyt en näe muuta vaihtoehtoa.
Olemme tavanneet kahdesti sattuman kautta ja muutenkin sellaisia ihan ihmeellisiä sattumia on tullut vastaan juuri tämän miehen kanssa, että ihan väkisinkin ajattelimme, onko näin tarkoitus tapahtua. Tunteemme ovat molemminpuolisia mutta tilanne näyttää niin hankalalta. Laittakaa ihmeessä jotain vastausta jos tiedätte vastaavista tilanteista tai voisitte auttaa.. Tuomitakin saa mutta se ei auta yhtään, itse olin ennen tätä aivan samanlainen enkä olisi ikinä uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tilanteesi on aika inhimillinen, eikä mitenkään epätavallinen. Neuvoja on vaikea mennä antamaan, koska päätösvalta on itselläsi. Mieleeni tuli mm että pitäiskö seurata "sydämen ääntä" vai toimia järkiperäisesti ? Näitä voi puntaroida. Onko suhhteellasi siihen toiseen (ulkomaalaiseen) mieheen tulevaisuutta? Onko mahdollista että suhteesi aviomieheen voi vielä saada uutta puhtia ? Ja sitten se julma totuus ettei kaikkea voi saada mitä haluaa. Elämä on luopumista.
olen niin kyllästynyt noihin "en olisi ikinä uskonut joutuvani tilanteeseen" -valituksiin.
Jos olet tosissasi vihkivalan vaannonut,niin olet ja kärsit, jos vilkuilet vieraissiin pöytiin,niin jätät miehesi titenkin.Ei se sen kummallisempaa ole.Mutta se syrjähyppysi tuskin on mikään mies täydellinen,joten sen voit unohtaa,sillä elämää suurempia rakkautarinoita ei ole oikeasti olemssaakaan! Paitsi sillä hetkellä jokaisen omasta mielestä oma tarinaa kun on rakastunut.Mutta kaikki muuttuu arjeksi aajan myötä.
käytin tuossa nimitystä mies, kyseessä on kuitenkin avomies. Yhden kirjaimen merkittävä ero.
En odota löytäväni mitään täydellistä miestä, kaikilla ihmisillä on omat hyvät puolensa ja puutteensa. Kysymys ei ole vain se, kumman kanssa olisin onnellisempi vaan se, kumpi olisi onnellisempi kanssani. Taitaa aika näyttää.
Ei sillä ole väliä, onko kyseessä aviomies vai avomies tai ihan vaan poikaystävä tai rakastaja... Vain eroprosessi on ensimmäisessä tapauksessa byrokraattisempi ja kestää pidempään.
Jos toinen vielä sinusta välittää, tulee mahdollinen ero varmaankin yllätyksenä ja on hyvin ikävä kokemus.
Kysymys ei ole pelkästään se, kumpi olisi onnellisempi kanssasi vaan myös siitä, kumpi tulee onnettomammaksi...
Aika ei anna vastausta näihin kysymyksiin. Se antaa vastauksen vain yhteen kysymykseen eli siihen, miten käy, jos teet jonkin valinnan. Muiden vaihtoehtojen lopputuloksia et saa tietää. Ja sekin, ettei tee valintaa, on valinta, joka voi (tilanteen paljastuessa) olla huono valinta.
Tilanteesi on vain siksi hankala, että et tiedä, miten pitäisi valita, että sinulla olisi mukavin tilanne myöhemmin. Ja koska et sitä voi tietää, on sinun vaikea valita. Tai sitten et haluaisi valita, koska tilanne on tällä hetkellä ihan mukava, mutta valitsemattomuuden pitkittäminen taitaa olla hyvin huono vaihtoehto.
Valintoja siis pitää tehdä, menee sitten syteen tai saveen. Vastuun teoistasi kannat itse. Ehdotan että mietit, voitko todella jatkaa suhdetta avomiehen kanssa rehellisellä pohjalla ja onnellisena? Jos vastaus on ei, on ehkä parempi lopettaa avoliitto. Ja sitten seuraava mietinnän kohde on, onko yhteinen tulevaisuus toisen miehen kanssa mahdollista ja järkevää.
Älä siis sotke avomiestä ja uutta miestä heti toisiinsa. Mieti ensin, onko suhde avomieheen (joka on siis jo vakiintuneempi ja siksi "ykkössijalla") elinkelpoinen. Jos näin ei ole, voi sitten jatkaa ajattelua eteenpäin, muuten taas kannattaa suhde toiseen mieheen katkaista ja pistää asiat kuntoon avomiehen kanssa.
Arki tulee uudenkin miehesi kanssa jossain vaiheessa, sitten hän ei välttämättä olekaan enää sellainen kuin aikaisemmin. Jätä ensin avokkisi ja rupea vasta sitten uuteen suhteeseen, näin ainakin hän kärsii vähemmän erostanne. Pettämisestä alkaneilla suhteilla on huomattavasti huonompi onnistumisprosentti kuin muuten.
miehestä mieheen?
Siinä välissä pitää kyllä olla yksin ja selvittää tilanne ja ajatella ja taas ajatella.
Ensin lopetetaan suhde jos se ei tyydytä,sitten ollaan yksin ja kootaan oma yläkerta kuntoon,sitten vasta voi aloittaa uuden suhteen.
Siis jos on vähänkään järkeä päässä.
Itse en alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka on vielä vanhassa suhteessa.Tai juuri eronnut.
näissä asioissa ei ajatella järjellä vaan sydämellä!! tee niin kuin sydämesi käskee
Jäljet. KASVA aikuiseksi ja eroa. mutta älä kerro syytä koska sinun kuuluu itse kärsiä asiasi.ite et siihen joutunut vaan päätit toisin. älä selittele vaan ota vastuu tekemistäsi.