Haluaisin epätoivoisesti oman marsun, mutta
vanhyemmat ei anbna! Periaatteessa ei oo mitään
syytä, mix en voi saada marsua, mutta vaan ei!
Olen yrittänyt selittää, että mä maksan kaikki
kulut ja hoidan sen ihan ite, ja hankin sille
hoitopaikan, ku mennään matkalle yms, mutta ei!
Ja kaiken lisäks meillä ON OLLU marsu sillon, ku
mä olin ihan pieni!!!! Auttakaa
vanhyemmat ei anbna! Periaatteessa ei oo mitään
syytä, mix en voi saada marsua, mutta vaan ei!
Olen yrittänyt selittää, että mä maksan kaikki
kulut ja hoidan sen ihan ite, ja hankin sille
hoitopaikan, ku mennään matkalle yms, mutta ei!
Ja kaiken lisäks meillä ON OLLU marsu sillon, ku
mä olin ihan pieni!!!! Auttakaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla oli sama ogelma kanien kanssa mutta nyt
mulla on kaksi kania että kannattaa yrittää vielä
puhua ympäri kyllä ne vanhemmat johonakin
vaiheissa antaa periksi!!!!!
Oletko ihan varma että maksat kaiken itse, hoidat
itse, hankit hoitopaikan? Nythän sitä on niin
että mä oon sen kanssa joka päivä ymym... En
minäkään siihen pystynyt. Tarvitsen jatkuvasti
vanhemmilta tukea, ja saankin sitä, paljon.
Kaikki eläimet tulevat yhteisestä sopimuksesta.
Todista vanhemmillesi että pystyt maksamaan sen
itse. kerää rahat, hanki tietoa ja taitoa.
Todista vaikka näin. Ruoki ja raahaa kiveä
(tekomarsua) mukanasi, jätä kaverin bileet väliin
koska sinun pitää siivota kivesi häkki. Jätä
karkit väliin ja osta sille marsunruokaa, juttele
sille paljon. Jos tähän pystyt, jaksat olla
marsusi kanssa ja sinulla on varmasti paljon
intoa. Mutta jos et, unohda. Jos olet valmis
tähän kaikkeen niin en voi muuta sanoa kuin että
sinun pitää vain jankata, jankata, jankata. Vie
vanhempasi marsunäyttelyyn ja sano että haluat
myös ryhtyä samaan, ja että saat paljon kavereita
näyttelyistä.
Onko sinulla muita eläimiä ennenstään? Hoidatko
ne itse?
Onnea.
tota marsu kivi juttuu kannaattaa jatkaa ainakin
2-3 kuukautta... mulla on kani hoitiin sitä TOSI
KUNNOLLA n. 3kuukautta siihen se innostus
loppukin kyl mä sitä tietenki hoidan mut en yhtä
tosissaan ku ennen....
Mun veli oli saanu hamsterin sit mäkin halusin
jotain ÄITI sano et ota hamsu sanoin et en mä
haluu niin pientä ja mitätöntä elukkaa joka elää
vain 1-3 wee no halusin kanin tai marsun äiti
sanoin et marsut haisee (meillä nimittäin oli
ennen marsu) ja kani on liian iso eikä se tullut
kuuloonkaan... sit meni kuukausia mä sanoin mun
serkulle et mää halluun kanin mun serkku tietenki
sano et niin määki... käytiin heti lainaamassa
kanikirjoja ja luettiin ne varmaan 20kertaa
päätettiin et mikä sen nimeks tulee ja minkä
värinen se on jne... sit menin sanoo äitille et
tässä kirjassa lukee n tällästa blablabla... eli
saanko mä kanin???? ja vastaus tuli nopeaa ET!!!!!
annoin äitille 2 viikkooo miettimis aikaa... sit
mä heti ensimmäisellä viikolla vein sen
eläinkauppaan siellä ei silloin ollut yhtään
kania niinpätietenki kysyin et milloin niitä
tulee ne sano et huomenna... no illalla vahtasin
koko ajan kanikirjaa jossa oli kuvia
erinvärisistä kaneista päätin et mä ostaisin
sellaisen punaruskeen (oransin sävyisen)... heti
koulun jälkeen lähettiin eläinkauppaan ja siellä
oli 3 kanii kaks isoo sekarotusta ja yx
kääpiökani just punaruskee voi että samanlainen
kun siinä kirjassa mä aattelin mun oli pakko
saaha se.... mentiin sit kotiin ja illalla
ruikutin et eikö ollukki ihana osta se osta se...
no sovittiin et mennään huomenna takas.. sit
mentiin ja kani oli pois mä jo pelkäsin et
ostettu, mut ei sitä ollu se oli lähetetty
jonnekkin toiseen eläinkauppaan no ne lähettää
sen takas jos me aijotaan ostaa se mä katoin
äitii se oli vähän aikaa hiljaa ja sano "kyllä me
se ostettaan" mä olin haljeta kahden päivän
päästä se olis perillä.... heti ku se päivä
koitti äiti ja mä lähettiin sinne ja siellä
kissanlaatikossa se oli nainen otti sen syliin ja
laitoi laatikkoon ja antoi mulle... autos mä
koko ajn puhuin sille se oli silloin vähän
pelokas, mut nyt ihana!!!!!! mä todellakin sain
kanin ja mun serkku sai chinchillan mut sitä
tarinaa en jaksa enää kertoo... KAIKKEN SAA MITÄ
TODELLA HALUAA!!!!!
Sun vanhemmat ei luota siihen että lupaat
ehdottomasti hoitaa lemmikin kokonaan itse ja
maksaa kaikki kulut. Tällä hetkellä kaikki tulosi
taitavat tulla suoraa vanhempiesi taskusta.
Ilmeisesti olet aika nuori kun suhtaudut asiaan
noin fanaattisesti. Kukaan n. 10-14v ei pysty
täysin hoitamaan eläintä omine nokkineen
taloudellisesta ja ajallisista syistä.
Jos vanhempasi eivät ole suostuvaisia hankkimaan
eläintä (joka viimein päätyy heidän hoitoon) niin
älä painosta. Eläin ei ole elinehto!
Vaikka kuinka lupaisi maksaa kulut itse, niin se
on käytännössä ihan mahdotonta. Tuskin kukaan
alle 15v. pystyy itse tienaamaan niin paljon
rahaa. Ruuat, kuivikkeet tms.kyllä pystyy
maksamaan, mutta eläinlääkärissä käynti on
todella kallista.
Itse olen jo yli 20v., asunut poissa kotoa
6vuotta, mutta siltikin joudun joskus pyytämään
vanhemmiltani rahaa eläimiin. Opiskelijalla kun
on joskus tilanne sellainen, että rahaa ei
yksinkertaisesti ole, ja eläimet eivät saa siitä
kärsiä! Onneksi vanhempani ovat olleet
myötämielisiä eläinteni suhteen...vaikka...'
Minäkään en saanut ottaa jyrsijöitä kun asuin
kotona. Ja vanhempani tekivät siinä aivan oikein.
Harrastin hevosia niin aktiivisesti, että harvoin
olin viikonloppuisin kotona(ne menivät
kilpailumatkoilla) viikolla nyt puhumattakaan. En
olisi osannut ottaa tarpeeksi suurta vastuuta
eläimestä.
Hankin yhdessä kaverini kanssa hamsterin kun
muutin koulun asuntolaan 16v. Siitä lähtien
jyrsijät ovat kuuluneet elämääni.
Vaikka olen aina niistä pitänyt, oli ainakin
omalla kohdallani erittäin järkevää "odottaa
vielä muutama vuosi". Sillä aikaa voi kerätä
tietoa, rahaa yms.
Voihan sitä vanhempienkin ylipuhumista harrastaa,
mutta järjettömään tinttailuun on turha ruveta.
Jos eläimen ottamispäätös on koko perheen
yhteinen, sitä tulee varmasti hoidettua joka
suhteessa paljon paremmin.
Kerron tähän vielä lopuksi yhden tarinan, jossa
on onnellinen loppu.:)
Tyttö (13v.) oli erittäin eläinrakas, hänellä oli
jo vuosia ollut gerbiileitä jotka hän oli
hoitanut hyvin. Hän olisi kuitenkin halunnut
rottia...Äidin vastaus oli jyrkkä ei. Mutta tyttö
ei lannistunut. Hän etsi kirjoja, netistä kuvia
ja lopulta raahasi äitinsä luokseni katsomaan
rottia. Äiti ihastui heti blue hooded väriseen
urokseeni! Häntäkään ei ollut niin kamala, kun
sitä pystyi rauhassa koskemaan.
Äiti antoi tytölle luvan rottien hankintaa,
kunhan niitä ei tuoda pois omasta huoneesta. No,
kun rottavauvat saapuivat, tytön äiti ja isä
ihastuivat niihin ihan mahdottomasti! Äiti
kertoikin minulle, että niin hienoja lemmikkejä
heillä ei ole vielä ollutkaan, ja tyttö on jo
sanonut, että äiti ja isä eivät saa omia rottia
itselleen!:)
Terkkuja tarinan tytölle ja Nikolle ja Napsulle!:)
Hyvää kannattaa odottaa!
Maria ja rottapojat
... kyllä pystyisin hoitamaan sen kaikki kulut
yms. YKSIN, rahat riittäisivät, ja ne eivät tule
vanhempieni taskusta... Kesälläkin olin
kesätöissä....
Kyllähän vanhemmillasi joku syy täytyy olla miksi
et marsua saa! Tuskin kukaan nyt niin typerä on,
että ihan kiusallaan ei anna ottaa marsua...
Oletko puhunut vanhempiesi kanssa? Järkevästi,
fiksusti ja kertonut miten tärkeää tämä olisi
sinulle? Vai huudatko ja v*ttuiletko
vanhemmillesi koko ajan?
Voithan yrittää tehdä vaihtokauppoja, esim, että
huolehdit pyykit, roskat, siivouksen tms. jos
saat marsun. Ja nämä lupaukset on pidettävä!
Voithan aloittaa jo ennenkuin saat edes marsua.
Onko teillä kissoja tai koiraa? Jos on, hoida
niitä esimerkillisesti, ja osoita, että pystyt
huolehtimaan lemmikistä.
Jos itselläsi todellakin on rahaa marsun
ylläpitoon, niin voithan ostaa vaikka häkin
valmiiksi ja muita tavaroita.Vanhempasi ainakin
huomaavat, että olet tosissasi!
Minä uskon kuitenkin eniten järkevään ja
rauhalliseen keskusteluun. Jos sinusta tai
vanhemmistasi ei ole siihen, niin sitten ei auta
muuta kuin odottaa! Ja voithan vaikka kirjoittaa
vanhemmillesi kirjeen, jos puhumisesta ei tule
mitään.
Kyllä se siitä!