Ilmoittaako teillä etävanhempi milloin lapsi tulee,vai onko täällä muita etävanhemman puolisoita joille ei ilmoiteta ajankohdista yhtään mitään? Meillä mies sanoo että minä olen viimeinen henkilö jolle kertoo yhtään mitään joka liittyy tähän asiaan. Itse haluaisin yksinkertaisesti tietää etukäteen mitä kodissani tapahtuu, ja kuka siellä milloinkin asuu.
Mies ei kerro suunnitelmista!
Se jolla ei ole väliä
412592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Miehesipä kauniisti näyttää sinulle "paikkasi" teidän perheessänne. Fiksumpi tekisi tuosta omat johtopäätöksensä ja lähtisi. Minä en tuollaista pitkään katselisi...
että lähivanhempi ei ilmoita etälle lapsen tulosta, eli uusikaan puoliso ei tiedä, milloin siipan lapsi on tulossa...
...mutta sittenhän aina yhtä suorapuheinen kirves** kirjoitti rivinsä ja taisi ymmärtää oikein?
Omituista, miksi olette yhdessä, ap, jos tilanne on tämä?
se vaan on fakta!
eikä korvaa kenenkään puolisoa..Mikä ihme saa ihmiset uskomaan että puolisolla ei ole mitään väliä???
minun mieheni ei taida olla samaa mieltä kanssasi että lapsi olisi ykkönen. Hänellä on täysi-ikäiset lapset edellisetä liitosta eikä hän ole koskaan painottanut että he olisivat tärkeimpiä elämässä. Kun hän sanoo rakastavansa minua hän sanoo myös että olen hänen elämässä tärkein ihminen! Ajattelen tietenkin samoin hänestä. Eihän puolisoa ja lapsia voi verrata keskenään. Mietin tuota lausetta miksi hän sanoo niin kun aina painotetaan että lapset ovat tärkeimpiä.. ehkä se johtuu siitä että minä olen se tuki ja turva lähimpänä hänen elämässään, hän kertoo ilot ja surut aina ensimmäisenä minulle. Olen aina häntä odottamassa kainalooni ja joka ilta me yhdessä käperrymme toisiamme vasten. Meillä vain on sellainen ihana side toisiimme. En sitä pysty sanoin kuvailemaan..
lähtee omia surujaan kertomaan lapselleen? Oli sitten kuinka vanhat nämä lapset, puolison tehtävä se on kuunnella,
mun mieheni ex tilitti 5v tyttärelleen että äiti jätettiin, äiti itkee kun äidillä ei ole enää miestä siis haloo! Mitä tällä aikaan saatiin? tyttären hätä äitiä kohtaan, siinä oli meillä sitten kiva homma tyynnytellä lasta kun lapsi itki hysteerisenä.
EN lähtisi kertomaan omille lapsilleni mitä mieltäni painaa, esikoiseni 5v kysyy miksi en rakasta enää isää, sanonko suoraan että isä raiskasi ja pahoinpiteli? Just joo aivan varmasti sanon
On olemassa kahdenlaista rakkautta, kyllä oma mieheni on se YKKÖNEN, aikuisten osalta, hänen kanssaan olen loppuelämäni toivon mukaan. mutta lapset menevät etusijalle, ei kyllä miehesi elämässä onhan ne jo aikuisia ei heidän eteensä tarvitse enää paljoa tehdä, mutta
minulla on 5v, 3v ja 5kk minä varmistan että heillä on hyvä olo, he ovat etusijalla. Ja jos mieheni joskus tekisi jotain heille pahaa, mies saisi lähteä, koska lapset ovat etusijalla, kyllä uuden miehen jostakin jossain vaiheessa voisin kenties saada. Mutta lapset olen tähän maailmaan synnyttänyt ja minun velvollisuuteni on heitä hoitaa kunnes täyttävät sen 18. Joten kyllä tietyissä asioissa lapset TULEVAT etusijalle. Mutta jos pitää määritellä se rakkaus mitä mulla on lapsia ja miestä kohtaan, ne ovat ihan erilaatuiset rakkaudet...
Tottakai jos olet siinä aina, ja toiminnalla olet ajanut lapset pienestä pitäen pois! VOIHAN olla ettet ole, mutta kun täällä näitä juttuja lukee, joka toisessa on haukuttu miehen lapset alimapaan he...iin, niin ihmettelmpä vaan, kuin monet lapset enää tulisikaan isän luo kun vastaan otto on mitä on! Niin kyllä siinä uusionainen on sitten se ainut ihminen siinä miehelle!
Lapsi on sulla lainassa mutta puolison kanssa elät loppuelämän jos muistat häntä huomioda ja pitää hänet ykkösenä.
Lapset pakkaa kimpsut ja kampsut 18-> ja lähtee entäs sitten?
Sitten kun lapseni täyttävät sen 18, he saavat tehdä mitä haluavat ja silloin painottuu enemmän tämä rakkaus mieheeni kohtaan. Odotan sitä aikaa kun saamme reissata ja olla kahdestaan.
Niin kauan vain lapseni tulevat etusijalle
Enkä ymmärrä miten heidät voisin ajaa pois?
Lapseni lähtivät isänsä ja hänen uuden vaimonsa ja velipuolensa kanssa viime perjantaina mökille, tulevat vasta nyt tulevana lauantaina. Meillä oli mieheni tytär edellisestä liitosta perjantaista-sunnuntaihin. Sunnuntaina soitti ja sanoi kuinka ikävä on ja saako tulla pian takaisin. Joten lupasimme että kunhan muut lapset kotiutuvat niin saa hänkin tulla, kun ei ole eskariakaan nyt.
Meillä on miehen kanssa se periaate että: Kaikki lapset ovat jaetulla ykkössijalla, jopa mieheni esikoinen. He kaikki ansaitsevat sen koska ovat meidän lapsia, tavalla tai toisella.
Veimme sunnuntaina mieheni lapsen kotiin äitinsä luokse, minäkin jopa olin siellä. Me tulemme hyvin toimeen lapsen äidin kanssa ja mieheni lapsi on minulle rakas
Mutta siinä vaiheessa kun rakastuin tähän mieheeni, jos hän ei olisi hyväksynyt näitä lapsiani niin olisin hänet jättänyt, en voisi olla miehen kanssa joka ei hyväksy lapsiani. Samaten, jos olisin ollut hirveä hänen omaa lasta kohtaan, hän olisi jättänyt minutkin.
Lapsillani on oma isä jota näkevät säännöllisesti, äitipuoli, velipuoli(naimisiinmenon myötä), minä heidän äitinsä, isäpuoli, tytärpuoli(naimisiinmenon myötä) sisko.
Nämä henkilöt kuuluvat lasteni elämään 100 prosenttisesti, ja luovat turhaa heille. lapseni ovat onnellisia ja voivat hyvin.
No enhän minä sellaista tarkoittanut asioiden kertomisella. siis yleensäkin, eiväthän nämä lapset käy niin usein kylässä että heille voisi ensinnäkään kertoilla kaikenlaisia kuulumisia! Sinulla on ihan erilainen tausta, älä minuun samaista sitä!
Ja minähän myös sanoin, aikuisen ja lapsen rakkaus on erilaista!
Niin ja eihän se meidän elämä kenellekään kuulu, hölmöä oli kirjoittaa tänne mitään kun heti siellä vauhkoonnutaan.
Kiitos ja näkemiin..
piti vaan kertoa oma näkökulmani
olisiko syy siihen miksi eronneet ihmiset pitävät lapsiaan maailman tärkeimpinä se että kun on eronnut! Ex puolisoa kohtaan tunnetaan vain vihantunteita, varsinkin tämän uutta perhettä kohtaan. Mutta ajatelkaa tilannetta jossa perhe on ehjä(ei eronnut) tai uusi liitto ja siinä omat yhteiset lapset, kuka voisi pitää omaa puolisoa vähäpätöisempänä. onhan tämä sentään lastesi isä tai äiti, ilman häntä ei olisi lapsia. perhe pitää toisistaan kiinni, rakastaa kaikkia yhtälailla (tosin erillaisina rakkauksina) mutta järjestystä ei pitäisi laittaa ihmisille. siitähän ne parisuhteet rikkoutuu kun ei tarpeeksi välitetä toisesta ja se johtaa sitten kaikenlaiseen...
ja siltikin lapseni eivät ole minulle ne tärkeimmät ihmiset maailmassa.
Vaikka rakastan heitä sydämestäni, niin siltikin kasvatan heitä elämään omaa elämää, rakastamaan tulevaa puolisoaan ja kasvattamaan omat lapsensa maailmalle.
Minä koen että joskus löydän sen rakkaiman ihmisen rinnalleni ja elämään kanssani loppuelämämme.
Olen itse 2 lapsen uusioäiti!Meillä kyllä toimii niin että kun samaa perhettä ollaan niin asioista päätetään yhdessä!Olen aina kuvitellut että näin joka perheessä tapahtuu mutta.....Minkä ikäinen miehesi on kun ei taida vielä ymmärtää miten parisuhteessa ollaan?!
Minä en ikinä antaisi toisen, vieraan ihmisen päättää lapseni asioista, en vaikka muuten toimeen tulemmekin. Ainoat ihmiset jotka päättävät lapsiemme asioista olemme me vanhemmat. Yhteiset pelisäännöt pätevät niin äidin kuin isänkin luona. Uusio äidin on turha tuputtaa niihin omia näkemyksiään, lapset eivät ole hänen.
Kiva kuitenkin, että tituleeraat exäsi uutta rakkautta "äidiksi". Hieno homma.
Asioihin puuttumista tai näkemysten tuputtamista jos vaan toivoo puolison kertovan milloin lapset ovat heille tulossa...
Tutulta kuulostaa, meillä vielä tilanne se että mieheni ei ole edes kotona viikolla, kuten minä (äitiyslomalla). Mulle ilmoitetaan pari tuntia ennen et olis tyttö taas tulossa hoitoon pariksi viikoksi. Oikeesti tosi törkeetä enkä suoraan sanottuna edes käsitä miksi suostun moiseen.
naikkosen tavata lapsiamme, sillä ei koskaan voi tietää minkälaisia vaikutteita niistä naisista saa. Parempi olla vaan kaukana. Itse olen lapseni tehnyt ja itse ne myös kasvatan, siinä on ulkopuolisten turha tulla urputtaa. Mies tavatkoon yksin jos isä haluaa olla, mutta naisensa pitäköt kyllin kaukana.
Lissu on aina Lissu...
aina maire!!!!tutulta kuulostaa...
Lissu, pois näppikseltä!! Sullahan oli kielto päällä. Missäs ne lääkketkin taas olikaan...
vähääkään kiinnostaa, siis hoida se lapsi. Elä tee ruokaa, elä mitään! Anna ukon hoitaa kaikki, pyykistä lähtien.
KAupasta saa kynnysmattoja halavalla!
ja lasteni isä ei informoi minua mitenkään, lasten hauista tai mistään muustakaan.
Ottaa suoraan yhteyttä lapsiin ja muuttelee tapaamispäiviä oman mielensä mukaan, lapset ei taas tiedä yleensä mitä menoja olen meille suunnitellut vaikka 3 viikon päähän.
Me sovimme paperilla että joka kuukauden ekan viikonlopun lauantaina lapset menee isälleen ja ovat yhden yön, joka varmasti pysyy.
väärin alkuperäisen, no vähän vaikeaselkoinen ilmaisu oli.
kahden perheen kanssa yhteisiä menoja, Kyllä se ensimmäinen lapsiperhe on kuitenkin tärkein. Lapset määrää tahdin. Toinen perhe saa minun mielestä joustaaa ja pitääkin. Jos mies näin on päättänyt on siinä turha pyristellä vastaan. Itse jokainen polkunsa raivaa ja tekee. En voisi kuvitella että mun äx mies perusisi jo kauan sitten sopimuksia tehtyjä, niistä pidetään kiinni. Kun hän tapaa lapsia ollaan kotona sovitusti ja vietetään yhteistä aikaa lasten kanssa. Se luo turvaa.
aikuisen ei pidä laittaa edelle entisen liiton lapsia uuden liiton lapsille. Tasapuolisesti on kohdeltava jokaista lastaan!!
jos isä pois muuttaa! Ei ole sama onko isä aina lähellä vai kerran kuussa jos sillonkaan! Sillon on ne vähiten isää nähneet AINA oltava tärkeemmät. Uskon näin olevankin, jos ei ole, niin miksi isä sitten heistä lainkaan välittää. Parempi unohtaa kokonaan, kuin että lapset jäisivät itkemään että miski noi toiset saa olla heidän isänsä kanssa aina kun he ensimmäiset eivät saa kuin siloin tällöin jos ollenkaan!
no voi ei! miten se nyt muuttaa vanhemman ajatusmaailmaa? Ai että vanhat lapset on rakkaampia kuin uudet? just.. sitäpaitsi ei kaikissa eroissa isä lähde, se päätetään yhdessä erotaanko ja kumpi lähtee vai lähteeko kummatkin uusiin osoitteisiin. mutta sinä taidatkin olla se kuuluisa lissu joka täällä pyörii eli empä noteeraa sua enempää!
toi on maire.
En kyllä kattelis päivääkään tuollaista menoa ja totta helkutissa sulla on oikeus tietää ketä kodissanne kulloinkin asuu.
En totta helkutissa huolisi lasteni elämään minkäänlaisia puolikkaita. Uudet seuralaiset ovat vuorossa sitten kun lapset ovat aikuisia. Mulla on oikeus tietää kuka lastemme elämässä on ja kuka ei!
Sepäs kypsää, mitäs EX-miehesi tuumaa?
sotkee meidän lasten elämää.
myös omalla kohdallasi!!
Jos kerran omistat noin ahdasmielisen ajatusmaalilman.
Olipa mukavaa kun kirjoitit tuollaisen aloituksen. Pääsivätpähän Lissut ja Mairet taas lempipuuhansa eli nyksien mollaamisen pariin!!
On niin ihanan rentouttavaa lueskella teidän omasta mielestänne täydellisten äitien kommentteja siitä, miten nyksillä ei ole muka sananvaltaa lastenne elämässä.
Tietäisittepä vain totuuden. Meillä nyksillä kun sattuu olemaan aika paljon sananvaltaa teidänkin pikkupalleroitten elämässä.
Ja sulle ap:n kirjoittaja. Ihan vain vinkiksi että jätä tollainen urpo!! Etkö ole yhtään ihmetellyt miksi edellinen suhde on kariutunut??
Minusta sekä exänä että nyksänä, on kai sitten outo ajatusmaailma. Meillä minä "sekaannun" kyllä miehen lapsen kasvatukseen, tosin jutellen saman pöydän ympärillä rakentavasti keskustellen. Kuitenkin kun koteja on kaksi, niin minusta sääntöjen pitää olla yhdessä aikaan saatuja. Meillä on minun lapset asumassa, miehen lapsi ja velipuolensa (ei siis kummankaan oma, vaan vauvasta kasvatettu) käyvät joka toinen viikon vaihde, kaikilla samat säännöt ja kun olen ollut itse heidän elämässä miltei puolet heidän iästään, niin olemme löytäneet kahtena perheenä toimivan ja kunnioittavan tavan elää. lapsien vahdonkin yhteydessä istutaan se miltei tunti joskus pidempääkin ja jutellaan asioista. ollaan tämä hyväksi havaittu mutta jokainen tyylillään.
Eipä kerro munkaan mies.
Tästä ollaan keskusteltu-
ja ainakin silloin ymmärsi tilanteen ja korjasi asiaa. Kyseli mun suunnitelmia ja mielipiteitä. (Tein kyllä selväksi, että lapsi EI OLE ongelma, vaan isän asenne mua kohtaan- senkin ymmärsi.)
MUTTA:
Nyt taas äkkiä on unohtanut kaikki ne keskustelut. Lapsi on jälleen tulossa meille..
..minulta ei kysytty, eikä minulle ole edes kerrottu kuinka kauan visiitti tällä kertaa kestää.
Päivän? Viikon? Kuukauden? Loppu kesäloman?
Mikä siinä on niin perkeleen vaikeeta?
Mua niin vituttaa koko juttu ja mokoma putkiaivo, että kohta mua alkaa oikeesti vituttaa koko kuvio. Heh..
Paha vaan, että kaikesta huolimatta rakastan miestäni-
ja tällaiset pahat fiilikset saa mun oloni niiiiiiiiiiin huonoksi.
Niin huonoksi, että meen melko mykäksi-
ku pelkään mitä suustani saattaa putkahtaa.
Ja mies ihmettelee, miks oon niin hiljanen.
Huokaus.
Jospa kysyisit mieheltäsi, että kauanko lapsi tulee tällä kertaa viettämään teillä aikaansa.
Ainut mukava asia on tässä, että täällä on muitakin jotka ovat joutuneet saman asian eteen.
Meidän vakio riitä on kanssa se, että minä ihmettelen et nytkö ne lapset tulee ??
Kysyn eikö olisi voinut asiasta ilmoittaa, ei kuulema ymmärrä miksi asiasta pitäis ilmoittaa ??
Tätä on jatkunut jo kohta kaksi vuotta !
Olen yrittänyt monen monta kertaa selittää, että täällä asuu muitakin kuin hän ja et olis mukavaa jos ilmoittaisi asioista kun itsekin saa niistä tietoa !
Ei vaan mene jakeluun ei !
Olen jo harkinnut eroa koska tunnen ettei minulla tai muilla täällä asuvilla ole mitään merkitystä. Vaikka mitä oltais sovittu, niin mikään ei koskaan pidä. Itse pyrin heti ilmoittamaan jos omissa ko. asioissa tulee muutosta, enkä näe siinä mitään ongelmaa...
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut edellisen...en ymmärrä miten ei voi kertoa milloin lapsi tulee...katson aina töistä tullessani vaan kenen kengät on eteisessä...Ja kyllä tottakai on ihan oma vikani kun tälläistä "siedän" Monta kertaa olen asiasta rakentavasti puhunut,mutta mies sanoo ettei hän aio ilmoittaa koska asia ei kuulu minulle (!) Huh.