...mun lasini, niin tahdon kertoa,
surullisen tarinan, joll ei oo vertoa...
Tuossa amusella näitä palstoja lukiessa juolahti mieleen surullinen tarina talopakettimyyjästä ja sen asiakkaasta, jotka eivät saaneet toisiansa.
Kaikki ainekset tosin oli yhteiseloon olemassa, mutta pieni moka siihen hommaan sisältyi. Eikä tänä päivänäkään ole montaa, joka tietäisi, kumpi sen mokan oikeasti teki. Kertokaapas te mielipiteenne, kunhan olette lukeneet tarinan.
...Näin se kuuluu, ja se on kaamea tarina...
Halusipa Arttu Asiakas talon perheelleen. Meni ihan oikeassa järjestyksessä kunnan tonttiosastolle valitsemaan itselleen mieleisen tontin. Kutsuipa vasta sitten puolitutun talomyyjän Mikko Myyntitykin tonttikäynnille ja kaavailivat yhdessä tulevan talon mallia. Unohtipa siiinä Artun kanssa mukavia jutellessaan Mikko kaiken talomyyjän perustutkinnossa opetetun - tai ainakin sen kaikkein tärkeimmän - eli kysyä Artulta, paljonko tämä olisi aikeissa taloonsa uhrata taloudellista hyvää - tai sitten Mikko arasteli asiaa Artulta kysyä, kun esiintyi hän melkoisen itsevarmasti (äkkinäisempi olisi sanonut Arttua rehvastelijaksi). Mikko siis kirjasi ylös kaiken sen, mitä Arttu taloltaan odotti. Eipä löytynyt Artun unelmien taloa katalogista ja Mikko lupasi tehdä juhlamallistonsa suurimpaan taloon tarvittavat muutokset. Kahden viikon päästä ensitapaamisesta Mikko sitten esittelikin Artulle korjattuja luonnoskuvia ja talopakettitarjousta. Arttu siinä hieman nieleskeli, mutta sai lopulta otettua puheeksi kokonasikustannukset. Mikko - rehellisenä talomyyjänä - kertomaan, mitä talo todennäköisesti tulisi maksamaan. Ja Arttu kertoi päätökseen tarvittavan "perheen suostumuksen". Lupasi hän palata asiaan, mutta turhaan odotti Mikko Artun yhteydenottoa.
Heti tapaamisen loputtua Arttu meni Mikon luonnoksen kanssa toiselle talomyyjälle, joka naama-arviona "vahvisti" Mikon kertoman kustannusarvion - tosin pikkusen alle pisti tämä Keijo Ketku sen "naama-arvionsa". Niimpä Arttu ajatteli, että olipas konna mies se Mikko, kun yritti häneltä ylihintaa kiskoa. Mutta olipa tuo Keijo Ketkunkin "naama-arvio" hieman yli perheen resurssien, joten meni Arttu Kosti Kolmannen juttusille "puhtaalta pöydältä". Lähtökohdaksi Arttu otti Keijo Ketkun ilmoittaman "kokonaishinnan" ja Mikko Myyntitykin luonnoksen pinta-alatiedot. Noistapa hän näppärästi laski neliöhintoja hyväksi käyttäen "talon lopullisen koon" ja pyysi Kostia piirtämään talon annetuilla pinta-alatiedoilla. Talosta tulikin ihan kelvollinen, mutta alkuperäisestä Mikon luonnoksesta poiketen erillisestä vierashuoneesta ja harrastetilasta, joutui Arttu luopumaan. Ja tekipä Arttu Kostin kanssa sen suurempia kyselemättä talokaupat...
Siinäpä tarina, johon olen melko usein törmännyt, talopakettibisnestä sisäpuolelta pien neljännesvuosisadan seurattuani. Tuntuiko tutulta? Varmaan, jollekulle kaveripiirissäkin on tuollainen sattunut? Kuka on tarinan konna?
Mikko Myyntitykki teki voitavansa, mutta epäröi siinä kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä - hankkeen kokonaiskustannusten mitoituksessa.
Keijo Ketkukin oli nimeään reilumpi talokauppias. Hän vain sttui arvioimaan naamakustannukset hieman kireammin kuin Mikko.
Eikä Kosti Kolmaskaan tehnyt kuin "työtä käskettyä".
Olisko konna siis Arttu Asiakas. Ei, mutta hän kieltämättä reagoi hivenen "maallikkomaisesti". Hän hylkäsi kenties kaikkein parhaiten omiin toiveisiinsa perehtyneen talomyyjän edes kiittämättä tarjouksesta. Samalla Arttu taisi tyrmistyä kaikkein realistisimmasta kustannusarviosta koko prosessissa.
Tuo käyttäytymismalli on valitettavan luonnollinen. Epäonnistumisen hetkellä Arttuasiakas haluaa aloitta "puhtaalta pöydältä" ja rasitteitta ja siinäkin tapauksessa hän yrittää hyödyntää sen opin, mitä siihenastinen prosessi on antanut (neliöhintalaskentaakin siellä oli), mutta menikö kaikki sittenkään OK?
EPILOGI
Kun Artun talo alkoi valmistua, hän huomasi kauhukseen, että kustannusarvio ylittyy ueilla kymmenillä tuhansilla... apuva!
Enää ei auta edes Suomi24-palstan vertaistuki - lisää velkaa tulee roimasti. Mikä meni pieleen?
Oletetaan, että Mikon kokonaiskustannusarvio olisi ollut oikein ja Keijo olis pistänyt kymmenen pinnaa alle. Silloin Arttu olis laskenut neliöhintalaskelmat 10 % alihinnalla. Ja kahden huoneen vähennys tilaohjelmassa pudottaa talon kokoa vaikkapa 20 %. Artun rahkeet olisivat siis riittäneet tasoon Mikon kustannusarvio -30 %. Nyt hän sitten pienentää taloa "vain" 20 % kuvitellen pääsevänsä Mikon kustannusarviosta 30 % alaspäin (hänhän kuvvitteli Mikon olevan 10 % ylihintainen). Todellisuudessa 20 % pienennys taloon ei laske kustannusarviota 20 % vaan ainoastaan 10 %. Arttu pääsee siis kustannuksissa Mikon esittämästä arviosta vain 10 % alaspäin vaikka kuvitelma on 30 % kustannusalituksesta. 20 % noin ison talon kustannusarviosta on luokkaa 70.000 euroa.
Mitä tästä opimme?
1) Jos talomyyjä tiedustelee kokonaisbudjettianne, älkää suotta kuvitelko hänen olevan kiinnostunut taloustilanteestanne vain siksi, että osaisi mitoittaa rahastuksensa lompakkonne mukaan. Syy uteliaisuuteen voi olla toisaallakin.
2) Suhtautukaa aina "naamakustannusarvioihin" naamakustannusarvioina - ja muistakaa, että alimman naamakustannusarvion esittäjä on todennäköisimmin oikealta nimeltään Keijo Ketku.
3) Älkää suotta hävetkö epäonnistumistanne. Minusta olis ollut vähintäänkin reilua pyytää siitä "lopullisestakin talosta" tarjous Mikko Myyntitykiltä, hän kuitenkin teki kaikkein eniten duunia hyväksenne ja hänellä oli sentään tiedossa Artun ongelmat - hänen kanssaan olisi saattanut onnistua parhaiten myös Arttu Asiakas.
Hyvää kesää kaikille palstan lukijoille - ja tuleville rakentajille onnea oikeitten yhteistyökumppaneitten etsimiseen.
surullisen tarinan, joll ei oo vertoa...
Tuossa amusella näitä palstoja lukiessa juolahti mieleen surullinen tarina talopakettimyyjästä ja sen asiakkaasta, jotka eivät saaneet toisiansa.
Kaikki ainekset tosin oli yhteiseloon olemassa, mutta pieni moka siihen hommaan sisältyi. Eikä tänä päivänäkään ole montaa, joka tietäisi, kumpi sen mokan oikeasti teki. Kertokaapas te mielipiteenne, kunhan olette lukeneet tarinan.
...Näin se kuuluu, ja se on kaamea tarina...
Halusipa Arttu Asiakas talon perheelleen. Meni ihan oikeassa järjestyksessä kunnan tonttiosastolle valitsemaan itselleen mieleisen tontin. Kutsuipa vasta sitten puolitutun talomyyjän Mikko Myyntitykin tonttikäynnille ja kaavailivat yhdessä tulevan talon mallia. Unohtipa siiinä Artun kanssa mukavia jutellessaan Mikko kaiken talomyyjän perustutkinnossa opetetun - tai ainakin sen kaikkein tärkeimmän - eli kysyä Artulta, paljonko tämä olisi aikeissa taloonsa uhrata taloudellista hyvää - tai sitten Mikko arasteli asiaa Artulta kysyä, kun esiintyi hän melkoisen itsevarmasti (äkkinäisempi olisi sanonut Arttua rehvastelijaksi). Mikko siis kirjasi ylös kaiken sen, mitä Arttu taloltaan odotti. Eipä löytynyt Artun unelmien taloa katalogista ja Mikko lupasi tehdä juhlamallistonsa suurimpaan taloon tarvittavat muutokset. Kahden viikon päästä ensitapaamisesta Mikko sitten esittelikin Artulle korjattuja luonnoskuvia ja talopakettitarjousta. Arttu siinä hieman nieleskeli, mutta sai lopulta otettua puheeksi kokonasikustannukset. Mikko - rehellisenä talomyyjänä - kertomaan, mitä talo todennäköisesti tulisi maksamaan. Ja Arttu kertoi päätökseen tarvittavan "perheen suostumuksen". Lupasi hän palata asiaan, mutta turhaan odotti Mikko Artun yhteydenottoa.
Heti tapaamisen loputtua Arttu meni Mikon luonnoksen kanssa toiselle talomyyjälle, joka naama-arviona "vahvisti" Mikon kertoman kustannusarvion - tosin pikkusen alle pisti tämä Keijo Ketku sen "naama-arvionsa". Niimpä Arttu ajatteli, että olipas konna mies se Mikko, kun yritti häneltä ylihintaa kiskoa. Mutta olipa tuo Keijo Ketkunkin "naama-arvio" hieman yli perheen resurssien, joten meni Arttu Kosti Kolmannen juttusille "puhtaalta pöydältä". Lähtökohdaksi Arttu otti Keijo Ketkun ilmoittaman "kokonaishinnan" ja Mikko Myyntitykin luonnoksen pinta-alatiedot. Noistapa hän näppärästi laski neliöhintoja hyväksi käyttäen "talon lopullisen koon" ja pyysi Kostia piirtämään talon annetuilla pinta-alatiedoilla. Talosta tulikin ihan kelvollinen, mutta alkuperäisestä Mikon luonnoksesta poiketen erillisestä vierashuoneesta ja harrastetilasta, joutui Arttu luopumaan. Ja tekipä Arttu Kostin kanssa sen suurempia kyselemättä talokaupat...
Siinäpä tarina, johon olen melko usein törmännyt, talopakettibisnestä sisäpuolelta pien neljännesvuosisadan seurattuani. Tuntuiko tutulta? Varmaan, jollekulle kaveripiirissäkin on tuollainen sattunut? Kuka on tarinan konna?
Mikko Myyntitykki teki voitavansa, mutta epäröi siinä kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä - hankkeen kokonaiskustannusten mitoituksessa.
Keijo Ketkukin oli nimeään reilumpi talokauppias. Hän vain sttui arvioimaan naamakustannukset hieman kireammin kuin Mikko.
Eikä Kosti Kolmaskaan tehnyt kuin "työtä käskettyä".
Olisko konna siis Arttu Asiakas. Ei, mutta hän kieltämättä reagoi hivenen "maallikkomaisesti". Hän hylkäsi kenties kaikkein parhaiten omiin toiveisiinsa perehtyneen talomyyjän edes kiittämättä tarjouksesta. Samalla Arttu taisi tyrmistyä kaikkein realistisimmasta kustannusarviosta koko prosessissa.
Tuo käyttäytymismalli on valitettavan luonnollinen. Epäonnistumisen hetkellä Arttuasiakas haluaa aloitta "puhtaalta pöydältä" ja rasitteitta ja siinäkin tapauksessa hän yrittää hyödyntää sen opin, mitä siihenastinen prosessi on antanut (neliöhintalaskentaakin siellä oli), mutta menikö kaikki sittenkään OK?
EPILOGI
Kun Artun talo alkoi valmistua, hän huomasi kauhukseen, että kustannusarvio ylittyy ueilla kymmenillä tuhansilla... apuva!
Enää ei auta edes Suomi24-palstan vertaistuki - lisää velkaa tulee roimasti. Mikä meni pieleen?
Oletetaan, että Mikon kokonaiskustannusarvio olisi ollut oikein ja Keijo olis pistänyt kymmenen pinnaa alle. Silloin Arttu olis laskenut neliöhintalaskelmat 10 % alihinnalla. Ja kahden huoneen vähennys tilaohjelmassa pudottaa talon kokoa vaikkapa 20 %. Artun rahkeet olisivat siis riittäneet tasoon Mikon kustannusarvio -30 %. Nyt hän sitten pienentää taloa "vain" 20 % kuvitellen pääsevänsä Mikon kustannusarviosta 30 % alaspäin (hänhän kuvvitteli Mikon olevan 10 % ylihintainen). Todellisuudessa 20 % pienennys taloon ei laske kustannusarviota 20 % vaan ainoastaan 10 %. Arttu pääsee siis kustannuksissa Mikon esittämästä arviosta vain 10 % alaspäin vaikka kuvitelma on 30 % kustannusalituksesta. 20 % noin ison talon kustannusarviosta on luokkaa 70.000 euroa.
Mitä tästä opimme?
1) Jos talomyyjä tiedustelee kokonaisbudjettianne, älkää suotta kuvitelko hänen olevan kiinnostunut taloustilanteestanne vain siksi, että osaisi mitoittaa rahastuksensa lompakkonne mukaan. Syy uteliaisuuteen voi olla toisaallakin.
2) Suhtautukaa aina "naamakustannusarvioihin" naamakustannusarvioina - ja muistakaa, että alimman naamakustannusarvion esittäjä on todennäköisimmin oikealta nimeltään Keijo Ketku.
3) Älkää suotta hävetkö epäonnistumistanne. Minusta olis ollut vähintäänkin reilua pyytää siitä "lopullisestakin talosta" tarjous Mikko Myyntitykiltä, hän kuitenkin teki kaikkein eniten duunia hyväksenne ja hänellä oli sentään tiedossa Artun ongelmat - hänen kanssaan olisi saattanut onnistua parhaiten myös Arttu Asiakas.
Hyvää kesää kaikille palstan lukijoille - ja tuleville rakentajille onnea oikeitten yhteistyökumppaneitten etsimiseen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
opetusta. Tapahtumien kulku taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
tarina. Vaikka olisi kuinka realisti ja fiksu ihminen, niin on ihan inhimillistä uskoa mieluummin sitä joka antaa sen alemman hinnan. Eli kaikki kai uskovat olevansa juuri se poikkeus joka pääsee urakasta muita edullisemmalla, olemalla siis fiksu.
Kun keskiarvoteorian mukaan kuitenkin noin puolet eivät saavuta edes tuota keskiarvotasoa niin noita ongelmia tietysti tulee.
Ja jos syitä haetaan niin yleensä syy löytyy peilistä, ja vieläpä sieltä yllätyskalliin uuden omakotitalon eteisen peilistä, jos on vielä jäänyt rahaa kalusteisiin.
Ja ihan kokemuksella puhun, kun itsellä kävi juurikin näin.
Kuka näistä kolmesta olit?
...pitkän urani varrella kerinnyt olla ainakin Mikko Myyntitykki ja Kosti Kolmas - varmaan myös tuo Keijo Ketku, tosin hän ei yleensä saa koskaan tietää olleensa "se ketku". Useimmiten kuitenkin olen törmännyt tuohon tarinaan "kaverien kokemana" - sillä olen aikoinani toiminut talomyyjien "sielunhoitajana" monet vuodet.
Kerrompa kuitenkin omakohtaisena kokemuksena kaameimman mokani tuolla sektorilla.
Olin myyntipäällikkönä eräässä talofirmassa ja mulle soitti asiakas, joka aloitti puhelun sanomalla, että aikoo ostaa meiltä talon. Minä tietysti ihmettelemään, että mites se noin selvää on. Häön kertoi, että ainutlaatuiheh tuotteemme oli jotain, jonka hän juuri halusi. No minähän tietysti myymään, kun kerran oli "varma tapaus". Keskustelun jatkuessa kävi kuitenkin ilmi, ettei meidän mallistossa ole sellaista taloa, jonka asiakas halusi. Minä sitten kartoittamaan asiakkaan tarpeita. Viiden minuutin kohdalla sain ahaa-elämyksen siitä, millaisnen se talo oli ja lupasinkin sen luonnostella asiakkaalle. Kun laitoin luonnoksen sähköpostilla, vastaus tuli välittömästi: "Jesss, just tollanen". No sitten vaan kauppaapareita tekemään, aloittaen tarjouksesta. Tarjouksen meilattuani, vastaus viipyi jo puoli tuntia: "vaikuttaa kalliilta". Minä tietysti myynnin ammattilaisena kehumaan, ettei se ole sen kalliimpi kuin kenenkään muunkaan talo. Lupasi asiakas kuitenkin ottaa talon, jos se mahtuu kokonaisbudjettiin (eikä mulla vieläkään tullut mieleen, että vuosia olin hokenut "sitä yhtä kysymystä" edustajilleni). Joten minä laatimaan kokonaiskustannusarviota. Ja sen meilattuani asiakas vaikeni lopullisesti...
...ja minä tietysti hiffasin, että tulipas alokasmainen moka ;-D
Luulin jo tarinan päättyneeksi...
...kunnes puoli vuotta myöhemmin pestasin sille alueelle talomyyntiedustajan. Ja tuon uuden edustajan endsimmäinen tarjouspyyntö tuli tehtaalle, mun pöydälle tarjouslaskentaa varten (laskin henkilökohtaisesti tarjoukset uusille miehille, jotta työhönopastus olisi mahdollisimman suoraviivaista). Ja kuinkas ollakaan - tuttu talo - tällä kertaa Kastellin piirtämänä ja 10 % pienempänä kuin alkuperäinen. Suosittelin edustajalle "ei tarjoamista", mutta edustaja sanoi luvanneensa, niimpä me tarjottiin se - tällä kertaa kalliimmalla kuin alunperin (sehän oli suora tehdashinta ilman edustajaverkon kustannuksia - siis kilpailukykyisempi).
Lopputulemana minä kirjasin 161 h (kujeillessani pidin tuntikirjaa) ja mun edustaja "muutamia kymmeniä" tunteja hukkaanheitettyä aikaa - Kastellin tappioista en tiedä, kun nolotti niin paljon, etten kysynys, vaikka senkin edustajan tunsin. En tiedä, löysiko Arttu Asiakas sillä kertaa Nesto Neljänne tai Vihtori Viidennen, joiden kanssa kauppaa tekemään, mutta oma kokemus oli kyllä sellainen, että silloin jo pitkästi yli kymmenen vuoden kokemukset alalta tuntuivat "kepoiselta osaamiselta". Jälkikäteen ajattelin, että juuri tuo "varma tapaus" johti meikäläisen harhaan.
Nykyään pitää olla aika tunnettu "verokalenterin kärkinimi" kyseessä, ennenkuin minä jätän tuon kysymyksen esittämättä ennen "ilmaisluonnosta" - uskottako?
Kun teimme talokauppaa valitsimme muutaman olisiko ollut 6 toimittajaa, joiden kanssa aloitimme keskustelut. Jokaisen kanssa lähdettiin liikkeelle samanlaisesta /lähes samasta talosta. (meillä oli aika selkeä visio..)
1 ei voinut tarjota haluaamme sisäkorkeutta.
2 lupasi tehdä tarjouksen, mutta ei koskaan tehnyt ja jälkeenpäin soitti perään ja haukkui nimitteli ja kertoi ettei näin köyhän kannata rakentaa. Meidän budjetilla ei kuulemma taloa saa. Mitään taloa.
3 piirsi ja, kun alkoi vaikuttaa ettei kauppoja tule lupaili kaupan tekijäisinä melkein kuun taivaalta. Alkoi arveluttaa, emme ottaneet.
4 piirsi ja tarjosi. Tarjous oli mukiin menevä.
5 piirsi ja tarjosi. Teki muutoksia ja tarkennettua tarjousta. oli kysymistämme kallein. Otimme sen. Rakensimme ja budjetti piti.
Budjetin laskimme ihan itse talopelin, talokauppiian kustannusarvion ja oman taloudellisen kyvyn pohjalta. Kaikki tavarat oli "kattohinnoiteltu" ja ylitykset korjattiin muualla.
Minulla ei olisi tullut mieleenkään käydä toisen piirtämillä kuvilla hakemassa tarjousta joltakin toiselta. Mutta en kyllä olisi penniäkään suostunut maksamaan tarjouksen tekoon tehdyistä kuvista. Kyllä ne on hinnoiteltu sitten talopaketissa ja sitähän kilpailu on aina ei voita. Se joka tarjoaa eikä saa kauppaa häviää. Se häviääkö asiakas vai ei, riippuu siitä miten lasketaan ja mitä.
Jos olisimme ottaneet toisen paketin, olisi projektimme voinut vaikka alittaa budjetin reilusti. Mitä tosin epäilen, koska samanmoisilla taloilla on tapana maksaa aika saman verran. Pinnat olisivat pysyneet kuitenkin samoina...
Meidän budjetti ei kuulu kauppiaalle.
Teimme kustannusarvion itse ensin talopelillä sunniteltiin ja jatkossa OP:n laskurilla lainaa varten.
Talomyyjältä oli joku aravakustannusarvio olemassa.
Tarjoukset pyysimme useilta ja penniäkään niitä ei maksettu.
Ja oli ensimmäinen ja ehkä viimeinen talomme. Omalla työllä tehtiin reilusti. Ja rahat riitti.
...kuin yksi pieni fiba - miksi piirrättää moneen kertaan, jos rakentaa vain kerran. Kuvitelma "ilmaisista" tai "hintaan sisältyvistä" luonnoksista "edullisena vaihtoehtona" on harha.
Kantsiii piirrättää vain kertaalleen ja maksaa se erillisenä. Silloin välttyy "hintaan sisältyvän luonnoksen" ylihinnalta. Ainakin jokainen jolla on kanttia, hinnoittelee "ilmaisluonnoksen" tuotteen sisään jakamalla luonnoskustannukset tartuntaprosentilla...
...vaikka onhan toki olemassa nk. "nälkäkurkitalokauppiaita", jotka joutuu talkoilla piirtelemään asiakkailleen luonnoksia edes jonkun kaupan saadakseen - tosin vielä ei ole tullut vastaan sen edustajaporukan piirtämää luonnosta, joka oliskaan edes hintansa väärti.
Mikä sua niin kuin nyppii???
Asiakas on aina oikeassa ja jätä sinä palvelematta semmonen asiakas joka ei miellytä, that's it! Mitä sitä enää itkemään jos on niin huonoa tuo liiketoimintaosaaminen.
Kunhan meidän talo pian on valmis, ei tarvitse onneksi IKINÄ enää olla tekemisissä yhdenkään rakennusalan ihmisen kanssa = KAIKKI PELKKIÄ KUSETTAJIA JA JUNTTEJA!!!
NÖYRYYTTÄ PELIIN; kyllä ne huonot ajat raksa-alallekin on jo tulleet.
...jollain tapaa vaikeaselkoisesti kirjoitettu, kun näytti asia jääneen ymmärtämättä. Yritetäämpä vielä rauta-langasta.
Edellä kritisoin sitä, ettei ole edes asiakkaan kannalta järkevää piirrättää useampialuonnoksia talostaan kuin on tarpeen - ja tarpeen on mieluummin piirrättää yhdet hyvät kuin viidet hätäisemmin kyhätyt. Kaksi asiaa iskee vääjäämättä tuollaisia turhan työn teettäjiä näpeille:
1) Jos piirrätetään useammat kuvat samalla vaivalla - saadaan huonompaa laatua. Jos taas piirrätetään useammat hyvät kuvat, tulee kalliimmaksi (ja maksaja on takuulla se loppuasiakas).
2) Jos piirrättää jokaisella talotoimittajalla omat luonnoksensa - ei pääse vertailemaan tarjouksiakaan samasta talosta, mikä johtaa monesti epäedulliseen lopputuloksen.
Itseäni asia ei henkilökohtaisesti mitenkään vaivaa, kun en juurikaan "ilmaisia luonnoksia" piirtele.
Mitä taas tulee kokemuksiisi rakentajista.
Lienet tavannut vain tämän alan pohjasakan. Itse tunnen monia kelvollisia ja jopa loistaviakin raksatyyppejä, joita kuvauksesi ei vastaa. Kenties olet käytökselläsi karkoittanut alan parhaat toimijat, jos olet sellaisten kanssa koskaan missään tekemisissä ollutkaan.
tolla tavalla ei pärjää missäään enempää asikkaana kuin toimittajanakaan.
Oma kokemukseni pääkaupunkiseudulta on, että meidän työmaalla on ollut aivan loistavia ammattilaisia, jokainen. Muutama virolainenkin on ollut ja sama koskee heitä. Jos eivät olisi olleet niin huolellisia, minä asiakkaana olisin ohjeistanut monta kertaa täysin metsään. VTJ:kaan ei ehdi kaikkea huomata.
Talotoimittaja on tehnyt juuri sen mitä pitikin ja tyylikkäästi.
Kumma juttu että olet törmännyt pelkkiin kusettajiin ja juntteihin. Ettei vaan pitäisi katsoa peiliin?.
Typerintä on luulla itse asiakkaana osaavansa ja tietävänsä kaiken.
Antaa niiden tehdä jotka osaa. Asiakkaan tehtävänä on etsiä ja palkata ne jotka osaavat. Ammattilaiselle pitää myös maksaa mitä heille kuuluu.
Kuulostaa siltä että olet totaalisesti epäonnistunut omassa hankkeessasi.
En ymmärrä missä sulla mättää.
Suurin osa rakentajista on oikein hyviä ammattilaisia. Monella olen huomannut ihan aidon halun tehdä ihmisille hyviä koteja.
Pitää vaan kattoa millaisten tyyppien kanssa alkaa yhteistyötä harrastaa.
Paljonhan tällä alalla mätääkin on. Jos tän alan pohjasakan kanssa on joutunut tekemisiin niin ymmärrän varmasti että vituttaa. Nämä lyhytkaisen voitontavoittelun mestarit lypsää vaan maksajalta rahat pois ja tekevät täyttä paskaa jos ylipäätänsä tekevät mitään.
Rakennuttajan yksi tärkeimmistä asioista on varmistaa, että löytää "sopivimmat" resurssit tekemään oikeita asioita.
joillekin "sopivin" on aina halvin, joillekin laatukin merkitsee jotain.
Oma kokemus on se että käytimme todella paljon aikaa ja kontakteja oikeiden tekijöiden löytämiseksi. Tarjouksia pyysin vain niiltä jotka todistettavasti olivat ennenkin tehneet samoja asioita erinomaisesti. Läheskään kaikki ei edes tarjonneet. "Parhaat" referenssien perusteella eivät olleet edes kalliimpia.
Mutta jos ei asiaan paneudu tai ostaa vain aina halvinta, en usko että onnistuu ilman pettymyksiä.
Kertoisitko Rauno mistä sen ihan oikeasti sitten voi tietää että talopaketin hinnassa ei ole sitten mukana sitä luonnostelun ja piirtämisen hintaa lopulta? Kun dilemma on seuraava: meillä on erittäin selvä oma (malliltaan perinteinen ja hyvin yksinkertainen) visio talostamme ja voisimme piirrättää luonnoksen tai jopa piirustukset eräällä rakennuspiirtäjällä - ja näin tekisimmekin ellei epäilyttäisi se, että kun sen luonnoksen kanssa sitten marssisi talotoimittajien pakeille niin saavatko ne sitten vaivatta soveltumaan luonnoksen omaan tuotantoonsa? Meitä on varoiteltu siitä, että talotoimittajan voi olla sitten vaikea saada talon ulkonäköä vastaamaan piirustuksia ja että talotehdas tästä syystä haluaisi kuitenkin piirtää luonnoksista puhtaaksi - ja epäilemättä eivät sitä ilmaiseksi tee, vai miten? Eli jos piirrätämme tällä tutulla rakennuspiirtäjällämme, niin kannattaako mielestäsi piirrättää luonnokset vai valmiiksi asti - ja mistä voi sitten tietää, ettei talotehdas kuitenkin jostain syystä näe tarpeelliseksi piirtää vielä lisää sillä perusteella että suunnitelma ei sovi heille täysin - ja laskuttaa sitten siitä? Ja jos piirrätämme valmiiksi asti, niin mikä olisi puhtaasti sinun mielestäsi asiallinen hinta piirustuksista? Ja jos saamme tarjouksia piirustusten perusteella, niin laskuttaako talotehdas joka tapauksessa meitä rakennelaskelmien tekemisestä? Niitä piirtäjämme ei tee. Eli mitenkä voi siis oikeasti välttää/varmistaa sen, että talotehdas ei kehittele laskutuslisiä näistä hommista jos asiakkaalla on omat piirustukset?
Hauskaa tässä hommassa tuntuu olevan se, että kun olen parin talotoimittajan edustajan kanssa jutellut, niin he ovat olleet aina sitä mieltä, että ei luonnoksista kannata satasia alkaa maksamaan, vaan että kyllä heille riittää ruutupaperiluonnos ja he piirtävät siitä sitten! En ole kyllä hetkeäkään uskonut tämän piirtämisen ilmaisuuteen...
(Suunnitelmissa hirsitalo 1,5-krs, kerrosneliöitä n. 160, itse rakennuksessa neljä nurkkaa umpikuisti & avokuisti, ikkunat mahdollisimman tavallisen mallisia "kuusiruutuikkunoita" alumiiniristikolla tai vastaavia. Ei kattolyhtyjä tai vastaavia.)
Nimimerkki En haluaisi maksaa moneen kertaankaan
Lisään vielä sen, että sen lisäksi että talosuunnitelmamme on simppeli ja sen luulisi soveltuvan aika hyvin talotehtaille, rakennuspiirtäjämme on myynyt aikanaan parinkin talotehtaan tuotteita ja piirtänyt niitä joten luulisi hänellä olevan kykyä suunnitella sellainen talo, että tehtaiden olisi mahdollista tarjota hänen piirustustensa perusteella. Eli ei tosiaan ole kyse mistään visionäärin arkkitehdin rahakkaasta ähellyksestä ja rakennusteknisestä ihmeestä.
...tietystikään voi kieltää piirtämästä, jos ovat turhan tekemisen puutteessa, mutta toisaalta voi luottaa siihen, ettei yksikään täysjärkinen myyntiorganisaatio piirrä muuta kuin todelliseen tarpeeseen.
Vaikka ruutupaperiversio pitää jossain vaiheessa piirtää puhtaaksi, tarvitaan kaupan jälkeisiä piirroksia vain yksi kauppaa kohti ja tarjousvaiheen piirroksia 1/tartuntaprosentti/toimittaja = paljon useammat.
Koska hintoja ei juuri eritellä, ei voi suoralta kädeltä sanoa, onko piirtämisen kustannukset mukana vaiko eikö, mutta kilpailuttamalla oikein pystyy huolehtimaan siitä, että "kaikki turhat ilmat" lähtee hinnoista - takuuvarmasti (jos nyt tällaisesta asiasta täyttä varmuutta koskaan saatavilla). Suurin osa talotehtaista on siirtänyt piirtämisen ja tarouslaskennan rasituksia myyjien niskaan, ja kovin epärationaalinen on se myyjä, joka ei hinnoittelussaan huomioi "helpoksi tunnistettavaa kauppaa" (tarjouspyyntövaiheessa voi jopa viestiä "ammattimaisuuttaan" ilmoittamalla, että tarjoukset avataan vko XX ja toinen kierros neuvotellaan vko YY-ZZ ja kauppa päätetään ÅÅ - liian monet neuvottelukierroksetkin ovat myyjille rasite, joka aiheuttaa hintapaineita).
Ja näin kilpailutetaan oikein:
1) Piirrätetään vain kertaalleen - ja riittävän yleispätevästi. Sen piirtämisen voi teettää joko ulkpuolisella tai jopa jollakulla taloedustajan suunnittelijalla (suunnittelusopimus). Myös oma ruutupaperipiirros on hyvä, jos siitä selviää kalleimpien tuoteosien mitat riittävän yksiselitteisesti - sisämitat, ikkunoiden koot, huonekorkeudet, kattokaltevuudet etc. Tärkeintä on saavuttaa tilanne, että kaikki tarjoajat tarjoavat täsmälleen samaa taloa.
2) Tarjouspyynnössä talotoimittajille sallitaan oman tuotannon edellyttämien erityispiirteiden huomiointi, mutta velvoitetaan luettelemaan luonnokseen tarvittavat muutokset (luetteleminen on halpaa, piirtäminen kallista). Lisäksi tarjoajille pitää sallia heidän toimitusvalmiuksiensa huomiointi, toki muistaen, että valmiiksi lähekkäin olevia tarjouksia on helpompi verrata. Ja toimitusaikaa varattava silleen sopivasti, ettei tarjoamattajättäminen perustu "kalenteri täynnä" -tilanteeseen. Tarjouspyynnöt jätetään joko henkilökohtaisesti tai vähintään puhelimitse käydyn tarjouspyyntökeskustelun jälkeen myyjälle (jotkut myyjät eivät vastaa pelkästään postilla/meilillä tehtyihin kyselyihin).
3) Tarjousvertailussa pohjalle asetetaan laajin toimitussisältö ja kaikkiin muihiin tarjouksiin lisätään "puuttuvia tarvikkeita vastaavat" hinnat, jotka määritellään kysymällä esim. rautakaupasta - siis oman hankinnan hintoja (näitä hintoja ei saa kysyä talokisaan osallistuvilta vaan ehdottomasti ovat puolueettomia hintoja). Vastaavasti laadulliset poikkeamat hinnoitellaan joko hyvityksinä tai sakkohintoina (joku voi tarjota vakiona esim. paksumpaa puuverhousta tms. => hyvityshinta)
4) Tarjousvertailun perusteella tarjoukset asetetaan paremmusjärjestykseen ja sakki katkaistaan jostain sopivasta kohdasta kahtia: onnenonkijat hylkyyn ja parempi joukkio toiselle kierrokselle, joka aloitetaan kelpuutetuista tarjouksista HUONOIMMASTA. Ideana on juoksuttaa tarjouksia aina hänniltä kärkeen. Ja viimeisenä neuvotellaan ensimmäisellä kierroksella parhaan tarjouksne tehneen kanssa - ja toivoa sopii, että siinä vaiheessa joku on takaa tullut senkin tarjouksen ohi, jotta se paraskin tarjous saisi kiritystä. Lopuksi paiskataan reilusti kättä päälle kaupan merkiksi ja tehdään paperit kakistelematta.
5) Muistattehan ilmoittaa muillekin tarjouskisaan osallistuneille kaupan synnystä - ei se ole lainkaan hankalaa, sillä tässä homassa toimivat ovat tottuneita myös tappiosijoihin tarjouskisassa. Vastaukseksi saatte pääsääntöisesti kiitokset tiedosta ja onnentoivotuksia hankkeellenne - sekä yhdeltä stressaantuneimmalta voittajaa mustamaalaavaa palautetta (muttei se ole vakavaa).
6) Sit vaan rakentamaan tietoisena siitä, että hinta oli kohdallaan ja kaikilla kaikki hyvin.
Minusta tuo systeemi on osoittautunut hyväksi tavaksi - tuollaiseen kisaan osallistuvat myyjätkin kohtuullisen mielellään, mikä mieleisyys näkyy kyllä hinnassakin.
Ja takuuvarmasti osa talomerkeistä vetäytyy heti, kun tunnistavat ammattimaisuutta ostajan otteissa, mutta näitten perään ei kannata haikalla, vaikka niiden joukossa olisikin joku omista suosikkimerkeistä - tuo käytös nimittäin paljastaa vain "ylihintakonseptit" eli voimakkaisiin brändeihin perustuvan hinnoittelun, joka ei sitten kestäkään kriittistä tarkastelua.
Oliskohan tuossa jotakuinkin talopakettikilpailuttamisen "lyhyt oppimäärä"
...sanaa tässä haarassa.
Itsellekin on sattunut voittopuolisesti hyviä poikia kohdalle ja huonoimmillaankin tyydyttäviä. Ja niistä tyydyttävistäkin saa oikealla työnjohdolla hyvän tuloksen irti.
Kaikkein yleisin munaus tehdään siinä kohtaa, että vastaava työnjohtaja hyödynnetään puutteellisesti - vain lakisääteisiä katselmuksia ja tarkastuksia tekemässä, kun pitäisi aina kunkin ison työvaiheen alussa pitää ohjeistuspalaveri (sillä välttää monta ongelmaa ja epälaatuisuutta).
...voi ihan suoraan kysyä joltakulta tarjouskisaan mukaan aiotulta, onko piirretty tarpeeksi. Toisaalta kokeneen piirtäjän pitää tietää se.
Usein noita asiakkaan ruutupaperipiirroksia aliarvioidaan - sitäkin voi näyttää ja kysyä, kannattaako piirtää.
Minusta ei ole mitään älliä piirtää "yhtään yli", kun energian säästäminen on päivän sana muutoinkin.
...
pitäisi suunnitella, eikä vain piirtää.
"Hauskaa tässä hommassa tuntuu olevan se, että kun olen parin talotoimittajan edustajan kanssa jutellut, niin he ovat olleet aina sitä mieltä, että ei luonnoksista kannata satasia alkaa maksamaan, vaan että kyllä heille riittää ruutupaperiluonnos ja he piirtävät siitä sitten! En ole kyllä hetkeäkään uskonut tämän piirtämisen ilmaisuuteen... "
Eihän talotehdas ilmaiseksi suunnittele kenellekään, korkeintaan tekee pikaisen luonnoksen. Kun kauppa on tehty, ei taloa suunnitella sen jälkeenkään, vaan tehdään elementit ja rakennekuvat. Suunnittelu on aivan muuta kuin piirtäminen. Tiedän asian kun olen ollut eräällä talotehtaalla töissä. Tehdas on yksi kymmenen suurimman joukossa.
...piirtäminen tarkoittaa rakennuslupakuvia, jotka sisältyvät lähes poikkeuksetta talopakettitoimitukseen (osa jopa piirtää tarvittaessa lupakuvat toiseen kertaan, jotta varmasti sopivat ko. toimittajan tuotantojärjestelmiin).
Tuo "piirtäminen" on tietystikin vähän aliarvostava nimitys rakennuslupasuunnittelulle, jonka yhteydessä vielä voidaan taloa myös "kehittää" - tai ainakin ruutupaperiversiossa havaitut "fataalierrorit" poistaaa.
Itsekin olen joskus ollut lanseeraamassa mainoslausetta - kaupan jälkeiset muutokset kustannusvastaavuusperiaatteella.
Taloja piirtävillä arkkitehdeillä on niin vakaat "taiteelliset" näkemykset, että ne pitkin hampain piirtelee perinnetaloja.
Suurin osa haluaa sellaisia tämän päivän rakennustapaa kuvaavia teollisuus-halleilta näyttäviä parakkeja. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni näistä loistavista arkkitehtoonisista kaunokaisista, joita minun juntti-silmäni ei osaa arvostaa vaan saan ihottumaa :)
Miksi siis haaskaisin voimavarojani arkkitehdin kanssa taistelemiseen, kun talotehtaalta saan juuri sen näköisen talon kun haluankin? Ja sisätiloiltaankin juuri perheemme tarpeita vastaavan?
...maksajan tulee saada haluamaansa. Myös tyhmyyksien tekeminen pitäisi olla luvallista - tarkoitan lähinnä tuota "moneen kertaan piirrättämistä".
Onko kyse rakennuttajasta, rakennusmiehistä, epäonnistumisesta vai huonosta tuurista..
Oma fiilikseni silti on ehdottomasti tämä: Rakennuspuolella ei ole mitään moraalia (juuri) missään. Tavallinen Pulkkinen kun rakentaa -> varaudu viidakonlakeihin, se on pelin henki.
Rahalla saa ja autolla pääsee. Ja Pulkkinen kun rakentaa, niin rahaa ei tahdo olla, unelmia on sitäkin enemmän.
Toivon todella kaikille rakentajille Onnea ja Menestystä projekteissaan! Jos sen jaksaa ja kestää, voi talon terassilla ottaa hyvillä mielin parit oluet ja polttaa tupakit..
tekninen suoritus, jonka ennen vanhaan tekivät piirtäjät arkkitehdin (rakennuttajan) ohjeiden mukaan tussilla (nykyisin tietokoneella) .
Suunnittelu on sitä mitä arkkitehti tekee, eli siis miettii. Istuskelee piirustuksen edessä. eikä näytä tekevän mitään. Vie aikaa ja rahaa. Tästä syystä sitä ei juurikaan tehdä talotehtailla.
Jos asiakas todella haluaa toiveidensa mukaisen talon, pitää suunnittelu tehdä ennen kaupantekoa. Siitä joutuu maksamaan suunnittelijalle erikseen, mutta tulee myöhemmin käytännössä takaisin parempana lopputuloksena. Käytännössä suunnittelu tehdään siis ennen tarjousten pyytämistä.
Tilanne saattaa hiukan parantua talotehtailla, kun kilpailu kiristyy tai sitten turhat suunnittelukulut minimoidaan ja sanotaan "turhat suunnittelijat" irti ja tilanne vain huononee.
...on. Ennenvanhaan talotehtailla oli tarjouslaskijoita ja -arkkitehtejäkin varmistamassa joustavan ja yksilöllisen palvelun. Nykyään taloeustajat laskee itse tarjouksia ja luonostelevatkin, jos ehtivät ja osaavat.
Paras tulos syntyy melkoisen suurella varmuudella, kun pestaa oman suunnittelijan.
Luonnoskuvat oli piirtänyt talotehtaan arkkitehti. Ja yhdessä muokattiin ja viilattiin omien tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi.
Ja juu kyllä kai jotain tehtäisiin nyt erilailla, mutta silloin se raha määräsi, ettei siihen yli 200m2 taloon kyennyt.
Kyllä meillä ainakin on lähes täydellinen unelmien KOTI, vaikka ei olla suunnittelijaa erikseen palkattu. (ja lähistölle rakentavan arkkitehti-pariskunnan touhuja seurailtua ei tulla jatkossakaan palkkaamaan....)
oman merkkinsä ratkaisuista helvetisti taloudellisimmin toteutuskuluin kuin ulkopuolisen taiteilijan totutuksilla. Asiakkaan on vaan jaksettava viilata niitä luonnoksia niiden talotehtaan suunnittelijoiden kanssa, ja kuunneltava miksi joku ajatus on ehkäpä toteutukseltaan turhan kallis budjettiin.