Tästä aiheesta on jo aloitus alempana, mutta siinä on vedetty teksti suoraan pastella Turun Sanomista... Periaatteessa niin ei saisi tekijänoikeussyistä tehdä. Lyhyesti voi toki juttuja referoida. No niin. Tulipa lakiasiaa hieman asian vierestäkin.
Varsinainen juttu on kuitenkin tässä:
http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-06-30,104:1:550131,1:0:0:0:0:0:
Turkkarin jutusta käy ilmi, että sukututkimuksissa ei saisi jakaa eteenpäin henkilötietoja kysymättä asianosaisilta ensin. Syntymäajan perusteella kun pystyy epärehellinen henkilö kaivelemaan ko. henkilöstä vaikka minkälaisia tietoja.
Varsinainen juttu on kuitenkin tässä:
http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-06-30,104:1:550131,1:0:0:0:0:0:
Turkkarin jutusta käy ilmi, että sukututkimuksissa ei saisi jakaa eteenpäin henkilötietoja kysymättä asianosaisilta ensin. Syntymäajan perusteella kun pystyy epärehellinen henkilö kaivelemaan ko. henkilöstä vaikka minkälaisia tietoja.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ainakin niillä kursseilla missä itse olen aiheeseen perehtynyt, asia on tuotu esille. Silti aina törmää väärinkäytöksiin.
Laki on likimain selkeä, mutta kaikki eivät sitä tunne.
Paljolti ongelmia on hyvin pitkään harrastaneilla, jotka ovat työnsä aloittaneet ennen nykyisen lain voimaantuloa, eivätkä siis ole muutoksista perillä. Toinen ryhmä ovat itseoppineet tutkijat, joille ei teto ole kulkeutunut.
Laajimman vitsauksen aiheuttavat kuitenkin sukulaiset, joitka eivät tunnu tietävän kuka saa antaa lupia mihinkin ja mihin lupia antavat. Itse olen törmännyt tilanteeseen, jossa olin jo julkaissut tiedot kirjallisen luvan saatuani, kun armoitettu täti-ihminen alkoi perua tekemisiään. ... no siitä selvittiin puhumalla.
Mutkia tulee myös toisten tutkimuksia kopioivien kohdalla. Lupahan koskee yleensä vain sitä ensimmäistä julkaisua ja/tai kyseistä tutkijaa.
Ikävää sinänsä, että tällaiset jutut antavat hienosta harrastuksesta ja uutterista suvun hyväntekijöistä liki rikollisen kuvan ja yhä useampi kieltää kaiken tiedon keräämisen. Ilman syytäkin.
"Kirjallisten teosten tekijänoikeussuojasta
Jotta jokin kirjallinen tuote saisi TekijäL 1 §:n mukaista suojaa, sen on
yllettävä edellä selostetuin tavoin teostasoon.
Kirjallisia teoksia ovat esimerkiksi romaanit, kirjeet ja lehtiartikkelit.
Kirjallisten teosten kohdalla teoskynnys on yleensä katsottu melko alhaiseksi.
Tekijänoikeussuojan ulkopuolelle voivat jäädä esimerkiksi lyhyet uutiset,
sanomalehtitiedot, tavanomaiset ilmoitukset yms.
Tekijänoikeus ei suojaa aiheita tai tietoja sinänsä, vaan sitä muotoa,
jossa ne teoksessa on ilmaistu."
Olen niin kertakaikkisen vihainen ja hämmästynyt ja oikeastaan katkera, miten sukututkimuksen harrastajat jopa kirjan julkaisemiseen asti käyttävät kenenkä tahansa tietoja räikeästi kysymättä mitään. Oman isäni suvusta tekivät harrastusmuotoisesti kirjan ja siellä on jos jonkinlaista tietoa sekaisin ja mm. maininta, mitenkä minun sisarukseni ovat kieltäneet julkaisemasta sukuhaarani ihmisten tietoja ilman asianomaisten lupaa !!!. Tieto sekin. Riitelimme sukuseuran kanssa, velvoitimme luvan kysymistä, mutta ei mennyt perille.Paikallinen harrastelija tutkija oli apunamme sukuseuralle tietojen saamisessa ja suullisesta pyynnöstämme teki meille esi-isistämme sukuseuraa varten tiedostoja, joita hän oli jo aikaisemmin tehnyt muille sukumme jäsenille ja peri tietysti uuden hinnan meiltä. Tämä selvisi jälkeen päin. Tietoja pyysimme 1770-luvulta taaksepäin. Tutkija sanoi,: "teen omalla tavallani!" ja teki myös täydellisesti niin. Saimme 1770-luvulta nykyaikaan. Hän maksatti meillä virkatodistuksia, joita oli saanut tilauksesta ilman että kirkkoherranvirasto olisi kyseenalaistanut asiaa. Kiltisti maksoimme pyytämättömistä "palveluista". Minä häpeän sukututkijaharrastajien puolesta sitä härskiyttä kuinka he kysymättä myyvät useaan kertaan samoja toinen toisiltaan lainattuja kopioita. Ja aivan sumeilematta tämäkin harrastaja sanoi, että tiedot muuttuvat hänen omaisuudekseen sen jälkeen kun hän on ne suvulta saanut. Sukututkimusseura tukee tätä linjaa. Tämä törkeys pitäisi saada ehdottomasti ja nopeasti lainvoimalla kuriin. Pikaisesti. Tuttu ihminen kun oli, emme arvanneeet edes kirjallisen sopimuksen tekemistä.
joka omaan sukuun kuuluu, vaikka joku kieltäisikin.
Kunhan pysytään riittävän kaukaisessa ajassa ja
"totuudessa".????
Näin minä sen kuvittelen olevan.
mikä jurppii?
Jos pysyttelee lain puitteissa ja sen aikarajoituksissa, niin mikä ettei?
Tulee ajatus, että jotkut ovat kertoneet suvuistaan
erinäkökulmia. Painotus on ollut "fiineissä"
haaroissa ja on unohdettu ns. tavalliset maatiaiset.
Nykyaikaan en menisi kajoamaan.
Toki tiedän/ tiedämme aikarajoituksen, mutta minähän sanoinkin tai ainakin tarkoitin, elossa olevia sukuhaaran jäseniä aina nykypäivään asti. Edellytimme elossa olevilta ja heidän ala-ikäisiltä lapsiltaan huoltajan luvan kysymistä itseltään. Ei me serkkuina osin jo monen polven takaa mielestäni voida olla luvan antajia tietojen painamisesta kirjaan. Olen edelleen sitä mieltä, että härski sukututkija harrastajien joukko on sanoisin "iljettävää" porukkaa ihmisten tietojen kanssamylläämisessä ja kauppaamisessa eteenpäin.
tilanne tulee eteen, kun sukututkimus paljastaa mustalais(häntä)heikin osuuden suvun jatkajana..!
t. Taisto Työläinen (ikinä en oo teheny, enkä tee)
On niitä vielä.
Vaikka eivät itse ymmärrä.
(ikinä en oo ajatellu enkä tee)
Vieläkö meillä on villihevosia..? Mustalaisnainen laulaa ja tanssii..!
Mieki tykkään duunist, voisin katella sen tekemistä tuntikausia...
Mikä on Turkkari ?
Kysyy työmies Porvoosta.
en tosiaa ymmärrä tällaista lakia --- pitäs hän sen nyt olla itsestää selvää , että sukukirjat olis julkisia koska sillo vältyttäis ihan varmast sukulaiseen sekaantumiselta ... serkkuunhan lain mukaa saa rakastua ja mennä naimisiin mutta onhan tää jo eläin jalostuksessa kiellettyä ettei serkukset sovi yhteen ... mietin miten ihmisellä on tällanen sallittua ---- jooh no kuiteski avoimeksi sukutiedot jos niitä joku haluaa lukee saane kuitenki korvausta vastaa maistraatista tai kirkosta ...
Itsekin jouduin sukututkimuksen uhriksi. Tietoni oli minulle kertomatta luovutettu väestötietojärjestelmästä. En tajunnut edes estää sellaista, ennenkuin sukuseura lähetti minulle kirjeen. Siinäkään ei kerrottu selvästi, että tietoni oli jo saatu, ja että tämä tutkija julkaisisi ne sukukirjassa minulta lupaa kysymättä.
Asia selvisi aivan vahingossa, kun eräs kaverin kaveri oli saanut alustavan litanian käsiinsä, ja pisti kaverin kautta asiasta tietoa. Pitkän mailinvaihdon jälkeen sain tämän ammattitutkijan TAJUAMAAN, etten todellakaan halua tietojani kenenkään syynättäväksi, puhumattakaan jonkun sukuseuran kerjuukirjeestä.
Kun en ole mikään Suomen kuningas, enkä edes kantakirja-astuja, niin minusta siitoskantakirjan pito kuuluu lähinnä kenneleille ja hevosten kanssa pelaaville.
Kyllä lain pitäisi edellyttää, että kirjallinen suostumus tietojen julkaisemisesta itse kultakin VAADITAAN, ennekuin haluaa tietonsa johonkin luetteloon. Minukin tapauksessani vain oletettiin minun suostumiseni. Toki pääseehän palkattu urkkija siten vähemmällä, jos pääsee.
piiska
sukututkimuksesta.
Itse ainakin olen vain kiinnostunut, että minkä-
laisista "palasista" minut on kokoonpantu.
(En todellakaan tarkoita mitään karjalanpaistia.)
Menneitten esi-isieni mukana herää historia
eloon. Se on toista kuin kouluhistoria. ( Tosin
minulla oli erinomainen opettaja!)
Jos joskus haluan koota kaiken kirjaksi, niin
jätän nykytallerot tuleville tutkijoille.
Kuka on joskus ennen nakkisotia siittänyt jonkun toisen, ja siitä sitten tulee vanhemmat ja isovanhemmat. Niitä sukulaisia ja ystäviä muistan jotka sen ansaitsevat. En kyllä tasan niitä, joiden elämä ei omaa ole sivunnut millään lailla.
Ihan sama mistä sitä periytyy. Ei se nykytilannetta muuta miksikään. Turhaa hommaa.
Ammattitutkijat tietävät vastuunsa. He pitävät päivän selvänä, että elossa olevilta kirjallinen lupa on kysyttävä ja kerrottava mihin tarkoitukseen lupaa kysytään. Ilmeisesti kovin pieni määrä ihmisiä kieltää tietojensa laittamisen painettuna kirjaan. Mutta kyllä ihmisellä täytyy olla omiin tietoihinsa jonkinlainen määräämisvalta. Ja ennen kaikkea loukkaa se, että harrastajatutkijat erityisesti rahastavat ihmisten tiedoilla. Tietojen lainaaminen tutkijoiden kesken toinen toisensa hyödyksi on tavallista. Se kummastuttaa, että sen jälkeen kun sukututkija saa ne tiedot haltuunsa, ne muuttuvat hänen omaisuudekseen ja hänen ei tarvitse kysyä lupaa enää keneltäkään. Siis elossa olevilta. Joka tapauksessa kun samoja tietoja myydään moneen kertaan niin johan on tuottoisa homma ja verottaja ei näitä kauppoja kyttää, eikä tiedä niistä mitään. Tästä tietojen väärin käytöstä on tultava loppu. Muuten, asiallisesti sukukirja tehtynä ja tietosuojalain mukaiset pykälät huomioituna homma on kiintoisa ja tulos antava, tärkeäkin usealle.
löytyykö suvusta edes yksi ihminen. On tietenkin surullista, jos se ainutkin osoittautuu mustalaiseksi...
"omaisuutta". Sillä minun sukuni (kuten joku jo
sanoikin)...on myös joittenkin toisten suku.
Laissa määrätyn ajan kuluttua meidänkin tietomme
ovat tutkittavissa.
Olisi kai joittenkin ajatustapaa ajatellen...elettävä hissuksiin ja vähän salaperäisesti. Lakien mukaisesti eläen, ei tule linnareissuja jne.
Minäkin tulen olemaan, pieni vaatimaton lappunen
jonkun sukupuussa:" synt.,kuoli,aviol.,lapset "
Mikäs siinä ? Ei mitään mainittavaa, ellei joku
ole kirjannut "vaikeaa luonnettani".
kiinnosta kaikkia.
Joitakin ei kiinnosta juuri mikään, kun taas joitakin kiinnostaa melkein kaikki.
Mutta...miksi pitää tulla nykyaikaan asti ?
Jos jättäytyy 1800-luvuule, niin tuskin kukaan
on loukaantumassa. Tietenkin on yritettävä pysyä totuudessa.
Parinsadan vuoden kuluttua, joku saattaa sitten
lisätä puuttuvat kohdat.
Nykyiset polvet, eivät ainakaan minua edes
kiinnosta.
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/BC69158F5E778854C2256C5C00346DC9?Opendocument
ymmärtäneet olennaisen. Paras sukulainen on kuollut sukulainen. :)
toisenkin suku, ei voi asettaa sulkua.
Oma perhe on eri juttu...ainakin alaikäiset.
Jos täysi-ikäinen oma lapsesi haluaa olla jonkun
sukukirjassa, niin hyväksyttävä se sitten vaan on.
Näin olen ymmärtänyt.
Jos vaimosi eroaa ja avioituu johonkin toiseen
sukuun...ja sitten haluaakin antaa omat tietonsa,
niin...ehkä sinusta käy puoliso "N.N" nimitys.
Käyttääköhän täysi-ikäinen lapsesi, jos tahtoo
tehdä oman sukukirjan :" Isäni: N.N...
s.x.x.xxxx "
Miksi ihmeessä?
Häpeätkö itseäsi tai lähimmäisiäsi?
Onko menneisyydessäsi tahra?
Onko perheessäsi rikollisia?
Mitä salattavaa sinulla on?
Onko sinun pakko tietää, minkälaisia tahroja on menneisyydessäni tai läheisimoieni menneisyydessä?
Tarvitsetko todella tietää, minkä rikoksen olen tehnyt tai joku lähimmistäni on tehnyt?
Tarvitsetko todella tietää, mitä sairauksia poden, tai mihin vanhempani ovat kuolleet?
mutta "tahrasi", mikäli niitä on, eivät kiinnosta
juuri ketään. Turha toivoakaan.
Sukututkimus on aivan muuta.
Tutkijaa kiinnostaa suku kokonaisuutena ja muutamat
persoonat yli muiden. Yleensä nämä kiinnostuksen
kohteet ovat eläneet muutama sata vuotta sitten.
Nykyajasta kiinnostuvat ehkä jotkut muutamia satoja
vuosia eteenpäin, tulevaisuuden tutkijat.
Voit aivan rauhauhassa elellä ja nauttia elämästä.
ole mikään "syntejen" urkkimislista.
Riittää kun tiedän paikkakunnat, talot ja henkilöt.
Syntymät, vihkimiset ja kuoleman ajat tahdon tietää.
Paikallishistorista olen saanut mielenkiintoisia tietoja. Kirkon penkkijärjestys, isäntäluettelot,
lukutaidon ja muut rippikirjatiedot....
Lasten lukumäärät jne.
Turha kuvitella, että jaksaisin urkkia mitään
nykytietoa.
Ei todellakaan kiinnosta.
Viestini oli nimimerkille "halvatun tähden". Olen itsekin sukututkija, mutta ymmärrän täysin ihmisten halun kieltää henkilötietojensa keräilemisen.
Jos tutkimukseensa haluaa elävien henkilöiden tietoja, olisi parasta, että tiedot saisi asianomaisilta itseltään. Kellään ei ole oikeutta arvostella tai edes pohtia syitä, miksi joku haluaa kieltää tietojensa julkaisun. Itsekäs ei ole tietojensa kieltäjä, vaan itsekäs on se, joka toisen tietoja haluaa väkisin käyttää.
Itse olen kieltänyt väestörekisterikeskusta luovuttamasta itseäni koskevia tietoja, mutta oman harkintani mukaan saatan luvan antaa tutkijalle hänen sitä itse minulta pyytäessä.
Jokainen voi kieltää tietonsa. Eri asia onkin
sitten kiinnostavatko hänen tietonsa ketään.
Tunnen paljon sukututkijoita, mutta epäilen, ettei
heissä kenessäkään ole urkkijan ainesta.
On eri asia tutkia omia juuriaan, kuin kaivella
nykyihmisten tekemisiä.
Siinä on kiinnostunut omasta geenimenneisyydestään.
Luulen, että "sensaattiolehdet" ovat erikoistuneet
nykyihmisiin.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=identiteettivarkaus&btnG=Google-haku&meta=
"Uusi sähköpostihuijaus lähettää viestejä tutuista osoitteista
Tietoturva-asiantuntijat ovat vuosien ajan varoittaneet ihmisiä avaamasta tuntemattomilta lähettäjiltä tulleita sähköposteja. Tietoturvayhtiö Symantecin mukaan nyt leviää kuitenkin uusi roskapostiuhka, jossa huijausviestejä lähetetään varastetuista sähköpostiosoitteista osoitteen omistajan ystäville.
Symantecin mukaan hakkerit hyökkäävät henkilökohtaisiin sähköpostitileihin ja lähettävät niiden kautta tilin omistajan kontaktilistalle hänen nimissään viestin, jossa pyydetään rahaa lainaksi hätätapauksen takia. Huijaukseen on entistä helpompi langeta, koska viestin lähettäjä on tuttu ja viestissä on myös henkilökohtainen allekirjoitus.
Terve järki auttaa tältäkin huijaukselta suojautumisessa. Symantecin raportin esimerkkiviestissä rahaa pyydetään lähettämään Nigeriaan. Nigeria on tunnettu maa sähköpostihuijauksissa.
Varastetun sähköpostitilin kautta on saatu käyttöön myös henkilökohtaisia tietoja, kuten nettihuutokauppojen käyttäjätunnuksia."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi sähköpostihuijaus lähettää viestejä tutuista osoitteista/1135237732365
PS. Älkää lähettäkö ystäville sähköpostikorttia jonkun palveluntarjoajan sivulta!