Rakastuminen

..palstalla jutut liikkuvat, arvostellaan, välillä puhutaan puuta heinää, kiukutellaan jne.. Aivan, kuten kirjoitit.
Eli paljolti juuri sellaista, mitä elävässä elämässäkin on. Mitä muuta voisi olettaa, kun me ihmiset olemme niin erilaisia?
Joidenkin kanssa juttu luistaa heti ja joidenkin kanssa ei osaa puhua tuskin sanan sanaa.
Mutta se on hienoa, että täällä palstallakin voi valita, mihin ketjuun menee mukaan.

Oma mielialakin vaikuttaa tietysti ja joinakin päivinä suorastaan etsiskelee "puuta-heinää"-ketjuja ja "heinäilee" siellä sitten ainakin omaksi iloksi.

Tuohon RAKASTUMINEN/--TAMINEN asiaan en kyllä osaa sanoa mitään, kun mielestäni se on tällä palstalla mahdoton yhtälö.
Ainakin minulle tuo rakastuminen ym. on NIIN vakava asia, että sillä ei pidä heppoisesti leikitellä.
Ehkä tarkoitit, että PITÄÄ joistakin enemmän ja haluaisi tutustua paremmin?

Mitä tuohon Viherlandiaan tulee, niin ymmärrän valintasi jos mökkisi on sielä päin ja olit muutenkin aikonut mennä ostelemaan taimia ?
Eli et olisi itse vaivautunut lähtemään minnekään tapaamiseen, varta vasten, vaan oletit, että TIETYSTI kaikki muut vaivottelevat sinne, minkä paikan valitsit. Aikaisemminhan sovimme, että yksi järjestäisi sopivan tapaamispaikan ja sinä lupauduit tähän jaloon työhön.
Mutta, kuinkas kävikään. Et ottanut kuuleviin korviin muiden ehdotuksia paikoista, sinä vain yksinkertaisesti ilmoitit, että VIHERLANDIA eikä mitään muuta. Ja syy ilmenee tuossa aikaisemmassa tekstissäni.
Sanon tämän sadannen kerran, että oli maailman typerintä laittaa joku palstalaisten tapaaminen KUKKIEN OSTO PAIKKAAN.
Nauraisin vieläkin enemmän, ellei tavallaan harmita, koska kyllä minä ainakin olisi halunnut lähteä jonnekin paikkaan, jossa olisi voinut tavata palstalaisia. Ja ihan samoilla periaatteilla, että jos juttu luistaa, niin kiva juttu, mutta jos ei, niin minähän en väkisin ihmisen kanssa sitten juttele.

Mitäs SINÄ sitten toivoit? Mitä kaipaat?
Tokko mitään dramaattisuutta etsitkään, jos pyörätuolissa narskuttelit tuulihattua, iirikset puolelta toiselle vilkkuen :)

Hupsista, tais tulla vähän liian pitkä vuodatus :)

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että kuvittelin tulevani Viherlandiaan, olisin vain kaivannut lyhyempää kellonaikaa ns. vahtaamiselle, kuka sä oot, missä sä oot...Mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan, auto hajosi, ei startannut ja tämä on ihan tosi. Mitenkään "pullisteluja" Sinulle aiheuttamatta, olen näillä sivuilla vielä vihreä ja kirjoittelen hyvin harvakseen, luen kyllä päivittäin, niin yleensä katson ensinmäiseksi, oletko sivuilla ja mitä kirjoittelet. Olen yrittänyt näiden kirjoitustesi perusteella luoda kuvaa Sinusta. Ja tämä on ihan tosi.

vain toista ihmistä, - ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Niin se vaan on, vieläkin...

tai keitä ajattelit otsikoinnillasi. Etkö löytänyt rakastasi?

Olen ensiviikolla Robin Hoodissa koska
mökkini on siellä lähellä.
Vaikkapa keskiviikkona klo. 14-15.
Tervetuloa, kaikki mukaan.
Mulla on Teitä kaikkia niin ikävä :)

Viherlandiassa.
En havainnut ainuttakaan jalkapuolipotilasta.
Huomasitko sinä minua?
"Tummat silmät, ruskea tukka"... ♪♫♪

Rakastuminen ja rakastaminen on kaksi täysin eri asiaa. Rakastua voi vaikka toisen silmiin, mutta sellainen pitkä kestävä rakkaus, se on taitolaji.
Olen kerran rakastunut, mutta ei sillä tavalla yhtäkkiä, vaan pitkän ajan kuluessa ja kaveriin tutustuessa. Yli kolmekymmentä vuotta hurahti yhdessä, kunnes kaveri tunnusti, ettei ole koskaan rakastunut minuun. Olin luullut aivan muuta, olin antanut hänelle perheen, mikä oli hänelle jonkinlainen saavutettava status. Olin hyvä piika ja suoritin aviolliset velvollisuudet, ei hän muuta tarvinnut.
Taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi minun kohdalla tämä "rakkaus".
Kysyisinkin teiltä miehet: Kuinka moni teistä on ollut todella rakastunut mennessään naimisiin, vai onko vaakassa painanut jokin muu seikka? Onko äidin palvelut siirtyneet vaimolle, joka hoitaa myös sen seksipuolen?

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

hyvää ihmissuhdetta johon voi luottaa myös huonoina päivinä.
Ei ehkä niin räiskyvää mutta tasaista ja toisen ihmisen kunnioittamista mutta ehkä ei toteudu koskaan vaan "only in dreams".
Unelmoiminen ei maksa mitään, unelmia täytyy olla
jotta jaksaa raahautua päivästä toiseen.

Näillä sanoin ,http://www.youtube.com/watch?v=Nh6YTKbqICo&feature=related
"ei minulta mitään puutu" jos tämän saan pitää?

Minulla on ihan omia ajatuksia rakastumisesta ja rakkaudesta.

Arvelen näin, että koska minulla, tavallisella yksinkertaisella ja vaatimattomalla naisella, ei todellakaan liene mitään sellaista, jota minulta yritettäisiin vääryydellä ja petoksella viedä, voin laittaa rakkaudessa kaiken peliin. Mitään aineellista, en omista niin paljoa, että houkuttelisin huijareita. Ja henkistä hyvää annan mielelläni, koska se on pohjaton kaivo. Jos sieltä ammennetaan, niin jostain sinne vaan pulppuaa lisää.

Kun tykkään jostain oikein kovasti, se lienee rakastumista, annan palaa täysillä. En säästä mitään, koska me emme ole ikuisia ja huomenna se voi olla jo myöhäistä. Teen siis kaikkea kivaa mielelläni, ja rakkaus kuuluu arvomaailmassani sarjassa kivaan.

Ja rakkaudessani pettymystä en pelkää, koska uskon että en voi pettyä siihen koskaan, sillä minkäänlaista varsinaista hyötyä en rakkaudessa tavoittele. Mielestäni vain silloin voi pettyä, jos on asettanut tavoitteita ja haluaa jotain hyötyä.

Ja kun rakkaus on tunnetila voi se toki loppua, mutta jos loppuu, siihen ei kuole.

Rakastaminen on omistushalua ja rakastuminen kiimaa. Omistushalu sammuu kolmannen pesänjaon myötä. Kiimaa ei saa enää ilman viinaa. "Vanheneminen on paskamaista", sanoi eräs suuri ajattelija taannoin...

Elän elämääni nyt kovin itsekäästi, niin koen, sillä en ole (vielä ?) ihan omimmillani itsellisenä. Vai haluanko uskotella vaan niin . Pidän kiinni roolimallista. Pitää olla perhe.

Mielestäni täälä ei voi rakastua. Ihastua kylläkin. Sujuvaan itseilmaisuun, kielen käyttöön. Muutamaan naiseenkin olen ihastunut.
Mielikuvaan, itse luomaani hahmoon jolla arvomaailma, humoristisuus, ja elämän asenne maistuvat mukavilta.

En ole hakupäällä. Ihmisennälkäinen olen. Olisin jo Lauttasaareen ollut menossa, silloin päästäkseni itsestäni irti, irti niistä jotka tarinani tunsivat.

Jätän kuitenkin oven lukitsematta. Hänen tulla jos on tuloillaan. Hänen ,joka puhuu samaa kieltä ja katsoo samaan suuntaan.
t.p. totisena työnohessa.