Tuolla alempana Laura-ketjussa eräs kertoi vihaavansa Laura nimeään.
Olisi hauska tietää, vihaatteko omaa nimeänne ja miksi vihaatte, ja minkä niminen haluaisit olla?
Minkään en ole pitänyt nimestäni Anita, se on aivan kauhea ja vanhanaikainen, tätimäinen nimi. Ei ole monella etunimenä käytössä.
Olisin halunnut olla Tuuli tai Tuulia.
Olisi hauska tietää, vihaatteko omaa nimeänne ja miksi vihaatte, ja minkä niminen haluaisit olla?
Minkään en ole pitänyt nimestäni Anita, se on aivan kauhea ja vanhanaikainen, tätimäinen nimi. Ei ole monella etunimenä käytössä.
Olisin halunnut olla Tuuli tai Tuulia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käsittääkseni etunimen vaihtaminen on nykyään ihan helppoa. Eri asia sitten on tottua siihen. Niin, ja tietysti kaikki viralliset paperit menevät uusiksi.
Miksikä sinua sitten kutsutaan, jos et Anitasta tykkää? Itselläni ei ole kuin yksi etunimi ja pikkutyttönä olisin halunnut olla Kirsti A*****, kivan kummitustätini mukaan. En ole koskaan inhonnut etunimeäni, sukunimeä kylläkin, mutta kaikkeen tottuu.
Relax, hei!
En nyt niin tosikkomaisesti tarkoittanut aloitustani. Vaikka oma nimeni ei niin viehätäkään/ oli inho provosoitu ilmaus, niin ON se silti oma nimi ja siihen tottunut.
Ympäristön olisi aika vaikea tottua uuteen nimeeni.
Anita onkin ihan hirveä nimi!
Tosin se sopii hyvin tuollaiselle ihmiselle, joka pistävin sanoin arvostelee täällä nimiä pyytäviä äitejä ja isiä.
Tuuli on taas liian kiltti ja pehmeä sinunkaltaisellesi arvostelijalle!
Yleinen anteeksipyyntö jokaiselle, joka on kokenut loukkaavaksi kirjoitteluni.
Yritän tästä lähtien kirjoittaa tosi kiltisti ja pehmeästi.
Sorry!
sinuiksi oman nimeni kanssa.nimeni on liian pitkä ja kaksiosainen nimi..
pienenä koin nimeni mummomaiseksi.vanhempani antoivat luvan että saan vaihtaa nimeni.en viitsinyt alkaa nimeä muuttamaan.lukion jälkeen otin käyttööni ensimmäisen osan nimestäni..sekä ihan pienestä pitäen käytössä ollut isän keksimä lempinimi.
olisin halunnut olla teresa,loviisa tai katriina..myöhemmin 12v. olisin halunnut olla sofia.
Olen Päivi ja pienenä tyttönä inhosin nimeäni, mutta olen ajan myötä tullut sinuiksi nimeni kanssa. Nimi on ollut viimeksi muodissa 60-luvulla ja näin 80-luvulla syntyneenä ei ikätovereista löydy paljon saman nimisiä. Pienenä ajattelin, että on vähän noloa kun kaimat löytyivät kavereiden äideistä, mutta sitten tajusin, että on vaan hyvä kun esim. samalla luokalla koulussa ei koskaan ollut saman nimisiä oppilaita.
Ainoa negatiivinen puoli nimessäni taitaa olla se, että se ei ole kauhean kansainvälinen mm. tuon ä-kirjaimen takia. Ulkomailla joudun aina olemaan Paivi ja lentolippuun nimi on kirjoitettu typerästi Paeivi.