...duunipaikka meni, rahat loppu, sairaus tuli...enpä ois vuosi sit uskonut, et näin äkkiä tilanteet voi muuttua...nyt kaljapullo tarttuu helposti käteen..eikä oikein muuta jaksa. Mitähän tekisin? Miten pääsis kii taas elämään? Vai oliko se tässä?
...pohjalla
Jarkko/52v
3480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jätä se kaljapullo ja katsele ympärillesi. Kyllä elämässä aina löytyy jotain elämisen arvoista. Ei se lopu 52-vuotiaana eikä työttömyyteen. Se kuinka sairas sitten olet... niin sairaitakin ihmisiä on paljon ja silti elämä jatkuu.
Lopeta itsesi sääliminen ja tartu siihen mitä sinulla on.
Minä olin 36v kun sairaus iski, meni työpaikka ja jouduin eläkkeelle, lapsia oli nelja sekä velkaa silmät korvat täynnä.
Minäkin luulin, että elämä loppuu siihe, mutta aloin keksiä ns.*keikkatöitä* puheluita tuttaville yrittäjille, ja sen jälkeen aina pätkän töissä, mielikin piristyi kummasti. Aloin harrastaa vanhojen huonekalujen entisöintiä, niitä ostin kirppareilta ja möin sitten eteenpäin....siitä se vaan elämä jatkui. Tänä päivänä olen tyytyväinen elämääni, vaikka miestä ei ole, mutta lapset ovat ammatin saaneet ja minäkin saan nauttia jo eläkepäivistäni, vaikka ikää pikkasen yli50.
Mieti mahdollisuuksia, mutta älä juo sitä kaljaa, se vie loputkin.
Hyvää kesää ja elämän iloa sinulle.
Huonosti männöö mutta varo ettei vieläkin huonommin. Heitä kalja jorpakkoon ja eti itelles kunnon nainen, pidä yhteys hyviin ystäviin, hanki harrastus, hoida terveyttäsi/ sairauttasi. Niin kyllä se siitä.