Joo eli olen/olin palavasti ihasunut yhteen poikaan. Juttelimme kaikista asioista ja hän on/oli todella ihana ja mukava ja kaikkea. Kysyin sitten häneltä että mikä meidän tilanne on tässä 'suhteessa', niin hän vastasi että ei meillä nyt varmaan oikeen voi olla mitään juttua.
Sen jälkeen tunsin oloni niin tyhjäksi. Itkin, vaikkei se sinäänsä haitannut. Itkin silti. Tuntui että elämäni olis jotenkin ihan arvotonta. Tiedän että jätkiä tulee ja menee. Mun motto on aina ollu etten itke minkää jätkän perään. Mut silti.
Tunteiden purkaminen ei ole mulle helppoa. En vaan oikeen osaa sitä. Pelkään liikaa. Ja siks mua ahdistaa. Auttakaa, olisko jotain neuvoja tai ohjeita?
Sen jälkeen tunsin oloni niin tyhjäksi. Itkin, vaikkei se sinäänsä haitannut. Itkin silti. Tuntui että elämäni olis jotenkin ihan arvotonta. Tiedän että jätkiä tulee ja menee. Mun motto on aina ollu etten itke minkää jätkän perään. Mut silti.
Tunteiden purkaminen ei ole mulle helppoa. En vaan oikeen osaa sitä. Pelkään liikaa. Ja siks mua ahdistaa. Auttakaa, olisko jotain neuvoja tai ohjeita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun mä sain pakit ekalta tytölt johon olin ihastunu niin itketti se muakin.
Ja oon sentään poika et silleen :)
Aina tulee uusia ihastuksia.
Itsekin olen taas pitkästä aikaa ihastunu ja oikein kunnolla.
Mullakin on mennyt monia tyttöystäviä, mutta kun olen huomannut ennä he itkevät jossain pimeässä nurkassa niin menen kysymään että oletko OK!
Eli siis mene puhumaan sille pojalle asiat selväksi niin että sinun ei tarvitse itkeä ja olkaa kavereita...