Vielä.

Sinä tulit, kun minä kärsin.
Olet onnellinen, huomasin
Näinhän annoit minun ymmärtää.

Tai ehkä olet, kupla kuten minä.

Sinä lähdit ja minä jäin
aallokkoon jylläävään yksin
Mihin kaikkiaan pyrit, minä mietin.
Helvetin jo elin,
joten kiusaa vaan, tuskin kärsin
yhtään enempää kuin silloin.

Vai kuvittelinko kaiken, vain.

Jälkeesi kuitenkin pohdin,
mitä elämä on ilman arvostusta
Joko siis arvaat, miksi ajattelen susta
niinkuin ajattelen?
Itse vasta keksin sen
vaikka tiesin. Voi väittää muuta en.
Hetkeksi hämmennyin
sillä siitä keskusteltiin, jo silloin.

Kuitenkin tahdon, että tiedät
etten seiso onnesi tiellä.
Minä olen, elän, hengitän
Älä ongelmaks mua miellä.

Saanhan hiljaa, hiljaa vain
aatoksiani aatella?
On edessäni mustaa, mustaa ain,
mutta silti ei tarvitse hautaan saatella...

Ainakaan vielä.

Vain aurinkoon saa
mut johdattaa.
Sitä en lainkaan kiellä.
2118
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Luin tämän kerran ja toisen ja kolmannenkin..
Tämä kuulostaa hyvin henkilökohtaiselta
mutta laitan käsimerkkin kuitenkin tänne
Tässä käydään ja ollaan syvissä vesissä
missä usea varmaan on ollukin - näkyy vain mustaa
kun katsoo ja kaikki mikä on takana - mennyt
ja sylillinen kysymyksiä ja pieni toivo auringosta..joskus..

Enempää en 'uskalla' sanoa,, kaikkea hyvää eteenpäin, pörröinen, Toivoo Muru! :)

Äänestä
  • Ei sillä oikeastaan ole väliä, omalla kohdallani; vaikka kirjoitus vaikuttaisi henkilökohtaiselle, se on ajatus. Pala kurkussa, joka pysyy, ellei sitä sylkäise ulos. Minulle runoilu täällä on sitä. (Enkä edes yritä tehdä näistä "oikeita" runoja. Riimittelen muuten vain huvikseni.)

    Hyvä, jos löysit ajatuksia. Juuri siksi pidän palstasta, täältä löytää ajattelemisen aiheita. Palsta "elää". Huomaa, ettei ole ajatuksineen yksin. Kaikkeahan ei tule sanoneeksi ääneen.

    Kiitos, Murukulta! Tsemiä, eteenpäin! =)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pörröinen kirjoitti:

Sinä tulit, kun minä kärsin.
Olet onnellinen, huomasin
Näinhän annoit minun ymmärtää.

Tai ehkä olet, kupla kuten minä.

Sinä lähdit ja minä jäin
aallokkoon jylläävään yksin
Mihin kaikkiaan pyrit, minä mietin.
Helvetin jo elin,
joten kiusaa vaan, tuskin kärsin
yhtään enempää kuin silloin.

Vai kuvittelinko kaiken, vain.

Jälkeesi kuitenkin pohdin,
mitä elämä on ilman arvostusta
Joko siis arvaat, miksi ajattelen susta
niinkuin ajattelen?
Itse vasta keksin sen
vaikka tiesin. Voi väittää muuta en.
Hetkeksi hämmennyin
sillä siitä keskusteltiin, jo silloin.

Kuitenkin tahdon, että tiedät
etten seiso onnesi tiellä.
Minä olen, elän, hengitän
Älä ongelmaks mua miellä.

Saanhan hiljaa, hiljaa vain
aatoksiani aatella?
On edessäni mustaa, mustaa ain,
mutta silti ei tarvitse hautaan saatella...

Ainakaan vielä.

Vain aurinkoon saa
mut johdattaa.
Sitä en lainkaan kiellä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu